Olen aiemmin Putnamin kokeelliseen tutkimukseen vedoten todennut että maahanmuutto saattaa alentaa ihmisten välistä luottamusta.
Luottamuksen taso vaikuttaa siihen, miten ihmiset toimivat tilanteissa, joissa on kaksi mahdollistaa strategiaa, joista toinen edellyttää suurempaa luottamusta, mutta johtaa tehokkaampaan tulokseen kuin toinen, joka ei edellytä luottamusta.
Matemaattisesti asian voi ilmaista niin, että maahanmuutto saattaa johtaa siirtymiseen Pareto-tehokkaasta Nash-tasapainotilasta tehottomampaan Nash-tasapainotilaan, kun pelataan esimerkiksi peliä Stag Hunt.
Stag Hunt
Wikipedia määrittelee Stag huntin seuraavasti:
In game theory, the stag hunt is a game which describes a conflict between safety and social cooperation. Other names for it or its variants include "assurance game", "coordination game", and "trust dilemma".
Jean-Jacques Rousseau described a situation in which two individuals go out on a hunt. Each can individually choose to hunt a stag or hunt a hare. Each player must choose an action without knowing the choice of the other. If an individual hunts a stag, he must have the cooperation of his partner in order to succeed. An individual can get a hare by himself, but a hare is worth less than a stag. This is taken to be an important analogy for social cooperation.
The stag hunt differs from the Prisoner's Dilemma in that there are two Nash equilibria: when both players cooperate and both players defect.
In the Prisoners Dilemma, however, despite the fact that both players cooperating is Pareto efficient, the only Nash equilibrium is when both players choose to defect
Maahanmuuton matemaattinen mallinnus
Antropologit Boyd ja Richerson mallintavat maahanmuuttoa uudessa paperissaan. Tai oikeastaan he mallintavat migraatiota yhteisöstä toiseen, eivätkä välttämättä palkästään alueelta tai maasta toiseen.
Kuten kaikissa matemaattisissa malleissa, tässäkin tehdään tietysti suuri joukko yksinkertaistavia oletuksia. Oletukset määrittelevät siis ne tilanteet, joissa johtopäätökset pätevät.
Huomattakoon että Boydin ja Richersonin tutkimus keskittyy ensi sijaisesti siihen, miten maahanmuutto vaikuttaa tehokkuuteen globaalisti.
Oletukset
Populaatiossa pelataan peliä Stag Hunt. Pelissä on siis kaksi Nash-tasapainotilaa (instituutiota) joista toinen (A) on Pareto-optimaalinen ja toinen (B) ei. Eli tehokkuus A:ssa W(A) on suurempi kuin B:ssä W(B):
W(A) > W(B)
Populaatio on jakaantunut n:ään osapopulaatioon. m:ssä osapopulaatiossa vallitsee Pareto-optimaalinen tasapainotila (m < n).
Lisätään malliin maahanmuutto. Maahanmuuttoa tapahtuu populaatiosta B populaatioon A suhteessa populaation B kokoon ja suhteessa populaatioiden A ja B tehokkuuden eroon W(A) - W(B).
Mallin ennustus
Jos oletetaan että peliä pelataan useita kertoja ja maahanmuuttajat oppivat HILJALLEEN pelaamaan peliä optimaalisesti uudessa osapopulaatiossaan esimerkiksi matkimalla enemmistöä, johtopäätös on, että maahanmuutto johtaa pitkällä tähtäimellä globaalin tehokkuuden kasvuun edelyttäen että maahanmuutto on tarpeeksi pientä.
Kasvu seuraa siitä ja vain siitä, että niiden populaatioiden, joissa vallitsee tehokas tasapainotila, yksilömäärä kasvaa. Minkään osapopulaation yksilökohtainen tehokkuus ei sen sijaan muutu. (Lyhyellä tähtäimellä vastaanottavan populaation yksilökohtainen tehokkuus tietysti jopa laskee.)
Mikäli maahanmuutto on suhteessa oppimiseen nopeaa, maahanmuutto ei välttämättä kasvata globaalia tehokkuutta vaan saattaa yhtä hyvin laskea sitä. Se laskeeko tehokkuus vai kasvaa, riippuu monista tekijöistä.
Lisäksi isot populaatiot onnistuvat ylensä "jyräämään" pienemmät vaikka pienempien populaatioiden kokonaistehokkuus olisi suurempi:
In the case of very large societies impinging upon very small societies the model suggests indeed that a large society with alow payoff equilibrium can overwhelm a small society with a higher payoffequilibrium.
Toisaalta näin ei todellisessa elämässä aina ole - eräät ryhmät kieltäytyvät assimiloitumusta valtavirtaan:
At least some small societies do not assimilate, such as the Anabaptist groups in the US and Canada. Those with high payoff equilibria are more likely to evolve such boundaries than ones with low payoff equilibria.
Anabaptistit merkitsee siis amisheja, hutteriitteja ja mennoniitteja.
Oma varaukseni
Ylläoleva malli on minusta toimiva ja johtopäätös pätee niillä oletuksilla jotka on tehty.
Luulen kuitenkin, että ainakin kun mallinnetaan pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa, Stag Hunt ei kuvaa hyvin tilannetta. Parempi malli saattaisi olla Public Goods Game with Punishment.
Palaan tähän aiheeseen osassa 2.
sunnuntai, tammikuuta 31, 2010
Epäluottamus pohjoismaisessa organisaatiossa
Olen oikeastaan aika hämmentynyt siitä, miten tolkuton kuilu ruotsalaisten ja suomalaisten välillä on. Monikansallisessa organisaatiossa suomalaisten ja ruotsalaisten yhteistyö tuntuu toimivan kaikkein huonoimmin.
Suomalaisen on vaikea ymmärtää, että mitään ei sanota suoraan. Mihinkään kysymykseen ei tunnu saavan vastausta - puhumattakaan että päätöksiä saataisiin aikaiseksi. Suomalainen kokee että kukaan ei myöskään ota vastuuta mistään. Ruotsalainen keskustelee asioista mieluummin puhelimessa, koska siitä ei päinvastoin kuin sähköpostista jää jälkeä. Suomalainen ei luota ruotsalaisen rehellisyyteen.
