Yhteistyön peruslause kuuluu:
Yhteistyö ja altruismi voi kehittyä vain, jos altruistit joutuvat todennäkköisemmin tekemiseen toisen altruistin kanssa kuin ei-altruisti.
(Lause on vapaasti käännetty teoksesta Mathematical Models of Social Evolution - Richard McElreath ja Robert Boyd.)
Toisin sanoen:
Talkoisiin osallistuminen maksaa talkoolaiselle aikaa ja vaivaa. Mutta jos talkoisiin osallistuja todennäköisesti elää yhteisössä jossa muutkin osallistuvat talkoisiin, mutta talkoisiin osallistumaton taas todennäköisesti elää yhteisössä jossa muut eivät osallistu talkoisiin, yhteistyön tekijä saa vaivastaan palkan ja lisääntyy yhteistyöstä kieltäytyvän kustannuksella.
Sääntö pätee yhtä hyvin ihmisille ihmisyhteisössä, muurahaisille muurahaispesässä, geeneille solun sisällä tai soluille eliöyksilön sisällä.
Lukuisia ovat ne keinot joilla elämä on miljoonien vuosien aikana onnistunut muodostamaan talkoolaisten yhteisöjä sulkemalla vapaamatkustajat ulkopuolelle.
Ulossulkeminen on pääsääntöisesti ainoa ratkaisu jolla yhteistyö voi kehittyä:
Ulossulkemiseen perustuu solunseinä.
Ulossulkemista on se, että naaras tunnistaa omat poikasensa ja antaa huolenpitoa ensi sijassa omille poikasilleen.
Ulossulkemista on ihmisellä valtiollinen raja. Raja rajoittaa liikkumista ja parhaassa tapauksessa se mahdollistaa yhteistyön rajan rajoittamalla alueella asuvien kesken.
Ulossulkemista on etninen markkeri - juutalaiset, hutteriitit ja suomenruotsalaiset määritelevät kielen ja/tai uskonnon avulla yhteisönsä. Mitä vaikeampaa markkerin hankkiminen tai oppiminen on, sitä vahvempi yhteisö syntyy.
Ulossulkemisen mahdollistaa myös maine: niitten ihmisten kanssa ei tehdä yhteistyötä, joita ei tunneta tai jotka ovat aiemmin tehneet huonosti yhteistyötä.
Ulossulkeminen on välttämätön mutta ei riittävä ehto yhteistyön ylläpidolle.
Ei ole olemassa maailmankylää.
maanantaina, maaliskuuta 31, 2008
Missä valtio, siellä ongelma ?
Surettaa valtion aloittama sananvapaudenrajoitus.
Olen tähän mennessä suhtautunut myönteisesti suhteellisen laajaan valtioon, joka tarjoaa sosiaalihuoltoa, kirjastopalveluita, terveyspalveluita, työttömyysturvaa ja koulutuspalveluita. Olen jopa puolustanut maksullisia yleisradiopalveluita. Samanaikaisesti olen kuitenkin havainnut miten verorahoilla saadaan yhä vähemmän. Epäily valtion kykyyn tuottaa palveluita on jäytänyt kauan mieltäni. Mietityttää myös miksi verovaroilla pitää kustantaa sananvapauden rajoituspalveluita, miksi verorahoilla pitää kustantaa kvasitutkimusta - esimerkiksi naistutkimuksen ja kasvatustieteen aloilla. Miksi suuri osa verorahoista menee työnvieroksujille, valtion virkamiehille, kasvatustieteen "tutkijoille" ? Hyvinvointiyhteiskunnasta on tullut holhousvaltio, joka sekaantuu kaikkiin ihmisten asioihin ja passivoittaa ihmisen. Vastuu lapsista ja vanhuksista ei enää ole aikuisväestöllä vaan valtiolla. Holhousvaltio ei vain maksa liikaa, vaan se myös tekee ihmisistä yhä hedonistisempia. Holhousvaltio on kansankodin irvikuva. Jotain yksittäisiä arvokkaita jäänteitä / instituutioita hyvinvointiyhteiskunnasta on toki vielä jäljellä: Opettaja- ja terveydenhoitohenkilökunta tekee usein sydämestään töitä lasten ja sairaitten eteen.
En tiedä. USA:ssa monin paikoin syrjäytyneitten auttaminen on käytännössä yhteisöjen kontolla. Lähinnä uskonnollisten yhteisöjen. Avun tarjoajat pyrkivät samalla sitouttamaan avun saajat yhteisöihinsä. Uskonnolliset yhteisöt demonisoivat valtiota ja haluavat minimoida valtion roolin. Peruskoulun jälkeinen koulutus on maksullista mikä taas sitouttaa vanhemmat lapsiensa tulevaisuudesta huolehtimiseen paljon enemmän kuin suomalainen holhousvaltio. Huonona puolena on tuloerojen kasvu.
Jälkimmäinen malli alkaa kuullostaa jotenkin yhä paremmalta. En tiedä. En halua tehdä hätäisiä johtopäätöksiä.
Olen tähän mennessä suhtautunut myönteisesti suhteellisen laajaan valtioon, joka tarjoaa sosiaalihuoltoa, kirjastopalveluita, terveyspalveluita, työttömyysturvaa ja koulutuspalveluita. Olen jopa puolustanut maksullisia yleisradiopalveluita. Samanaikaisesti olen kuitenkin havainnut miten verorahoilla saadaan yhä vähemmän. Epäily valtion kykyyn tuottaa palveluita on jäytänyt kauan mieltäni. Mietityttää myös miksi verovaroilla pitää kustantaa sananvapauden rajoituspalveluita, miksi verorahoilla pitää kustantaa kvasitutkimusta - esimerkiksi naistutkimuksen ja kasvatustieteen aloilla. Miksi suuri osa verorahoista menee työnvieroksujille, valtion virkamiehille, kasvatustieteen "tutkijoille" ? Hyvinvointiyhteiskunnasta on tullut holhousvaltio, joka sekaantuu kaikkiin ihmisten asioihin ja passivoittaa ihmisen. Vastuu lapsista ja vanhuksista ei enää ole aikuisväestöllä vaan valtiolla. Holhousvaltio ei vain maksa liikaa, vaan se myös tekee ihmisistä yhä hedonistisempia. Holhousvaltio on kansankodin irvikuva. Jotain yksittäisiä arvokkaita jäänteitä / instituutioita hyvinvointiyhteiskunnasta on toki vielä jäljellä: Opettaja- ja terveydenhoitohenkilökunta tekee usein sydämestään töitä lasten ja sairaitten eteen.
En tiedä. USA:ssa monin paikoin syrjäytyneitten auttaminen on käytännössä yhteisöjen kontolla. Lähinnä uskonnollisten yhteisöjen. Avun tarjoajat pyrkivät samalla sitouttamaan avun saajat yhteisöihinsä. Uskonnolliset yhteisöt demonisoivat valtiota ja haluavat minimoida valtion roolin. Peruskoulun jälkeinen koulutus on maksullista mikä taas sitouttaa vanhemmat lapsiensa tulevaisuudesta huolehtimiseen paljon enemmän kuin suomalainen holhousvaltio. Huonona puolena on tuloerojen kasvu.
Jälkimmäinen malli alkaa kuullostaa jotenkin yhä paremmalta. En tiedä. En halua tehdä hätäisiä johtopäätöksiä.
perjantaina, maaliskuuta 28, 2008
Maahanmuuttokeskustelu
Maahanmuuttoa tarvitaan varmasti. Jotta maahanmuutto rikastaisi suomalaista yhteiskuntaa, eikä rapauttaisi sitä, maahanmuuton laadullisista ja määrällisistä seikoista pitää voida avoimesti keskustella. Jos asioista ei saa keskustella, vaan keskustelu demonisoidaan ja illegalisoidaan, viesti on selvä:
maahanmuuttopolitiikassamme on jotakin mikä ei siedä päivänvaloa.
Maahanmuuttokeskustelun korvikkeeksi käydään mm. Skeptikko-yhdistyksen ympärillä laajaa näennäiskeskustelua esimerkiksi islamista. Vaaditaan islam-kritiikkiä. Ne keinot, joita tässä keskustelussa esitetään fundamentalistisen islamin leviämisen estämiseksi, ovat todellisuudessa akateemisia, vesitettyjä ja elämälle vieraita. Näennäiskeskustelussa on monia todellisen (ongelmiin pureutuvan) keskustelun ulkoisia muotoja, kuten vaatimus että kaikkia osapuolia pitää kuunnella.
Näennäiskeskustelun ainoa funktio keskustelijoille itselleen on kerätä mainetta ja irtopisteitä. Keskustelujen ainoa yhteiskunnallinen funktio on palvella valtaapitäviä, antaa mielikuva että maahanmuuton sivuvaikutuksista (esim. fundamentalistisen islamin leviämisestä tai joidenkin maahanmuuttajaryhmien korkeasta rikollisuudesta) voi keskustella ja että ongelmiin on ns. sivistyneitä ratkaisuja.
Referoin aikaisemmassa postauksessani Ruukinmatruunan ja Jussi K. Niemelän postauksia länsimaisen liberalismin itsepuolustuksesta fundamentalismia vastaan ottamatta itse kantaa asiaan. Tämänkertainen postaus esittää siis oman kannanottoni asiaan.
Haluan ilmaista samalla solidaarisuuteni Mikko Ellilälle, joka on osallistunut maahanmuuttokeskusteluun erittäin ansiokkaasti ja joutunut sen takia valtaapitävien vainon kohteeksi.
maahanmuuttopolitiikassamme on jotakin mikä ei siedä päivänvaloa.
Maahanmuuttokeskustelun korvikkeeksi käydään mm. Skeptikko-yhdistyksen ympärillä laajaa näennäiskeskustelua esimerkiksi islamista. Vaaditaan islam-kritiikkiä. Ne keinot, joita tässä keskustelussa esitetään fundamentalistisen islamin leviämisen estämiseksi, ovat todellisuudessa akateemisia, vesitettyjä ja elämälle vieraita. Näennäiskeskustelussa on monia todellisen (ongelmiin pureutuvan) keskustelun ulkoisia muotoja, kuten vaatimus että kaikkia osapuolia pitää kuunnella.
Näennäiskeskustelun ainoa funktio keskustelijoille itselleen on kerätä mainetta ja irtopisteitä. Keskustelujen ainoa yhteiskunnallinen funktio on palvella valtaapitäviä, antaa mielikuva että maahanmuuton sivuvaikutuksista (esim. fundamentalistisen islamin leviämisestä tai joidenkin maahanmuuttajaryhmien korkeasta rikollisuudesta) voi keskustella ja että ongelmiin on ns. sivistyneitä ratkaisuja.
Referoin aikaisemmassa postauksessani Ruukinmatruunan ja Jussi K. Niemelän postauksia länsimaisen liberalismin itsepuolustuksesta fundamentalismia vastaan ottamatta itse kantaa asiaan. Tämänkertainen postaus esittää siis oman kannanottoni asiaan.
Haluan ilmaista samalla solidaarisuuteni Mikko Ellilälle, joka on osallistunut maahanmuuttokeskusteluun erittäin ansiokkaasti ja joutunut sen takia valtaapitävien vainon kohteeksi.
keskiviikkona, maaliskuuta 26, 2008
Somalit - osa 3
Edellisessä postauksessani referoin artikkelia jonka mukaan yksi syy Somalian sisällissotaan on demokratian ja keskitetyn hallinnon ajaminen pakolla Somaliaan. Somaliaa on perinteisesti hallittu hyvin hajautetusti klaanien yhteistoimintaan ja perinteiseen lainsäädäntöön (customary law, Xeer) tukeutuen.
Keskushallinnon synnyttäminen on aina aiheuttanut sen että klaanit ovat alkaneet kilpailla verisesti keskushallinnon kontrolloimisesta.
Somalia on artikkelin mukaan toiminut paremmin sen jälkeen kun keskushallinto vuonna 1991 romahti - ja varsinkin pohjoiset alueet alkoivat toimia klaanijärjestelmään pohjautuvina käytännössä itsenäisinä alueina. Eteläiset ja keskiset alueet ovat edelleen varsin kaoottisia.
Maailmanpankki ja Somalia
Maailmanpankki vaatii vuoden 2005 raportissaan - samoin kuin YK - keskitetyn hallinnon palauttamista Somaliaan. Hallituksen on Maailmanpankin mukaan oltava neutraali suhteessa klaanijärjestelmään. Vain keskitetty hallinto voi Maailmanpankin mukaan palauttaa järjestyksen ja rauhan Somaliaan.
