Ihmiset ovat aina tehneet pahojaan. Mutta jokaisen on otettava vastuu omista teoistaan.
Sen sijaan ihmisen ei tarvitse ottaa vastuuta isoisänsä tekemisistä. Saksalaiset eivät ole vastuussa siitä että heidän isoisänsä tai isoisiensä isät tappoivat miljoonia juutalaisia. Joskus alkaa tuntua että saksalaisten itseinho alkaa saavuttaa jo narsismin asteen. Tekee mieli jo sanoa:
Ketään ei kiinnosta enää teidän Auschwitzinne. Älkää vaivatko meitä asialla. Eikä teillä ei ole narsismissanne oikeutta vaatia meitä poistamaan esimerkiksi hakaristeja meidän kunniamerkeistämme, Kalevalan kuvituksista eikä muualtakaan.
Eivät kiinalaiset, kroatialaiset, serbialaiset ja venäläiset ota vastuuta (iso)isiensä teoista. Eivät he vaadi meitä koko ajan kuuntelemaan juttuja Srebrenicasta, Mostarin tiestä tai Siperian kuolemanleireistä. Tai miljoonista ja miljoonista kiinalaisen kommunismin uhreista.
Voisi jopa sanoa, että ei haittaisi vaikka he hiukan miettisivätkin mitä heidän isänsä ovat tehneet. Ei oikeastaan haittaisi että he harjoittaisivat hiukan itsekritiikkiä. Ei ollenkaan haittaisi että he oppisivat jotain historiasta.
Mutta saksalaisten narsistista itseinhoa en jaksa enää kuunnella:
Lepo ! Hymyilkää jo koko asialle ! Olivat ne aika veijareita ne natsi-isoisoisänne !
Sanon tämä ihan vain siitä syystä, että jos joudun kerran teidän kanssanne nyt olemaan tekemisissä, en kestä teidän huumorintajuttomuuttanne enkä narsistista itseinhoanne.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Aika hyvin ;)
Saksalaisten jeesustelemisessa on aina ollut paha besserwisserismin sivumaku. He yrittävät pakottaa myös muita jeesustelemaan itsensä kanssa ja siinä ohella ihailemaan itseään kaikkein parhaina jeesustelijoina.
Tuosta tuli mieleeni tämä:
http://groups.google.fi/group/sfnet.tiede.historia/msg/d3c3583ddd9dabcc?hl=fi&
Saksalaisten alemmuuskompleksi
Der Spiegel haastatteli äskettäin Puolan ulkoministeriä; tämän
mielestä Puolan ja Saksan väliset suhteet eivät voi olla yhtä
hyvät kuin Saksan ja Ranskan väliset, koska saksalaisilla on
alemmuuskompleksi ranskalaisia kohtaan ja ylemmyyskompleksi puolalaisia
kohtaan.
Voisitteko kuvitella, että jonkun normaalin eurooppalaisen maan
ulkoministeri sanoisi tuollaista lähimmän ja tärkeimmän
naapurimaansa kansasta?
Puolan ulkoministeri jatkoi, että "jotkut" saksalaiset
"valitettavasti" yhä pitävät Stettiniä, Danzigia jne. saksalaisina
kaupunkeina. Saksalainen toimittaja kiiruhti selittämään, että
Puolaan ja Venäjään liitetyiltä alueilta evakuoidut viisitoista
miljoonaa saksalaista ovat jo melkein kaikki kuolleet; heidän
mielipiteillään ei siis ole enää mitään merkitystä.
Voisitteko kuvitella, että joku suomalainen toimittaja suhtautuisi
samalla tavalla karjalaisevakkoihin? Jos Venäjän ulkoministeri
sanoisi paheksuvansa "joidenkin" suomalaisten mielipidettä Viipurista,
Terijoesta, Käkisalmesta jne. suomalaisina kaupunkeina, Suomen
lehdistö tuomitsisi Venäjän ulkoministerin stalinistina. Kukaan
suomalainen toimittaja ei kehtaisi sanoa, että enimmäkseen jo pois
kuolleiden karjalaisevakkojen mielipiteillä ei ole mitään väliä.
Jos Venäjän ulkoministerin ja suomalaisten karjalaisevakkojen
välillä olisi julkista skismaa, Suomen lehdistö puolustaisi
ehdottomasti karjalaisevakkoja. Sen sijaan joku saksalainen toimittaja
mieluummin nuolee Puolan ulkoministerin saappaita kuin osoittaa
pienintäkään sympatiaa viittätoista miljoonaa kotinsa
menettänyttä (Heimatsvertriebene) saksalaista evakkoa kohtaan.
