lauantaina, maaliskuuta 24, 2007

Yhteisön homogeenisuudesta ja monikulttuurista

Olen usein puhunut siitä että demokratia toimii paremmin maassa, joka on arvopohjaltaan homogeeninen, kuin ns. monikulttuuriyhteiskunnassa:

1. Monikulttuuri lisää uskontotieteilijä Richard Sosiksen mukaan terrorismia.

2. Ruotsalainen sosialidemokraattinen taloustieteilijä Gunnar Myrdal - eräs Ruotsin hyvinvointiyhteiskunnnan (kansankodin) teoreetikkoja - sanoi aikoinaan että hyvinvointiyhteiskunnalla on parhaat edellytykset onnistua arvopohjaltaan homogeenisessa maassa.

3. Vasemmistolainen taloustieteilijä Samuel Bowles toteaa uudessa Microeconomics-kirjassaan, että yhteinen arvopohja antaa paremmat mahdollisuudet ratkaista ns. Yhteismaan ongelman (Tragedy of Commons).

4. Harvardin yliopiston professorin ja USA:n ehkä merkittävimmän sosiologin Robert D. Putnamin tutkimuksen mukaan yhteisön heterogeenisuus vähentää ihmisten luottamusta toisiinsa.

Monikulturismissa on eittämättä myös etuja - esimerkiksi työyhteisöissä erilaisen taustan omaavat ihmiset tuovat esille uusia näkökulmia. Mutta esimerkiksi työpaikan diversiteetistä puhuvat business schoolien edustajat väittävät että etu rajoittuu tilanteeseen jossa muuten suht homogeenisessa ryhmässä on muutamia vieraan kulttuurin edustajia. Samantaustaiset ihmiset luottavat helpommin toisiinsa ja kykenevät näin helpommin ryhmätyöhön, mutta ripaus uusia ideoita pitää työyhteisön vireänä.

Monikultturismin mainostaminen yksiviivaisen positiivisena asiana tuntuu tätä taustaa vastaan oudolta. Jos monikultturismi olisi loistava uusi innovaatio sen pienistä puutteista ei tarvitsisi edes vaieta. Monikultturismi ei edes ole mikään uusi innovaatio - sitä sovellettiin varsin selkeästi mm. Puolan tasavallassa 1500-1700-luvulla. Sitä on sovelluttu myös Itävalta-Unkarin Itävallan puoleisessa osassa (keisarikunnassa) erityisesti ennen ensimmäistä maailmansotaa, jossain määrin myös Ottomaanien valtakunnassa 1500-1800-luvulla jne. Kokeilut eivät toki ole olleet yksiviivaisia epäonnistumisia, mutta esimerkiksi Puolasta sanottiin aikoinaan että se on aatelisten taivas, juutalaisten paratiisi ja talonpoikien (tavallisen kansan) helvetti. (Jätän nyt monikultturitiyhteiskunnan määritelmän ulkopuolelle suosiolla Etelä-Afrikan ja Vanhan Liivinmaan.)

Lisäys 25.3.2007:

Tähän liittyen kannattaa lukea valkea-blogista postaus, jonka loppuosa käsittelee etnistä kilpailua ja etnisen kilpailun haittavaikutuksia. Etnisten ryhmien välinen kilpailu ei sekään tietysti ole pelkästään huono asia - mutta palaan aiheeseen myöhemmin.

Alkuosa postauksesta käsittelee ansiokkaasti varakkaan väen suhtautumista monikultturismiin. Samaa aihetta käsitelee rotublogin jouluinen postaus.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Monikulturismissa on eittämättä myös etuja - esimerkiksi työyhteisöissä erilaisen taustan omaavat ihmiset tuovat esille uusia näkökulmia."

Monikultturismia työpaikalla on se, että laitetaan kolme eri tavalla ajattelevaa samaan tiimiin. Vaikka insinööri, juristi ja humanisti. Ei näiden tarvitse olla etnisesti eri ryhmistä.

Jukka Aakula kirjoitti...

Ei tarvitse olla eri etnisistä ryhmistä mutta sama kuvio tulee esiin sinunkin esimerkissäsi.

Tuotekehitysprojektissa jossa on 5 insinööriä, yksi humanisti voi olla projektista riippuen tietysti rikastava. Mutta jos työryhmässä on neljä insinööriä ja neljä humanistia, rikastuminen jää saavutamatta.

Tämä on tietysti karkeaa yleistämistä.