lauantaina, toukokuuta 23, 2009

Eliitti yhteiskunnan loisena

1200-luvun Ranskan kukoistus johti väestön voimakkaaseen kasvuun. Lopulta maan kantokyky ylitettiin, ruuan hinta alkoi nousta ja köyhä väki alkoi nähdä nälkää. Nälänhätä ja Musta Surma teki tuhoaan. Väestön määrä kääntyi laskuun ja hiljalleen ruuan hintakin alkoi laskea suhteessa tulotasoon. Negatiivisen takaisinkytkennän olisi pitänyt toimia.

Ongelma oli aatelisto eli eliitti eli loisluokka. Maa oli feodaaliyhteiskunnassa usein eliitin käsissä. Väestön kasvun köyhdyttäessä pienviljelijöitä, moni joutui velkakierteeseen ja menetti sitä myötä maansa eliitille. Eliitin omaisuus kasvoi. Koska ruuan hinta nousi ja työn tarjonta oli korkea, myös pellonvuokraajien maksamat vuokrat nousivat ja eliitti rikastui samaan aikaan kuin muu väestö köyhtyi.

Vielä siinäkin vaiheessa kun väestönkasvu pysähtyi, eliitin määrä kasvoi. Eliitin syntyvyys oli korkea ja varakkaat talonpojat ostivat itselleen pääsyn aatelistoon.

Mutta sitten väestömäärä romahti ja sitä myötä ruuan hintakin romahti. Seurauksena oli maanvuokran lasku, palkkojen nousu ja eliitin tulojen romahtaminen. Aatelisto ei enää kyennyt ylläpitämään "herrasmiehen" elämäntapaa.

Tässä vaiheessa negatiivinen takaisinkytkentä ei kuitenkaan toiminut. Eliitillä oli valtaa. Valta perustui toisaalta maaomaisuuteen ja säätyvaltiopäiviin, jossa köyhillä ei ollut edustusta - mutta myös pakkovaltaan joka perustui siihen että eliitillä oli aseet ja taito käyttää niitä. 1400-luvulla suuri osa Kaakois-Ranskasta oli ryöstelevien aatelisjoukkioiden terrorisoimaa. Kun resursseja ei saatu rahalla, ne ryöstettiin. Maatalousväestö ei epävakaissa oloissa kyennyt viljelemään maata, jolloin aatelisten saamat vuokratulot edelleen nousivat. Negatiivisen takaisinkytkennän sijasta toimi positiivinen takaisinkykentä.

Tilanne stabilisoitui vasta, kun sota Englantia vastaan ja jatkuvat sisällissodat olivat alentaneet eliitin määrän sille tasolle, että elitti kykeni taas ylläpitämään "herrasmiehen elämäntapaa".

Voidaan jopa todeta, että aateliston määrää ja/tai valtaa ei olisi saatu alenemaan muuten kuin sisällissodan tai sodan avulla. Yhteiskunnan jyrkkä jako eliittiin ja köyhälistöön aiheuttaa siis epäsuorasti yhteiskunnallista epävakautta.

Kun eliitti alkaa köyhtyä, seurauksena on yritys lisätä kansan sortoa kuten Etelä-Amerikassa viime aikoihin asti on tapahtunut. Venezuelassa öljyteollisuus työllisti keskiluokan näennäistehtäviin ja säilytti näin keskiluokan tuen valtaapitäville. Kun kansa viime aikoina on vaatinut Venezuelassa osuuttaan öljytuloista, USA ja entinen eliitti kirkuu että Venezuela on siirtynyt marksilaisten käsiin.

Kun kansasta sitten ei saada enempää revittyä irti, aletaan keksiä riidanaiheita ja saadaan aikaan sisällissota.

Suomessa viime aikoina tapahtunut korkeastikoulutettujen määrän kasvu on johtanut eräänlaiseen eliitin ylituotantoon. Loinen työllistyy yliopistojen yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan, valtionsyyttäjän virastoon, ministeriöihin, EU-tehtäviin, maahanmuuttoon liiittyviin instituutioihin tai kuivettuvien yksityisten tai valtionyritysten esikuntaorganisaatioihin.

Uusia yhteiskunnallisia "funktioita" keksitään varta vasten työllistämään eliittiä. Eliitti jakaa kansan a-luokkaan (=niihin joilla on turvatut työpaikat, pääomatuloja ja/tai ylisuuret eläkkeet) ja b-luokkaan voidakseen paremmin hallita kansaa.

Laman syvenemeninen luo ainakin mahdollisuuden, että valtion verotulot alkavat laskea, ja eliitin elinolosuhteet heikkenevät. Osa eliitistä joutuu työttömiksi tai hakeutuu todellisiin töihin. Riski toisaalta on että eliitti keksii itselleen vain lisää tehtäviä, nostaa veroja, ja parantaa laman aikana asemiaan. Toinen vaihtoehto on että osa eliitistä heittäytyy hankalaksi, alkaa kapinoida, ryhtyy maanpetokselliseen toimintaan alkaen veljeillä vaikkapa venäläisten kanssa.

Huomautettakoon että en tällä kirjoituuksella väitä, että monimutkainen yhteiskunta ei tarvitsisi mitään eliittiä. Ongelma syntyy kun eliitin määrä kasvaa liian suureksi.

26 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

"Ongelma syntyy kun eliitin määrä kasvaa liian suureksi."

- Kyllä tuokin on tärkeä seikka eliitin eriytymisessä, mutta siihen vaikuttaa monta tekijää, esim:

- Psykologinen eriytyminen; alempien luokkien suoritusten ja toiminnan halveksiminen; alempien luokkien positiivisten saavutusten ja suoritusten tulkitseminen johtuvaksi vain "eliitin" toimista; alempien luokkien jäsenten näkeminen pääasiassa poliittisen ym. manipuloinnin kohteina; "eliitin" kaikenlainen etäisyyden pitäminen alempiin luokkiin; (huomaamattomien tai näkyvien)esteiden lisääntyvä pystyttäminen niiden välille; jne.

- Vastavuoroisten suhteiden väheneminen ja vääristyminen yksipuolisemmin "eliittiä" hyödyttäviksi.

