lauantaina, kesäkuuta 30, 2012

Euro seuraava romahtaja Nokian jälkeen ?

Tainter kuvaa sitä, miten yhteiskunnalla (tai valtioliitolla tai yrityksellä) on taipumus monimutkaistua, kun se ratkaisee eteen tulevia ongelmia. Tiettyyn rajaan asti tällainen monimutkaistuminen on järkevää, koska se tuottaa jotain hyötyä. EU:n tapauksessa esimerkiksi EU-tasoisen yhteisen valuutan ja ehkä jopa yhteisen budjettikurin voisi ajatella synnyttävän hyötyä. EU on kuitenkin ajautunut nopeaan kasvavan kompleksisuuden kierteeseen. Vääjäämättä tulemme pian pisteeseen, jossa kompleksisuuden antama rajahyöty on negatiivinen. EU:n tapauksessa näin on saattanut jo tapahtua.

Nokia kaatui minusta monimutkaiseen liiketoiminta-malliinsa, joka alunperin oli perusteltu, mutta josta uudessa tilanteessa ei enää ollut etua vaan josta tuli uudessa tilanteessa painolasti.

Mainitsin aikaisemmin Nokian esimerkkinä yrityksestä, joka on kiikissä monimutkaisen liiketoimintamallinsa kanssa. Nokia on päätynyt liiketoimintamalliin, jossa se tarjoaa kuluttajille sekä mobiililaitteita että siinä käytettäviä sovelluksia ja palveluita (OVI) sen sijaan että Samsung, LG, HTC ja Sony-Ericsson keskittyvät mobiililaitteiden tekemiseen ja niiden tietynasteiseen räätälöimiseen operaattorien toiveiden mukaisesti.

Nokia on ajautunut tällaiseen liiketoimintamalliin syistä, jotka eivät ole kovin suoraviivaisia. Nokia on pitkään vierastanut operaattoreiden merkittävää roolia sekä mobiilipalveluiden että mobiililaitteiden arvoketjussa. Nokia on pitkään uskonut että nimenomaan sen itsensä on oltava aktiivinen mobiilipalveluiden tuottaja yhteistyössä partnerien kanssa. Nokia on päätynyt tuottamaan sekä a) laitteita, b) niiden alustaohjelmistoja ja c) mobiilipalveluita ns. OVI-porttaalissa.

Ongelma tässä liiketoimintamallissa on se, että vaikka Nokia on ollut ylivertainen mobiililaitteiden kehittämisessä tai ainakin logistiikassa, sen alustaohjelmistot ja mobiilipalvelutarjonta eivät ole lähellekään samaa tasoa kuin vakkapa Googlella (Android ja Googlen App Store). Samsung ratkaisee saman ongelman sillä että se keskittyy ydinosaamiseensa (a) ja tukeutuu alustojen ja palveluiden osalta SUURELTA OSALTA Googleen.


Tainter väittää, että monimutkainen organisaatio ei kykene uudessa tilanteessa yksinkertaistumaan. Nokia pyrki yksinkertaistamaan liiketoiminta-malliaan ja organisaatiotaan turvautumalla partneroitumiseen Microsoftin kanssa mutta epäonnistui.

In such systems, there is no way to make things a little bit simpler – the whole edifice becomes a huge, interlocking system not readily amenable to change. Tainter doesn’t regard the sudden decoherence of these societies as either a tragedy or a mistake—”[U]nder a situation of declining marginal returns collapse may be the most appropriate response”, to use his pitiless phrase. Furthermore, even when moderate adjustments could be made, they tend to be resisted, because any simplification discomfits elites.

When the value of complexity turns negative, a society plagued by an inability to react remains as complex as ever, right up to the moment where it becomes suddenly and dramatically simpler, which is to say right up to the moment of collapse. Collapse is simply the last remaining method of simplification.
(The Collapse of Complex Business Models.)

Euro-järjestelmä on ratkaisemassa taloudellisia ongelmia lisäämällä instituution toisensa perään lähes kiihtyvällä vauhdilla. Kansallisvaltioiden velkaantumisen aiheuttamia talousongelmia yritetään ratkaista Eurooppa-tasoista kompleksisuutta lisäämällä.

