torstaina, kesäkuuta 14, 2012

Nokia-"hämmennys"

Kun yksityisellä firmalla menee todella huonosti, ihmisiä irtisanotaan. Kun isosta firmasta ihmisiä irtisanotaan, media tekee asiasta suuren kansallisen onnettomuuden.

Yhdellekään täysjärkiselle Nokian työntekijälle ei ole kuitenkaan voinut olla yllätys, että Nokia tulee irtisanomaan valtavia määriä ihmisiä. Presidentille, hallitukselle, Salon kaupungille tai ay-liikkeelle tämä ei voi myöskään olla mikään yllätys. Elopin aiempi lupaus säilyttää Salon tehdas ei sido Elopia tietenkään millään lailla tilanteessa, missä Nokia on syöksykierteessä - ja tämän jopa ay-liike tajuaa.

Nokian todennäköisyys pysyä itsenäisenä yrityksenä ensi vuoden loppuun saakka on dramaattisesti alle 50%. Sanoisin 10%. Jokainen Nokian työntekijä joka ei ole tähän mennessä hakenut muita töitä muualta, on jo pitkään ottanut tietoisen erittäin suuren riskin joutua työttömäksi.

Riskin otossa ei ole mitään väärää. Mutta on turha odottaa solidaarisuutta yhtään keneltäkään. Pakettirahoilla voi lähteä vaikka maailmanympärys-matkalle ja palata sitten Suomeen elämään toimeentulotuella.

Elop on luvannut että Nokian pääkonttori säilyy Suomessa. Tämäkin lupaus pitää lukea niin että niin kauan kuin Nokia on yksityisenä yrityksenä olemassa - siis noin vuoden - pääkonttori tulee olemaan Suomessa. Tämä lupaus on helppo pitää: Pääkonttoria ei kannata tietenkään enää tässä vaiheessa siirtää pois Suomesta. Nokian pilkkomisen jälkeen Nokian pääkonttoria ei nimittäin enää ole olemassa.

Ps. Kyvyttömyyteni kokea empatiaa nokialaisia kohtaan johtuu osittain siitä, että omassa yrityksessäni irtisanottiin aivan samalla tavalla ihmisiä tällä viikolla. Koska yritys ei ole Nokian kokoinen, asia ei päässyt edes Vantaan Sanomiin.

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vahingonilo on paras ilo?

Suomen perustusmielipiteessä on mainittu perusoikeuksissa oikeus työhön eli eivätkös irtisanomiset ole laittomia.

Varmaan joku Arkadianmäen mielipiteensäätäjä ei osaa vastata tähän.

Jukka kirjoitti...

No perustuslaki ei takaa sitä että konkurssissa työpaikat säilyvät.

Jukka kirjoitti...

Nokian kurssi on niin alhaalla että on ajan kysymys milloin se pilkotaan. Huawei ostaa ehkä tietoliikennetoiminnan ja saa paljon uusia asiakkaita ja hyvän kilpailuaseman Ericssoniin nähden, joku ostaa patentit, ja puhelintoimiala ajetaan alas hiljalleen.

Melkein kaikki irtisanotaan

Vasarahammer kirjoitti...

Koska Nokian tuotteet eivät käy kaupaksi, yhtiön arvo on sama kuin sen patenttien arvo.

Windows-strategia on osoittautumassa flopiksi, koska asiakkaat eivät halua ostaa Windows puhelimia. Tätä vähän pelkäsinkin. Yksikään yritys ei ole ennen Nokiaa menestynyt Windows-puhelimella eikä näytä menestyvän jatkossakaan.

Olen nähnyt Lumian eikä se vaikuta hassummalta. Toisaalta se ei myöskään vaikuta sellaiselta, jonka itse haluaisin ostaa. Pitkää käyttökokemusta minulla ei ole, joten en tiedä, mitä puutteita ja lastentauteja puhelimeen sisältyy.

Nokia pukkasi muutaman vuoden markkinoille paljon keskinkertaisia puhelinmalleja ja keskittyi volyymeihin. Yhtiö ei ymmärtänyt, että teknologia-alalla tuotteiden arvo voi muuttua nollaksi yhdessä yössä, jos kilpailija tekee huomattavasti houkuttelevamman tuotteen.

Lisäksi koko pelin asetelma muuttui Iphonen ja Androidin myötä. Puhelin ei enää ollut tärkeä vaan ohjelmistoekosysteemi, johon puhelimella pääsee käsiksi.

Anonyymi kirjoitti...

"Nokian työntekijä joka ei ole tähän mennessä hakenut muita töitä muualta, on jo pitkään ottanut tietoisen erittäin suuren riskin joutua työttömäksi."