- Omaisuuden ja pääoman suhteellisen määrän keskittyminen yhä enemmän yhä vähempiin käsiin. Kylmä tosiasia on se, että jos ryhmällä ei ole voimakkaita yhteisöllisiä mekanismeja estämässä väärinkäytöksiä, "eliitin" suuri ja kasvava omaisuus suhteessa muihin johtaa väistämättä lisääntyvään eriytymiseen ja vallan väärinkäytöksiin. Ihmisen psykologiassa ei itsessään ole riittävästi mekanismeja tämän estämiseksi.

- "Eliitin" intressien, samaistumisen ja esikuvien eriytyminen oman ryhmän ja yhteisön ulkopuolelle kansainväliseen, kaikista muista ryhmistä irralliseen kosmopoliittiseen "eliittiin".

Jne.

Voidaan huoletta sanoa, että suomalaisen "eliitin" jäsenet eivät enää ole suomalaisia.

Anonyymi kirjoitti...

"Suomessa viime aikoina tapahtunut korkeastikoulutettujen määrän kasvu on johtanut eräänlaiseen eliitin ylituotantoon. Loinen työllistyy yliopistojen yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan, valtionsyyttäjän virastoon, ministeriöihin, EU-tehtäviin, maahanmuuttoon liiittyviin instituutioihin tai kuivettuvien yksityisten tai valtionyritysten esikuntaorganisaatioihin."

Tässä juuri on se ongelma. En näe minään ongelmana sitä osaa "eliitistä", joka on kohonnut eliittiin kovalla työllä ja lahjojensa ansiosta (enkä edes heidän jälkeläisiään, jokaisella on oikeus pyrkiä takaamaan jälkeläisilleen parhaat mahdolliset olot). Sen sijaan ongelma ovat juuri nämä hyväveli- ja hyväsisko-verkostot, joiden ansiosta, poliittisella lehmänkaupoilla, eräät varsin lahjattomat tyypit kohoavat veronmaksajien rahoittamaan eliittiin. Hyvä esimerkki on Ritva Viljanen, joka on toverinsa Tarja Halosen ansiosta pallillansa. Kyseisenlainen sekoboltsi ei olisi yksityisellä sektorilla ikinä kohonnut kovinkaan merkittävään asemaan, ei ikinä.

Anonyymi kirjoitti...

"Riski toisaalta on että eliitti keksii itselleen vain lisää tehtäviä, nostaa veroja, ja parantaa laman aikana asemiaan. Toinen vaihtoehto on että osa eliitistä heittäytyy hankalaksi, alkaa kapinoida, ryhtyy maanpetokselliseen toimintaan alkaen veljeillä vaikkapa venäläisten kanssa."

Viittaatko kenties Paavo "putkimies" Lipposeen? Hänhän kieltäytyi eräästä kunnianimikkeestä täällä, koska sanoi omaavansa merkittävämpiä ystäviä Brysselissä ja Moskovassa kuin Suomessa. Piti vielä eduskuntataloa pilkkanaan muuntamalla sen Kaasuputkifirma Nord Streamin haarakonttoriksi joksikin aikaa.

Jukka kirjoitti...

Lipponen on hyvä esimerkki vaikken juuri häntä ajatellut vaan erästä tuoreempaa älykköä.

Eliitin ja epätasa-arvon ongelmatikkaa on, Valkea, toki paljon monimutkaisempi kuten sanot.

Rooman alkuvaiheiden aikoina eliitti oli usein kansan parhammisto. Senaattoreita kuoli sodassa suhteessa enemmän kuin muita. Mutta yhteiskuuntaan kerroksellisuuteen liittyy aina kansasta ja kansan edusta vieraantuneen eliitin syntymisen riski.

Pitää aina olla tarkkaavainen tämän riskin suhteen.

Tiedemies kirjoitti...

Suomessa viime aikoina tapahtunut korkeastikoulutettujen määrän kasvu on johtanut eräänlaiseen eliitin ylituotantoon.

Suhteessa aatelisiin tämä vertaus on kyllä vähän ongelmallinen. Siinä missä aateluus antoi oikeuden käyttää väkivaltaa suvereenisti ja omistaa maata, joten on aika selvää miksi aateliset olivat eliittiä.

Korkeakoulututkinto nykyaikana sensijaan ei takaa yhtään mitään.

Kohtuullisesti toimivassa markkinataloudessa - en puhu nyt mistään libertaarien utopioista, vaan esimerkiksi ihan suomalaisesta yhteiskunnasta - ei edes pääse muodostumaan mitään tällaista eliittiä, koska ylitarjonta polkee palkat alas alalla kuin alalla. Korkeakoulutetuilla ei ole mitään sellaista keinoa käytössään, jolla he voisivat jotenkin merkittävästi kammeta itselleen etuja.

Veroastetta ei esimerkiksi enää voi juuri kasvattaa ilman, että verokertymä tosiasiassa romahtaa.

Eliitti siten kuin tässä nyt vähän epämääräisesti käsitellään, ei ole koskaan eikä missään tai minään maailmanaikana ollut erityisen "kansallista", ainakaan Euroopassa. Ehkä joku Japanin kaltainen yhteiskunta voi kasvattaa "oman" eliitin.

Yleensä eliitillä pitää olla joku, jolle näyttää ja joku jonka kanssa kilpailla. Euroopassa aateliset olivat sukua toisilleen, ei ollut harvinaista, että useammankin maan kruunupäät olivat serkuksia keskenään. Sotivat sitten keskenään.

Ymmärrän huolen ja vertauksen EU-eliittiin, mutta ainakaan siellä ei näyttäisi niin selvästi olevan periytyviä asemia.

Jukka kirjoitti...

Myönnän että kysymys on hankala.
En toki vastusta ihmisten akateemista kouluttamista vaan kannatan snellmannilaista ajatusta sivistyksen itseisarvosta.

Suomen kaltaisessa maassa eliitin ylimäärä materialisoituu minusta turhien yhteiskunnallisten funktioiden luomisena tai vanhentuneiden instituutioiden tekohengittämisenä.

