"Varokaa mustalaisia"

Helsingin kaupunginmuseossa Hakasalmen huvilalla on näyttely romaneista. Näyttely on nimeltään "Varokaa, mustalaisia! Väärinymmärryksen historiaa".

En ole näyttelyä vielä nähnyt, mutta menen ilman muuta sen katsomaan. Esittelylehtisen mukaan näyttelyn päämäränä on välttää poliittista korrektiutta, mutta kuitenkin murtaa romaneihin kohdistuvia "ennakkoluuloja" ja "väärinymmärryksiä":

Näyttely kertoo siis romanien lisäksi myös pääväestöstä ja sen kuvitelmista - siitä harkitun härnäävä nimi. Monien mielestä perinteiset ennakkoluulot tiivistyvät vieraista kansoista käytetyissä vanhoissa nimissä. "Mustalainen" on monille romaneille vastenmielinen, mutta toisaalta suuri osa heistä, kenties enemmistö, ei pidä itse sanaa halventavana vaan vain tapoja, joilla pääväestö sitä usein käyttää.

Näyttely kyseenalaistaa pinnallisen poliittisen korrektiuden, joka kieltää yksittäiset sanat muttei tavoittele ennakkoluulojen syvempää murtamista. Siksi mustalainen-sanaa käytetään romanin rinnalla sekä arvolatauksettomana historiallisena ryhmänimenä että pääväestön harhaluulojen ilmentymänä. Nimitysten vaihtelevien merkitysten ja sävyjen tarkastelu herättää pohtimaan omaa kielenkäyttöä.

Tulee olemaan mielenkiintoista kuulla, mitä ovat ko. näyttelyn mukaan pahimmat romaneihin kohdistuvat ennakkoluulot, harhaluulot tai väärinymmärrykset. Itse en oikeastaan kykene luettelemaan montaakaan romaneihin kohdistuvaa ennakkoluuloa. Nähdäkseni suurin ongelma romanikulttuurin ymmärtämisessä eivät ole ennakkoluulot vaan tiedon puute. Syitä tiedon puutteeseen on kaksi:

1. Romaneihin näennäisen myötämielisesti suhtautuvat suomalaiset - varsinkin viranomaiset - salaavat tietoa romaneista. Yleisöltä salattiin pitkään mm. se, että kunnan ns. romaaniyhdyshenkilöille on annettu faktinen oikeus estää yksittäisen romanin muuttaminen paikkakunnalle. (Salaamisella en tarkoita mitään salaliittoa. Toki tietoa etsimällä olisi ollut saatavilla. Tarkoitan vain sitä, että mikään valtamedia ei aihetta käsitellyt.)

Ns. edistyksellinen väki taas kokee romanit vain "suvaitsevaisuutensa" objekteina olematta sen kiinnostuneempia romaneista ihmisinä kuin ilotalon asiakas on kiinnostunut prostituoidusta.

2. Toisaalta romanikulttuuriin kuuluu normaali tabu olla kertomatta mustalaisten tavoista muulle väestölle.

Kesti kauan ennen kuin esimerkiksi väistämisestä alettiin puhua ollenkaan. Väistämisestä puhuminen on ollut tabu sekä suomalaisille viranomaisille että romaneille itselleen.

Myös mustalaisten sisäryhmämoraali on ollut ja on yhä edelleen tabu. Sisäryhmämoraalia ei ole käsitelty suomalaisissa tiedotusvälineissä eksplisiittisesti ollenkaan. Kirjoitin aiemmin amerikkalaista tutkimusta referoiden:

Romaaneilla on sisäryhmä-ulkoryhmä-moraali kuten juutalaisilla. Omien auttamista pidetään suuressa arvossa - perheitten velvollisuus on mm. auttaa köyhiä sukulaisia. Sen sijaan suhde muihin ihmisiin on amoraalinen. Gadjeilta varastamista ei pidetä vääränä. Romaanit ovat vanhan mustalaismyytin mukaan saaneet Jumalalta oikeuden varastaa, koska eräs romaani nielaisi yhden naulan jota piti käyttää Kristuksen ristiinnaulitsemiseen.