Maailmanpankkikin myöntää kuitenkin että keskitetyssä hallinnossa on Somaliaan sovellettuna suuret ongelmansa:
The process of state-building consistently seems to exacerbate instability and armed conflict in Somalia. This is especially significant in the south-central region. The revival of a state structure tends to be viewed as a zero-sum game, creating winners and losers over potentially high stakes.
Control over a central government by specific clan groups would offer them opportunities to accrue economic resources at the expense of other groups, as well as to use the law and security forces to dominate politically. The political maneuvering and violent clashes in southern Somalia that preceded the 2002 peace talks in Kenya provide a reminder of the potentially high stakes linked to such a process. Whatever formula is used to establish the cabinet and other transitional institutions, one should expect a difficult and possibly extended bargaining process among the different office holders to clarify and demarcate roles, responsibilities and potential resources.
Maailmanpankki siis jopa myöntää, että pelkkä pyrkimys keskitetyn hallinnon luomiseen on omiaan kiihdyttämään väkivaltaisuuksia.
Toisaalta Maailmanpankki myöntää että pohjois-Somaliassa (Somalimaa ja Puntland) on onnistuttu varsin hyvin, kun hallinto on rakennettu perinteisen somali-yhteisöllisyyden varaan:
By contrast, in the northwest and northeast of Somalia, the collapse of the central government did not precipitate the kind of warfare and plunder that devastated the south. In Somaliland, interclan clashes did occur, including two serious wars in 1994 and 1996. But for a variety of reasons––more robust authority of traditional clan elders, greater political cohesion among the clans, more support from businessmen to support peace and subsidize demobilization, and more effective political leadership, to name a few––the fighting never devolved into anarchy and generalized violence. Instead, the self-declared state of Somaliland gradually began to build a modest capacity to govern, and a national assembly of traditional clan elders helped to manage the peace and keep young gunmen under control.
In the northeast, chronic interclan tensions were contained by traditional elders as well. In both regions, a modest economic recovery fueled by import-export activities through their seaports helped to divert energies toward commerce and away from warfare.
En tietenkään tunne asiaa niin hyvin että voisin tehdä mitään johtopäätöstä siitä, onko keskushallinto ratkaisu Somalian ongelmiin vai ei. Toisaalta ihmetyttää se, että jos ainoa malli joka Somaliassa on Maailmanpankinkin mukaan toiminut varsin hyvin on perinteinen hajautettu klaanipohjainen malli, miksi Maailmanpankki ei kannusta etelä-Somaliankin klaaneja tukeutumaan tähän.
Ehkä luottamus klaanien välillä on etelä-Somaliassa jo niin alhainen että klaanipohjaista järjestelmää ei enää voi palauttaa. Toisaalta - silloin kai keskitetynkin hallinnon luominen lienee mahdotonta ilman ulkopuolisten voimakasta väliin tuloa ?
Arvaan että lisäriskinä keskushallinnon pakkoluomisessa on se, että keskushallinto saattaa lopputulemassa perustua läntisten demokratia-ihanteitten sijasta islamilaiseen fundamentalismiin. Ulkoministeriön kuvaus viime aikojen tapahtumista Somaliassa tukee minusta tätä johtopäätöstä.
Keskushallinnon synnyttäminen on aina aiheuttanut sen että klaanit ovat alkaneet kilpailla verisesti keskushallinnon kontrolloimisesta.
Somalia on artikkelin mukaan toiminut paremmin sen jälkeen kun keskushallinto vuonna 1991 romahti - ja varsinkin pohjoiset alueet alkoivat toimia klaanijärjestelmään pohjautuvina käytännössä itsenäisinä alueina. Eteläiset ja keskiset alueet ovat edelleen varsin kaoottisia.
Maailmanpankki ja Somalia
Maailmanpankki vaatii vuoden 2005 raportissaan - samoin kuin YK - keskitetyn hallinnon palauttamista Somaliaan. Hallituksen on Maailmanpankin mukaan oltava neutraali suhteessa klaanijärjestelmään. Vain keskitetty hallinto voi Maailmanpankin mukaan palauttaa järjestyksen ja rauhan Somaliaan.
Maailmanpankkikin myöntää kuitenkin että keskitetyssä hallinnossa on Somaliaan sovellettuna suuret ongelmansa:
The process of state-building consistently seems to exacerbate instability and armed conflict in Somalia. This is especially significant in the south-central region. The revival of a state structure tends to be viewed as a zero-sum game, creating winners and losers over potentially high stakes.
Control over a central government by specific clan groups would offer them opportunities to accrue economic resources at the expense of other groups, as well as to use the law and security forces to dominate politically. The political maneuvering and violent clashes in southern Somalia that preceded the 2002 peace talks in Kenya provide a reminder of the potentially high stakes linked to such a process. Whatever formula is used to establish the cabinet and other transitional institutions, one should expect a difficult and possibly extended bargaining process among the different office holders to clarify and demarcate roles, responsibilities and potential resources.
Maailmanpankki siis jopa myöntää, että pelkkä pyrkimys keskitetyn hallinnon luomiseen on omiaan kiihdyttämään väkivaltaisuuksia.
Toisaalta Maailmanpankki myöntää että pohjois-Somaliassa (Somalimaa ja Puntland) on onnistuttu varsin hyvin, kun hallinto on rakennettu perinteisen somali-yhteisöllisyyden varaan:
By contrast, in the northwest and northeast of Somalia, the collapse of the central government did not precipitate the kind of warfare and plunder that devastated the south. In Somaliland, interclan clashes did occur, including two serious wars in 1994 and 1996. But for a variety of reasons––more robust authority of traditional clan elders, greater political cohesion among the clans, more support from businessmen to support peace and subsidize demobilization, and more effective political leadership, to name a few––the fighting never devolved into anarchy and generalized violence. Instead, the self-declared state of Somaliland gradually began to build a modest capacity to govern, and a national assembly of traditional clan elders helped to manage the peace and keep young gunmen under control.
In the northeast, chronic interclan tensions were contained by traditional elders as well. In both regions, a modest economic recovery fueled by import-export activities through their seaports helped to divert energies toward commerce and away from warfare.
En tietenkään tunne asiaa niin hyvin että voisin tehdä mitään johtopäätöstä siitä, onko keskushallinto ratkaisu Somalian ongelmiin vai ei. Toisaalta ihmetyttää se, että jos ainoa malli joka Somaliassa on Maailmanpankinkin mukaan toiminut varsin hyvin on perinteinen hajautettu klaanipohjainen malli, miksi Maailmanpankki ei kannusta etelä-Somaliankin klaaneja tukeutumaan tähän.
Ehkä luottamus klaanien välillä on etelä-Somaliassa jo niin alhainen että klaanipohjaista järjestelmää ei enää voi palauttaa. Toisaalta - silloin kai keskitetynkin hallinnon luominen lienee mahdotonta ilman ulkopuolisten voimakasta väliin tuloa ?
Arvaan että lisäriskinä keskushallinnon pakkoluomisessa on se, että keskushallinto saattaa lopputulemassa perustua läntisten demokratia-ihanteitten sijasta islamilaiseen fundamentalismiin. Ulkoministeriön kuvaus viime aikojen tapahtumista Somaliassa tukee minusta tätä johtopäätöstä.
maanantaina, maaliskuuta 24, 2008
Somalit - osa 2
Arvelin edellisessä postauksessani somalinuorten ongelmien Suomessa ja Britanniassa johtuvan ensi sijassa siitä, että he ovat ajautuneet irti perinteisestä somalien yhteisöllisyydestä:
BBC:n mukaan merkittävä osa somalinuorisosta on ajautunut vakavaan rikollisuuteen. Suomalaiset tiedotusvälineet antavat saman kuvan Suomen somalien tilanteesta. Kyseiselle somaleille on tunnusomaista että he ovat ajautuneet irti somaliyhteisöistä (klaaneista) ja omista perheistään eivätkä he osallistu juurikaan islamilaisen seurakunnan toimintaan. Toisaalta he eivät ole sopeutuneet myöskään suomalaiseen tai englantilaiseen yhteiskuntaan ja identiteettiin.
Nuorten rikollisuus ei tietenkään ole ainoa somalien ongelma Suomessa tai Englannissa - myös tyttöjen ympärileikkaus, aikuisten miesten khatin käyttö ja työn vieroksuminen ovat ongelmia, mutta palattakoon niihin myöhemmin, kun ymmärryksemme asiasta lisääntyy.
Somalia ja yhteisöllisyys
Sami Holmströmin laittama linkki viittaisi siihen että myös ongelmat Somaliassa itsessään saattaisivat johtua perinteisen somali-yhteisöllisyyden (klaani-järjestelmän) ohittamisesta:
Somali-yhteiskuntaa on kolonialismin päättymisen jälkeen alettu muovata suuntaan, joka ei ota huomioon somalien jakaantumista klaaneihin. On päinvastoin pyritty luomaan keskitetty hallinto perinteisen hajautetun klaanipohjaisen järjestelmän tilalle.
Kun keskushallitukseen osallistumisesta on tullut keskeisin vallankäytön mahdollistaja, kukin klaani pyrkii saamaan - yksin tai yhdessä jonkun toisen klaanin kanssa - keskushallituksen haltuunsa aseellisella toiminnalla. Samalla klaanien sisällä perinteisten klaanijohtajien (vanhimpien) valta on korvautunut ainakin osin sotaherra-vallalla.
Silloinkin kun keskushallinto valitaan vaaleilla, keskushallinto on aina yhden tai muutaman klaanin valtaa toisten klaanien yli. Demokratia ei toimi Somaliassa eikä se toimi juuri muuallakaan Afrikassa, koska keskitetty valta ei koskaan ole puolueilla vaan joillain heimoilla tai klaaneilla.
Myös YK on fiksoitunut ajamaan keskitettyä hallintoa Somaliaan, koska keskushallinnon olemassaolon oletetaan olevan toimivan yhteiskunnan perusedellytys. Samin laittama linkki väittää tilastoihin viitaten että Somalia on toiminut pikemmin paremmin kuin huonommin, kun keskushallintoa ei ole ollut.
Perinteinen klaaneihin perustuva järjestelmä (Xeer) määrittelee mm. lainkäytön järjestelmän, joka perustuu siihen että uhrille maksetaan kompensaatio. Jos uhria ei ole, ei ole myöskään rikosta. Mikäli syyllinen ei kykene maksamaan kompensaatiota, syyllisen suku tai klaani joutuu maksamaan uhrille. Klaanilla on näin insentiivi pitää omat jäsenensä kurissa. Mikäli joku jäsen alinomaa aiheuttaa klaanille ongelmia tekemällä rikoksia ja aiheuttamalla klaanille kompensaatiovelvoitteen, klaani voi julistaa jäsenen lainsuojattomaksi. Samanlainen järjestelmä oli myös irlantilaisilla ja skotlantilaisilla klaaneillla aikoinaan.
Somalien klaanit ovat sisällissodan aikana siis ajautuneet usein veriseen konfliktiin keskenään, kun ne aikaisemmin toimivat enemmän tai vähemmän yhteistyössä. Kuvaavaa yhteistoiminnan rapautumiselle on se, että kun klaanit aiemmin olivat eksogaamisia eli puoliso hankittiin pääsääntöisesti toisesta klaanista, nyt on siirrytty endogamiaan - eli klaanien sisäisiin avioliittoihin.
Johtopäätös
En yhtään kuvittele, että klaaneihin perustuva järjestelmä olisi ongelmaton. Varmasti klaanien välillä on ollut aiemminkin konflikteja. Klaanijärjestelmä on varmasti myös ollut ainakin jossain määrin yksilöä tukahduttava ja suuressa määrin naisia sortava. Mutta tarkoitus onkin nyt ymmärtää somaleja ja somaliyhteiskuntaa. Taustojen ymmärtäminen on tärkeä asia pyrkiessämme ratkaisemaan ne valtavat ongelmat, jotka somalien kotouttamisessa Suomessa eittämättä on.
Vastaaminen edellisessä postauksessa esittämääni kysymykseen - voiko somaliyhteisö perinteisessä muodossaan edes selviytyä suomalaisessa yhteiskunnassa vai onko edellytettävä somalien täydellistä assimilaatiota - edellyttää taustojen ymmärtämistä.