Ääriesimerkki tekohengitetystä instituutiosta on Suomen Pankki. Voi myös suurella syyllä kysyä miksi Suomi tarvitsee yhtä suuren eduskunnan kuin aikaisemmin kun lainsäädännöstä faktisesti päätetään Bruesselissä. Saman kysymyksen voi esittää monesta virastosta. Ja presidentti-instituution osalta.

Oleellista on että suomalainen eliitti on usein enää Middleman-roolissa. Kuten Puolan juutalainen veronkantaja tai maan edelleen vuokraaja tai ranskalainen feodaaliherra, suomalainen Middlemanin ainoa rooli on tavallaan hierarkkian syventäminen EU-valtiossa ja rahan nyysiminen omaan eliitin elämäänsä.

Jos kerran olemme muka EU:ssa on järjetöntä ylläpitää kaksois-instituutioita. Ei Venäjän vallan aikana ja Ruotsin vallan aikanakaan sellaisia ollut.

Ruotsin vallan aikana Kuningas ja Parlamentti oli Tukholmassa, Tsaarin vallan aikana Suuriruhtinas Pietarissa mutta Parlamentti pelkästään Suomessa. Itsenäisyyden aikana parlamentti ja presidentti oli Helsingissä.

Nyt on kahdet raskaat organisaatiot.

Tiedemies kirjoitti...

Minustakin kahden päällekkäisen instituution olemassaolo on ongelma, ja hallintoa pitäisikin virtaviivaistaa. Toisin kuin tässä annettiin ymmärtää, minusta ei kuitenkaan ole mitään suoranaista kytköstä koulutuksen ja "eliitin" tai tällaisten instituutioiden pysyvyyden välillä.

Tietenkin on sellainen ominaisuus, että jos hallintotieteilijöitä tms. koulutetaan paljon, niin tällaiset byrokratiat on helpompi miehittää ja siten niiden jatkuvuus taataan.

Rooman armeijoissa oli paljon senaattoreita siksi, että Roomassa maata omistava luokka oli se, joka sotia "tarvitsi". Roomalaisten (tasavallan) säätyjärjestelmä oli yllättävän monimutkainen, en väitä sitä tuntevani.

Minusta tuo päällekkäisyyden kauhistelusi on yliampuvaa. Ei se, että Brysselissä päätetään joistain asioista tarkoita sitä, ettei tänne jää mitään päätettävää. Lisäksi hallinnosta suurin osa on ihan muuta kuin lainsäädäntöä. Vaikka Suomen Pankki on EKP:n haarakonttori, niin on sillä silti oma johtonsa., ihan niinkuin Nordean paikallisilla pankeilla on omat johtonsa.

En siis väitä, ettei päällekkäisyyttä ole. Väitän, että pelkästään se, että asioista päätetään monessa paikassa, ei tarkoita että päällekkäisyyttä on jotenkin kauhean paljon tai että kaikki toiminnot ovat päällekkäisiä.

Jukka kirjoitti...

Minusta tuo päällekkäisyyden kauhistelusi on yliampuvaa.Saattaa toki olla.

Päällekkäisyyksien ongelma ei minusta kuitenkaan ole se että niihin kuluu rahaa vaan se että päällekkäisyydet etäännyttävät ihmiset todellisista päätöksentekijöistä ja ylimääräinen eliitti työllistää lopulta itse itsensä kaikenlaisella hukkatyöllä ja haitanteolla ja Middleman-puuhastelulla.

Olen siis itse ollut ns. eliittitehtävissä erään yrityksen business developmentissa ja sain siitä tarpeekseni. Ongelma ei ollut se että eliittiä ei olisi tarvittu mutta sitä oli aivan liikaa ja se perusteli pikemmin itse oman olemassaolonsa kuin kukaan muu.

Sain lisäksi kodissani isältäni äärimmäisen elitistivihamielisen "luterilaisen" (=työn tekoa arvostava) kasvatuksen.

Jukka kirjoitti...

Rooman armeijoissa oli paljon senaattoreita siksi, että Roomassa maata omistava luokka oli se, joka sotia "tarvitsi".En oikein usko tähän selitykseen.

Väitätkö että yhteiskunnassa, jossa varallisuus (maaomaisuus) on kerääntynyt huipulle,
rikkaat osallistuvat sotimiseen enemmän kuin, jos maa on tasa-arvoinen ?

Itse asiassa Roomassa maaomaisuus ei aluksi - silloin kun senaattorit osallistuivat eniten sodankäyntiin (300 eKr.) - ollut niin epätasaisesti jakaantunut. Jyrkkä kasaantuminen syntyi vasta myöhemmin.

Jukka kirjoitti...

Psykologinen eriytyminen; alempien luokkien suoritusten ja toiminnan halveksiminen; alempien luokkien positiivisten saavutusten ja suoritusten tulkitseminen johtuvaksi vain "eliitin" toimista; alempien luokkien jäsenten näkeminen pääasiassa poliittisen ym. manipuloinnin kohteina; "eliitin" kaikenlainen etäisyyden pitäminen alempiin luokkiin; (huomaamattomien tai näkyvien)esteiden lisääntyvä pystyttäminen niiden välille; jne.Jep - mutta mikä käynnistää "alempien luokkien suoritusten ja toiminnan halveksiminen" ?

Valkea kirjoitti...

Jukka: "Mutta yhteiskuuntaan kerroksellisuuteen liittyy aina kansasta ja kansan edusta vieraantuneen eliitin syntymisen riski. Pitää aina olla tarkkaavainen tämän riskin suhteen."

- Totta, mutta täytyy myös olla mekanismeja, jotka pitävät edut valtaosin yhdessä, muuten tarkkaavaisuudesta ei ole riittävästi hyötyä.

Nim tiedemies: "Suhteessa aatelisiin tämä vertaus on kyllä vähän ongelmallinen. Siinä missä aateluus antoi oikeuden käyttää väkivaltaa suvereenisti ja omistaa maata, joten on aika selvää miksi aateliset olivat eliittiä."