Joku aika sitten joku ryssäläinen taho kehottikin Suomen hallitusta
hillitsemään lehdistössä käytyä keskustelua Karjalan
palauttamisesta, jotta Suomen ja Venäjän väliset suhteet eivät
vaarantuisi. Tähän Suomen lehdistö kommentoi yksimielisesti, että
Venäjällä ei vieläkään ymmärretä sananvapautta ja
mielipiteenvapautta: Suomessa on vapaa lehdistö, jossa ilmaistuihin
mielipiteisiin Suomen hallitus ei voi eikä halua puuttua.
Puolan ulkoministeri sanoi Der Spiegelin haastattelussa myös, että
"kukaan puolalainen" ei voi "hyväksyä" erään saksalaisen
kristillisdemokraattisen kansanedustajan ehdottamaa Berliiniin
pystytettävää muistomerkkiä 15 miljoonalle saksalaiselle evakolle.
Saksalainen toimittaja taas kerran nuoleskeli Puolan ulkoministerin
saappaita selittämällä, että evakot ja heidän asiaansa muistelevat
poliitikot ovat vain "pieniä marginaalipiirejä".
Mitenköhän Suomen lehdistö reagoisi, jos Venäjän ulkoministeri
sanoisi "kaikkien" venäläisten "vastustavan" Suomeen pystytettyjä
karjalaisevakkojen muistomerkkejä ja Karjalataloja? Suomen lehdistö
olisi yksimielisesti karjalaisevakkojen puolella venäläistä
stalinismia vastaan.
Sen sijaan saksalaiset ovat näköjään täysin rähmällään Puolaan
päin. Saksa on pahemmin suomettunut kuin Suomi Kekkosen aikana. Edes
Kekkonen, Karjalainen tai Väyrynen ei olisi koskaan kehdannut loukata
karjalaisia sanomalla karjalaisevakkojen muistomerkkejä ja
Karjalataloja "pienten marginaalipiirien puuhasteluksi". Kekkonen
yritti jopa saada Karjalaa takaisin 1950-60-luvuilla. Kekkonen
kampanjoi Karjalan palauttamisella vuonna 1956, koska luuli Porkkalan
palautumisen olleen alkusoittoa koko Tarton rauhan rajojen
palautumiselle. Vielä 1960-luvun lopulla Kekkonen yritti suostutella
Brezhneviä palauttamaan Suomelle edes Viipurin ja muut nykyistä rajaa
lähinnä olevat alueet. Kekkosen mielestä Saimaan kanavan
vuokraaminenkin oli osa Laatokan palautumista Suomelle. En ole koskaan
mitenkään ihaillut Kekkosta, mutta edes Kekkonen ei ollut niin
epäisänmaallinen, maanpetoksellinen köyryselkä ja paskansyöjä
kuin mainstream-saksalaiset näyttävät nykyään olevan.
Saksalaisten alemmuuskompleksi ei näytä olevan ongelma suhteessa
Ranskaan, vaan suhteessa Puolaan ja Venäjään.
Loistava teksti !
Tuo on yksipuoli saksalaisten sairauteen.
Valitettavasti tuo saksalaisten itseinho on levinnyt myös muualle. Ruotsalaiset - ilmeisesti surullisina sydämessään siitä ettivät ole koskaan tehneet mitään oikeesti pahaa sitten Suuren Pohjan Sodan - ovat alkaneet uskoa että hekin ovat vastuussa johonkin kolonialistien tai natsien pahoihin tekoihin.
Ruorsalaiset haluaisivat kai osuutensa kristillisestä perisynnistä. Ajatuksesta että kaikki me olemme oikeesti pahoja.
Ruotsalaisilla on se ongelma että he oikeesti eivät ole pahoja vaan ovat oikeesti melkein kaikki haloslais-tuomiojalaisia pyhimyksiä.
Minä olen ollut hiukan sellaisella linjalla että minua on säälittänyt ja surettanut saksalaisten itsensäruoskinta. Tyypit vetävät kansallisen ylpeytensä ja kulttuuriaan ilomielin vessasta alas hoitamattoman historiatrauman takia. Toisaalta heidän itseruoskintaan agitoivia poliitikkojaan olen myös halveksinut.
Kollektiivinen mielisairaus on sitten kamalaa.
Lähetä kommentti