BBC:n mukaan merkittävä osa somalinuorisosta on ajautunut vakavaan rikollisuuteen. Suomalaiset tiedotusvälineet antavat saman kuvan Suomen somalien tilanteesta. Kyseiselle somaleille on tunnusomaista että he ovat ajautuneet irti somaliyhteisöistä (klaaneista) ja omista perheistään eivätkä he osallistu juurikaan islamilaisen seurakunnan toimintaan. Toisaalta he eivät ole sopeutuneet myöskään suomalaiseen tai englantilaiseen yhteiskuntaan ja identiteettiin.
Nuorten rikollisuus ei tietenkään ole ainoa somalien ongelma Suomessa tai Englannissa - myös tyttöjen ympärileikkaus, aikuisten miesten khatin käyttö ja työn vieroksuminen ovat ongelmia, mutta palattakoon niihin myöhemmin, kun ymmärryksemme asiasta lisääntyy.
Somalia ja yhteisöllisyys
Sami Holmströmin laittama linkki viittaisi siihen että myös ongelmat Somaliassa itsessään saattaisivat johtua perinteisen somali-yhteisöllisyyden (klaani-järjestelmän) ohittamisesta:
Somali-yhteiskuntaa on kolonialismin päättymisen jälkeen alettu muovata suuntaan, joka ei ota huomioon somalien jakaantumista klaaneihin. On päinvastoin pyritty luomaan keskitetty hallinto perinteisen hajautetun klaanipohjaisen järjestelmän tilalle.
Kun keskushallitukseen osallistumisesta on tullut keskeisin vallankäytön mahdollistaja, kukin klaani pyrkii saamaan - yksin tai yhdessä jonkun toisen klaanin kanssa - keskushallituksen haltuunsa aseellisella toiminnalla. Samalla klaanien sisällä perinteisten klaanijohtajien (vanhimpien) valta on korvautunut ainakin osin sotaherra-vallalla.
Silloinkin kun keskushallinto valitaan vaaleilla, keskushallinto on aina yhden tai muutaman klaanin valtaa toisten klaanien yli. Demokratia ei toimi Somaliassa eikä se toimi juuri muuallakaan Afrikassa, koska keskitetty valta ei koskaan ole puolueilla vaan joillain heimoilla tai klaaneilla.
Myös YK on fiksoitunut ajamaan keskitettyä hallintoa Somaliaan, koska keskushallinnon olemassaolon oletetaan olevan toimivan yhteiskunnan perusedellytys. Samin laittama linkki väittää tilastoihin viitaten että Somalia on toiminut pikemmin paremmin kuin huonommin, kun keskushallintoa ei ole ollut.
Perinteinen klaaneihin perustuva järjestelmä (Xeer) määrittelee mm. lainkäytön järjestelmän, joka perustuu siihen että uhrille maksetaan kompensaatio. Jos uhria ei ole, ei ole myöskään rikosta. Mikäli syyllinen ei kykene maksamaan kompensaatiota, syyllisen suku tai klaani joutuu maksamaan uhrille. Klaanilla on näin insentiivi pitää omat jäsenensä kurissa. Mikäli joku jäsen alinomaa aiheuttaa klaanille ongelmia tekemällä rikoksia ja aiheuttamalla klaanille kompensaatiovelvoitteen, klaani voi julistaa jäsenen lainsuojattomaksi. Samanlainen järjestelmä oli myös irlantilaisilla ja skotlantilaisilla klaaneillla aikoinaan.
Somalien klaanit ovat sisällissodan aikana siis ajautuneet usein veriseen konfliktiin keskenään, kun ne aikaisemmin toimivat enemmän tai vähemmän yhteistyössä. Kuvaavaa yhteistoiminnan rapautumiselle on se, että kun klaanit aiemmin olivat eksogaamisia eli puoliso hankittiin pääsääntöisesti toisesta klaanista, nyt on siirrytty endogamiaan - eli klaanien sisäisiin avioliittoihin.
Johtopäätös
En yhtään kuvittele, että klaaneihin perustuva järjestelmä olisi ongelmaton. Varmasti klaanien välillä on ollut aiemminkin konflikteja. Klaanijärjestelmä on varmasti myös ollut ainakin jossain määrin yksilöä tukahduttava ja suuressa määrin naisia sortava. Mutta tarkoitus onkin nyt ymmärtää somaleja ja somaliyhteiskuntaa. Taustojen ymmärtäminen on tärkeä asia pyrkiessämme ratkaisemaan ne valtavat ongelmat, jotka somalien kotouttamisessa Suomessa eittämättä on.
Vastaaminen edellisessä postauksessa esittämääni kysymykseen - voiko somaliyhteisö perinteisessä muodossaan edes selviytyä suomalaisessa yhteiskunnassa vai onko edellytettävä somalien täydellistä assimilaatiota - edellyttää taustojen ymmärtämistä.
torstaina, maaliskuuta 20, 2008
Somalit - kysymyksiä ilman vastauksia
Bloggaustauon aikana olen päättänyt siirtyä bloggaamaan harvakseltaan - korkeintaan kerran pari kuukaudessa - ja kirjoittamaan sitten hiukan perusteellisempia tekstejä.
Olen jonkinlaisen harrastelija-kulttuurientutkijan ominaisuudessa tähän mennessä käsitellyt erityisesti suomenruotsalaisia, juutalaisia, hutteriitteja ja romaneja. Juutalaisten osalta sain apua varsinkin Valkealta, romanien ja suomenruotsalaisten osalta La Castafiorelta. Nyt olisi aika tutustua somaleihin.
Hyvä lähtökohta projektille on BBC:n artikkeli somaleista vuodelta 2006. Artikkelin lopussa on myös laajahko keskustelu artikkelin esiin nostamista teemoista.
Somaleille on siis tunnusomaista että he ovat jakaantuneita erillisiin klaaneihin. Somaleilla ei ole vahvaa kansallista identiteettiä (somali-identiteettiä). Tästä on ilmeisesti seurauksena mm. se, että somaleilla on Englannissa hyvin vähän kansalaisjärjestöjä - varsinkaan sellaisia joihin kuuluisi somaleja kaikista somaliyhteisöistä. Tämä siitäkin huolimatta että somaleja on Englannissa asunut jo 100 vuotta.
Tässä kansallisen identiteetin puutteessaan he eroavat voimakkaasti toisesta sotaa Englantiin paenneesta ryhmästä - Sri Lankan tamileista. Tamileilla on Englannissa vahva tamili-identiteetti ja lukuisia kansalaisjärjestöjä, jotka ajavat tehokkaasti tamilien etua. Somalit sen sijaan kykenevät huonosti ajamaan omia etujaan koska heiltä puuttuvat omat kansalaisjärjestöt.
BBC:n mukaan merkittävä osa somalinuorisosta on ajautunut vakavaan rikollisuuteen. Suomalaiset tiedotusvälineet antavat saman kuvan Suomen somalien tilanteesta. Kyseiselle somaleille on tunnusomaista että he ovat ajautuneet irti somaliyhteisöistä (klaaneista) ja omista perheistään eivätkä he osallistu juurikaan islamilaisen seurakunnan toimintaan. Toisaalta he eivät ole sopeutuneet myöskään suomalaiseen tai englantilaiseen yhteiskuntaan ja identiteettiin.
Englantilainen somali Mohamed Donyaliqe kommentoi BBC:n artikkelia:
Olen brittiläinen somali ja olen asunut täällä 10 vuotta. Isäni ja isoisäni ovat myös molemmat asuneet täällä ja tehneet työtä Lontoossa ja Liverpoolissa. Luin artikkelinne kyyneleet silmissä. Somaliyhteisöllä ei ole sitä yhteisyyttä mikä muilla vähemmistöillä Britanniassa on.
Mohamed Ibrahim kommentoi:
Tilanne ei ole niin paha [kuin artikkeli väittää], koska on paljon toisen ja kolmannen polven somalinuoria jotka ovat sopeutuneet hyvin. Jos joku tässä on ongelma, se on klaanien välinen kilpailu. Meidän pitää unohtaa se ja yhdistyä.
Kassim Jibril kommentoi:
Olen kyllästynyt oman yhteisömme tapaan syyttää muita voimia yhteiskunnassa siitä etteivät he auta ja ymmärrä kulttuuriamme. Palasin juuri Mogadishusta ... Olin aina syyttänyt ulkopuolista sekaantumista ongelmistamme. EI EI EI. Meidän on luovuttava takapajuisista kulttuurisista tavoistamme ja mentävä eteenpäin. ... Älkäämme tuoko Somaliaa Britanniaan, vaan löytäkäämme uudelleen vanha somalialainen säädyllisyys.
Ehkä somalien tilanne muistuttaa jonkun verran romanien tämän hetkistä tilannetta Suomessa. Merkittävä osa romaneistakin elää yhä vahvan yhteisöllistä elämää - romaneilla suku vastaa kai somalien klaania. Toisaalta ainakin osa nuorisosta on irtautunut perinteisestä yhteisöllisestä ja tiukkaan rajoitetusta romaniperinteestä. Sen sijaan että nämä romaninuoret olisivat sulautuneet valtaväestöön täysivaltaisina jäseninä he ovat kuitenkin usein ajautuneet päihteiden käyttäjiksi ja huumausainerikollisiksi.
Herää kysymyksiä, joihin minulla ei ole tällä hetkellä vastausta:
1. Onko yhteisöllisyys romaneille ja somaleille ensi sijassa taakka ? Olisiko esimerkiksi parempi että jokainen somaliyksilö mahdollisimman nopeasti irtautuisi yhteisöstään ja pyrkisi sopeutumaan suomalaiseen elämänmuotoon ? Voisiko ajatella että nykyiset ongelmat ovat nuorten normaalia kapinointia ?
Vai onko pikemmin päinvastoin niin että somalien ja romanien hiipuva yhteisöllisyyttä olisi vahvistettava - että sopeutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan tapahtuu sitä helpommin mitä parempi itsetunto ja vahvempi somali/romani-identiteetti yksilöillä on ?
Vai onko totuus jossain ääripäiden välissä ? Miten somalit itse kokevat yhteisönsä ja uskontonsa - voimavarana vai taakkana ? Missä määrin objektiivisen ulkopuolisen tarkkailijan silmin positiiviset ja negatiiviset piirteet painottuvat somalikulttuurissa ?
2. Onko assimilaatioon pyrkiminen ylipäätään muuta kuin kulttuuridiversiteetin vähentämistä ja siksi täysin tuomittavaa ? Toisaalta voiko somali- tai romaniyhteisö perinteisessä muodossaan edes selviytyä suomalaisessa yhteiskunnassa ?
3. Tapahtuuko somali- ja romanikulttuurien negatiivisten piirteiden - kuten tyttöjen sukuelinten silpomisen tai verikoston - poisjuurruttaminen ko. kulttuureista helpoiten täydellisen assimilaation kautta vai sen kautta että yhteisöt uudistuvat ja reagoivat suomalaisen yhteiskunnan heille asettamiin normeihin ja lakeihin ?
Jos jollain on vinkkiä miten projektiani jatkaisin, olisin tyytyväinen. Katsokaapa myös Wikipedian artikkeli somaleista.
Olen jonkinlaisen harrastelija-kulttuurientutkijan ominaisuudessa tähän mennessä käsitellyt erityisesti suomenruotsalaisia, juutalaisia, hutteriitteja ja romaneja. Juutalaisten osalta sain apua varsinkin Valkealta, romanien ja suomenruotsalaisten osalta La Castafiorelta. Nyt olisi aika tutustua somaleihin.
Hyvä lähtökohta projektille on BBC:n artikkeli somaleista vuodelta 2006. Artikkelin lopussa on myös laajahko keskustelu artikkelin esiin nostamista teemoista.
Somaleille on siis tunnusomaista että he ovat jakaantuneita erillisiin klaaneihin. Somaleilla ei ole vahvaa kansallista identiteettiä (somali-identiteettiä). Tästä on ilmeisesti seurauksena mm. se, että somaleilla on Englannissa hyvin vähän kansalaisjärjestöjä - varsinkaan sellaisia joihin kuuluisi somaleja kaikista somaliyhteisöistä. Tämä siitäkin huolimatta että somaleja on Englannissa asunut jo 100 vuotta.