- Ei ole. Nykyään eliitti käyttää väkivaltaa ("tappaa") vastustajiaan kohtaan tukahduttamalla ja vääristämällä heidän kommunikaationsa; merkkaamalla heidät oikeudessa virallisilla negatiivisilla tageilla ja kuluttamalla heidän resurssejaan; sekä ottamalla pois heidän elinkeinonsa (viittaus jälkimmäisessä esim. Eu-lakeihin ja median painostuksesta tapahtuviin erottamisiin).

"Korkeakoulututkinto nykyaikana sensijaan ei takaa yhtään mitään. ... Korkeakoulutetuilla ei ole mitään sellaista keinoa käytössään, jolla he voisivat jotenkin merkittävästi kammeta itselleen etuja."

- Ei kyse ole itsessään korkeakoulututkinnosta. On täysin oikeutettua vastustaa akateemista kroonista pätkätyökierrettä/ työttömyyttä, kilpailuttamista pohjalle jne. Kyse on siitä, että liian monet korkeakoulutetut, milloin milläkin tekosyyllä, kannattavat vihamielisiä kansainvälisiä ideologioita. Yliopistoissa kaikkialla on kiihkoilevia marxisteja ja liberaaleja (esim. naistutkimus, antropologian marxistiset versiot, sosiologia yleensä, kansainvälinen politiikka ja oikeus) kolmekymmentä tusinassa, kukaan ei tarvitse eikä halua niitä lisää. Paitsi tietysti ne, jotka kilpailuttavat em. henkilöitä, ja joiden likaista kansainvälistämistyötä he tiedostamattaan tekevät, olivatpa he töissä tai työttömänä.

Töissä tai työttömänä, hyvällä tai huonolla palkalla, epävarmoissa tai pysyvissä töissä, korkeakoulutetut käyttävät asiantuntijuudellaan huomattavaa valtaa ohjaustehtävissä yhteiskunnan eri osissa (Viittaus esim. Jürgen Habermas, Legitimation Crisis and Theory of Communicative Action, vol 2; managerial/ scientific revolution).

"Eliitti siten kuin tässä nyt vähän epämääräisesti käsitellään, ei ole koskaan eikä missään tai minään maailmanaikana ollut erityisen "kansallista", ainakaan Euroopassa."

- Kyllä oli, vaikka yksilöistä riippuvaa vaihtelua oli. Tämän näkee esimerkiksi päätösten perusteluissa, joissa kansaa suojellaan kuin itseään (ns. pastoralist power ja oman kansan suojeleva "paimentaminen") Eliitin eriytyminen alkoi siitä kun kuninkaalliset ja aateliset alkoivat poliittisista syistä solmia avioliittoja muiden maiden vastaavien eliittien jäsenten kanssa.

Valkea kirjoitti...

Jukka: "Jep - mutta mikä käynnistää "alempien luokkien suoritusten ja toiminnan halveksimisen"?

- Aihe on liian laaja ja monimutkainen tässä yhteydessä perusteellisesti käsiteltäväksi, mutta joitain esimerkkejä voidaan antaa (osittain päällekkäisiä ja täydentävät aiempia vastauksiani):

* Systeemin, alasysteemien ja instituutioiden jakautuminen, lisääntyminen, eriytyminen ja monimutkaistuminen.

* Orgaanisten ja kommunikatiivisten yhteyksien väheneminen ihmisten ja ryhmien välillä, nimenomaan niiden välillä, joilla on riittävät luonnolliset mahdollisuudet muodostaa laajempia kokonaisuuksia.

* Alasysteemien kompetenssi- ja aihealueiden osittaisuus ja niiden edustajien kyvyttömyys kommunikoida niitä toisten alasysteemien edustajille ja yleensä laajemmalle yleisölle tiedon määrän ja spesifien ominaisuuksien vuoksi.

* "Konseksuksen" synnyttäminen pääasiassa strategisilla (tähän kuuluu mm. valehteleminen, tiedon vääristäminen, tiedon valikoiva käyttäminen ja epäsuhtaiset kommunikointivälineiden käyttömahdollisuudet) alasysteemien ohjausmekanismeilla, ei aidolla kommunikatiivisella toiminnalla.

* Nykyaikaisten ihmisten ja ihmisryhmien relevanssiuniversumien keinotekoisuus, erilaistaminen ja irrallisuus kaikesta omasta sisällöstään, taloudestaan ja todellisesta. Esim. ruoka ja energia vain tulevat jostain ihmisen lähettyville.

* Nykyaikaiset ideologiat ovat luonteeltaan pienten ryhmien vallantavoittelun ja vapaamatkustamisen sanallisia, psykologisia ilmauksia; psykologia aseita, jotka ovat lähes kokonaan irrallaan kaikesta orgaanisesta. Niiden pääasiallinen tarkoitus on saada vastapuoli antautumaan ja tekemään yksipuolisia palveluksia ideologian käyttäjille ilman vastapalveluksia ja vastavuoroisuutta. Ei ole myöskään sattumaa, että ideologiat ovat pohjimmiltaan ja pääasiassa abstrakteja ja universaaleja.

* Monopolistisen pääsysteemin, eli globaalin kapitalismin eriytyminen ihmisten, valtioiden ja alasysteemien yläpuolelle ns. superluokkaa (globaali "eliitti") lukuunottamatta, joka ohjaa sitä. Pääsysteemi pystyy kilpailuttamaan ihmisiä, mutta ihmiset eivät pysty kilpailuttamaan pääsysteemiä, eivätkä hallitsemaan sitä. (Globaalia kapitalismia olisi suotavaa kilpailuttaa paikallisilla ja muilla vaihtoehtoisilla talouksilla, jotka vähentävät riippuvuutta pääsysteemistä ja siten sen monopolivaltaa)

* Demokratian tehtävänä on hankkia kansalaisilta legitimaatio instituutioille ja pääsysteemille, ilman että heillä on todellista valtaa niihin sekä tehdä näkymättömäksi niihin liittyvät luokka- ja muut erot. Ylimmäisestä ja kaikkialle tunkeuvasta vallastaan huolimatta "superluokka", ja sen toiminta ja intressit ovat lähes tuntemattomia tavallisille ihmisille, eivätkä ne ole mukana demokraattisella pöydällä.