Ruotsalainen haluaa keskustella asioista tarpeeksi pitkään, jotta voidaan saavuttaa asioista hyvä ymmärrys ja jonkinlainen konsensus. Suomalaisten toteamus "meidän pitää nyt ratkaista tämä tänään tavalla tai toisella" kuullostaa ilmeisesti heidän korvissaan aggressiiviselta. Toteamus on oikeastaan ristiriidassa hyvin tapojen kanssa, koska se ruotsalaisten näkökulmasta rikkoo keskustelun sääntöjä. Nopea päätöksenteko johtaa ilmeisesti myös huonoihin ratkaisuihin. Ruotsalaiset kokevat yleisesti että suomalaiset ovat tylyjä ja hyvin epäkohteliaita .
Se mikä suomalaisesta kuullostaa esimiehen antamalta selkeältä käskyltä kuullostaa ruotsalaisesta aggressiiviselta sanelupolitiikalta. Ruotsalainen kokee suomalaisen pelottavana ja hyvin negatiivisena. Kun ruotsalainen pelkää, hän on varpaillaan eikä sano senkään vertaa kuin muuten sanoisi. Suomalainen tuskastuu tästä edelleen ja sanoo asiat vieläkin tylymmin.
Ainoa johtopäätökseni asiassa on oikeastaan seuraava: näillä mennään.
Suomalaisen on vaikea ymmärtää, että mitään ei sanota suoraan. Mihinkään kysymykseen ei tunnu saavan vastausta - puhumattakaan että päätöksiä saataisiin aikaiseksi. Suomalainen kokee että kukaan ei myöskään ota vastuuta mistään. Ruotsalainen keskustelee asioista mieluummin puhelimessa, koska siitä ei päinvastoin kuin sähköpostista jää jälkeä. Suomalainen ei luota ruotsalaisen rehellisyyteen.
Ruotsalainen haluaa keskustella asioista tarpeeksi pitkään, jotta voidaan saavuttaa asioista hyvä ymmärrys ja jonkinlainen konsensus. Suomalaisten toteamus "meidän pitää nyt ratkaista tämä tänään tavalla tai toisella" kuullostaa ilmeisesti heidän korvissaan aggressiiviselta. Toteamus on oikeastaan ristiriidassa hyvin tapojen kanssa, koska se ruotsalaisten näkökulmasta rikkoo keskustelun sääntöjä. Nopea päätöksenteko johtaa ilmeisesti myös huonoihin ratkaisuihin. Ruotsalaiset kokevat yleisesti että suomalaiset ovat tylyjä ja hyvin epäkohteliaita .
Se mikä suomalaisesta kuullostaa esimiehen antamalta selkeältä käskyltä kuullostaa ruotsalaisesta aggressiiviselta sanelupolitiikalta. Ruotsalainen kokee suomalaisen pelottavana ja hyvin negatiivisena. Kun ruotsalainen pelkää, hän on varpaillaan eikä sano senkään vertaa kuin muuten sanoisi. Suomalainen tuskastuu tästä edelleen ja sanoo asiat vieläkin tylymmin.
Ainoa johtopäätökseni asiassa on oikeastaan seuraava: näillä mennään.
torstaina, tammikuuta 28, 2010
Johtopäätös versio 1
On siis analysoitava sitä milloin yhteiskunnan jakaantuminen enemmän tai vähemmän suljettuihin yhteisöihin johtaa Pareto-tehokkaisiin ratkaisuihin.
Yhteisöjen sisällä toisaalta ja koko yhteiskunnassa toisaalta.
On siis analysoitava sitä milloin
- yhteisöllisyys,
- uskonto,
- moralismi,
- partikularismi,
- sisäryhmämoraali,
- etnisyyden ja muiden todellisten tai kuviteltujen erojen dramatisointi,
- yhteiskunnan homogeenisuus kontra heterogeenisuus
nostaa tai laskee tehokkuutta.
Tarkemmin sanoen on myös arvioitava miten tehokkuus ajan mittaan muuttuu (dynamiikka) esimerkiksi tilanteessa, jossa kansa on alunperin homogeeninen ja julkishyödykkeiden tuottaminen onnistuu hyvin, mutta konfliktin puuttteessa yhteisöllisyys alkaa laskea.
Muut kysymykset jääkööt vähemmälle.
Yhteisöjen sisällä toisaalta ja koko yhteiskunnassa toisaalta.
On siis analysoitava sitä milloin
- yhteisöllisyys,
- uskonto,
- moralismi,
- partikularismi,
- sisäryhmämoraali,
- etnisyyden ja muiden todellisten tai kuviteltujen erojen dramatisointi,
- yhteiskunnan homogeenisuus kontra heterogeenisuus
nostaa tai laskee tehokkuutta.
Tarkemmin sanoen on myös arvioitava miten tehokkuus ajan mittaan muuttuu (dynamiikka) esimerkiksi tilanteessa, jossa kansa on alunperin homogeeninen ja julkishyödykkeiden tuottaminen onnistuu hyvin, mutta konfliktin puuttteessa yhteisöllisyys alkaa laskea.
Muut kysymykset jääkööt vähemmälle.
keskiviikkona, tammikuuta 27, 2010
Burkha-kielto
Burkha-kieltoa ollaan näemmä järjestämässä Ranskaan ja muihinkin Euroopan maihin.
Kieltoa on perusteltu mm. turvallisuudella:
[Hollannin] siirtolaisministeri Rita Verdonk perustelee uudistusta sillä, että burkhaan pukeutuminen uhkaa yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Kielto koskisi julkisia paikkoja kuten kouluja, oikeussaleja ja junia.
ja naisten oikeuksilla:
Presidentti Sarkozy sanoi parlamentissa: Meidän maassamme emme voi hyväksyä naisten olevan vankeja ristikon takana, eristettynä kaikesta sosiaalisesta elämästä, vailla mitään identiteettiä
Edellisen perustelun hyväksyn, mutta jälkimmäinen on ongelmallinen. Ainakin liberaali voisi kysyä, mitä se Ranskan hallitukselle kuuluu, miten ihmiset pukeutuvat.