Yhteismaa-ongelman analysoija Garret Hardin varoitti aikoinaan siitä tiestä, että kansallisia ongelmia globalisoidaan: The moral is surely obvious: never globalize a problem if it can possibly be solved locally. It may be chic but it is not wise to tack the adjective global onto the names of problems that are merely widespread -- for example, "global hunger," "global poverty," and the global population problem." (Lähde: There is No Global Population Problem, Garrett Hardin, 1989)

Eurooppa ratkaisee kansallisten valtioiden ongelmia tekemällä niistä kaikkien ongelmia ja samalla siis ongelmia joiden ratkaisusta kukaan ei ole käytännössä vastuussa. Ongelmien siirtäminen Euroopan tasolle vaikeuttaa eikä helpottaa ongelmien ratkaisua.

Tämä ei ole sinäänsä kategoorista kritiikkiä federaatioita vastaan - maailmassa on hyviä vapaaehtoisia federaatiota kuten Sveitsi tai USA. Olemme eurooppalaisia ja takanamme on hieno joskin traumaattinen yhteinen historia ja olisi olut hienoa että meillä olisi ollut hieno yhteinen tulevaisuus.

10 kommenttia:

Miltton Friidman kirjoitti...

Hyvä kirjoitus.

Euro-järjestelmä on ratkaisemassa taloudellisia ongelmia lisäämällä instituution toisensa perään lähes kiihtyvällä vauhdilla.

Tässä taas päädytään kuolemanspiraaliin, jossa vanhan ongelman ratkaiseminen luo uuden ongelman, jonka ratkaiseminen taas luo uuden ongelman.

Siinä missä Nokia taantui viidessä vuodessa markkinaehtoisesti, niin euron kuolinkamppailu voi kestää kymmenkertaisesti, jopa ~50 vuotta, koska euromailla riittää pääomaa.

Katsotaan sitten 2062 millaisessa jamassa Eurooppa on.

Miltton Friidman kirjoitti...

Olemme eurooppalaisia ja takanamme on hieno joskin traumaattinen yhteinen historia ja olisi olut hienoa että meillä olisi ollut hieno yhteinen tulevaisuus.

Aikamoista eurooppasyleilyä.

Anonyymi kirjoitti...

"Eurooppa ratkaisee kansallisten valtioiden ongelmia tekemällä niistä kaikkien ongelmia ja samalla siis ongelmia joiden ratkaisusta kukaan ei ole käytännössä vastuussa. Ongelmien siirtäminen Euroopan tasolle vaikeuttaa eikä helpottaa ongelmien ratkaisua."

Vaihtotaseiden krooninen repeämä valuutta-alueella on itsessään Euroopan laajuinen ongelma, joten periaatteessa on luonnollista ratkaista se Euroopan tasolla. Valuutta-aluetta taas ei luotu suoranaisesti kansallisvaltioiden ongelmien ratkaisemiseksi, vaikka potentiaalisia järjestelyn ongelmia tuolloin sivuutettiinkin.

Jukka kirjoitti...

No ymmärrän että kilpailukykyerot aiheuttavat yhteisvaluuta vallitessa ongelmia kun palkat eivät jousta. Mutta jos näin on ei yhteisvaluuttaa olisi pitänyt edes luoda

LS kirjoitti...

Parkinsonin lait (Cyril Northcote Parkinson):

#3: Ekspansio merkitsee monimutkaistumista, monimutkaistuminen haavoittuvuutta ja haavoittuvuus rappeutumista

Jukka: EU:n tapauksessa esimerkiksi EU-tasoisen yhteisen valuutan ja ehkä jopa yhteisen budjettikurin voisi ajatella synnyttävän hyötyä.

Jos EU yrittää runnoa Kreikkaan tasapainoista budjettia (ei-alijäämäinen) se varmaankin tietää Kreikassa sisällissotaa. Kreikan valtion velka alkaa lähestyä 200% BKT:sta. It's Game Over.

