Kun segregaatio pettää

Naapurilähiömme Itä-Pakilan Siwa on muuttunut rauhattomaksi paikaksi. Vaikka Itä-Pakila on keskiluokkainen alue, missä perheet yrittävät elää ja kasvattaa lapsiaan parhain päin, alueella on muutama asuntola, jossa asuu mm. vasta vankilasta vapautuneita ja päihdeongelmaisia. Muutaman kymmenen sosiaaliongelmaisen henkilön saama hyöty aiheuttaa tuhansille itäpakilalaisille ilmeisesti merkittävän haitan, koska kaupasta varastetaan röyhkeästi ottamalla olut kainaloon ja kun varkaita yritetään estää nämä käyvät väkivaltaisiksi. Ainoa lähikauppa menettää asiakkaitaan. Ongelmat aiheuttavat tietysti lisääntyessään asuntojen hintojen laskua, turvattomuuden tunnetta ja luovat kärjistyessään painetta asukkaille muuttaa ns. kehyskuntiin. Segregaatio on pettänyt.

Ilmassa on tietysti myös se uhka, että lapsia aletaan siirtää lähiöistä toiseen esimerkiksi, jotta maahanmuuttajien määrä ei yhdessä koulussa nousisi korkeaksi.

Vasemmistolle ja vihreälle sosiaalisesti tai etnisesti yhtenäiset alueet - lintukodot - ovat ainakin virallisissa puheissa kauhistus. Sosiologinen tutkimus kuitenkin osoittaa vääjäämättömästi, että ihmiset viihtyvät kaltaistensa parissa ja heterogeenisissa lähiöissä luottamus on alempaa kuin homogeenisissa. Lähikoulu, jonka lapsemme eilen päättivät, on hyvätasoinen varmasti pitkälti sen takia, että kouluun valikoituu lapsia keskiluokkaisista perheistä.

Keskiluokkaisen suomalaisenkaan ei ole tällä hetkellä kovin suurta tarvetta vastustaa julkisrahotteista koulujärjestelmää, koska alueellinen segregaatio takaa suht siedettävän tasoisen koulutuksen ilman, että pitää valita yksityiskoulua. Myös huonommilla alueilla asuvilla lahjakkailla lapsilla on nykyään ainakin Helsingissä mahdollisuus - toki tiettyä pitkästä koulumatkasta aiheutuvaa vaivaa vastaan - käydä koulussa toisella alueella kuin missä asuu ja saavuttaa segregaation edut. Huonotkin alueet voivat tätä kautta alkaa hiljalleen parantua, koska alueelle muuttaminen ei edellytä alueella olevaan kouluun menoa. Aiemmin sama etu saavutettiin ilman asuntoalueiden segregaatiota panemalla lapsi oppikouluun.

On toki ymmärrettävää, että sosiaalisia ongelmatapauksia halutaan sysätä alueille, missä ympäristö ei tue häiriökäyttäytymistä vaan ainakin jossain määrin toimii terveenä peilinä. Hinta voi usein kuitenkin olla aivan liian kova ja ihmiset alkavat äänestää jaloillaan.