sunnuntaina, kesäkuuta 17, 2012

Nokian tuho ja markkinoiden kehityksen luonne

Nokia hävisi Googlelle, Applelle ja Samsungille. Piste.

Kyseessä oli luova tuho, missä toimijat perinteisen puhelin-toimialan ulkopuolelta laajensivat omaa toimialaansa niin että ei enää oikeastaan ole olemassa mitään erillistä puhelin-toimialaa. Toki Nokiallakin uskottiin että mobiilitoimiala ja Internet yhdistyvät. Nokian ja NSN:n strategioissa puhuttiin paljon esimerkiksi Fixed Mobile Convergencestä. Sellaista ei koskaan tapahtunut. Kyse ei ollut konvergenssista vaan tuhosta. Nokia on tuhon ensimmäinen uhri.

Biologisessa evoluutiossa on samanlaisia esimerkkejä: muutama miljoona vuotta sitten Pohjois-Amerikan ja Etelä-Amerikan mantereet ajautuivat yhteen ja edellisen eläimistö tuhosi suuren osan jälkimmäisen eläimistöstä.

Radikaali innovaatio - tai ainakaan sen soveltaminen - ei yleensä synny perinteisten toimijoiden toimesta. Se voi näemmä syntyä kun toinen toimiala laajentaa toisen toimialan alueelle tai kun joku aivan uusi toimija keksii näppärämmän tavan tehdä businesstä.

Edellisestä on esimerkki Applen penetraatio mobiilitoimialalle.

Jälkimmäisestä se, miten Amazon - ja sittemmin myös Apple - on korvaamassa perinteisen kirjakaupan ja kustannustoiminnan uudenlaisella mallilla. Se mikä aluksi oli pelkkää kirjojen verkkokauppaa, on nyt digikirjojen kauppaa ja kustannustoimintaa (self-publishing). Amazon ja Apple ovat työntämässä perinteiset toimijat kokonaan marginaaliin sekä kirjakaupasta että kustannustoiminnasta. Joku marginaalinen niche niille toki voi jäädä.

Biologisessa evoluutiossa jälkimmäisestä nichen valtaamisesta on hyvä esimerkki se, miten miten yksi hyönteisryhmä (Hymenoptera) keksi eusosiaalisuuden ja työnsi muut hyönteiset marginaaliin ja miten yksi nisäkäslaji (Homo Sapiens) työnsi muut isot nisäkkäät marginaaliin.

5 kommenttia:

Juho Laatu kirjoitti...

> Radikaali innovaatio - tai ainakaan sen soveltaminen - ei yleensä synny perinteisten toimijoiden toimesta. Se voi näemmä syntyä kun toinen toimiala laajentaa toisen toimialan alueelle tai kun joku aivan uusi toimija keksii näppärämmän tavan tehdä businesstä.

Hyvä ja ytimekäs määritelmä. Myös vertaus pistiäisiin ja ihmisiin oli mielenkiintoinen. Sama pätee myös rottiin, ja joskus myös vähemmän älykeskeisiin olioihin, kuten ihmisen flunssaviruksiin ja sairaalabakteereihin, jotka uusiutuvatkin kiitettävään tahtiin.

Innovoiminen yli sen, mitä on jo olemassa on vaativa tehtävä. Kyse on enemmän yksilöiden yli perustason nousevasta ymmärryksestä kuin organisaatioiden systemaattisen työn tuloksista. Juuri siksi entiset vahvat toimijat eivät useinkaan toimi alansa uudistajina. Poikkeuksiakin on (vaikkapa Applen uusi nousu ydintoimialallaan tietokoneissa). Silloinkin kyse on yksilöistä, jotka vetävät mukanaan koko yhtiötä.

Organisaatioiden hallinnassa ihmiskunta on valitettavasti vielä niin huonolla tasolla, että vähänkin jämähtäneet organisaatiot eivät yleensä nuorru ja virkisty, vaan johto tyytyy omaan osaamistasoonsa, ja tekee vain parhaansa noissa puitteissa. Tie voi viedä alaspäin, mutta ylöspäin vain hyvin harvoissa, lähinnää onnekkaissa tapauksissa.

Aihetta voisi tutkia myös yhteiskuntien tasolla. Tarvitaanko aina sota, vallankumous, valloitus, vanhan vallan kaatuminen tai vastaavaa yhteiskunnan nousemiseen seuraavalle paremmalle tasolle?

Jukka kirjoitti...