Olemme eurooppalaisia ja takanamme on hieno joskin traumaattinen yhteinen historia ja olisi olut hienoa että meillä olisi ollut hieno yhteinen tulevaisuus.

Kuten Sveitsi ja Norja osoittavat, hyvään tulevaisuuteen ei tarvita valtioliittoa/liittovaltiota.

Jukka kirjoitti...

No ei tarvita aina valtioliittoa ja joskus valtioliitto on huono ajatus. Mutta Sveitsi on alunperin itse valtioliitto. Valaliitto. Se on ollut suuri menestys. Usa on federaatio. Jos kompleksisuuden lisääminen aina olisi huono asia maailma olisi yksinkertainen.

Internet Mies kirjoitti...

Sveitsin valtioliiton toimintaan vaikuttaa mielestäni erittäin paljon se, että maassa on 5 miljoonaa asukasta koko Euroopan 500 miljoonan sijaan. Itsekin pidän Sveitsin järjestelmää toimivana, enkä pahoittaisi mieltäni jos Suomen rajojen sisällä nähtäisiin samanlainen valaliitto.

Jos EU yrittää runnoa Kreikkaan tasapainoista budjettia (ei-alijäämäinen) se varmaankin tietää Kreikassa sisällissotaa. Kreikan valtion velka alkaa lähestyä 200% BKT:sta. It's Game Over.

Matemaattiset rajat alkavat tulla vastaan ilmeisesti siinä vaiheessa, kun korkokulut nousevat BKT:n tasolle. Matka tähän ei ole loputtoman pitkä, sillä korkokulut nostavat velan määrää eksponentiaalisella vauhdilla, aluksi hitaasti ja lopulta nopeasti kiihtyen. Jos euromaat saavat runnottua automaattisen pelastusjärjestelmän läpi, tämä johtaisi käytännössä tilanteeseen jossa Kreikka vetää eksponentiaalisella velkaantumisellaan muutkin euromaat mukaansa tuhansien prosenttien velkamääriin. Pitäisin tätä järjettömyyttä epätodennäköisenä, ellen olisi varsin vakuuttunut poliitikkojen kyvyistä sotkea asiat.

vieras kirjoitti...

Sveitsin viralinen nimi on Sveitsin valaliitto. Alunperin valaliitto oli puolustusliitto Habsburgeja vastaan. Myöhemmin valaliitto muotoutui liittovaltion tyyppiseksi.

Sveitsin liittovaltiolla eli valaliitolla on tietääkseni suhteellisen rajoitettu rooli, lähinnä tyyliin valaliiton laki, armeija, ulkopolitiikka sekä tietyt valaliiton vastuulle laitetut asiat. Muutoin päätösvaltaa ja vastuuta on delegoitu kantoneille ja siitä alemmaksi kunnille. Sveitsissä on tapana järjestää kansanäänestyksiä niin kunnan, kantonin kuin valaliiton tasolla.

Miltton Friidman kirjoitti...

Kuten Sveitsi ja Norja osoittavat, hyvään tulevaisuuteen ei tarvita valtioliittoa/liittovaltiota.

Mielestäni Tanska, Itävalta tai Alankomaat voisi olla parempi esimerkki.

Norjan suhteettomat öljyvarat vääristävät vertailua. Niissäpä sitten riittää Norjan demareilla mistä jakaa kansalle.

Sveitsin pankkisektori taas on ollut kokonaisen vuosisadan anonyymin rahan kassakaappi. Käsittääkseni Sveitsissä lainaraha on ollut aina halpaa.

Matemaattiset rajat alkavat tulla vastaan ilmeisesti siinä vaiheessa, kun korkokulut nousevat BKT:n tasolle. Matka tähän ei ole loputtoman pitkä...

Vasemmiston mukaanhan valtio ei voi mennä konkurssiin, koska se voi aina painaa rahaa.

Miltton Friidman kirjoitti...

Uusin eurokriisiä käsittelevä blogaukseni:

Eurokriisi revisited