* Ihmisten kilpailu pääasiassa materian määrällä (turha kulutus), joka voimistaa systeemiä.

* Välttämättömien yhteisöjä ylläpitävien kulttuuristen ja sosiaalisten systeemien joutuminen kulutusta ja joukkojen hallintaa säätelevien systeemien ja instituutioiden "rationalisoimaksi" ja kolonialisoimaksi (sisäinen kolonisaatio).

Tähän liittyy se, että kukin valtafilosofia halveksii, halventaa ja väheksyy edeltäviä valtafilosofioita ja niihin liittyviä asioita. Siten tieteellinen valtafilosofia halveksii ja väheksyy kaikkea traditionaalista ja sen järjestäytymisen muotoja siitä huolimatta, että traditionaalisten systeemien etuja voidaan todistaa tieteellisesti.

Jne.

Kaikkea edellä mainittua ei voi muuttaa, mutta kaikelle edellä mainitulle pitää olla vastamekanismit, jotka turvaavat tavallisten ihmisten lyhyen ja pitkän tähtäimen edut.

Valkea kirjoitti...

Kirjoitin: "Tähän liittyy se, että kukin valtafilosofia halveksii, halventaa ja väheksyy edeltäviä valtafilosofioita ja niihin liittyviä asioita. Siten tieteellinen valtafilosofia halveksii ja väheksyy kaikkea traditionaalista ja sen järjestäytymisen muotoja siitä huolimatta, että traditionaalisten systeemien etuja voidaan todistaa tieteellisesti."

- Lisättäköön, että vaikka valtafilosofia ja -systeemi tuhoavat traditionaalisia systeemejä kulttuuri mukaanlukien, ne ovat riippuvaisia niiden suorittamasta sosiaalistamisesta ja organisoinnista. Kyse on siis moninkertaisesta tyhmyydestä ja omien oksien sahaamisesta.

Tiedemies kirjoitti...

Väitätkö että yhteiskunnassa, jossa varallisuus (maaomaisuus) on kerääntynyt huipulle,
rikkaat osallistuvat sotimiseen enemmän kuin, jos maa on tasa-arvoinen
?

En, vaan päinvastoin. Jos maata omistava luokka on iso, se osallistuu sotiin paljon. Jos se on pieni, niin se keskittyy omistamiseen.

Rooman tasavallassa maanomistajilla oli asevelvollisuus.

Tiedemies kirjoitti...

Luin nuo Valkean kommentit läpi, ja täytyy sanoa, että ne vaikuttavat jonkinlaiselta karikatyyriltä amerikkalaistyyppisestä konservatiivisesta älymystövihasta, sillä erotuksella, että Valkea esittää kuitenkin ikäänkuin pitävänsä tiedettä ja tieteellistä metodia jotenkin arvossa.

Ja yllä "kansainvälistämisen" yms. vastainen rant on kuin jostain Main Kampfista. En vitsaile, luin kirjan pari vuotta sitten, ja tuossa nyt liberaalit ja feministit korvaavat sosialidemokraatit ja juutalaiset, mutta eroja ei muuten ole.

Nuo jutut menevät jo kaiken sen tuolle puolen, mitä pidän edes "konservatismina".

Jukka kirjoitti...

Mun pääteesi siis tässä on se, että eliitti usein väistämättä eriytyy kansasta rauhanoloissa.

Ei siinä tarvita mitään salaliittoteoriaa. Eikä edes eliitin demonisointia. Kun eriytyminen tapahtuu, kansallinen solidaarisuus laskee, palkkaerot kasvavat ja eliitti alkaa usein loisimaan kansassa.

Kun kansa joutuu ulkoisen haasteen eteen kuten Suomi talvisodassa, kansallinen eheytyminen edellyttää että kaikkien tarpeet otetaan tasapuolisemmin huomion.

Tästä syklisyys syntyy. Mutta ei tietysti pelkästään tästä.

Marxin kasaantumisteoria näytti jonkin aikaa sitten vielä epärealistiselta. Nyt alkaa taas näyttää siltä että tuloerot meritokratiassa ja varsinkin globaalissa meritokratiassa kasvavat.

Toisaalta keskipalkka-ero esim. Intian ja Suomen välillä laskee. Mitä pidän positiivisena asiana.

Valkea kirjoitti...

Nim. tiedemies: "... vaikuttavat jonkinlaiselta karikatyyriltä amerikkalaistyyppisestä konservatiivisesta älymystövihasta, sillä erotuksella, että Valkea esittää kuitenkin ikäänkuin pitävänsä tiedettä ja tieteellistä metodia jotenkin arvossa."

- Sinulle vain tuottaa vaikeuksia ymmärtää lukemaasi. Ei siinä mitään paradoksia ole; arvostan yleisesti tiedettä ja tieteentekijöitä, mutta en niitä heistä, joilla on joko avoin tai piilotettu vihamielinen vasemmistolainen tai oikeistolainen poliittinen agenda.

"Ja yllä "kansainvälistämisen" yms. vastainen rant on kuin jostain Main Kampfista. En vitsaile, ..."

- Mukava kuulla, sillä kritiikkini noudattaa pääasiassa arvostetuinta ja valtavirtaisinta vasemmistolaista yhteiskuntakritiikkiä. Jos pidät sitä Mein Kampfina, niin ehkäpä et lankea niin helposti vasemmistolaisten vihamielisiin poliittisiin agendoihin. Tosin olet näyttänyt käytännössä, että pystyt pitämään mielessäsi yllä kaikenlaisia paradokseja, joten tuotat varmasti jatkossakin runsaasti henkilökohtaisia opportunistisia (poliittisia)ristiriitaisuuksia.

Itse olen omaksunut vasemmistolaisilta ne asiat, jotka pitävät paikkansa omaksumatta kuitenkaan heidän agendaansä.

Vastauksessasi kiinnitti huomiota sen matalaluotaava pinnallisuus.

Valkea kirjoitti...