No itse en ole liberaali, enkä ajattele että ihmisten oikeus pukeutua miten haluavat on niin oleellinen asia. Burkha-kielto sopii minulle kyllä. Itsekin haluaisin EHKÄ kieltää suomalaisten naisten ryyppäämisen, tupakanpolton, räkimisen ja kiroilun, koska se on minusta vastenmielistä. Lisäksi tällainen käyttäytyminen on häpeäksi koko kansallemme ja alentaa naisten kykyä toimia äiteinä. Voisin perustella naisten tupakanpoltto- tai alkoholinkäyttökieltoa aivan yhtä hyvin kuin Sarkozy viittaamalla terveyshaittoihin.
Ihmettelen miksi heti kun naisten ns. ihmisoikeudet ovat vaarassa aletaan huutaa apuun hallitusta ja vaatimaan hallitukselta kieltoja. Suomessa naisten alkoholin käyttö on saanut sellaiset mitat että terveysriskit ovat todella mittavat. Miksi ko. asiaa ei yhtä hyvin voisi ratkaista kielloilla.
Olen sanonut useaan kertaan, että yhteisö/yhteiskunta joka ei jaa mitään yhteisiä arvoja, on huono ja että JOISSAIN TILANTEISSA voi olla aivan normaalia ja suorastaan toivottavaa että ihmisiä pakotetaan hyväksymään yhteiset arvot. Tässä mielessä ymmärrän kyllä Burkha-kiellon ja voin ajatella sitä tukevanikin.
Mutta jos Burkha-kieltoon mennään, näen että se on ennakkotapaus - ja ehkä hyväkin sellainen - sekaantua yksilöiden autonomiaan silloin kun yksilön toiminta ei edistä yksilön omaa tai yhteisön/yhteiskunnan hyvinvointia.
Kieltoa on perusteltu mm. turvallisuudella:
[Hollannin] siirtolaisministeri Rita Verdonk perustelee uudistusta sillä, että burkhaan pukeutuminen uhkaa yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Kielto koskisi julkisia paikkoja kuten kouluja, oikeussaleja ja junia.
ja naisten oikeuksilla:
Presidentti Sarkozy sanoi parlamentissa: Meidän maassamme emme voi hyväksyä naisten olevan vankeja ristikon takana, eristettynä kaikesta sosiaalisesta elämästä, vailla mitään identiteettiä
Edellisen perustelun hyväksyn, mutta jälkimmäinen on ongelmallinen. Ainakin liberaali voisi kysyä, mitä se Ranskan hallitukselle kuuluu, miten ihmiset pukeutuvat.
No itse en ole liberaali, enkä ajattele että ihmisten oikeus pukeutua miten haluavat on niin oleellinen asia. Burkha-kielto sopii minulle kyllä. Itsekin haluaisin EHKÄ kieltää suomalaisten naisten ryyppäämisen, tupakanpolton, räkimisen ja kiroilun, koska se on minusta vastenmielistä. Lisäksi tällainen käyttäytyminen on häpeäksi koko kansallemme ja alentaa naisten kykyä toimia äiteinä. Voisin perustella naisten tupakanpoltto- tai alkoholinkäyttökieltoa aivan yhtä hyvin kuin Sarkozy viittaamalla terveyshaittoihin.
Ihmettelen miksi heti kun naisten ns. ihmisoikeudet ovat vaarassa aletaan huutaa apuun hallitusta ja vaatimaan hallitukselta kieltoja. Suomessa naisten alkoholin käyttö on saanut sellaiset mitat että terveysriskit ovat todella mittavat. Miksi ko. asiaa ei yhtä hyvin voisi ratkaista kielloilla.
Olen sanonut useaan kertaan, että yhteisö/yhteiskunta joka ei jaa mitään yhteisiä arvoja, on huono ja että JOISSAIN TILANTEISSA voi olla aivan normaalia ja suorastaan toivottavaa että ihmisiä pakotetaan hyväksymään yhteiset arvot. Tässä mielessä ymmärrän kyllä Burkha-kiellon ja voin ajatella sitä tukevanikin.
Mutta jos Burkha-kieltoon mennään, näen että se on ennakkotapaus - ja ehkä hyväkin sellainen - sekaantua yksilöiden autonomiaan silloin kun yksilön toiminta ei edistä yksilön omaa tai yhteisön/yhteiskunnan hyvinvointia.
maanantaina, tammikuuta 25, 2010
Elias Simojoen kuolemasta 70 vuotta
25. tammikuuta tulee kuluneeksi 70 vuotta Akateemisen Karjalaseuran valajäsen n:o 1 Elias Simojoen sankarikuolemasta.Elias Simojoki oli vapaussodan, Aunuksen retken ja Karjalan vapaustaistelun veteraani. Hän oli eräs kaksi- ja kolmekymmenluvun merkittävin poliittinen figuuri - ajattelija, toimija, fanaatikko, Sinimustat-järjestön karismaattinen johtaja, loistava puhuja ja kirjoittaja. Hän oli se mies, joka toi naiset Suur-Suomi-aatteen pariin.
Simojoki ei kumartanut ketään. Mannerheimia hän soimi Vienan kansalle antamansa lupauksen (Miekkavalan) pettämisestä:
"Sen testamentin vaatimukset olisitte voineet silloin kirjoittaa meidän pistimiemme kärjillä ja silloin ne olisivat voineet toteutua. Mutta Te ette tehneet sitä sillä Te olitte ritari, joka pistitte aikanaan miekkanne tuppeen jättäen hallitusvallan tehtäväksi Vapaussodan kentällä sanellun testamentin täyttämisen. Me kaikki liiankin katkerasti tiedämme kuinka siinä kävi."
Simojoki osallistui Viron diktaattorin Konstantin Pätsin kyyditykseen ja menetti tästä hyvästä väliaikaisesti papin virkansa. Hän osallistui myös asuinseudulllaan Kiuruvedellä vasemmistolaisten muilutuksiin, mutta oli kuitenkin yleisesti varsin pidetty huumorintajuinen pappi.
Simojoki oli AKS:n alkuaikojen puheenjohtajan Elmo Kailan kanssa AKS:n sisarjärjestön Vihan Veljien keskeisin hahmo. Vihasta pyrittiin tekemään näiden kahden toimesta kolmekymmenluvun isänmaallisuuden kulmakivi.
