Hedonismista ja monikulttuurikrittisyydestä

Eräillä ihmisillä tuntuu olevan se käsitys että länsimaisuuden ja monikultturismikriittisyyden ydin on siinä, että puolustetaan esimerkiksi suomalaisten naisten oikeutta ryypätä ja rällätä sinä missä suomalaisten miehen. Ylipäätään että länsimainen hedonistinen elämäntapa on se minkä puolesta tässä ollaan taistelemassa.

Minä en siihen taisteluun osallistu.

Tottakai puolustan ihmisten oikeutta autonomiaan ja oikeuteen toteuttaa itseään. Mutta ihmisen autonomia on vain asian yksi puoli - toinen puoli on yksilön velvollisuus lapsiaan, perhettä, yhteisöä ja kansankokonaisuutta kohtaan. Olen käsitellyt aihetta aikaisemmin.

Seuraavan tyyppisten kysymysten käsittelyyn en tarjoa enää tilaa tällä blogilla:

"minkä takia miesten alkoholismia, tupakointia yms. olisivat itseisarvoisesti parempia kuin naisten vastaavia? jos siis se on mielestäsi jotenkin todella hälyttävää, että a-klinikoiden asiakkaista naisia on jo kolmannes vaikka miehiä on kaksi kolmasosaa. jos syynä on se, että naiset haluavat 'apinoida miehiä' niin helppo lääkehän olisi se, että miehet rupeaisivat raittiiksi niin naiset huomaisivat että raittiina olo on 'kovaa' ja alkaisivat joukolla absolutisteiksi. "

Tämän kysymyksen esittäjä kysyy faktisesti, miksi naisella ei ole oikeutta samanlaiseen hedonismiin kuin miehellä. Kysymys on irrelevantti tämän blogin kannalta. Tämän blogin pämäärä ei ole miellyttää ketään, eikä käsitellä hedonistisen filosofian kannalta mielenkiintoisia kysymyksiä.

Jos taas kysymystä tarkastelee kansankokonaisuuden kannalta, on selvää että naisen hillitön alkoholin käyttö on vakavampi ongelma kuin miehen hillitön alkoholin käyttö. Nainen alkoholisoituu huomattavasti nopeammin kuin mies, alkoholisoitunut nainen tulee kykenemättömäksi synnyttämään ja kasvattamaan lapsia. Nainen on pienen lapsen primäärimpi vanhempi. Kansankokonaisuuden kannalta on täysin epärelevantti kysymys "onko naisella yksilönä samanlainen oikeus tupakoida ja ryypätä hillittömästi kuin miehellä ?":

Konservatiivisessa vallankumouksessa yksilö menettää erityisarvonsa ja tulee osaksi jotain kokonaisuutta - tosin osaksi jolla on erityinen arvonsa sen kautta, että se on osa tätä kokonaisuutta. (Katso aiempi postaukseni.)

Tämän blogin kirjoittaja näkee monikultturismin äärimuotojen torjunnan vain ensimmäsenä askeleena suomalaisen yhteiskunnan renesanssissa. Yksilökeskeisyyden äärimuotojen - siis hedonismin - tuhoamisen (likvidoinnin) näen aivan yhtä merkittävänä päämääränä.