Tässä kansallisen identiteetin puutteessaan he eroavat voimakkaasti toisesta sotaa Englantiin paenneesta ryhmästä - Sri Lankan tamileista. Tamileilla on Englannissa vahva tamili-identiteetti ja lukuisia kansalaisjärjestöjä, jotka ajavat tehokkaasti tamilien etua. Somalit sen sijaan kykenevät huonosti ajamaan omia etujaan koska heiltä puuttuvat omat kansalaisjärjestöt.
BBC:n mukaan merkittävä osa somalinuorisosta on ajautunut vakavaan rikollisuuteen. Suomalaiset tiedotusvälineet antavat saman kuvan Suomen somalien tilanteesta. Kyseiselle somaleille on tunnusomaista että he ovat ajautuneet irti somaliyhteisöistä (klaaneista) ja omista perheistään eivätkä he osallistu juurikaan islamilaisen seurakunnan toimintaan. Toisaalta he eivät ole sopeutuneet myöskään suomalaiseen tai englantilaiseen yhteiskuntaan ja identiteettiin.
Englantilainen somali Mohamed Donyaliqe kommentoi BBC:n artikkelia:
Olen brittiläinen somali ja olen asunut täällä 10 vuotta. Isäni ja isoisäni ovat myös molemmat asuneet täällä ja tehneet työtä Lontoossa ja Liverpoolissa. Luin artikkelinne kyyneleet silmissä. Somaliyhteisöllä ei ole sitä yhteisyyttä mikä muilla vähemmistöillä Britanniassa on.
Mohamed Ibrahim kommentoi:
Tilanne ei ole niin paha [kuin artikkeli väittää], koska on paljon toisen ja kolmannen polven somalinuoria jotka ovat sopeutuneet hyvin. Jos joku tässä on ongelma, se on klaanien välinen kilpailu. Meidän pitää unohtaa se ja yhdistyä.
Kassim Jibril kommentoi:
Olen kyllästynyt oman yhteisömme tapaan syyttää muita voimia yhteiskunnassa siitä etteivät he auta ja ymmärrä kulttuuriamme. Palasin juuri Mogadishusta ... Olin aina syyttänyt ulkopuolista sekaantumista ongelmistamme. EI EI EI. Meidän on luovuttava takapajuisista kulttuurisista tavoistamme ja mentävä eteenpäin. ... Älkäämme tuoko Somaliaa Britanniaan, vaan löytäkäämme uudelleen vanha somalialainen säädyllisyys.
Ehkä somalien tilanne muistuttaa jonkun verran romanien tämän hetkistä tilannetta Suomessa. Merkittävä osa romaneistakin elää yhä vahvan yhteisöllistä elämää - romaneilla suku vastaa kai somalien klaania. Toisaalta ainakin osa nuorisosta on irtautunut perinteisestä yhteisöllisestä ja tiukkaan rajoitetusta romaniperinteestä. Sen sijaan että nämä romaninuoret olisivat sulautuneet valtaväestöön täysivaltaisina jäseninä he ovat kuitenkin usein ajautuneet päihteiden käyttäjiksi ja huumausainerikollisiksi.
Herää kysymyksiä, joihin minulla ei ole tällä hetkellä vastausta:
1. Onko yhteisöllisyys romaneille ja somaleille ensi sijassa taakka ? Olisiko esimerkiksi parempi että jokainen somaliyksilö mahdollisimman nopeasti irtautuisi yhteisöstään ja pyrkisi sopeutumaan suomalaiseen elämänmuotoon ? Voisiko ajatella että nykyiset ongelmat ovat nuorten normaalia kapinointia ?
Vai onko pikemmin päinvastoin niin että somalien ja romanien hiipuva yhteisöllisyyttä olisi vahvistettava - että sopeutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan tapahtuu sitä helpommin mitä parempi itsetunto ja vahvempi somali/romani-identiteetti yksilöillä on ?
Vai onko totuus jossain ääripäiden välissä ? Miten somalit itse kokevat yhteisönsä ja uskontonsa - voimavarana vai taakkana ? Missä määrin objektiivisen ulkopuolisen tarkkailijan silmin positiiviset ja negatiiviset piirteet painottuvat somalikulttuurissa ?
2. Onko assimilaatioon pyrkiminen ylipäätään muuta kuin kulttuuridiversiteetin vähentämistä ja siksi täysin tuomittavaa ? Toisaalta voiko somali- tai romaniyhteisö perinteisessä muodossaan edes selviytyä suomalaisessa yhteiskunnassa ?
3. Tapahtuuko somali- ja romanikulttuurien negatiivisten piirteiden - kuten tyttöjen sukuelinten silpomisen tai verikoston - poisjuurruttaminen ko. kulttuureista helpoiten täydellisen assimilaation kautta vai sen kautta että yhteisöt uudistuvat ja reagoivat suomalaisen yhteiskunnan heille asettamiin normeihin ja lakeihin ?
Jos jollain on vinkkiä miten projektiani jatkaisin, olisin tyytyväinen. Katsokaapa myös Wikipedian artikkeli somaleista.
torstaina, maaliskuuta 13, 2008
Uudelle lukijalle eli Disclaimer
Tämä blogi käsittelee yhteisöllisyyttä. Blogin tarkoitus on vastustaa aikamme äärimmäistä yksilökeskeisyyttä (hedonismia), yhteisöllisyyden väheksymistä.
Teoreettinen viitekehys johon blogi perustuu on kulttuurievoluution teoria (Robert Boyd, Peter Richerson, Joseph Henrich), sosiaalisen identiteetin teoria (Henri Tajfel), behavioristinen taloustiede (Ernst Fehr, Samuel Bowles), ryhmävalinta (DS Wilson), kognitiivinen uskontotiede (Pascal Boyer, Scott Atran ym.) ja äo-tutkimus (Philip Rushton, Arthur Jensen ja Richard Lynn).
Taloustieteen yhteismaan (Garret Hardin) ja julkishyödykkeen käsitteiden avulla lähestytään maahanmuuton, väestön kasvun (väestöräjähdyksen), väestönlaadun ja ilmastonlämpenemisen (ilmaston muutos) kaltaisia laajoja ilmiöitä ja ongelmia. Uusklassisen taloustieteen rationaalisen valinnan teoriaa ja Homo Economicuksen käsitettä blogi pitää kykenemättömänä täysin selittämään ihmisen taloudellista käyttäytymistä.
Sosiaalisen identiteetin teorian käsite sisäryhmämoraali on oleellinen yhteisöllisyyden ymmärtämisessä.
Blogi käsittelee monia konkreettisia yhteisöllisyyden muotoja. Erityisesti kansallisuusaatetta, yhteisöllisiä uskonnollisia ryhmiä kuten hutteriitteja, juutalaisia ja shiamuslimeja, etnisiä ryhmiä kuten mustalaisia, suomalaisia ja suomenruotsalaisia.
Blogi ei pyri olemaan arvovapaa. Blogi haluaa tukea tervettä yhteisöllisyyttä ja vastustaa yksilökeskeisyyden äärimuotoja (hedonismia). Yhteisön olemassaololle on tärkeää tietty ryhmäkoheesio - on yhteisö sitten uskonnollinen ryhmä, kansa (kansankokonaisuus) tai (moraalinen) yritys. Liika diversiteetti vähentää yhteisön ryhmäkonsistenssia kun taas yhteiset arvot, normit ja normin rikkojien altruistinen rankaisu lisää ryhmäkonsistenssia. Moraalin merkitystä painotetaan.
Blogi suhtautuu varauksella monikultturismiin koska se edustaa diversiteetin yliarvostamista ja kansallisvaltion (kansankokonaisuuden) hylkäämistä. Blogi ei suhtaudu kielteisesti islamiin, mutta näkee että tällä hetkellä islamin ja lännen välillä vallitsee yhä kiihtyvä konflikti.
Konfliktin rajoittamiseksi tarvitaan länneltä päättäväisiä toimia - siis vastarintaa. Vasta kun konflikti on saatu torjutuksi, on mahdollista ryhtyä rakentamaan suvaitsevaisuuden siltaa kulttuurien välille. Sitä ennen suvaitsevaisuus tulkitaan helposti heikkouden osoitukseksi. Vastarinnan ei pidä perustua islamin häpäisemiseen ja pilkkaamiseen vaan päättäväisyyteen.
Blogi suhtautuu tietyllä varauksella myös valistusaatteen propagoimaan maallistumiseen. Hyvin puolien lisäksi maallistumiseen liittyy auttamatta yhteisöllisyyden lasku.
Blogi ei pyri ajamaan toisaalta mitään tiettyä yhteisöllisyyden muotoa - vaan oletussuhtautuminen kaikkeen yhteisöllisyyteen on positiivinen. Yhteisöllisyyden negatiivisia muotoja toki kritisoidaan, mutta ei vaadita esimerkiksi uskonnon (=uskonnollisen yhteisön) kuolemaa kuten vapaa-ajattelijat.
Blogi on uskonnollisesti neutraali - ei kannata tiettyä uskontoa toisten kustannuksella. Blogi ei ole ehdottoman kansallismielinen vaan näkee kansan vain yhtenä tärkeänä yhteisöllisyyden muotona. Blogi ei myöskään tarkastele yksilöllisyyttä ja yhteisöllisyyttä pelkästään toistensa vastakohtina. Ihminen on usein parhaimmillaan sekä yksilö että yhteisön jäsen.
Nimi kansankokonaisuus on tavallaan poliittisesti epäkorrekti - se on lainattu saksalaisen 20-30-luvun konservatiiviselta vallankumoukselta: Kansankokonaisuuden käsitteen kehitti konservatiivinen vallankumous kuvaamaan yhteiskuntaa joka on vastakohta modernille poliittisten ja sosiaalisten ristiriitojen leimaamalle yhteiskunnalle. Konservatiivinen vallankumous näki kansankokonaisuuden vaihtoehtona taloudellisen egoismin (Homo Economicus) ja individualismin leimaamalle modernismille.
Alkuperäinen kansankokonaisuuden käsite edusti jyrkempää yhteisöllisyyttä kuin mitä tämä blogi käsitteellä haluaa hakea. Konservatiivisen vallankumouksen johtohahmo Arvid Mohler totesi:
Ottakaamme esimerkiksi yksilö. Konservatiivisessa vallankumouksessa yksilö menettää erityisarvonsa ja tulee osaksi jotain kokonaisuutta - tosin osaksi jolla on erityinen arvonsa sen kautta että se on osa tätä kokonaisuutta.
Tiettyä aihetta - esimerkiksi suomenruotsalaisuutta - käsitteleviä postauksia voi lukea klikkaamalla allaolevia linkkejä. (Lisään ne myöhemmin hiljalleen. Toistaiseksi voitte hakea boldilla yllä kirjoitetuilla käsitteillä. Labeleitä on käytetty aluksi huonosti, siksi niitten lisääminen vaatisi valtavasti työtä. Katsotaan jaksanko.)
Teoreettinen viitekehys johon blogi perustuu on kulttuurievoluution teoria (Robert Boyd, Peter Richerson, Joseph Henrich), sosiaalisen identiteetin teoria (Henri Tajfel), behavioristinen taloustiede (Ernst Fehr, Samuel Bowles), ryhmävalinta (DS Wilson), kognitiivinen uskontotiede (Pascal Boyer, Scott Atran ym.) ja äo-tutkimus (Philip Rushton, Arthur Jensen ja Richard Lynn).
Taloustieteen yhteismaan (Garret Hardin) ja julkishyödykkeen käsitteiden avulla lähestytään maahanmuuton, väestön kasvun (väestöräjähdyksen), väestönlaadun ja ilmastonlämpenemisen (ilmaston muutos) kaltaisia laajoja ilmiöitä ja ongelmia. Uusklassisen taloustieteen rationaalisen valinnan teoriaa ja Homo Economicuksen käsitettä blogi pitää kykenemättömänä täysin selittämään ihmisen taloudellista käyttäytymistä.
Sosiaalisen identiteetin teorian käsite sisäryhmämoraali on oleellinen yhteisöllisyyden ymmärtämisessä.
Blogi käsittelee monia konkreettisia yhteisöllisyyden muotoja. Erityisesti kansallisuusaatetta, yhteisöllisiä uskonnollisia ryhmiä kuten hutteriitteja, juutalaisia ja shiamuslimeja, etnisiä ryhmiä kuten mustalaisia, suomalaisia ja suomenruotsalaisia.