Mainittakoon vielä eräs yksityiskohta; reifikaatio:

Kun ihminen tuottaa yhä monimutkaisempia ja laajempia organisoitumissysteemejä, teknologioita, tiede- ja ajatusrakelmia, eriytymisiä jne., se johtaa ristiriitaan teorian/ mielikuvien ja todellisuuden välillä. Ihmiset suunnittelevat ja kehittävät kaikenlaista mielikuvien tasolla hyödyttämään ihmisiä, mutta kun näiden yhteinen massa konkretisoituu ihmisten elämässä, se kääntyy ihmisiä vastaan, muuttuu epäinhimilliseksi (esim. persoonattomat suuret instituutiot ja systeemit), tuottaa tavoitteiden kanssa ristiriitaisia tuloksia ja karkaa heidän hallinnastaan sekä välittömästi että erityisesti pitkäaikaisten vaikutusten osalta.

Tiedemies kirjoitti...

Mein Kampf oli loppujen lopuksi hyvin vasemmistolainen opus, siinä oikeutettiin vasemmiston luokkaviha, mutta vaihdettiin kohteeksi juutalaiset ja väitettiin, että sosialidemokratia on juutalaisten keino saada tämä viha kohdistettua väärään viholliseen.

Tuossa yllä on samanlainen rakennelma. Eliitti ja "liberaalit" toimivat rakennelmassa ihan samanlaisina toimijoina kuin juutalaiset ja heidän rakentamansa (sosiali)demokratia.

Amerikkalainen konservatiivinen retoriikka on paitsi älymystö- myös usein tiedevihamielistä kreationismin puolustamisineen. Tekstisi muistuttaa sitä, mutta ei ole samanlaista. En väittänyt, että tämä olisi ristiriitaista. huomautin vain erosta.

Olet mielestäni jotakuinkin oikeassa siinä, miksi ja miten reifikaatio on ongelma.

Minusta käsityksenne yllä kansallisuuden ja kansallisen kategorian roolista on virheellinen. Kansallisuus ja kansallisuuteen perustuva identiteetti ovat ihan samalla tavalla ihmisten luomia rakennelmia. Ne ovat tietysti käyneet läpi pitkän transformaation ja evoluution, mutta minusta koko kategorinen rajaus "keinotekoisiin" ja "luonnollisiin" organisatorisiin malleihin, joka leijuu jotenkin tässä taustalla, on väärä.

Organisaatio, joka toimii "huonosti", kärsii tästä huonoudesta jollakin tavalla ja se funktio, jota sen organisaation pitäisi toteuttaa, ei tule kunnolla toteutetuksi, ja siksi syntyy muita, kompensoivia mekanismeja.

Minusta on kuitenkin täysin absurdia kuvitella, että ihmisten tapaa muodostaa organisaatioita ja tehdä niihin muutoksia voisi jotenkin "hallita". En tiedä edes vihjattiinko yllä siihen, mutta minusta se, yhdistettynä yllä esitettyyn sangen aggressiiviseen ja dehumanisoivaan kielenkäyttöön, synnyttää mielikuvan pikemminkin halusta luoda jonkinlainen totalitaristinen yhteiskunta, jossa jokaisella on sotilasarvo tms. joka määrää hänen paikkansa yhteiskunnassa.

Valkea kirjoitti...

"Mein Kampf oli loppujen lopuksi hyvin vasemmistolainen opus, ..."

- Kyllä, kansallis-imperialistinen versio sosialistidiktatuurista.

"Tuossa yllä on samanlainen rakennelma. Eliitti ja "liberaalit" ..."

- Olen kuunnellut tuota samaa jauhamista lukemattomia vuosia. "Meidän liberaalien toimintaa ei saa kritisoida, meitä arvostelevat ovat fasisteja ja rasisteja ja kreationistifundamentalistikristittyjä, meissä ei ole mitään vikaa, me olemme täydellisiä ja moraalisesti ylivertaisia ja oikeasti, hei oikeasti me olemme vain uhreja, hävetkää ja polvistukaa ideologiamme edessä, jne." (Hiven karrikointia, mutta ne jotka ovat seuranneet liberaalien kommunikointia tietävät kuinka häviävän vähän tuossa karrikoidaan)

Olen menetelmillenne immuuni. Viittaan yllä aiemmassa vastauksessa ideologioihin psykologisina aseina, joilla pyritään saamaan vastapuoli tekemään yksipuolisia myönnytyksiä ilman vastavuoroisuutta. Liberaalien fasisti-syytön uhri mielikuvamenetelmä on yksi tavallisimmista heidän käyttämistään ideologisista psykologisen manipuloinnin keinoista.

Liberaalit mm. tuottavat runsaasti negatiivisia ulkoisvaikutuksia muiden kannettavaksi (pitkällä tähtäimellä tuhoisia kaikille, myös liberaaleille itselleen) ja niin kauan kuin näin tapahtuu arvostelen liberaaleja hyvillä mielin.

"Amerikkalainen konservatiivinen retoriikka on paitsi älymystö- myös usein tiedevihamielistä kreationismin puolustamisineen."

- Tässä käytetään toista liberaalien suosimaa menetelmää; tehdään epärepresentatiivisesta konservatiivista konservatiivien arkkityyppi. Uskonto vaatii joskus uskomaan loogisia ristiriitaisuuksia ja sillä on myös evolutiivisesti hyviä vaikutuksia. Jos kreationistit ovat muuten kunnollisia ja järkeviä ihmisiä, en pidä kreationismia pahana asiana, toisin kuin liberalismia. Läheskään kaikki eurooppalais-amerikkalaiset kristityt eivät ole kreationisteja. Kaikki konservatiivit eivät ole kristittyjä.

Lisäksi käytät toista liberaaleille tyypillistä valhetta; älymystö ja tiede = liberaalit, johon sisältyy toinen valhe; konservatiivit vastustavat (liberaalia) "älymystöä" ja tiedettä, sen takia, että he ovat "älymystöä" ja tiedettä vastaan. Näin voidaan ohjata huomio liberalismista sivuraiteelle ja tehdä vastustuksesta tyhmemmän näköistä. (Ideologia psykologisen manipuloinnin välineenä)

Lisäksi minun näkemykselleni riittää ihan hyvin se mitä Suomessa tapahtuu, minulle ei ole välttämätöntä käsitellä ja perustella Suomen kontekstissa kaikkea mitä Yhdysvalloissa tapahtuu.