Simojoki lietsoi vihaa Ylioppilaslehdessä vuonna 1923:
"Teissä, maan toivoissa, on herännyt ihmeellistä isänmaallista - suur-isänmaallista - intoa ja rakkautta. Käykää te kansamme etunenässä myös vihassa! Isänmaamme ei tarvitse sellaisia rakastajia, jotka eivät osaa vihata. Jos tahdotte olla suuria rakkaudessa, on teidän oltava suuria vihassa. Kuta intohimoisemmin kansalainen rakastaa maataan, sitä katkerammin vihaa sen vihollista. - Kaunis on suomalainen ylioppilas rakkaudessa, kauniimpi vihassa.
Siis kunniamme ja vapautemme nimessä kaikukoon tunnussanamme: Viha ja Rakkaus !
Rakkaus voitti vihan Elias Simojoen omassa elämässä. Sakari Virkkunen kuvaa Simojoen sankarikuolemaa Elias Simojoki -elämäkerrassaan:
"Elias Simojoki kuoli tammikuun 25. päivänä 1940 niin kuin oli elänytkin: aatteen puolesta yltiöpäisesti. Kuollessaan hän toteutti lähimmäisen rakkauden aatetta - Hän meni lopettamaan Laatokan jäälle haavoittunen venäläisen hevosen tuskat. Siinä hän onnistui oman elämänsä hinnalla.
Hevonen oli jäänyt virumaan lahdelle... Elias Simojoki kuuli eläimen huudot ja päätti mennä tekemään lopun sen kärsimyksistä. Rannalta käsin se ei käynyt päinsä. ... Ampumamatka oli liian pitkä.
Elias Simojoki hiihtää päämääräänsä... Keskipäivän kirkkaudessa hän tavoittaa haavoittuneen eläinraukan, ottaa pitkäpiippuisen parabellumin vyöltä ja päästää kärsivän eläimen tuskista.
Työ on tehty ja yksinäinen hiihtäjä kääntää suksensa takaisin Konnunsaarta kohti. Silloin räsähtää Nuolainniemen rannalta konekivääri."
Simojoki oli aina kiistelty hahmo - samaan aikaan pidetty ja vihattu - Kekkonen joka oli 30-luvun lopulla IKL:n vihollinen numero yksi kirjoitti Simojoelle:
Sinä olet ollut parhain toverini julkisten vastustajieni sankassa parvessa...
perjantaina, tammikuuta 22, 2010
Ystävällisyydestä
Pitkän matkan jälkeen on tapana selittää, miten ihania ja positiivisia ulkomaalaiset ovat ja miten negatiivisia suomalaiset ovat. Tamil Nadussakin pisti silmään ihmisten positiivisuus ja erityisesti ystävällisyys lapsia kohtaan. Ihmiset vaikuttivat lisäksi suht tyytyväisiltä.
Tarkemmin sanoen silmiin pisti tavallisten ihmisten ystävällisyys. Länsimaistunut keskiluokka - vai sanoisinko yläkastiset intialaiset - eivät ole ystävällisiä eivätkä he hymyile. Siksi matkustankin mieluummin aina junan toisessa luokassa.
Mielenkiintoinen on myös havainto, että ne tavalliset junttieurooppalaiset jotka matkustavat Kanariansaarille ovat paljon ystävällisempiä kuin ne "valistuneet" ihmiset jotka käyvät Intiassa. Kanarialaisen hotellin allasalueella saat viisi kertaa todennäköisemmin vastauksen tervehdykseesi kuin intialaisen ravintolan aamiaisella. Ihmiset, jotka matkustavat Kanarialle, lähtevät sinne usein koska haluavat viettää aikaa lastensa kanssa uima-altaassa. Tällaiset ihmiset ovat keskimäärin kivampia kuin ne jotka lähtevät Mysoreen harrastamaan joogaa.
Suomalaisten negatiivisuutta valittava "kosmopoliitti" on yleensä kaikkein negatiivisin ihminen minkä maa päällään kantaa. Palatessaan kaukomailta hän hetken selittää miten ihanan ystävällisiä ihmiset ko. maassa olivat jonka jälkeen hän ottaa tavallisen negatiivisen asenteensa lakkarista.
Minua ei suomalaisten negatiivisuus ihan kauheasti haittaa. Itse en ole mitenkään superpositiivinen mutta juttelen tuntemattomienkin kanssa. Juttelen tuntemattomille ihmisille joskus jopa helsinkiläisessä bussissa. Poikani kysyi joskus että miten voin tuntea niin paljon ihmisiä lähiössämme.
Ruotsinruotsalaiset kolleegat ihmettelevät miten negatiivisia suomalaiset ovat (vaikkeivat tietenkään sano tätä suomalaisille itselleen vaan kuulemme sen kirtotietä yrityksessä työskentelevältä amerikkalaiselta). Suomalaiset taas ärsyyntyvät siihen, että ruotsalaiset eivät sano mitään suoraan. Kierre syntyy. Ruotsalaiset pelkäävät suomalaisten seurassa ja sanovat asiat vieläkin vähemmän suoraan. Suomalaiset ärsyyntyvät ja alkavat puhua vieläkin aggressiivisemmin.
Tarkemmin sanoen silmiin pisti tavallisten ihmisten ystävällisyys. Länsimaistunut keskiluokka - vai sanoisinko yläkastiset intialaiset - eivät ole ystävällisiä eivätkä he hymyile. Siksi matkustankin mieluummin aina junan toisessa luokassa.
Mielenkiintoinen on myös havainto, että ne tavalliset junttieurooppalaiset jotka matkustavat Kanariansaarille ovat paljon ystävällisempiä kuin ne "valistuneet" ihmiset jotka käyvät Intiassa. Kanarialaisen hotellin allasalueella saat viisi kertaa todennäköisemmin vastauksen tervehdykseesi kuin intialaisen ravintolan aamiaisella. Ihmiset, jotka matkustavat Kanarialle, lähtevät sinne usein koska haluavat viettää aikaa lastensa kanssa uima-altaassa. Tällaiset ihmiset ovat keskimäärin kivampia kuin ne jotka lähtevät Mysoreen harrastamaan joogaa.
Suomalaisten negatiivisuutta valittava "kosmopoliitti" on yleensä kaikkein negatiivisin ihminen minkä maa päällään kantaa. Palatessaan kaukomailta hän hetken selittää miten ihanan ystävällisiä ihmiset ko. maassa olivat jonka jälkeen hän ottaa tavallisen negatiivisen asenteensa lakkarista.