Blogi ei pyri olemaan arvovapaa. Blogi haluaa tukea tervettä yhteisöllisyyttä ja vastustaa yksilökeskeisyyden äärimuotoja (hedonismia). Yhteisön olemassaololle on tärkeää tietty ryhmäkoheesio - on yhteisö sitten uskonnollinen ryhmä, kansa (kansankokonaisuus) tai (moraalinen) yritys. Liika diversiteetti vähentää yhteisön ryhmäkonsistenssia kun taas yhteiset arvot, normit ja normin rikkojien altruistinen rankaisu lisää ryhmäkonsistenssia. Moraalin merkitystä painotetaan.
Blogi suhtautuu varauksella monikultturismiin koska se edustaa diversiteetin yliarvostamista ja kansallisvaltion (kansankokonaisuuden) hylkäämistä. Blogi ei suhtaudu kielteisesti islamiin, mutta näkee että tällä hetkellä islamin ja lännen välillä vallitsee yhä kiihtyvä konflikti.
Konfliktin rajoittamiseksi tarvitaan länneltä päättäväisiä toimia - siis vastarintaa. Vasta kun konflikti on saatu torjutuksi, on mahdollista ryhtyä rakentamaan suvaitsevaisuuden siltaa kulttuurien välille. Sitä ennen suvaitsevaisuus tulkitaan helposti heikkouden osoitukseksi. Vastarinnan ei pidä perustua islamin häpäisemiseen ja pilkkaamiseen vaan päättäväisyyteen.
Blogi suhtautuu tietyllä varauksella myös valistusaatteen propagoimaan maallistumiseen. Hyvin puolien lisäksi maallistumiseen liittyy auttamatta yhteisöllisyyden lasku.
Blogi ei pyri ajamaan toisaalta mitään tiettyä yhteisöllisyyden muotoa - vaan oletussuhtautuminen kaikkeen yhteisöllisyyteen on positiivinen. Yhteisöllisyyden negatiivisia muotoja toki kritisoidaan, mutta ei vaadita esimerkiksi uskonnon (=uskonnollisen yhteisön) kuolemaa kuten vapaa-ajattelijat.
Blogi on uskonnollisesti neutraali - ei kannata tiettyä uskontoa toisten kustannuksella. Blogi ei ole ehdottoman kansallismielinen vaan näkee kansan vain yhtenä tärkeänä yhteisöllisyyden muotona. Blogi ei myöskään tarkastele yksilöllisyyttä ja yhteisöllisyyttä pelkästään toistensa vastakohtina. Ihminen on usein parhaimmillaan sekä yksilö että yhteisön jäsen.
Nimi kansankokonaisuus on tavallaan poliittisesti epäkorrekti - se on lainattu saksalaisen 20-30-luvun konservatiiviselta vallankumoukselta: Kansankokonaisuuden käsitteen kehitti konservatiivinen vallankumous kuvaamaan yhteiskuntaa joka on vastakohta modernille poliittisten ja sosiaalisten ristiriitojen leimaamalle yhteiskunnalle. Konservatiivinen vallankumous näki kansankokonaisuuden vaihtoehtona taloudellisen egoismin (Homo Economicus) ja individualismin leimaamalle modernismille.
Alkuperäinen kansankokonaisuuden käsite edusti jyrkempää yhteisöllisyyttä kuin mitä tämä blogi käsitteellä haluaa hakea. Konservatiivisen vallankumouksen johtohahmo Arvid Mohler totesi:
Ottakaamme esimerkiksi yksilö. Konservatiivisessa vallankumouksessa yksilö menettää erityisarvonsa ja tulee osaksi jotain kokonaisuutta - tosin osaksi jolla on erityinen arvonsa sen kautta että se on osa tätä kokonaisuutta.
Tiettyä aihetta - esimerkiksi suomenruotsalaisuutta - käsitteleviä postauksia voi lukea klikkaamalla allaolevia linkkejä. (Lisään ne myöhemmin hiljalleen. Toistaiseksi voitte hakea boldilla yllä kirjoitetuilla käsitteillä. Labeleitä on käytetty aluksi huonosti, siksi niitten lisääminen vaatisi valtavasti työtä. Katsotaan jaksanko.)
tiistaina, maaliskuuta 11, 2008
"Hallinnollinen" ilmoitus
Tämä blogi on käsitellyt hyvin paljon altruistista rangaistusta (yhteisöllistä rangaistusta, vertaisvalvontaa). Altruistisella rangaistuksella yhteisö ylläpitää erilaisia normeja. Normit sinällään voivat kulttuurista riippuen olla hyviä tai huonoja - tyypillistä vain että normin rikkojia rangaistaan.
Yhteisöllinen rankaisu saa monenlaisia muotoja (parjaaminen, eristäminen, lynkkaaminen, oikeudellinen rankaisu). Nykyäänkin esimerkiksi netissä huomaa miten voimakas yhteisöllinen rankaisu voi olla. Sitä on paljon vaikeampi määritellä onko yhteisöllisen rankaisun rooli tietyssä tilanteessa positiivinen vai negatiivinen.
Pidän jonkin aikaa (viikko, kuukausi ?) taukoa kirjoittamisessa - mietin samalla pitäisikö siirtyä omalla nimellä postaamiseen ilman puhdistamiseksi ja avoimuuden lisäämiseksi. Teen kirjoittamisen sijaan kunnollisen sisällysluettelon blogista. Yli 300 postausta häviävät muutaman voimakkaita tunteita herättävän postauksen joukkoon ellen tee näin.
Yhteisöllinen rankaisu saa monenlaisia muotoja (parjaaminen, eristäminen, lynkkaaminen, oikeudellinen rankaisu). Nykyäänkin esimerkiksi netissä huomaa miten voimakas yhteisöllinen rankaisu voi olla. Sitä on paljon vaikeampi määritellä onko yhteisöllisen rankaisun rooli tietyssä tilanteessa positiivinen vai negatiivinen.
Pidän jonkin aikaa (viikko, kuukausi ?) taukoa kirjoittamisessa - mietin samalla pitäisikö siirtyä omalla nimellä postaamiseen ilman puhdistamiseksi ja avoimuuden lisäämiseksi. Teen kirjoittamisen sijaan kunnollisen sisällysluettelon blogista. Yli 300 postausta häviävät muutaman voimakkaita tunteita herättävän postauksen joukkoon ellen tee näin.
sunnuntai, maaliskuuta 09, 2008
Niemelä, Takkirauta ja länsimaisuuden itsepuolustus
Kaksi terävää liberaalia - tarkoitan nyt liberaalilla avoimen länsimaisen yhteiskunnan kannattajaa - Ruukinmatruuna ja Jussi K. Niemelä käsittelevät tärkeää aihetta:
Miten suvaitsevainen länsimainen yhteiskunta puolustautuu suvaitsemattomuutta - tässä tapauksessa islamilaista suvaitsemattomuutta - vastaan ?
Ruukinmatruunan (Takkirauta-blogin) postausta käsittelinkin jo edellisessä postauksessani, mutta Niemelän postauksen luin vasta äsken.
Mielenkiintoista on, että vaikka molemmat lähestyvät ongelmaa ainakin osin samasta aatteellisesta lähtökohdasta johtopäätökset ovat oleellisen erilaiset:
Niemelä on tavalliseen tapaansa suht optimistinen. Hän vaatii tiukkaa islam-kritiikkiä, moraalirelativismin hylkäämistä ja muslimaahanmuuttajien kotouttamista suomalaiseen yhteiskuntaan ja arvomaailmaan:
Monikulttuurisuus ei voi olla totalitarismia. Toimiva monikulttuurisuus edellyttää onnistunutta kotouttamista. Hirsi Ali ja Manji ovat loistavia esimerkkejä toimivasta monikulttuurisuudesta.
Kaikkia osapuolia on kuunneltava ja keskustelukenttää hyödynnettävä maksimaalisesti. Keskustelu pitää käydä toista osapuolta kunnioittaen, mutta liiallinen vieraskoreus johtaa käänteiseen rasismiin ja moraalirelativismiin.
Tärkeintä islamin vaarallisten muotojen hillitsemisessä on islamtietouden levittäminen, kotouttaminen ja kasvatus. Erittäin keskeinen on kodin ja koulun suhde. Vaikea kysymys on, kuinka radikaalisti uskonnolliseen indoktrinaatioon pitäisi/voidaan puuttua.
Ruukinmatruuna taas on suht pessimistinen ja painottaa että länsimaisen yhteiskunnan pitää olla puolustuskykyinen. (Toki hänkin kannattaa Niemelän tavoin universaalia yksilökeskeistä moraalia ja länsimaista valistusaatetta.)
Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että suvaitsemattomuus murskaa aina suvaitsevaisuuden, ellei suvaitsemattomuudelle tehdä väkivaltaista vastarintaa. Vasta sen jälkeen, kun tuo aggressiivinen suvaitsemattomuus on torjuttu, sitä voidaan alkaa pehmittämään ja korruptoimaan suvaitsevaisuudella. Sitä ennen - ennen torjuntavoittoa - yritykset suvaitsevaisuuteen ovat vain tuhoon tuomittuja.
...
Onko suomalaisista enää taistelemaan fanaattisuutta, suvaitsemattomuutta ja fundamentalismia vastaan lainkaan - vai onko edessä alistuminen lampaiden tavoin? Lähteekö uusi reconquista käyntiin ahdasmielisyyden, suvaitsemattomuuden ja fanaattisuuden lestadiolaisalueilta ja Pohjanmaalta. Se jää nähtäväksi.
Toki Niemeläkin hakee puolustuskykyä, mutta hänelle puolustuskyky merkitsee erilaisten valistusaatteen elävoittämien ihmisten taistelua sanan miekkaa käyttäen. Ruukinmatruuna uskoo taas että länsimaisuuden itsepuolustus tarvitsee sotilaikseen myös omia suvaitsemattomiamme kuten lestadiolaisia. Niemelä tuskin kaipaa lestadiolaisia taistelutovereikseen.
Miten suvaitsevainen länsimainen yhteiskunta puolustautuu suvaitsemattomuutta - tässä tapauksessa islamilaista suvaitsemattomuutta - vastaan ?
Ruukinmatruunan (Takkirauta-blogin) postausta käsittelinkin jo edellisessä postauksessani, mutta Niemelän postauksen luin vasta äsken.
Mielenkiintoista on, että vaikka molemmat lähestyvät ongelmaa ainakin osin samasta aatteellisesta lähtökohdasta johtopäätökset ovat oleellisen erilaiset:
Niemelä on tavalliseen tapaansa suht optimistinen. Hän vaatii tiukkaa islam-kritiikkiä, moraalirelativismin hylkäämistä ja muslimaahanmuuttajien kotouttamista suomalaiseen yhteiskuntaan ja arvomaailmaan:
Monikulttuurisuus ei voi olla totalitarismia. Toimiva monikulttuurisuus edellyttää onnistunutta kotouttamista. Hirsi Ali ja Manji ovat loistavia esimerkkejä toimivasta monikulttuurisuudesta.
Kaikkia osapuolia on kuunneltava ja keskustelukenttää hyödynnettävä maksimaalisesti. Keskustelu pitää käydä toista osapuolta kunnioittaen, mutta liiallinen vieraskoreus johtaa käänteiseen rasismiin ja moraalirelativismiin.
Tärkeintä islamin vaarallisten muotojen hillitsemisessä on islamtietouden levittäminen, kotouttaminen ja kasvatus. Erittäin keskeinen on kodin ja koulun suhde. Vaikea kysymys on, kuinka radikaalisti uskonnolliseen indoktrinaatioon pitäisi/voidaan puuttua.
Ruukinmatruuna taas on suht pessimistinen ja painottaa että länsimaisen yhteiskunnan pitää olla puolustuskykyinen. (Toki hänkin kannattaa Niemelän tavoin universaalia yksilökeskeistä moraalia ja länsimaista valistusaatetta.)
Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että suvaitsemattomuus murskaa aina suvaitsevaisuuden, ellei suvaitsemattomuudelle tehdä väkivaltaista vastarintaa. Vasta sen jälkeen, kun tuo aggressiivinen suvaitsemattomuus on torjuttu, sitä voidaan alkaa pehmittämään ja korruptoimaan suvaitsevaisuudella. Sitä ennen - ennen torjuntavoittoa - yritykset suvaitsevaisuuteen ovat vain tuhoon tuomittuja.
...