Romaanimiehen status on sitä korkeampi, mitä enemmän hän auttaa muita mustalaisia, mitä enemmän hän pettää gadjeja ja mitä agressivisempi vaimo hänellä on.

Kaupunginmuseonkin näyttely tuntuisi keskittyvän hevosiin ja muihin helppoihin aiheisiin kuten iänikuiseen kiistaan termeistä romani ja mustalainen. Tämän termikysymyksen käsittelyä museo tuntuu pitävän osoituksena jonkinlaisesta rohkeudesta. (Mieleen tulee väistämättä Neuvostoliitto-lehden tai Pravdan "avoin" "keskustelu" sosialismin ongelmista lehtien "yleisönosastoilla" joskus 70-luvulla.)

Romanit ovat kuitenkin mielenkiintoinen osa eurooppalaista elämänmenoa ja heistä on saatavilla meilenkiintoista suht uuttakin tietoa. Sääli, jos aihetta ei voida käsitellä vieläkään vapaasti.

Neuraalimmista asioista - kuten romanien mielenkiintoisesta suhteesta avioliittoon - on saatavilla tietoa suuomeksikin, mutta koska todellista kiinnostusta romanikulttuuriin yleisön keskuudessa on vähän ja ns. edistyksellisten keskudessa ei ollenkaan, romanikulttuuria ei kovin paljon lehdistössä käsitellä. (Tilanne on sama kuin aikoinaan Neuvostoliiton suhteen. Ne, jotka tiesivät, eivät uskaltaneet puhua tai valehtelivat. Ne jotka eniten puhuivat Neuvostoliiton ja Suomen kansojen "ystävyydestä" eivät olleet todellisuudessa kiinnostuneita venäläisistä eivätkä venäläisestä kulttuurista.)

Joku voi sanoa jopa että onko romanikulttuuria yleensä retosteltava julkisuudessa. Miksi emme kunniota mustalaisten tabua. Ymmärrän kyllä tämänkin näkökulman, mutta itse aion käsitellä aihetta, koska se minua kiinnostaa. Pyrin kuitenkin käsittelemään aihetta suht pieteetillä.

Erään mielenkintoisen tiedonpalasen romaneista löysin viime vuonna:

...Löysin nyt kirjan Paloheinän kirjastosta. Kirjan nimi on Suomen Kulttuurivähemmistöt. Kirjan ovat toimittaneet professori Juha Pentikäinen yhdessä Marja Hiltusen kanssa. Kirja on vuodelta 1997 ja perustuu Unescon kustantamiin suomalaisiin tutkimusprojekteihin. Lainaan kirjaa suoraan:

"Suomen romanit muodostavat yhden niistä hyvin harvinaisista yhteisöistä, joissa avioliittoa eräänä tärkeänä instituutiona ei ole olemassa.... Suomen romaninuorilla ei ole vakiintunutta ja hyväksyttyä seurustelutapaa, joka johtaisi avioliittoon... Suomessa ei myöskään ole järjestettyjä avioliittoja [päinvastoin kuin esimerkiksi Ruotsissa]. Perinteisesti ainoa merkittävä tapa jolla suomalainen perinteistä kiinni pitävä romani saattoi muodostaa avioliiton oli karkaaminen...

Eräs syy tähän avioliiton rituaaliseen väheksyntään suomalaisessa romaniyhteisössä perustuu suvun jäseniltä odotettuun lojaalisuuteen. .. Jäsenten odotetaan osoittavan ehdotonta lojaalisuutta omaa sukuaan kohtaan, ja avioliitossa osapuolet jäävät ainoastaan oman sukunsa jäseniksi."

Tätä taustaa vastaan voitaneen ymmärtää se, että romaninainen on vieraassa suvussa eläessään - vai pitäisikö pikemmin sanoa vieraassa suvussa asuessaan - äärimmäisen vaikeassa asemassa erilaisissa verikosto- ja väistämistilanteissa.