Minua ei suomalaisten negatiivisuus ihan kauheasti haittaa. Itse en ole mitenkään superpositiivinen mutta juttelen tuntemattomienkin kanssa. Juttelen tuntemattomille ihmisille joskus jopa helsinkiläisessä bussissa. Poikani kysyi joskus että miten voin tuntea niin paljon ihmisiä lähiössämme.
Ruotsinruotsalaiset kolleegat ihmettelevät miten negatiivisia suomalaiset ovat (vaikkeivat tietenkään sano tätä suomalaisille itselleen vaan kuulemme sen kirtotietä yrityksessä työskentelevältä amerikkalaiselta). Suomalaiset taas ärsyyntyvät siihen, että ruotsalaiset eivät sano mitään suoraan. Kierre syntyy. Ruotsalaiset pelkäävät suomalaisten seurassa ja sanovat asiat vieläkin vähemmän suoraan. Suomalaiset ärsyyntyvät ja alkavat puhua vieläkin aggressiivisemmin.
torstaina, tammikuuta 21, 2010
Kun ekskluusio mättää
Rytikerttunen (Acrocephalus scirpaceus) on vähän rastasta pienempi ruoikoissa viihtyvä lintu.
Rytikerttunen on päältä ruskea, alta vaalea lintu, jonka erottaa rastaskerttusesta pienemmän koon, solakamman ulkomuotonsa ja melodisemman laulunsa avulla. Hyvin samannäköisistä luhta- ja viitakerttusesta sen erottaminen maastossa on vaikeaa, jopa mahdotonta. Luhtakerttusesta rytikerttunen eroaa laulun ja punaruskean selkäpuolen avulla, mutta tarkempi määrittäminen vaatii siiven yksityiskohtien tarkkailua. Viitakerttusesta se eroaa pidemmän käsisiiven ulottuman, laulun ja selän värin avulla. Nuoret linnut ovat hyvin samannäköisiä. Ryti- ja luhtakerttunen voivat risteytyä keskenään ja risteymien määrittäminen on äärimmäisen vaikeaa jopa kädessä.
Käki (Cuculus canorus) on pesäloinen, eli se ei haudo eikä huolehdi omista poikasistaan, vaan munii toisten lintulajien pesiin. Useimmiten käki munii Suomessa leppälintujen pesiin. Muita lintulajeja, joiden pesiin käki munii, ovat mm. västäräkki, harmaasieppo ja järripeippo.
(Lähde: wikipedia.)
sunnuntai, tammikuuta 17, 2010
Sponttaanisuus, itsekkyys ja rasismi
Adam Smith käsitti, että ihmisten oman edun tavoittelu johtaa sponttaanisti (näkymätön käsi) yhteiseen hyvään.
Ihmisten pyrkimyksellä edistää omaa taloudellista etuaan on koko yhteiskunnan kannalta positiivisia seurauksia. Luottamuksemme siihen, että kauppoihin ilmestyy joka päivä ruokaa, ei perustu oletukseen maanviljelijöiden, teurastajien ja leipurien hyväntahtoisuudesta tai epäitsekkyydestä vaan nimenomaan oletukseen heidän itsekkyydestään.
Vastaavanlaisesta sponttaanisuudesta - siitä miten sinällään itsekkäistä, alhaisista, typeristä tai pahoista motiiveista seuraa hyvää - on muitakin esimerkkejä.
Totesin eilen: Rasismi on siis usein vain vaistomainen - irrationaalinen mutta tehokas - tapa toteuttaa se ekskluusio, joka Elinor Ostromin mukaan on välttämätön edellytys yhteismaan tai vapaamatkustajan ongelman ratkaisemiselle:
Yhteisresurssin käytön organisoimisen ensimmäinen askel on määritellä resurssin käytön rajat eli se kuka saa käyttää resurssia. Niin kauan kuin itse resurssin rajat ja resurssien käyttöön oikeutettujen henkilöiden joukko on tuntematon, kukaan ei tiedä mitä [yhteisresurssia] ollaan manageroimassa.
Vasemmistolainen teoriaherra (Gandhi, Halonen, Thors) uskoo, että hyvä maailma syntyy kirjoista luettuja teorioita noudattamalla ja ihmisen pahuutta kastroimalla. Hän on ehkä lukenut Smithinsä, Mandevillensa ja Hayekinsa, mutta ei ole niitä ymmärtänyt.
Nöyrä teeoreetikko taas ymmärtää, että maailma on huomattavasti monimutkaisempi. Kokonaisuuden kannalta paras lopputulos syntyy aivan muuta polkua, kuin mitä teoriaherra kuvittelee. Sponttaanisti.
Ei tietenkään niin, että ihmisten kaikki alhaisimmat ja typerimmät tunteet pitäisi päästää täysin valloilleen. Nöyrä teoreetikko toki kritisoi ylilyöntejä, mutta ei halua kastroida veren viisautta.
Huomautus: Kun puhun rasismista yllä, en tietenkään tarkoita Galtonin, Pearsonin, Jensenin, Rushtonin, Lynnin ja Vanhasen edustamaa tieteellistä rotuoppia, vaan nimenomaan rasismia muukalaisvihan mielessä.
Ihmisten pyrkimyksellä edistää omaa taloudellista etuaan on koko yhteiskunnan kannalta positiivisia seurauksia. Luottamuksemme siihen, että kauppoihin ilmestyy joka päivä ruokaa, ei perustu oletukseen maanviljelijöiden, teurastajien ja leipurien hyväntahtoisuudesta tai epäitsekkyydestä vaan nimenomaan oletukseen heidän itsekkyydestään.
Vastaavanlaisesta sponttaanisuudesta - siitä miten sinällään itsekkäistä, alhaisista, typeristä tai pahoista motiiveista seuraa hyvää - on muitakin esimerkkejä.
Totesin eilen: Rasismi on siis usein vain vaistomainen - irrationaalinen mutta tehokas - tapa toteuttaa se ekskluusio, joka Elinor Ostromin mukaan on välttämätön edellytys yhteismaan tai vapaamatkustajan ongelman ratkaisemiselle:
Yhteisresurssin käytön organisoimisen ensimmäinen askel on määritellä resurssin käytön rajat eli se kuka saa käyttää resurssia. Niin kauan kuin itse resurssin rajat ja resurssien käyttöön oikeutettujen henkilöiden joukko on tuntematon, kukaan ei tiedä mitä [yhteisresurssia] ollaan manageroimassa.