Jatkuu ...

Valkea kirjoitti...

Osa 2.

"Kansallisuus ja kansallisuuteen perustuva identiteetti ovat ihan samalla tavalla ihmisten luomia rakennelmia."

- Sosiaalipsykologiset ja evoluutiopsykologiset tutkimukset osoittavat, että (käytännössä) sata prosenttia kaikkien rotujen ja etnisten ryhmien edustajista preferoi automaattisiin vaistomaisiin reaktioihin perustuen geneettisesti samanlaisia ja suhtautuu negatiivisesti geneettisesti erilaisiin. Tälle on hyvät geneettiseen sukulaisuuteen ja laajennettuun sukulaisuuteen (etnisyyteen) perustuvat evolutiiviset perusteet. Myös "diskriminaatiota" työkseen vastustavat sosiaalipsykologian tutkijat vahvistavat nämä tulokset. Voin joskus tulevaisuudessa, kun minulla on enemmän aikaa, listata laajasti näitä tutkimuksia.

Ihminen pystyy jälkikäteen syrjäyttämään tämän reaktion etuaivolohkonsa avulla samalla periaatteella kuin ihminen pystyy tekemään itsemurhan itsesuojeluvaistosta huolimatta.

"... synnyttää mielikuvan pikemminkin halusta luoda jonkinlainen totalitaristinen yhteiskunta, jossa jokaisella on sotilasarvo tms. joka määrää hänen paikkansa yhteiskunnassa."

- Niin, liberaalien ajatusrakennelmat perustuvat mielikuviin, eivät faktoihin. Liberaalien ohjaamat yhteiskunnat menevät yhä enemmän kohti totalitarismia (tällä hetkellä monet eurooppalaiset valtiot ovat jo pehmeitä diktatuureja, esim. Englanti, Hollanti ja Ruotsi) ja mm. tätä vastustan. Minä en tarvitse, enkä halua mitään suurta yhteistä liberaalien kanssa. Riittää, että he lopettavat negatiivisten ulkoisvaikutusten tuottamisen muille, lopettavat totalitarististen rakenteiden rakentamisen ja kantavat vastuunsa pitkän tähtäimen alueellisen ekologian, sopimuksen ja kulttuurin turvaamisesta.

Tiedemies kirjoitti...

Riittää, että he lopettavat negatiivisten ulkoisvaikutusten tuottamisen muille, lopettavat totalitarististen rakenteiden rakentamisen ja kantavat vastuunsa pitkän tähtäimen alueellisen ekologian, sopimuksen ja kulttuurin turvaamisesta.

Olemme siis lähestulkoon täysin samaa mieltä. Erona on se, että itse katson "kulttuurin" olevan endogeeninen ja koostuvan yksilöiden toiminnasta siten, että sen "turvaaminen" vierailta vaikutteilta on jo sinänsä ristiriidassa muiden esittämiesi tavoitteiden kanssa.

Valkea kirjoitti...

Nim tiedemies: "Olemme siis lähestulkoon täysin samaa mieltä."

- Hyvä näin.

"Erona on se, että itse katson "kulttuurin" olevan endogeeninen ja koostuvan yksilöiden toiminnasta siten, että sen "turvaaminen" vierailta vaikutteilta on jo sinänsä ristiriidassa muiden esittämiesi tavoitteiden kanssa."

- On ensin määriteltävä mitä kulttuuri tarkoittaa. Kulttuuri koostuu niistä yhteisistä ja säännöllisesti oikeissa konteksteissa toistuvista toiminnan muodoista, jotka helpottavat kanssakäymistä, lisäävät ennustettavuutta, luottamusta ja toiminnan tehokkuutta, ja luovat yhtenäisyyttä. Yksilöiden sattumanvarainen uniikki ja toisistaan eriytynyt toiminta ei ole kulttuuria. Kulttuurin turvaamisessa ei automaattisesti ole kyse yksittäisten vieraiden vaikutteiden vastustamisesta, vaan erillisten ja hyödyllisten kulttuuristen kehityslinjojen turvaamisesta. Kulttuuriin voidaan ja tulee ottaa vieraita vaikutteita, mutta lähinnä vain huolellisen tarkastelun, kokeilemisen, hyväksi havaitsemisen ja omaan kulttuuriin sopeuttamisen jälkeen. Vieraiden elementtien määrä tulee pitää riittävän pienenä ja ne eivät saa kohdistua radikaalisti kulttuurin pitkän historian aikana hyväksi havaittuihin ydinalueisiin, jotta erilliset kulttuuriset kehityslinjat säilyvät.

Selektiivisten vieraiden vaikutteiden lisäksi kulttuuri kehittyy sisäsyntyisillä innovaatioilla ja sattumanvaraisella kulttuurievoluutiolla, sekä tietoisella ja vaistomaisella kulttuurien eriyttämisellä ja erillisinä pitämisellä. Viimeksi mainittuja on korostettava, koska nykyään "virallisena" oletuksena on, että kulttuurien kohtaamisessa syntyy jonkinlainen globaali sekasotkukulttuuri, jossa kaikki integroidaan globaaliin systeemiin halimaan toisiaan. Näin ei tietenkään tapahdu, ei pakottamalla, ei houkuttimilla, ei hyvällä, eikä pahalla. Tämä johtuu siitä, että kulttuurit ovat pohjimmiltaan ekologisten/ taloudellisten, taipumusten, alueellisten, etnisten, valta- ja luokkasuhteiden, kognitiivisten, jne. erojen synnyttämiä. Jos kaksi ryhmää, joilla on sama kulttuuri, mutta edellä mainittujen erojen riittävien kombinaatioiden takia erilliset intressit, ne alkavat tietoisesti ja vaistomaisesti eriyttää kulttuurejaan, esim. eriyttämällä kieltään ensin murteiksi ja jos intressierot ovat riittävän suuria, erillisiksi kieliksi.