Onko suomalaisista enää taistelemaan fanaattisuutta, suvaitsemattomuutta ja fundamentalismia vastaan lainkaan - vai onko edessä alistuminen lampaiden tavoin? Lähteekö uusi reconquista käyntiin ahdasmielisyyden, suvaitsemattomuuden ja fanaattisuuden lestadiolaisalueilta ja Pohjanmaalta. Se jää nähtäväksi.
Toki Niemeläkin hakee puolustuskykyä, mutta hänelle puolustuskyky merkitsee erilaisten valistusaatteen elävoittämien ihmisten taistelua sanan miekkaa käyttäen. Ruukinmatruuna uskoo taas että länsimaisuuden itsepuolustus tarvitsee sotilaikseen myös omia suvaitsemattomiamme kuten lestadiolaisia. Niemelä tuskin kaipaa lestadiolaisia taistelutovereikseen.
lauantaina, maaliskuuta 08, 2008
Takkirauta, Ibn Khaldūn ja kulttuurin rappio
Takkirauta on taas onnistunut loistavasti kirjoituksessaan suomalaisten moraalisuuden katoamisesta ja kulttuurin degeneraatiosta:
Kun uskonto on dekonstruoitu ja moraalikäsitykset hävitetty, olemme tulleet täysin hedonistiseen yhteiskuntaan...
Takkirauta kysyy hedonistisen - uskonnosta tyhjän - yhteiskunnan vahvuuden perään ja vastaa itse:
kuinka vahva on uskontotyhjiö fundamentalistista, fanaattista ja suvaitsematonta uskontoa vastaan?
...suvaitsemattomuus murskaa aina suvaitsevaisuuden, ellei suvaitsemattomuudelle tehdä väkivaltaista vastarintaa. Vasta sen jälkeen, kun tuo aggressiivinen suvaitsemattomuus on torjuttu, sitä voidaan alkaa pehmittämään ja korruptoimaan suvaitsevaisuudella. Sitä ennen - ennen torjuntavoittoa - yritykset suvaitsevaisuuteen ovat vain tuhoon tuomittuja...
Takkirauta asettuu siis selkeästi suvaitsevaisuuden puolelle suvaitsemattomuutta vastaan ja on ainakin hiukan toiveikas sen suhteen että puolustustaistelu voi onnistua.
Kysymys tietysti kuuluu, mistä suvaitsevaisuus saa sen voiman jolla se puolustautuu suvaitsemattomuutta vastaan. Onko ainakin jonkinasteinen sisäinen suvaitsemattomuus (barbaria) välttämätön edellytys sille että puolustustaistelu ulkoista suvaitsemattomuutta kohtaan voisi onnistua ? Takkirautakin on pessimistinen - viimeinen oljenkorsi on tälläkin kertaa Pohjanmaa ja/tai lestadiolaisuus:
Mikä tulee olemaan Suomen kohtalo? Varmuudella voidaan ainakin todeta suomalaisten nuorten uskonnollisuuden hävinneen täysin ja heidän moraalisen selkärankansa mädäntyneen aivan kokonaan. Onko suomalaisista enää taistelemaan fanaattisuutta, suvaitsemattomuutta ja fundamentalismia vastaan lainkaan - vai onko edessä alistuminen lampaiden tavoin? Lähteekö uusi reconquista käyntiin ahdasmielisyyden, suvaitsemattomuuden ja fanaattisuuden lestadiolaisalueilta ja Pohjanmaalta. Se jää nähtäväksi.
Takkiraudan teoria muistuttaa runsaasti 1300-luvun arabisosiologin Ibn Khaldunin teoriaa, josta kirjoitin yli vuosi sitten. Molempien esimerkki tulee samasta ajasta ja paikasta - 1000-luvun alkuvuosisatojen Espanjasta ja Pohjois-Afrikasta.
Ainoa ero on ehkä siinä että Ibn Khaldun pitää suvaitsemattomien voittoa suht väistämättömänä. Suvaitsemattomuus yhdistettynä korkeaan ryhmäkoheesioon toisaalta ja suvaitsevaisuus yhdistettynä alhaiseen ryhmäkoheesioon toisaalta vaihtelevat Ibn Khaldunin teoriassa kuin nousukausi ja laskukausi kansantaloudessa.
Lainaan wikipedian artikkelia Ibn Khaldunin teoriasta vapaasti kääntäen:
Koheesio syntyy spontaanisti pienissä sukulaisuuteen perustuvissa ryhmissä - ja sitä vahvistaa uskonnollinen ideologia. Khaldunin analyysi selittää miten koheesio vie ryhmän valtaan mutta sisältää samalla ryhmän (psykologisen, sosiologisen, taloudellisen ja poliittisen) rappion siemenen, joka johtaa ryhmän korvautumiseen toisella ryhmällä.
...
Yhteisöstä tulee suuri sivilisaatio, mutta sen suuruuden päiviä seuraa rappion kausi ja ryhmäkoheesion aleneminen. Tästä seuraa että uusi ryhmä, joka valtaa heikentyneen sivilisaatioon alueet on käytännössä barbaariryhmä joka on alemmalla sivilisaation tasolla kuin aiempi ryhmä. Barbaariryhmän asabiyah [ryhmäkoheesio]on myös vahvempi kuin aiemman ryhmän asabiyah. Kun barbaarit vahvistavat valtansa, he kuitenkin alkavat kiinnostua sivilisaation hienostuneemmista piirteistä kuten lukutaidosta ja taiteesta ja ottavat ne osaksi omaa kulttuuriaan. Hiljalleen prosessi alkaa alusta ja seuraavat barbaarit valtaavat sivilisaation alueen.
Itse olen samoilla linjoilla Ibn Khaldūnin kanssa - suvaitsevaisuuden (alhaisen ryhmäkoheesion) ja suvaitsemattomuuden (korkean ryhmäkoheesion) vaihtelu on käytännössä väistämätöntä. Prosessia pytyy ehkä hiukan jarrruttamaan mutta ei muuta.
Esimerkiksi hedonistisen Rooman tuho barbaarien hyökkäyksen seurauksena siirtyi pitkäksi aikaa sisäisen "barbarian" - fundamentalistisen alkukristillisyyden - ansiosta.
No ehkä tässä ei lopulta ole mitään ristiriita Takkiraudan ja Ibn Khaldūnin välillä.
Kun uskonto on dekonstruoitu ja moraalikäsitykset hävitetty, olemme tulleet täysin hedonistiseen yhteiskuntaan...
Takkirauta kysyy hedonistisen - uskonnosta tyhjän - yhteiskunnan vahvuuden perään ja vastaa itse:
kuinka vahva on uskontotyhjiö fundamentalistista, fanaattista ja suvaitsematonta uskontoa vastaan?
...suvaitsemattomuus murskaa aina suvaitsevaisuuden, ellei suvaitsemattomuudelle tehdä väkivaltaista vastarintaa. Vasta sen jälkeen, kun tuo aggressiivinen suvaitsemattomuus on torjuttu, sitä voidaan alkaa pehmittämään ja korruptoimaan suvaitsevaisuudella. Sitä ennen - ennen torjuntavoittoa - yritykset suvaitsevaisuuteen ovat vain tuhoon tuomittuja...
Takkirauta asettuu siis selkeästi suvaitsevaisuuden puolelle suvaitsemattomuutta vastaan ja on ainakin hiukan toiveikas sen suhteen että puolustustaistelu voi onnistua.
Kysymys tietysti kuuluu, mistä suvaitsevaisuus saa sen voiman jolla se puolustautuu suvaitsemattomuutta vastaan. Onko ainakin jonkinasteinen sisäinen suvaitsemattomuus (barbaria) välttämätön edellytys sille että puolustustaistelu ulkoista suvaitsemattomuutta kohtaan voisi onnistua ? Takkirautakin on pessimistinen - viimeinen oljenkorsi on tälläkin kertaa Pohjanmaa ja/tai lestadiolaisuus:
Mikä tulee olemaan Suomen kohtalo? Varmuudella voidaan ainakin todeta suomalaisten nuorten uskonnollisuuden hävinneen täysin ja heidän moraalisen selkärankansa mädäntyneen aivan kokonaan. Onko suomalaisista enää taistelemaan fanaattisuutta, suvaitsemattomuutta ja fundamentalismia vastaan lainkaan - vai onko edessä alistuminen lampaiden tavoin? Lähteekö uusi reconquista käyntiin ahdasmielisyyden, suvaitsemattomuuden ja fanaattisuuden lestadiolaisalueilta ja Pohjanmaalta. Se jää nähtäväksi.
Takkiraudan teoria muistuttaa runsaasti 1300-luvun arabisosiologin Ibn Khaldunin teoriaa, josta kirjoitin yli vuosi sitten. Molempien esimerkki tulee samasta ajasta ja paikasta - 1000-luvun alkuvuosisatojen Espanjasta ja Pohjois-Afrikasta.
Ainoa ero on ehkä siinä että Ibn Khaldun pitää suvaitsemattomien voittoa suht väistämättömänä. Suvaitsemattomuus yhdistettynä korkeaan ryhmäkoheesioon toisaalta ja suvaitsevaisuus yhdistettynä alhaiseen ryhmäkoheesioon toisaalta vaihtelevat Ibn Khaldunin teoriassa kuin nousukausi ja laskukausi kansantaloudessa.
Lainaan wikipedian artikkelia Ibn Khaldunin teoriasta vapaasti kääntäen:
Koheesio syntyy spontaanisti pienissä sukulaisuuteen perustuvissa ryhmissä - ja sitä vahvistaa uskonnollinen ideologia. Khaldunin analyysi selittää miten koheesio vie ryhmän valtaan mutta sisältää samalla ryhmän (psykologisen, sosiologisen, taloudellisen ja poliittisen) rappion siemenen, joka johtaa ryhmän korvautumiseen toisella ryhmällä.
...
Yhteisöstä tulee suuri sivilisaatio, mutta sen suuruuden päiviä seuraa rappion kausi ja ryhmäkoheesion aleneminen. Tästä seuraa että uusi ryhmä, joka valtaa heikentyneen sivilisaatioon alueet on käytännössä barbaariryhmä joka on alemmalla sivilisaation tasolla kuin aiempi ryhmä. Barbaariryhmän asabiyah [ryhmäkoheesio]on myös vahvempi kuin aiemman ryhmän asabiyah. Kun barbaarit vahvistavat valtansa, he kuitenkin alkavat kiinnostua sivilisaation hienostuneemmista piirteistä kuten lukutaidosta ja taiteesta ja ottavat ne osaksi omaa kulttuuriaan. Hiljalleen prosessi alkaa alusta ja seuraavat barbaarit valtaavat sivilisaation alueen.
Itse olen samoilla linjoilla Ibn Khaldūnin kanssa - suvaitsevaisuuden (alhaisen ryhmäkoheesion) ja suvaitsemattomuuden (korkean ryhmäkoheesion) vaihtelu on käytännössä väistämätöntä. Prosessia pytyy ehkä hiukan jarrruttamaan mutta ei muuta.
Esimerkiksi hedonistisen Rooman tuho barbaarien hyökkäyksen seurauksena siirtyi pitkäksi aikaa sisäisen "barbarian" - fundamentalistisen alkukristillisyyden - ansiosta.
No ehkä tässä ei lopulta ole mitään ristiriita Takkiraudan ja Ibn Khaldūnin välillä.
perjantaina, maaliskuuta 07, 2008
Korruptio ja serkusavioliitot korreloivat vahvasti
Kaikenlaisia vahvoja korrelaatioita tästä maailmasta löytyy:
Serkusavioliittojen määrän ja korruption välillä on vahva korrelaatio.
Mielenkiintoista olisi tietää mikä selittää korrelaation. Arvaan että sellaisissa maissa joissa on paljon serkusavioliittoja on myös paljon nepotismia - sukulaisten suosimista. Mutta kulkeeko nepotismi ja korruptio käsi kädessä ?
Serkusavioliittojen määrän ja korruption välillä on vahva korrelaatio.
Mielenkiintoista olisi tietää mikä selittää korrelaation. Arvaan että sellaisissa maissa joissa on paljon serkusavioliittoja on myös paljon nepotismia - sukulaisten suosimista. Mutta kulkeeko nepotismi ja korruptio käsi kädessä ?
torstaina, maaliskuuta 06, 2008
Minä ja Halla-aho
Minusta on siellä täällä haluttu tehdä Halla-ahon kaveri ja rotuneuvonantaja.