Organisaatioiden hallinnassa ihmiskunta on valitettavasti vielä niin huonolla tasolla, että vähänkin jämähtäneet organisaatiot eivät yleensä nuorru ja virkisty, vaan johto tyytyy omaan osaamistasoonsa, ja tekee vain parhaansa noissa puitteissa.

Totta - ihminen osaa tehdä mitä ihmeellisimpiä asioita, mutta yhteen hiileen puhaltavan ja samalla innovatiivisen organisaation luominen tuntuu olevan täysin sattuman ja ad hoc temppujen varassa ilman kunnon systemaattista lähestymistapaa,

Aihetta voisi tutkia myös yhteiskuntien tasolla. Tarvitaanko aina sota, vallankumous, valloitus, vanhan vallan kaatuminen tai vastaavaa yhteiskunnan nousemiseen seuraavalle paremmalle tasolle?

Hyvä kysymys. Usein varmaan vaatii, mutta ehkä jostain positiivisesta tapahtumasta voi lähteä positiivinen ketjureaktio joka ajaa yhteiskunnan korkeammalle tasolle.

Mutta onkohan näin joskus käynyt?

Tiedemies kirjoitti...

Erona on yritysten "ekosysteemissä" se, että yritykset ovat metaentiteettejä, jotka voivat ns. keksiä itsensä uudelleen. Nokia on ollut tuhon partaalla - tuhoutunut, jos laveasti ajatellaan - aiemminkin. Ehkä se tällä kertaa menee konkurssiin lopullisesti tai myydään ja pilkotaan, tai ehkä se keksii jonkun comeback-tuotteen, jolla se nappaa jonkun niche-markkinan.

Suuruuden päivät ovat mennyttä lopullisesti, se on totta. Kannattaa muistaa, että Apple on ollut myös vaikeuksissa ennen, ja että Samsung on monialayhtiö. Jne.

Mitä tulee yhteiskuntiin, tuollaisia "korkeammalle tasolle" siirtymisiä voidaan ajatella tapahtuneen useampia historiassa. Sodan ja myllerryksen kautta tapahtuneita onnistuneita muutoksia on ollut joitain; Kiina konsolidoitui ja Qin Shi Huangista tuli ensimmäinen keisari, valtakunta kesti yli 2000 vuotta, ja on tavallaan vieläkin pystyssä. Caesar ja hänen perillisensä Octavius kaappasivat ja myllersivät Rooman tasavallan instituutiot ja tuottivat keisarikunnan, joka kesti joitain satoja vuosia, ja sen perillinen Bysantti oli pystyssä vielä tuhat vuotta. Ranskan vallankumous perustui siihen, että "valistunut itsevaltius" muuttui korruptoituneeksi itsevaltiudeksi, ja sen instituutiot rikottiin. Lopputulos haki muotoaan seuraavat sata vuotta.

Ilman suoraa vallankumousta, ellei sitten Glorius Revolutionia ja USA:n itsenäistymistä 100 vuotta myöhemmin lasketa, kehittyi brittiläinen imperiumi. Sen instituutiot 1700-luvulta 1900-luvulle tultaessa muovautuivat kovasti. Ensimmäinen maailmansota ja lopullisesti toinen tosin romuttivat nämäkin.

Toisen maailmansodan jälkeisenä aikana konsolodoitunut liberaali demokratia taas sai muotonsa kilpailleessan ensin kommunismia vastaan. Nyt neuvostokommunismia ei ole ja Kiina on omaksunut toisenlaisen strategian.

Länsimaissa täytyisi tapahtua herääminen. Olen katsellut kaukoidän ihmisten mentaliteettia, ja erityisesti kiinalaisten voimantunne ja eteenpäin työntävän mentaliteetin voimakkuus on aivan käsinkosketeltava. Ei mitenkään vihamielisellä tavalla, he vain pitävät ilmeisenä, että nyt olemme transitiovaiheessa; Kiinan aikakausi on nyt alkamassa ja siihen liittyy tietty vääjäämättömyyden logiikka.

Lännessä voidaan alistua tälle logiikalle. Osin ollaankin, ja pikku hiljaa sananvapauden ja disruptiivisen käyttäytymisen säätely ja kontrolli ovat uineet yhteiskuntaan. Se ei ole pelkkää "liberaalien" ujutusta tai "kulttuurimarxismia", sama kehitys on meneillään mielestäni ihan kaikkialla maailmassa. "Kiinan malli" alkaa valtaamaan henkisesti koko maailmaa.

Jossain vaiheessa syntyy jokin vastareaktio. Sen suunnasta on vaikea käydä mitään arvailemaan.

Juho Laatu kirjoitti...