Vasemmistolainen teoriaherra (Gandhi, Halonen, Thors) uskoo, että hyvä maailma syntyy kirjoista luettuja teorioita noudattamalla ja ihmisen pahuutta kastroimalla. Hän on ehkä lukenut Smithinsä, Mandevillensa ja Hayekinsa, mutta ei ole niitä ymmärtänyt.
Nöyrä teeoreetikko taas ymmärtää, että maailma on huomattavasti monimutkaisempi. Kokonaisuuden kannalta paras lopputulos syntyy aivan muuta polkua, kuin mitä teoriaherra kuvittelee. Sponttaanisti.
Ei tietenkään niin, että ihmisten kaikki alhaisimmat ja typerimmät tunteet pitäisi päästää täysin valloilleen. Nöyrä teoreetikko toki kritisoi ylilyöntejä, mutta ei halua kastroida veren viisautta.
Huomautus: Kun puhun rasismista yllä, en tietenkään tarkoita Galtonin, Pearsonin, Jensenin, Rushtonin, Lynnin ja Vanhasen edustamaa tieteellistä rotuoppia, vaan nimenomaan rasismia muukalaisvihan mielessä.
perjantaina, tammikuuta 15, 2010
Rasismi on siis väärin ja uskonto irrationaalista mutta johtavatko ne tehokkaisiin ratkaisuihin ?
Markkinatalous tuottaa ns. näkymättömän käden ohjaamana usein lopputuloksia, jotka ovat taloudellisesti tehokkaita. Wikipedia toteaa:
Voidaan osoittaa, että teoriassa vapaat markkinat tuottavat aina Pareto-tehokkaan lopputuloksen. Tulos tunnetaan nimellä ensimmäinen hyvinvointiteoreema (engl. first welfare theorem). Matemaattisen todistuksen esittivät ensimmäisenä Kenneth Arrow ja Gerard Debreu. Tosin todistuksessa tarvitaan hyvin rajoittavia oletuksia, jonka vuoksi tulos ei välttämättä kuvaa talouden toimintaa käytännössä.
On kuitenkin olemassa hyvin määriteltyjä tilanteita - esimerkiksi vangin dilemma, julkishyödykkeen tuottamiseen liiittyvä vapaa-matkustajan ongelma ja yhteismaan ongelma - joissa oletus, että jokainen aktori on omaa utiliteettiaan maksimoiva toimija (Homo Economicus), johtaa tulokseen, joka on tehoton.
Elävän elämän esimerkkejä tällaisista koordinaatio-ongelmista on vaikkapa ryöstökalastus, ilmaston lämpeneminen, kastelujärjestelmien rappio ja aavikoituminen.
Taloustieteen tämän vuoden nobelisti Elinor Ostrom on osoittanut, että yhteismaan ongelmia ja vapaamatkustajan ongelmia kyetään käytännössä kuitenkin usein pitkän kulttuurievoluution myötä syntynein yhteisöllisin keinoin ratkaisemaan. Ongelma on siinä, että kun maailma nopeasti muuttuu perinteiset ratkaisut eivät välttämättä enää toimi tai niiden toiminnalta viedään nopeasti pohja harkitsemattomin toimin - esimerkiksi yksityistämällä tai valtiollistamalla yhteisomistuksessa olevia resursseja.
Human institutions—ways of organizing activities—affect the resilience of the environment. Locally evolved institutional arrangements governed by stable communities and buffered from outside forces have sustained resources successfully for centuries, although they often fail when rapid change occurs. Ideal conditions for governance are increasingly rare. Critical problems, such as transboundary pollution, tropical deforestation, and climate change, are at larger scales and involve nonlocal influences. Promising strategies for addressing these problems include dialogue among interested parties, officials, and scientists; complex, redundant, and layered institutions; a mix of institutional types; and designs that facilitate experimentation, learning, and change.
Ekologi D.S. Wilson on osoittanut, miten uskonnot luovat usein puitteet ratkaista koordinaatio-ongelmia - klassinen esimerkki on Balin vesitemppeli-järjestelmä.
Tamil Nadussa kristilliset uskontokunnat leviävät nopeasti kastittoman väestön keskuudessa. Kristillinen toiminta generoi suuren määrän tehokkaasti hallittuja yhteisöllisiä resursseja. Varsinkin orpokoteja ja kouluja. Hyvinvointiyhteiskunta syntyy kristillisten NGO:iden toiminnan tuloksena Tamil Naduun.
Toisaalta uskonto voi olla myös este ratkaista koordinointi-ongelmia. Intiassa jätähuolto on perinteisesti kastittomien kontolla. Kasti-hindujen ylimielisyys kastittomia kohtaan toisaalta ja rituaalisen puhtauden vaatimus toisaalta johtaa siihen, että kastihindut eivät tunnu välittävän ympäristönsä siisteydestä mitään. Katselimme Tamil Nadussa Tanjavurin asemalla miten vasta siivottu asema muuttui puolessa tunnissa jätekasaksi, kun "länsimaistunut" keskiluokka ei alentunut käyttämään asemalla olevia roskiksia.
Mahatma Gandhi havaitsi ilmiön jo kaksikymmenluvulla. Vieraillessaan erikastisten ihmisten kodeissa Gandhi havaitsi kastittomien kodit siisteimmiksi. Yläkastiset olivat kykenemättämiä käsittelemään edes ulosteitaan - jätöksiä oli pihojen nurkissa tautivaaraa lisäämässä. (Lähde: Mahatma Gandhi, My Experiments with Truth.)
Steve Sailer antaa myös esimerkin siitä, miten ns. rasismi voi usein olla tapa ratkaista yhteismaan ongelma:
American shrimp fishermen in Texas were universally denounced as racists in the late 1970s when they resisted the government's efforts to encourage Vietnamese refugees to become shrimpers in their waters. French director Louis Malle made a movie, Alamo Bay, denouncing ugly Americans fighting hardworking immigrants.
What got lost in all the tsk-tsking is that fishing communities always resist newcomers, especially hardworking ones, because of the sizable chance that the outsiders who don't know the local rules or don't care about them will ruin the ecological balance and wipe out the stocks of fish.