Ilmoitan, että en kuitenkaan ole tavannut koko kaveria koskaan. Olen käynyt usein hänen vieraskirjallaan mutta en muista keskustelleeni hänen kanssaan sielläkään. Saattaa olla että aivan satunnaisesti kerran vuodessa.
Kannatin häntä eduskuntavaaleissa julkisesti mutta en millään lailla osallistunut aktiiviseen vaalityöhön. En osallistunut yhteenkään vaalitilaisuuteen enkä Halla-ahon vaalivalvojaisiin.
Olen ollut pari kertaa jossain laajassa sähköpostissa mukana jossa hän on ollut mukana.
Halla-aho ei ole millään lailla vastuussa minun mielipiteistäni. En kysynyt edes tähän postaukseen kommenttia häneltä. Hän ei ole koskaan tietääkseni linkannut minun blogeilleni eikä koskaan kommentoinut minun blogiani. Suhde on yksipuolinen.
Ilmoitan, että en kuitenkaan ole tavannut koko kaveria koskaan. Olen käynyt usein hänen vieraskirjallaan mutta en muista keskustelleeni hänen kanssaan sielläkään. Saattaa olla että aivan satunnaisesti kerran vuodessa.
Kannatin häntä eduskuntavaaleissa julkisesti mutta en millään lailla osallistunut aktiiviseen vaalityöhön. En osallistunut yhteenkään vaalitilaisuuteen enkä Halla-ahon vaalivalvojaisiin.
Olen ollut pari kertaa jossain laajassa sähköpostissa mukana jossa hän on ollut mukana.
Halla-aho ei ole millään lailla vastuussa minun mielipiteistäni. En kysynyt edes tähän postaukseen kommenttia häneltä. Hän ei ole koskaan tietääkseni linkannut minun blogeilleni eikä koskaan kommentoinut minun blogiani. Suhde on yksipuolinen.
Erkki Tuomioja, Suomenmaa ja ilmaston muutos
Erkki Tuomioja ehdotti bensakupongin käyttöönottoa ilmaston lämpenemisen jarruttamis -keinona. Ehdotus lienee ollut osin leikkimielinen tai ainakin ns. ääneen ajattelua.
Suomenmaa kirjoittaa, että Tuomiojan saama kritiikki oli esimerkki suomalaisen keskustelun tasosta. Julkisuudessa kilpailtiin vain siitä siitä kuka haukkuu Tuomiojaa pisteliäimmin.
"Jos suhtaudumme ilmastonmuutosta vastustaviin toimiin yhtä murhaavasti kuin Tuomiojan ääneen ajatteluun, voimme heittää saman tien hyvästit EU:n päästövaatimuksille."
Suomenmaan mukaan ei vain tutkijoitten vaan myös poliitikkojen on voitava vapaasti heittää ajatuksia ilmaan ilman että heidät heti tyrmätään, jotta ilmaston muutos voidaan ratkaista.
Tuomiojan demonisointi edusti malliesimerkkiä yhteisöllistä rangaistuksesta (altruistinen rangaistus, vertaiskontrolli) - silloin kun yhteisöllinen rangaistus on puhtaasti haitallinen asia.
Yhteisöllinen rangaistus on usein yhteisöä ylläpitävä voima. Mutta kuten Boyd ja Richerson ovat osoittaneet yhteisöllinen rangaistus voi johtaa myös täysin sairaalloisten tapojen yleistymiseen yhteisössä. (Katso Boydin kotisivun artikkelit altruistisesta rangaistuksesta.) Yhteisöllinen rangaistus voi myös estää - kuten tässä tapauksessa - yhteisön kohtaamien yhteismaan ongelmien ratkaisemisen. Kun Tuomiojaa on demonisoitu, on kyse talkoomiehen rankaisemisesta.
Sama logiikka pätee tietysti kaikkiin muihin suuriin yhteismaan ongelmiin tai tärkeiden julkishyödekkeiden tuottamiseen.
Suomenmaa kirjoittaa, että Tuomiojan saama kritiikki oli esimerkki suomalaisen keskustelun tasosta. Julkisuudessa kilpailtiin vain siitä siitä kuka haukkuu Tuomiojaa pisteliäimmin.
"Jos suhtaudumme ilmastonmuutosta vastustaviin toimiin yhtä murhaavasti kuin Tuomiojan ääneen ajatteluun, voimme heittää saman tien hyvästit EU:n päästövaatimuksille."
Suomenmaan mukaan ei vain tutkijoitten vaan myös poliitikkojen on voitava vapaasti heittää ajatuksia ilmaan ilman että heidät heti tyrmätään, jotta ilmaston muutos voidaan ratkaista.
Tuomiojan demonisointi edusti malliesimerkkiä yhteisöllistä rangaistuksesta (altruistinen rangaistus, vertaiskontrolli) - silloin kun yhteisöllinen rangaistus on puhtaasti haitallinen asia.
Yhteisöllinen rangaistus on usein yhteisöä ylläpitävä voima. Mutta kuten Boyd ja Richerson ovat osoittaneet yhteisöllinen rangaistus voi johtaa myös täysin sairaalloisten tapojen yleistymiseen yhteisössä. (Katso Boydin kotisivun artikkelit altruistisesta rangaistuksesta.) Yhteisöllinen rangaistus voi myös estää - kuten tässä tapauksessa - yhteisön kohtaamien yhteismaan ongelmien ratkaisemisen. Kun Tuomiojaa on demonisoitu, on kyse talkoomiehen rankaisemisesta.
Sama logiikka pätee tietysti kaikkiin muihin suuriin yhteismaan ongelmiin tai tärkeiden julkishyödekkeiden tuottamiseen.
keskiviikkona, maaliskuuta 05, 2008
Seksin myynti - osa 2
Kirjoitin vähän aikaa sitten näin:
Tanskalaisnuorista kymmenisen prosenttia myy itseään. Eli siis ottaa rahakorvausta seksistä.
...
Nykynuorta ei suojele enää yhteiskunnan kontrolli - hän on ainoastaan oman järkensä ja moraalinsa varassa. Oma ja läheisten kontrolli riittää monelle nuorelle - toisille se ei riitä alkuunkaan. Yhteiskunnan kontrolli suojeli nimenomaan kaikkein heikoimpia, surkeimpia ja syrjäytyneimpiä. Nyky-yhteiskunta ei suo ihmiselle kontrollin antamaa turvaa.
Sama tai samantyyppinen ongelma tuntuu olevan myös Suomessa kuten HS pari päivää sitten kertoi.
Tanskalaisnuorista kymmenisen prosenttia myy itseään. Eli siis ottaa rahakorvausta seksistä.
...
Nykynuorta ei suojele enää yhteiskunnan kontrolli - hän on ainoastaan oman järkensä ja moraalinsa varassa. Oma ja läheisten kontrolli riittää monelle nuorelle - toisille se ei riitä alkuunkaan. Yhteiskunnan kontrolli suojeli nimenomaan kaikkein heikoimpia, surkeimpia ja syrjäytyneimpiä. Nyky-yhteiskunta ei suo ihmiselle kontrollin antamaa turvaa.
Sama tai samantyyppinen ongelma tuntuu olevan myös Suomessa kuten HS pari päivää sitten kertoi.
Osmo Soininvaara ja maahanmuutto
Osmo Soininvaaralla on rohkeutta ottaa vaikeita asioita esiin - nostan hattua.
Pisti silmään yksi Soininvaaran kommentti maahanmuuttajien laadusta:
Seuraavasta tiedosta en ole aivan varma, mutta noin oletan käyneen. Kun Suomi aikanaan otti pakolaisleireiltä hävettävän vähän kiintiöpakolaisia, virkamiehet kompensoivat tämän kelpuuttamalla Suomeen muiden maiden hylkäämiä pakolaisia. USA esimerkiksi valitsi omansa älykkyystestien pohjalta.
Tämä korkeaeettinen humanitaarinen pyrkimys kääntyi itseään vastaan, koska ”pioneeriulkomaalaisiksi” valikoitiin väkeä, joiden oli vaikea muodostaa omaa yhteisöään yksinään ilman pystyvämpien maanmiestensä ja naistensa tukea. Näin vaikeutettiin pakolaisten sopeutumista. Huonosti on tämä joukko Suomeen kotoutunutkin.
Ps. Laitoin erään uhkailu-blogin pdf-muodossa talteen. Hankin myös kolme todistajaa jotka ovat valmiit todistamaan pdf-muodon autenttisuuden eilisen postauksen osalta. Kiitos teille !
Pisti silmään yksi Soininvaaran kommentti maahanmuuttajien laadusta:
Seuraavasta tiedosta en ole aivan varma, mutta noin oletan käyneen. Kun Suomi aikanaan otti pakolaisleireiltä hävettävän vähän kiintiöpakolaisia, virkamiehet kompensoivat tämän kelpuuttamalla Suomeen muiden maiden hylkäämiä pakolaisia. USA esimerkiksi valitsi omansa älykkyystestien pohjalta.
Tämä korkeaeettinen humanitaarinen pyrkimys kääntyi itseään vastaan, koska ”pioneeriulkomaalaisiksi” valikoitiin väkeä, joiden oli vaikea muodostaa omaa yhteisöään yksinään ilman pystyvämpien maanmiestensä ja naistensa tukea. Näin vaikeutettiin pakolaisten sopeutumista. Huonosti on tämä joukko Suomeen kotoutunutkin.
Ps. Laitoin erään uhkailu-blogin pdf-muodossa talteen. Hankin myös kolme todistajaa jotka ovat valmiit todistamaan pdf-muodon autenttisuuden eilisen postauksen osalta. Kiitos teille !
tiistaina, maaliskuuta 04, 2008
Cavalli-Sforza, rotu ja populaatioklusteri
Moni voi joutua harhateille ja uskoa että italialainen populaatiotutkija Luigi Luca Cavalli-Sforza on tosissaan kun sanoo, että rodun käsite on tyhjä ja haitallinen. Että pitää puhua klustereista.
Lainaan rotu-blogia:
Italialainen populaatiotutkija (rotututkija) Luca Cavalli-Sforza sekoittaa asiaa käyttäessään välillä termiä rotu, mutta välillä ilmoittaessaan, että termi rotu on vanhentunut ja että hänestä pitää käyttää teknistä termiä (populaatio)klusteri.
Sitä mikä ero käsitteitten klusteri ja rotu välillä Cavalli-Sforzan mielestä on, ei selviä kenellekään. Katso Steve Sailerin artikkeli Cavalli-Sforzan yrityksestä miellyttää poliittisesti korrekteja tutkimusmäärärahojen jakajia.
On lopulta tietysti samantekevää mitä termiä käytetään, kun itse asiasta ei ole oikeasti erimielisyyttä. Cavalli-Sforza toteaa itse geneettisen eron tanskalaisten ja englantilaisten välillä olevan sadasosa tanskalaisten ja bantujen välisestä erosta.
Tanskalaiset ja englantilaiset siis muistuttavat paljon enemmän toisiaan kuin bantuja [- syy on tietysti sukulaisuus]. Siksi voidaan hyvin kategorisoida englantilaiset ja tanskalaiset kuulumaan samaan kategoriaan, jota voidaan kutsua vaikkapa valkoiseksi roduksi. Koska rodut voida risteytyä, kategorien välinen raja on sumea, mutta siinä suhteessa kategoria rotu on samanlainen kuin kategoria väri.
En ole vielä kuullut kenenkään kieltävän värin käsitteen tieteellisyyttä - vaikka en sitäkään ihmettelisi.
Onkin myös äärimmäisen outoa että ehkä selkein paperi joka koskaan on kirjoitettu rodun käsitteen perustelemiseksi - A.W.F. Edwardsin 4-sivuinen artikkeli "Human genetic diversity, Lewontin’s fallacy" - on oikeastaan vain Cavalli-Sforzan laajan tutkimustyön selittämistä äärimmäisen kompaktissa muodossa kenelle tahansa tilastotieteen perusteet tuntevalle.
Ei kannata luulla että tämä lievä Cavalli-Sforzan kritiikki tarkoittaisi etten arvosta häntä. Päinvastoin. Cavalli-Sforza on erittäin merkittävä tutkija.
Hän ei ole tutkinut erittäin ansiokkaasti vain populaatioita genetiikan näkökulmasta vaan hänellä on ollut myös merkittävä rooli kulttuurievoluution tutkimuksen alkuun potkaisemisessa. Hänen kirjansa "Cultural transmission and evolution: a quantitative approach. Princeton University Press, Princeton." polkaisi koko tutkimuksen käyntiin.