Luullakseni vähentämistarve tulee kohdistumaan etenkin matkapuhelinpuolen Meltemi/Qt -liitännäisiin projekteihin, jotka käsittääkseni jatkoivat täydellä höyryllä vielä tällä viikolla. Ainakin huhutaan, että kehittäjien työkalut lukittiin vasta juuri ennen ilmoitusta:

http://www.theregister.co.uk/2012/06/14/nokia_software_purge/

Uskoisin, että nämä kaverit ovat odottaneet olevansa töissä vielä varsin pitkään, ja letkut vedettiin irti aika pikaisesti.

Sammalkieli kirjoitti...

Porvaristo näyttää tässäkin blogissa suorastaan iloitsevan toisten vastoinkäymisistä. Hyvä se on rannoilta huudella kun merillä vahinko sattuu.

"Nokialaisille" olisi paljon parempi, mikäli eläisimme reaalisosialismissa.

Miltton Friidman kirjoitti...

Nokiankin kohdalla voi nähdä jonkinlaisen perverssin realisoituman suomalaisesta virkamiesjohtoisuudesta.

En käsitä miksi Nokian käännevuosiksi toimitusjohtajaksi valittiin rahoitusasioista vastannut lakimies (=Kallasvuo).

Siis mies, joka ei ollut tekemisissä itse ydintoimintojen ja ydinbisneksen kanssa.

Sanotaankin, että Ollila halusi yksinkertaisesti "luottomiehensä" Nokian johtoon. Kyse oli enemmän politiikasta kuin bisneksestä. Ja kuten olen aiemmin kirjoittanut, on Ollilassa enemmän poliitikon vikaa kuin bisnesmiehen.

Ja Nokian alamäkihän nimenomaan alkoi Kallasvuosta.

Jukka kirjoitti...

Voi olla että olen vahingoniloinenkin jossain määrin, mistä en ole ylpeä. Mutta se etten olisi "merellä" ei pidä paikkaansa. Olen ollut Nokialla vuosia töissä ja toimin nyt toisessa yrityksessä ja olin itsekin melkoisen itrtisanomisuhan alla viime viikolla. Tiedän kyllä millaista oikea elämä on. Enkä ole mikään suurituloinen ja minulla on huollettavana kaksi alaikäistä lasta.

Mitä siihen tulee että nokialaisilla olisi helpompaa realisosialismissa logiikka menee näin: jos valtio maksaisi palkat, nokialaiset Salon tehtaan työntekijät voisivat edelleen tehdä puhelimia joilla ei ole kysyntää. Niin realisosialismi toimi. Tehokasta sellainen ei ole.

Skinnarin ja muissa mailleissa - siis ehdotuksissa luoda valtiollinen tele nokialaisten työllistämiseksi tai keskustapuheenjohtajan ehdotuksissa panna nokialaiset korjailemaan valtion it-systeemejä - siirrytään sosialismin tyyppiseen systeemiin. Työllistetään ihmisiä tekemään jotain a) johon ei ole kysyntää tai b) teettämällä työtä ihmisillä joilla ei ole kunnon ammattitaitoa.

Nokian alamäki alkoi todellakin Kallasvuosta. Elopia syytetään, mutta Elop valittiin tehtäväänsä nimenomaan siksi, että tarvittiin raakaa saneeraajaa. Miksi tarvittiin? Koska Kallasvuo ja Ollila olivat ajaneet homman kiville jättäytymällä Samsungia, Applea, HTC:tä yms. 1-3 vuotta perään.

Jukka kirjoitti...

Anonyyymin laittama linkki on mielenkiintoinen (http://www.theregister.co.uk/2012/06/14/nokia_software_purge/).

Vaikuttaa että Nokia on ajamassa alas kaikkea mikä ei ole täysin välttämätöntä. Sanalla sanoen Nokia ajaa alas kaikki Plan B:t. Tässä tilanteessa missä yrityksen lyhyen tähtäimenkin olemassaolo on uhattuna - ei konkurssin vaan vihamielisen ostotarjouksen muodossa - ei paljon Plan B:tä enää tarvita. Jos Nokia vielä jatkaa vuoden vaihteen yli, uusia säästöjä syntyy ajamalla varmasti lisää softaihmisiä pellolle. Nokialla on laskutavasta riippuen 10000-25000 työntekijää liikaa

Toisaalta voi jopa kysyä onko Nokian tulevaisuus Elopin silmissä enää edes "uhattuna" vai voiko jo sanoa että tuho on varma. Nokia on sellaisessa jamassa ettei se enää oikein itsekään taida tajuta onko se itsenäinen firma vai pelkkä Microsoftin sopimusvalmistaja. Vaikea sanoa voiko enää edes "vihamielisestä ostotarjouksesta" puhua, koska jokainen ostotarjous kuitenkin on parempi kuin firman alasajo ilman että sitä kukaan ostaa. Elop lienee jo tajunnut, että valitun strategian läpiajaminen ei onnistu koska Lumia-puhelimet eivät myy. Plan B (Android, oma platform) ei ole enää mahdollinen koska aikaa ei sellaiseen ole. Parasta mitä Nokialle (=työntekijöille) nyt voisi tapahtua on, että Microsoft ostaisi sen oman Windows8-strategiansa tueksi ja myisi NSN:n Huaweille tms. Tuhannet tai ainakin sadat ihmiset voisivat saada pitää paikkansa.