Nim. tiedemies (sen lisäksi mitä totesin edellä kulttuurien yhteisöllisestä luonteesta), sinun ja minun pintapuolinen kanssakäyminen täälläkin perustuu suureen määrään kulttuurisia ennakko-oletuksia ja sopeutumia. Yhteinen kulttuurinen vaikutus lisääntyisi suuresti, jos esim. tapaisimme ja keskustelisimme kesän grillijuhlissa. Tämä näkyy selvemmin kun kuluttamista edistämään luotuja keinotekoisia yksilöllisiä höpönpöpö identiteettejä karsitaan tarkastelusta, siitä huolimatta, että nekin luovat kulttuuriin pseudokulttuurillisia lisäkkeitä, jotka voivat parhaimmillaan toimia heikoissa kulttuurisissa tehtävissä.

Tiedemies kirjoitti...

Olen vähän eri mieltä rajauksista:

Kulttuuri koostuu niistä yhteisistä ja säännöllisesti oikeissa konteksteissa toistuvista toiminnan muodoista, jotka helpottavat kanssakäymistä, lisäävät ennustettavuutta, luottamusta ja toiminnan tehokkuutta, ja luovat yhtenäisyyttä.

Minusta tämäkin määritelmä (kuten aiemmin yhteisöllisyyden määritelmäsi) trivialisoi kulttuurin käsitteen "hyväksi" ja sivuuttaa sen, että mainituissa toiminnan muodoissa on myös negatiivisia piirteitä.

En oikein näe mitään mekanismia, jolla mainitsemaasi kulttuurin varjelemista voi tehdä ilman, että puututaan yksilöiden koskemattomuuteen joko julkisen vallan ja lainsäädännön keinoin tai jollakin kollektiivisella painostamisella tms.

Otan keinotekoisen esimerkin: Jos naapurustossa Jorma, Pena ja Arska alkavat pitää outoja vaatteita ja kampauksia ja pitämään kummallisen näköisiä seremonioita, tätä vastaan pitäisi olla joko joku laki tai ainakin vahva sosiaalinen koodi, joka sulkee heidät käytännössä muun yhteisön ulkopuolelle. Tämän jälkimmäisen pitäisi olla aika vahva, jos kundit saavat näistä hämäristä touhuistaan kiksejä.

Selektiivisten vieraiden vaikutteiden lisäksi kulttuuri kehittyy sisäsyntyisillä innovaatioilla ja sattumanvaraisella kulttuurievoluutiolla, sekä tietoisella ja vaistomaisella kulttuurien eriyttämisellä ja erillisinä pitämisellä.

Minun näkemykseni mukaan nämä erottelut ovat jossain määrin keinotekoisia. Lisäksi minusta vaikuttaa - ehkä ilmaisutapasi vain hämää - että sivuutat sen massiivisen merkityksen, joka on teknologialla.

Esimerkiksi siis ehkäisypillerin keksiminen tai Internet. Näiden merkitystä kulttuurin muuttumiselle ei pitäisi vähätellä. Pilleri toi toki mukanaan muutoksen, jolla oli ikäviä seurauksia, enkä tällaisen mahdollisuutta kiistä.

Yhteinen kulttuurinen vaikutus lisääntyisi suuresti, jos esim. tapaisimme ja keskustelisimme kesän grillijuhlissa.

Epäilen, että de facto meidän noudattamamme kulttuurit ovat lähes identtisiä. Erot rajoittuvat jotakuinkin siihen, tykkääkö kyljyksestä vai juustokabanossista, kaljasta vai siideristä (tai punaherukkamehusta) tms. Suomalainen kulttuuri on erittäin homogeeninen.

Taikka mistä minä tietäisin, vaikka olisit jotain muuta kuin suomalainen. Eihän näistä voi mitään päätellä.

Valkea kirjoitti...

Nim. tiedemies: "... trivialisoi kulttuurin käsitteen "hyväksi" ja sivuuttaa sen, että mainituissa toiminnan muodoissa on myös negatiivisia piirteitä."

- Yleisesti hyvän mainitseminen ei ole trivialisointia. Kulttuuri liittyy kaikkeen elämään, joten se ei voi koskaan missään olla ilman negatiivisiä puolia. Kyse on siitä kuinka paljon ja millaisia hyviä ja huonoja puolia. Lisäksi eri ihmisryhmille sopivat erilaisten taipumusten ym. takia erilaiset kulttuurit.

"... tai jollakin kollektiivisella painostamisella tms."

- Esim. kun täällä maahanmuuttajat ovat varastaneet, rikkoneet paikkoja ja tavaroita, sotkeneet, puhuneet valheita, rikkoneet lupauksiaan, piekseneet yksittäisiä pienempiä suomalaislapsia jengissä kepeillä, jne., he ovat kohdanneet sosiaalista painetta. Ryhmät ovat jo eriytyneet ja sulkeneet toinen toisensa ulkopuolelle. Ongelmat ovat sitä luokkaa, että järjestyksenvalvojana pitäisi olla 24h vuorokaudessa. Suomalainen elää mieluummin suomalaisten kanssa suomalaisessa kulttuuriympäristössä.

"... ehkäisypillerin keksiminen tai Internet. Näiden merkitystä kulttuurin muuttumiselle ei pitäisi vähätellä."

- Se, että teknologia luo paineita kulttuuriin lisää kulttuurin perusasioiden säiyttämisen tärkeyttä.

"Epäilen, että de facto meidän noudattamamme kulttuurit ovat lähes identtisiä. Erot rajoittuvat jotakuinkin siihen, tykkääkö kyljyksestä vai juustokabanossista, kaljasta vai siideristä (tai punaherukkamehusta) tms. Suomalainen kulttuuri on erittäin homogeeninen."

- Perusasioiden osalta onneksi on näin.

Tiedemies kirjoitti...

Se, että teknologia luo paineita kulttuuriin lisää kulttuurin perusasioiden säiyttämisen tärkeyttä.

Olen tästä lähes täysin eri mieltä. Se, että teknologia luo paineta, johtaa siihen, että kulttuurin on lopulta taivuttava. Se ei voi muuta, koska se tuhoutuu ja degeneroituu, jos se ei niin tee.