Kiinan talousihmeen voisi yrittää nähdä tilanteena, jossa vanha johto viisastuu ja toteuttaa jotain aiempaa parempaa. Kiinassa tyli on vaihtunut hallitsijoiden myötä, mutta vallanvaihdokset ovat kuitenkin olleet rauhanomaisia.

Kiinalaiset ovat optimisteja. Osin nykyinen innostus on myös sukua Euroopan kehitysuskolle ennen öljykriisiä 1973. Muutoksen hyvyydestä koko ihmiskunnan kannalta voi olla montaa mieltä, mutta ainakin monet kiinalaiset tuntuvat tyytyväisiltä.

Voisi myös väittää, että Kiina vain jatkaa entisellä puolidiktatuurisella linjallaan, ja optimoi talouselämää tarpeidensa mukaan, välillä punaiseksi ja välillä muihin väreihin. Itse hallinto, oikeusjärjestelmä yms. on siis edelleen keltaisen keisarin peruja.

Kiina on niin massiivinen ja monimutkainen yhtälö, että on vaikea sanoa, mitä sääntöjä muutos on noudattanut. Sama koskee muitakin valtioita, joten teorian soveltaminen niihin menee väkisinkin erilaisiksi tulkinnoiksi.

Suomea on ehkä helpompi tulkita.

Suomessa suuria muutoksia ovat olleet ainakin itsenäistyminen, jonka voidaan katsoa tuoneen joitain positiivisia muutoksia, ehkä laiillisuusyhteiskunnan yms, mutta vain vakavan murroksen kautta. Toisen maailmansodan jälkeen Suomesta tuli vahva teollinen yhteiskunta, mutta taas kriisin, eli sodan ja sotakorvausten seurauksena.

Yksi suuri muutos on ollut Suomen suuntautuminen EU:hun. Vaikea sanoa onko muutos erityisen hyvä. Valtakoneisto ei tainnut kovin vahvasti muuttua. Samat piirit, jotka kumartelivat ennen itään, kumartelevat nyt länteen.

Teollistumiseen liittyi myös Nokian nousu. Suomi on ollut johtava metsäteollisuuskaupankin maa (jo tervasta ja turkiksista alkaen), mutta tämä oli uusi askel. Valtiolle tästä ei ansioita taida juuri tulla, paitsi hyvän koulutusjärjestelmän ja toimivan yhteiskunnan rutiininomaisesta ylläpidosta.

Näistä Suomen muutoksista laittaisin tuon laillisuusyhteiskunnan muiden muutosten yläpuolelle. Rahanteko on aina tavoitteena, ja siinä voi parantua erilaisten sattumien ja ympäristön kautta, mutta laillisuusyhteiskunta on ollut radikaali muutos siihen, miten päätöksenteko itsessään toimii. Mutta vallankumoushan siihen tarvittiin. Keisarillinen venäjä ei tuota muutosta aikaansaanut, vaan muutos tuli vasta kun keisarikunta sortui.

Suomen on myös vaikea saada aikaiseksi monia parannuksia, joita enemmistö pitää tarpeellisina. Asiat eivät etene, vaan vanha valta, entiset intressipiirit ja saamattomuus pitävät pintansa. Tällaisia voisivat olla vaikkapa harmaa talous, työttömyys, jonot terveyskeskuksissa (huononee vain), puolueien rahoitus (pientä valoa rahoituksen julkistamisessa!), palkkiovirat, hyvävelikerhot, kannustinloukut, luonnonsuojelu. Koneisto ei siis aina kykene parannuksiin, vaan jarruttaa niitä, ja puolustaa vanhoja huonoja käytäntöjä.

Miltton Friidman kirjoitti...

Hyvä esimerkki siitä miten disruptio tulee usein ulkopuolelta on Latinalaisen Amerikan intiaanivaltakunnat (atsteekit, inkat) ja eurooppalaiset konkisdatorit.

Toki valtakunnat saattoivat olla heikkoja JO ENNEN disruptiota (=konkistadorien saapuminen), mutta disruptio käynnisti ns. lopullisen tuhon.

Nokia oli heikentynyt jo ennen Applen iPhonen tuloa markkinoille. Suureksi kasvaminen söi yrityksestä tehokkuutta ja innovaatiokyvykkyyttä. Nokia ei juurikaan pystynyt julkaisemaan 2000-luvulla mitään uutta ja mullistavaa.

Applen iPhonehan oli käytännössä siihen mennessä täysin kännykkäalan ulkopuolisen yrityksen keksintö.

Mutta toki Nokia oli siis jo heikentynyt ennen sitä.