Talonpoika on ollut aina sitä onnellisempi mitä vähemmän välikäsiä on Kuninkaan tai Valtiopäivien ja talonpojan välissä.
Suomalainen talonpoika lähetti Ruotsin vallan aikana edustajansa valtiopäiville Tukholmaan. Tsaarin vallan aikana Suuriruhtinas oli Pietarissa mutta valtiopäivät olivat Helsingissä ja talonpoika lähetti edelleen edustajansa valtiopäiville. Venäjän virkamiehillä tai duumalla ei ollut asemaa Suomen vallankäytössä ennen sortokautta.
Itsenäisyyden aikana - ennen EU:ta - talonpoika (kansa) lähetti edustajansa edelleen valtiopäiville Helsinkiin. Ero Tsaarin ja Ruotsin valtaan oli lähinnä se että valtiopäivien valta oli kasvanut valtionpäämiehen valtaan verrattuna ja valtionpäämies oli suomalaisten valitsema ja istui Helsingissä.
Suomalaisen talonpojan tilanne erosi voimakkaasti vaikkapa balttilaisen, puolalaisen tai ranskalaisen talonpojan tilanteesta. Näissä maissa talonpoika ei lähettänyt edustajaansa mihinkään. Kuninkaan valtaa edusti kylässä aatelinen, joka lisäksi omisti maan ja kirkon. Aatelinen vuokrasi maata talonpojalle. Puolassa aatelinen vieläpä vuokrasi maansa edelleen juutalaiselle, joka vasta vuokrasi sen edelleen talonpojalle. Lisäksi talonpoika oli sidottu maahan eikä voinut edes lähteä vuokraamaan maata toiselta aateliselta. Aateliston määrä oli esimerkiksi Puolassa huikeat 10% koko väestöstä.
Kun Suomessa kirkkoherran valitsi paikallinen seurakunta, Virossa papin valitsi saksalainen aatelinen.
EU-Euroopassa kansan kannalta herää kysymys mihin me tarvitsemme näin suurta paikallista eliittiä. Paikallinen eliittihän toimii eittämättä suurelta osin Middleman-roolissa niin kuin puolalainen juutalainen tai ranskalainen feodaaliherra. Lipponenhan tämän lähes myönsikin.
On valtionsyyttäjän virastoa, muuta virastoa, eduskuntaa, presidenttiä, Suomen pankkia yms., joiden tärkeimpänä funktiona tuntuu olevan kansan etäännyttäminen todellisista päätöksentekijöistä ja sananvapauden supistaminen. Jos Suomi nyt kerran kuuluu EU:hun on todella oleellista, että ihmiset ottavat selvää EU:n toiminnasta ja äänestävät. Samalla pitää miettiä mistä turhanaikaisista instituutioista voimme luopua ja mitä keventää.
Huomautetakoon että en ota mitään kantaa siihen mikä osa vallankäytöstä olisi oltava Bruesselissä mikä Helsingissä. Mutta siinä tapauksessa kun valta kerran on siirretty Bruesseliin täällä ei tarvita mitään suuria joukkoja päätösten selittelijöitä ja soveltajia elikkä Middleman-luokkaa. Laman kohdatessa on oiva tilanne alkaa miettiä, mikä osa eliitistä on kaikkein haitallisinta ja alkaa säästötoimet siitä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
"Todellisuus on tietysti monimutkaisempi. On todennäköisesti olemassa aitoja universalisteja kuten Gandhi."
- Satugandhi ja todellinen Gandhi:
http://www.thetruthseeker.co.uk/article.asp?ID=2419
"Toisaalta moni henkilö, joka väittää ajavansa sisäryhmänsä (esimerkiksi kansansa) etua, ajaa vain omaa etuaan. Toisaalta ristiriita on usein näennäinen: Koska mustalaismies nostaa omaa statustaan auttaessaan muita mustalaisia, auttaminen on antajankin etu. Samoin metsästäjäkeräilijäheimoissa - kuten Uuden Guinean Ilahita Arapesheilla - sankaruus sodassa kasvatti sankarin statusta."
- Sisäryhmänsä etua ajava ajaa useimmiten laajempia geneettisiä ja kulttuurisia intressejään. Mustalaisista voidaan sanoa paljon todellista negatiivista, mutta heidän yhteisöetunsa ajaminen on aitoa (ja painotettakoon, että on olemassa parempia yhteisöllisyyden muotoja). Se, että yhteisöllisen henkilön ryhmä- ja henkilöintressit ovat sekoittuneet monin paikoin on luonnollista ja väistämätöntä, eikä niitä voida kokonaan erottaa toisistaan. Se, että joku löytää selviä henkilökohtaisia intressejä yhteisöllisen henkilön toiminnasta, ei itsessään viittaa siihen, että hänelle henkilökohtainen etu olisi yhteisöetua tärkeämpi. Mustalaisten yhteisöedun aitoudesta todistaa se, että he ovat pitäneet samalla lailla yhtä sekä huonoina että hyvinä aikoina. Jos kyse olisi vain sattumanvaraisten henkilöiden kokoontumisesta yhteen kun yhteisö antaa henkilökohtaista etua, mustalaiset olisivat hajonneet heti ulkopuolisten tilaisuuksien tarjoutuessa sekä kyvykkäämmille että vähemmän kyvykkäille. Näin ei ole käynyt, vaan esimerkiksi koruntekemisellä, hevoskaupalla yms. rikastuneet ovat pysyneet osana mustalaisyhteisöä. Yksittäiset yhteisöstä eronneet eivät merkitse kokonaisuuden kannalta mitään, koska sitä tapahtuu kaikissa yhteisöissä. Kyse on siitä mitä ylivoimainen enemmistö yhteisön jäsenistä tekee.
http://majorityrights.com/index.php/weblog/egi
"Toinen esimerkki "heimosta", joita leimaa alhainen sotaisuus yhdistettynä korkeaan yhteistyöhön, ovat hutteriitit."
- Hutteriitit voivat kyllä filosofiansa mukaisesti puolustaa itseään esim. nyrkein ja kepein, mutta aseet ovat melko suuri tabu. Enemmän pitäisi kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että alhaisessa sotaisuudessa ei useimmiten ole todellisuudessa kyse väkivallattomuudesta, vaan sisäryhmän intressien eroamisesta laajemmasta yhteisöstä ja tämän eriytymisen rationalisonnista "pasifismiksi". Laajemman yhteisön sodat eivät ole enää sisäryhmän asia, eikä ole heidän etujensa mukaista tehdä uhrauksia ulkopuolisten hyväksi.
Tämä on minullekin yhteisöllisyyden kannattajana vaikea pala, koska huomaan samanlaisia tendenssejä itsessäni. "Suomalaiset" liberaalit yms., jotka halveksivat ja vihaavat suomalaisia, osoittavat, että mitään yhteisiä etuja heidän kanssaan ei ole. Ei ole mitään syytä miksi tekisin mitään heidän puolestaan. He ovat minulle etäisempiä ja merkityksettömämpiä kuin etäiset ulkomaalaiset.
Lähetä kommentti