Rasismi on siis usein vain vaistomainen - irrationaalinen mutta tehokas - tapa toteuttaa se ekskluusio, joka Ostromin mukaan on välttämätön edellytys yhteismaan tai vapaamatkustajan ongelman ratkaisemiselle:
Yhteisresurssin käytön organisoimisen ensimmäinen askel on määritellä resurssin käytön rajat eli se kuka saa käyttää resurssia. Niin kauan kuin itse resurssin rajat ja resurssien käyttöön oikeutettujen henkilöiden joukko on tuntematon, kukaan ei tiedä mitä [yhteisresurssia] ollaan manageroimassa.
Voidaan osoittaa, että teoriassa vapaat markkinat tuottavat aina Pareto-tehokkaan lopputuloksen. Tulos tunnetaan nimellä ensimmäinen hyvinvointiteoreema (engl. first welfare theorem). Matemaattisen todistuksen esittivät ensimmäisenä Kenneth Arrow ja Gerard Debreu. Tosin todistuksessa tarvitaan hyvin rajoittavia oletuksia, jonka vuoksi tulos ei välttämättä kuvaa talouden toimintaa käytännössä.
On kuitenkin olemassa hyvin määriteltyjä tilanteita - esimerkiksi vangin dilemma, julkishyödykkeen tuottamiseen liiittyvä vapaa-matkustajan ongelma ja yhteismaan ongelma - joissa oletus, että jokainen aktori on omaa utiliteettiaan maksimoiva toimija (Homo Economicus), johtaa tulokseen, joka on tehoton.
Elävän elämän esimerkkejä tällaisista koordinaatio-ongelmista on vaikkapa ryöstökalastus, ilmaston lämpeneminen, kastelujärjestelmien rappio ja aavikoituminen.
Taloustieteen tämän vuoden nobelisti Elinor Ostrom on osoittanut, että yhteismaan ongelmia ja vapaamatkustajan ongelmia kyetään käytännössä kuitenkin usein pitkän kulttuurievoluution myötä syntynein yhteisöllisin keinoin ratkaisemaan. Ongelma on siinä, että kun maailma nopeasti muuttuu perinteiset ratkaisut eivät välttämättä enää toimi tai niiden toiminnalta viedään nopeasti pohja harkitsemattomin toimin - esimerkiksi yksityistämällä tai valtiollistamalla yhteisomistuksessa olevia resursseja.
Human institutions—ways of organizing activities—affect the resilience of the environment. Locally evolved institutional arrangements governed by stable communities and buffered from outside forces have sustained resources successfully for centuries, although they often fail when rapid change occurs. Ideal conditions for governance are increasingly rare. Critical problems, such as transboundary pollution, tropical deforestation, and climate change, are at larger scales and involve nonlocal influences. Promising strategies for addressing these problems include dialogue among interested parties, officials, and scientists; complex, redundant, and layered institutions; a mix of institutional types; and designs that facilitate experimentation, learning, and change.
Ekologi D.S. Wilson on osoittanut, miten uskonnot luovat usein puitteet ratkaista koordinaatio-ongelmia - klassinen esimerkki on Balin vesitemppeli-järjestelmä.
Tamil Nadussa kristilliset uskontokunnat leviävät nopeasti kastittoman väestön keskuudessa. Kristillinen toiminta generoi suuren määrän tehokkaasti hallittuja yhteisöllisiä resursseja. Varsinkin orpokoteja ja kouluja. Hyvinvointiyhteiskunta syntyy kristillisten NGO:iden toiminnan tuloksena Tamil Naduun.
Toisaalta uskonto voi olla myös este ratkaista koordinointi-ongelmia. Intiassa jätähuolto on perinteisesti kastittomien kontolla. Kasti-hindujen ylimielisyys kastittomia kohtaan toisaalta ja rituaalisen puhtauden vaatimus toisaalta johtaa siihen, että kastihindut eivät tunnu välittävän ympäristönsä siisteydestä mitään. Katselimme Tamil Nadussa Tanjavurin asemalla miten vasta siivottu asema muuttui puolessa tunnissa jätekasaksi, kun "länsimaistunut" keskiluokka ei alentunut käyttämään asemalla olevia roskiksia.
Mahatma Gandhi havaitsi ilmiön jo kaksikymmenluvulla. Vieraillessaan erikastisten ihmisten kodeissa Gandhi havaitsi kastittomien kodit siisteimmiksi. Yläkastiset olivat kykenemättämiä käsittelemään edes ulosteitaan - jätöksiä oli pihojen nurkissa tautivaaraa lisäämässä. (Lähde: Mahatma Gandhi, My Experiments with Truth.)
Steve Sailer antaa myös esimerkin siitä, miten ns. rasismi voi usein olla tapa ratkaista yhteismaan ongelma:
American shrimp fishermen in Texas were universally denounced as racists in the late 1970s when they resisted the government's efforts to encourage Vietnamese refugees to become shrimpers in their waters. French director Louis Malle made a movie, Alamo Bay, denouncing ugly Americans fighting hardworking immigrants.
What got lost in all the tsk-tsking is that fishing communities always resist newcomers, especially hardworking ones, because of the sizable chance that the outsiders who don't know the local rules or don't care about them will ruin the ecological balance and wipe out the stocks of fish.
Rasismi on siis usein vain vaistomainen - irrationaalinen mutta tehokas - tapa toteuttaa se ekskluusio, joka Ostromin mukaan on välttämätön edellytys yhteismaan tai vapaamatkustajan ongelman ratkaisemiselle:
Yhteisresurssin käytön organisoimisen ensimmäinen askel on määritellä resurssin käytön rajat eli se kuka saa käyttää resurssia. Niin kauan kuin itse resurssin rajat ja resurssien käyttöön oikeutettujen henkilöiden joukko on tuntematon, kukaan ei tiedä mitä [yhteisresurssia] ollaan manageroimassa.
torstaina, tammikuuta 14, 2010
Freakonomics ja väestönlaatu
Olen esittänyt väestönlaadun (esimerkiksi kansallinen äo, väestön lainkuuliaisuus, väestön työmoraali) olevan julkishyödyke ja että väestönlaatuun voi vaikuttaa mm. maahanmuuttopolitiikalla.
Työ järkevän maahanmuuttopolitiikan aikaansaamiseksi on julkishyödykkeen tuottamista.