Microsoftin oma tilannne on korkeintaan välttävä. Vaikka sillä on siedettävä mobiilistrategia ja ihan hyvää pilvipalvelu-liiketoiminta, todellisuudessa se on edelleen PC-softan valmistaja. Pienen pieni mahdollisuus on, että Windows8:n yms. myötä Microsoftin tilanne paranee ja sitä kautta Nokiankin. Mutta en usko.

Olen itse softan vääntäjä Microsoft-ympäristössä, ja tekisin mielellään vielä muutaman vuoden sellaista työtä. Maailmaa muuttuu kuitenkin koko ajan. Kun lähestyn itse kovaa vauhtia eläkeikää, olen keksinyt oman suht konservatiivisen strategiani: "Tietokantahommiin ei nuoremmilla ole kovinkaan paljoa kiinnostusta/koulutusta, SQL-tietokantoja tarvitaan kuitenkin vielä useita vuosia. Hanki hommia, jossa työ liittyy tietokantoihin, mutta jossa saa koko ajan oppia uusia asioita." Siis tyypillinen puolet vanhaa - puolet uutta -strategia, missä rahaa yritetään saada ensi sijassa vanhoilla vahvuuksilla mutta yritetään myös jotain uutta koko ajan.

Nokia jämähti vanhaan. Disruptio Applen muodossa ja nöyryyden puute kaatoi Nokian. Samsung harjoitti hiukan vanhaa - hiukan uutta -strategiaa. Vanha (kokemus puhelimien rakentamisesta) yhdistettynä nöyryyten maailman uusia kotkotuksia (Android, Windows Phone) kohtaan on tehnyt Samsungista maailman suurimman puhelinfirman. Mutta ei Samsungkaan kovin vahvalla pohjalla ole. Commodity-tuotteiden ("just another Android phone/tablet") valmistus ei tuota suuria voittoja jos vertaa Applen liiketoimintaan.

Miltton Friidman kirjoitti...

Skinnarin ja muissa mailleissa - siis ehdotuksissa luoda valtiollinen tele nokialaisten työllistämiseksi tai keskustapuheenjohtajan ehdotuksissa panna nokialaiset korjailemaan valtion it-systeemejä - siirrytään sosialismin tyyppiseen systeemiin.

On sinäänsä surullista, että moisia ehdotellaankin.

Nokian alamäki alkoi todellakin Kallasvuosta. Elopia syytetään, mutta Elop valittiin tehtäväänsä nimenomaan siksi, että tarvittiin raakaa saneeraajaa.

Miksi saneeraaja piti tulla nimenomaan Microsoftista? Kuten arvioin, niin MS heivasi Nokian softat ulos ja otti MS:n softat sisään. MS käytti Nokiaa "viimeisena oljenkortenaan" tai "astinkivenä" kännykkäkäyttöjärjestelmämarkkinoille.

Miten olisi käynyt, jos uudella TJ:lla ei olisi ollut sidoksia kännykkäkäyttisten valmistajiin?

Sammalkieli kirjoitti...

Tehottomuuden toinen puoli on kuitenkin siinä, että juuri tehoton talousjärjestelmä mahdollistaa sen että rakennemuutokset voidaan toteuttaa hallitummin ja niin ettei yksilötasolla kukaan joudu perikatoon. Kysymys on tavallaan kustannusten jakamisesta ja riskien pienentämisestä. Totta kai jaettava kakku pienentyisi myös, mutta poliittisella tasolla kyse on myös siitä, preferoivatko ihmiset ennustettavuutta ja turvallisuutta vai epävarmaa vaurautta. Lisäksi on epäselvää kuinka paljon jaettava kakku pienentyisi ja kuinka paljon kakun kasvunopeus pienentyisi. Sosialismin kriitikot eivät anna tarkkoja lukuja.

Mikäli ajatellaan, että reaalisosialismiin kuuluisi tasapalkkaisuus, niin olisi melko helppoa määrittää se osuus väestöstä, jonka objektiivisten taloudellisten etujen mukaista olisi reaalisosialismiin pyrkiminen esimerkiksi äänestysvalintojen kautta.

Tätä prosenttilukua voidaan verrata esimerkiksi Suomen kommunistisen puolueen vaalimenestykseen, jolloin herää kysymys siitä, miksi ihmiset äänestävät oikeistoa oman taloudellisen etunsa vastaisesti. Ideologisestihan ihmisen ajatellaan maksimoivan omia hyötyjään, mutta näin ei ilmeisesti vaalikopissa tapahdu.