Samansuuntaisia ajatuksia on esitetty myös Murrayn ja Herrrnsteinin Bell Curve-kirjassa.
Kansallisen äo:n vaikutusta kansakunnan taloudelliseen menestykseen on käsitelty Lynnin ja Vanhasen kirjassa IQ and Wealth of Nations. Myös Maailmanpankki on todennut kansallisten Pisa-tulosten ennustavan hyvin kansakunnan taloudellista menestystä.
Sain tietynlaista tukea ajattelulleni myös taloustieteilijä Steven Levittin ja New York Timesin toimittajan Stephen J. Dubnerin Freakonomics-kirjasta.
Kirja käsittelee mukaansatempaavasti sitä, miten hyvin uusklassisen taloustieteen Homo Economicus-malli lopulta kuitenkin kuvaa ihmisen käyttäytymistä. (Olen kritisoinut Homo Economicus-mallia lähinnä behavioristisen taloustieteen ja uskontotieteen näkökulmasta. Kritiikkini on kuitenkin kohdistunut vain siihen, että mallia sovelletaan sellaisiinkin tilanteisiin, joihin se ei sovellu.)
Steven Lewitt on tullut kuuluisaksi väitteestään, että aborttien laillistaminen 1970-luvulla oli pääsyy rikollisuuden 1990-luvulla tapahtuneeseen romahtamiseen USA:ssa. Ei-toivotut lapset syyllistyvät Lewittin mukaan aikuisina muita useammin rikoksiin ja näin aborttien salliminen johti sivuvaikutuksena rikollisuuden laskemiseen eli väestönlaadun kasvuun.
Lainaan Freakonomics-kirjaa:
The crime drop was, in the language of economics, an "unintended benefit" of legalised abortion. ... one feels shaken by the notion of private sadness [caused by the abort] being converted to public good.
Työ järkevän maahanmuuttopolitiikan aikaansaamiseksi on julkishyödykkeen tuottamista.
Samansuuntaisia ajatuksia on esitetty myös Murrayn ja Herrrnsteinin Bell Curve-kirjassa.
Kansallisen äo:n vaikutusta kansakunnan taloudelliseen menestykseen on käsitelty Lynnin ja Vanhasen kirjassa IQ and Wealth of Nations. Myös Maailmanpankki on todennut kansallisten Pisa-tulosten ennustavan hyvin kansakunnan taloudellista menestystä.
Sain tietynlaista tukea ajattelulleni myös taloustieteilijä Steven Levittin ja New York Timesin toimittajan Stephen J. Dubnerin Freakonomics-kirjasta.
Kirja käsittelee mukaansatempaavasti sitä, miten hyvin uusklassisen taloustieteen Homo Economicus-malli lopulta kuitenkin kuvaa ihmisen käyttäytymistä. (Olen kritisoinut Homo Economicus-mallia lähinnä behavioristisen taloustieteen ja uskontotieteen näkökulmasta. Kritiikkini on kuitenkin kohdistunut vain siihen, että mallia sovelletaan sellaisiinkin tilanteisiin, joihin se ei sovellu.)
Steven Lewitt on tullut kuuluisaksi väitteestään, että aborttien laillistaminen 1970-luvulla oli pääsyy rikollisuuden 1990-luvulla tapahtuneeseen romahtamiseen USA:ssa. Ei-toivotut lapset syyllistyvät Lewittin mukaan aikuisina muita useammin rikoksiin ja näin aborttien salliminen johti sivuvaikutuksena rikollisuuden laskemiseen eli väestönlaadun kasvuun.
Lainaan Freakonomics-kirjaa:
The crime drop was, in the language of economics, an "unintended benefit" of legalised abortion. ... one feels shaken by the notion of private sadness [caused by the abort] being converted to public good.
Maahanmuuttokeskustelu edistynyt ?
Muutaman viikonkin lomamatka - palaan Intian matkan herättämiin ajatuksiin vielä useassa postauksessa - avasi silmät huomaamaan että maahanmuuton käsittely valtamediassa on ottanut aimo harppauksen eteenpäin. Sellon tapahtumat ovat varmasti osasyy.
Tämän päiväinen poliisiylijohtaja Paateron haastattelu HS:ssä oli malliesimerkki asiallisesta keskustelusta. Olen samaa mieltä että keskustelun on Internet-palstoillakin päästävä nimettömyyden suojissa esitetyn vittuilun ja narinan yli.
Toisaalta voi kysyä, onko tämä avoimuuden lisääntyminen lopulta vain kuin Gorbatshovin Glasnost - vanhojen instituutioiden lopullisen kuolinkamppailuun liittyvää ilmiö. Vaatiessaan avointa keskustelua Paaterokin kysyy: Miten tätä keskustelua saataisiin käytyä ohjatusti ja hallitusti ? .. Internet ei ole avoin foorumi, koska sitä eivät kaikki seuraa.
Toisaalta uskon Paateron vilpittömyyteen - ylläoleva lainaus ei hänen vilpittömyyttään muuksi muuta. Kansalaiskeskustelu ei ole Paaterolle negatiivinen asia sinänsä niin kuin eräille kontrollifriikeille öykkäripoliitikoille - Paatero kritisoi vain ylilyöntejä.
Tämän päiväinen poliisiylijohtaja Paateron haastattelu HS:ssä oli malliesimerkki asiallisesta keskustelusta. Olen samaa mieltä että keskustelun on Internet-palstoillakin päästävä nimettömyyden suojissa esitetyn vittuilun ja narinan yli.
Toisaalta voi kysyä, onko tämä avoimuuden lisääntyminen lopulta vain kuin Gorbatshovin Glasnost - vanhojen instituutioiden lopullisen kuolinkamppailuun liittyvää ilmiö. Vaatiessaan avointa keskustelua Paaterokin kysyy: Miten tätä keskustelua saataisiin käytyä ohjatusti ja hallitusti ? .. Internet ei ole avoin foorumi, koska sitä eivät kaikki seuraa.
Toisaalta uskon Paateron vilpittömyyteen - ylläoleva lainaus ei hänen vilpittömyyttään muuksi muuta. Kansalaiskeskustelu ei ole Paaterolle negatiivinen asia sinänsä niin kuin eräille kontrollifriikeille öykkäripoliitikoille - Paatero kritisoi vain ylilyöntejä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)