Richard Dawkinsin meemiteoria sai popularisoivan tyylinsä takia paljon enemmän julkisuutta, mutta yllä oleva kirja loi suuren osan siitä matemaattisesta formalismista ja käsitteistöstä joita nyt kulttuurievoluution suuret nimet Boyd, Richerson, Henrich ja McElreath käyttävät.
Lainaan rotu-blogia:
Italialainen populaatiotutkija (rotututkija) Luca Cavalli-Sforza sekoittaa asiaa käyttäessään välillä termiä rotu, mutta välillä ilmoittaessaan, että termi rotu on vanhentunut ja että hänestä pitää käyttää teknistä termiä (populaatio)klusteri.
Sitä mikä ero käsitteitten klusteri ja rotu välillä Cavalli-Sforzan mielestä on, ei selviä kenellekään. Katso Steve Sailerin artikkeli Cavalli-Sforzan yrityksestä miellyttää poliittisesti korrekteja tutkimusmäärärahojen jakajia.
On lopulta tietysti samantekevää mitä termiä käytetään, kun itse asiasta ei ole oikeasti erimielisyyttä. Cavalli-Sforza toteaa itse geneettisen eron tanskalaisten ja englantilaisten välillä olevan sadasosa tanskalaisten ja bantujen välisestä erosta.
Tanskalaiset ja englantilaiset siis muistuttavat paljon enemmän toisiaan kuin bantuja [- syy on tietysti sukulaisuus]. Siksi voidaan hyvin kategorisoida englantilaiset ja tanskalaiset kuulumaan samaan kategoriaan, jota voidaan kutsua vaikkapa valkoiseksi roduksi. Koska rodut voida risteytyä, kategorien välinen raja on sumea, mutta siinä suhteessa kategoria rotu on samanlainen kuin kategoria väri.
En ole vielä kuullut kenenkään kieltävän värin käsitteen tieteellisyyttä - vaikka en sitäkään ihmettelisi.
Onkin myös äärimmäisen outoa että ehkä selkein paperi joka koskaan on kirjoitettu rodun käsitteen perustelemiseksi - A.W.F. Edwardsin 4-sivuinen artikkeli "Human genetic diversity, Lewontin’s fallacy" - on oikeastaan vain Cavalli-Sforzan laajan tutkimustyön selittämistä äärimmäisen kompaktissa muodossa kenelle tahansa tilastotieteen perusteet tuntevalle.
Ei kannata luulla että tämä lievä Cavalli-Sforzan kritiikki tarkoittaisi etten arvosta häntä. Päinvastoin. Cavalli-Sforza on erittäin merkittävä tutkija.
Hän ei ole tutkinut erittäin ansiokkaasti vain populaatioita genetiikan näkökulmasta vaan hänellä on ollut myös merkittävä rooli kulttuurievoluution tutkimuksen alkuun potkaisemisessa. Hänen kirjansa "Cultural transmission and evolution: a quantitative approach. Princeton University Press, Princeton." polkaisi koko tutkimuksen käyntiin.
Richard Dawkinsin meemiteoria sai popularisoivan tyylinsä takia paljon enemmän julkisuutta, mutta yllä oleva kirja loi suuren osan siitä matemaattisesta formalismista ja käsitteistöstä joita nyt kulttuurievoluution suuret nimet Boyd, Richerson, Henrich ja McElreath käyttävät.
Onko Venäjä Euroopan Kiina - vai Angola ?
Olen - myöntää täytyy - itse ajatellut että Putin on demokratian halveksunnastaan ja autoritäärisyydestään huolimatta oleellisesti parantanut Venäjän yhteiskunnan toimivuutta. Onhan talous kasvanutkin monta vuotta peräkkäin ja ulkopuolisesta näyttää että maa on muutenkin kehittynyt.
Monet muutkin suomalaiset ovat uskoneet että Venäjä onnistuu siinä missä Kiinakin - luomaan nopeasti kehittyvän valtion ilman demokratiaa. Yleisesti suomalaiset muutenkin epäilevät venäläisten kypsyyttä demokratiaan.
Tänään HS:n huippukolumnisti Olli Kivinen kritisoi voimakkaasti teoriaa että Venäjä olisi seuraamassa Kiinan mallia. Kivisen mukaan Venäjä pikemmin seuraa Angolan mallia jossa huono hallinto yhdistettynä maan tuottaman raaka-aineen hinnan nousuun aiheuttaa korkeintaan siedettävän talouskasvun.
Kivinen muistuttaakin että Venäjän talouskasvu on entisistä sosialistimaista kolmanneksi hitain Moldovan ja Uzbekistanin jälkeen.
Venäjän talous toki kasvaa. Verrattuna 90-luvun tilanteeseen jolloin BKT koko ajan laski tilanne on toki parempi. Mutta Kivisen mukaan käännös parempaan tapahtui jo ennen Putinin aikaa.
Talouskasvun suhteellinen hitaus, demokratian huono tila ja ihmisoikeuksien polkeminen eivät Kivisen mukaan ole ainoat Venäjän ongelmat. Alkoholismi kasvaa, elinajanodote lyhenee, syntyvyys on romahtanut, lahjonta rehottaa.
Kivisen artikkeli HS:n yliössä perustuu oleellisin osin Foreign Affairs lehden tammikuiseen artikkeliin "The Myth of the Authoritarian Model".
Toisaalta Kivisen väitteet kuulostavat järkeviltä. Ihmetyttää kuitenkin miksi venäläiset varsin laajasti tuntuvat tukevan tätä hallintoa. Vaalit eivät tietenkään olleet täysin demokraattiset, mutta Putinin-Medvedevin hallinnon kannatus tuntuu joka tapauksessa olevan varsin laajaa. Ehkä syy on vain Putinin karisma ja öljyn hinnan noususta seurannut BKT:n kasvu ? En tiedä.
Monet muutkin suomalaiset ovat uskoneet että Venäjä onnistuu siinä missä Kiinakin - luomaan nopeasti kehittyvän valtion ilman demokratiaa. Yleisesti suomalaiset muutenkin epäilevät venäläisten kypsyyttä demokratiaan.
Tänään HS:n huippukolumnisti Olli Kivinen kritisoi voimakkaasti teoriaa että Venäjä olisi seuraamassa Kiinan mallia. Kivisen mukaan Venäjä pikemmin seuraa Angolan mallia jossa huono hallinto yhdistettynä maan tuottaman raaka-aineen hinnan nousuun aiheuttaa korkeintaan siedettävän talouskasvun.
Kivinen muistuttaakin että Venäjän talouskasvu on entisistä sosialistimaista kolmanneksi hitain Moldovan ja Uzbekistanin jälkeen.
Venäjän talous toki kasvaa. Verrattuna 90-luvun tilanteeseen jolloin BKT koko ajan laski tilanne on toki parempi. Mutta Kivisen mukaan käännös parempaan tapahtui jo ennen Putinin aikaa.
Talouskasvun suhteellinen hitaus, demokratian huono tila ja ihmisoikeuksien polkeminen eivät Kivisen mukaan ole ainoat Venäjän ongelmat. Alkoholismi kasvaa, elinajanodote lyhenee, syntyvyys on romahtanut, lahjonta rehottaa.
Kivisen artikkeli HS:n yliössä perustuu oleellisin osin Foreign Affairs lehden tammikuiseen artikkeliin "The Myth of the Authoritarian Model".
Toisaalta Kivisen väitteet kuulostavat järkeviltä. Ihmetyttää kuitenkin miksi venäläiset varsin laajasti tuntuvat tukevan tätä hallintoa. Vaalit eivät tietenkään olleet täysin demokraattiset, mutta Putinin-Medvedevin hallinnon kannatus tuntuu joka tapauksessa olevan varsin laajaa. Ehkä syy on vain Putinin karisma ja öljyn hinnan noususta seurannut BKT:n kasvu ? En tiedä.
maanantaina, maaliskuuta 03, 2008
Mistä väestön laatu muodostuu ?
Käsittelen vielä kerran väestön laatua - siirryn sitten muihin aiheisiin.
Väestönlaatu on monisyinen mutta tärkeä asia. Väestön laadun voi ehkä ajatella olevan kahden termin summa:
1. Toisaalta väestön laatu on suoraan yksilöiden laadun summa tai keskiarvo. Tätä termiä voisi kutsua summatermiksi.
a) väestön äo on yksilöiden äo:n keskiarvo
b) väestön lainkuuliaisuus on yksilöiden lainkuuliaisuuden keskiarvo
c) väestön asenteet esimerkiksi demokratiaa ja naisten tasa-arvoa kohtaan on yksilöiden asenteitten keskiarvo
2. Todellisuudessa väestön laatu ei ole pelkästään yksilöiden laadun summa, vaan riippuu myös väestön jakautumasta tiettyjen ominaisuuksien suhteen:
a) Hyvin suuri diversiteetti yksilöiden välillä alentaa väestön kykyä tehdä yhteistyötä keskenään. Luottamus yksilöiden välillä laskee. (Katso referaatti sosiologi Robert Putnamin tutkimuksesta.)
Vaarallisin tilanne on jos väestö muodostuu kahdesta hyvin määritellystä ja suhteellisen samanvahvuisesta etnisestä ryhmästä. Vaarana on yhteiskunnan bipolarisaatio, mikä voi johtaa lopulta kansanmurhaan kuten kävi Ruandassa 90-luvulla. (Katso aikaisempi postaukseni Genocidewatchin toiminnasta kansanmurhien ehkäisemiksi.)
b) Hyvin matalakin diversiteetti yksilöiden välillä voi toki alentaa väestön laatua. Esimerkkinä tiettyjen ammatillisesti tai kognitiivisesti erikoistuneiden etnisten vähemmistöjen karkotus, jota on seurannut talouden lamaantuminen. (Esimerkkinä aasialaisten karkotus Tansaniasta ja Ugandasta.)
Kaikki tutkimukset osoittavat että yksilön laatu (äo ja lainkuuliaisuus) on suurelta osin periytyviä.
(Katso:
Philip Rushtonin Race, Evolution and Behaviours
Richard Lynn, Race Differences in Intelligence.
Katso myös Gene expressionin arvostelu Lynnin kirjasta.
Richard Lynnin vanhempi versio samasta teemasta vuodelta 1991.
Charles Murrayn The Inequality Taboo vuodelta 2005.)
Asenteitten osalta voinee sanoa, että asenteet demokratiaa ja naisten tasa-arvoa kohtaan vaihtelevat voimakkaasti kulttuurista toiseen. Islamilaisissa maissa ja Afrikassa asenteet naisten tasa-arvoa kohtaan ovat huomattavasti nihkeämmät kuin Euroopassa.
Asenteet eivät toki ole geneettisesti periytyviä mutta kuitenkin kulttuurisesti periytyviä - ihmisen asenteet muodostuvat sosialisaation kautta nuoruudessa ja varhaisessa aikuisiässä. Aikuiset ihmiset tuovat esimerkiksi maahanmuuton myötä omat asenteensa mukanaan kohdemaahan.
Maahanmuuttoa seuraavat sukupolvet sosiaalistuvat sitten kohdemaassa. Mikäli kuitenkin maahanmuuttajat elävät vahvoissa suht suljetuissa yhteisöissä, jotka muodostuvat aikaisemman kotimaan yksilöistä, sosiaalistuminen tapahtuu näissä yhteisöissä ja asenteet periytyvät edelleen vanhasta kotimaasta.
Näin on pitkälti käynyt Euroopan islamilaisille maahanmuuttajille. On jopa käynyt niin että seuraavat sukupolvet etääntyvät vielä kauemmas länsimaisesta kulttuurista kuin vanhempansa - pikemmin kuin integroituvat. (Katso referaatti uskontotieteilijä Richard Sosiksen teoriasta, että monikultturismi generoi islamilaista terrorismia.)
Mitä taas diversiteettiin tulee, voinemme todeta että laaja maahanmuutto maista, joissa on hyvin erilainen kulttuuri kuin kohdemaassa, nostaa yhteiskunnan diversiteetin usein liian korkeaksi. Robert Putnam onkin tutkimuksissaan havainnut luottamuksen laskevan ns. monikulttuurilähiöissä.
Johtopäätös
Maahanmuuttoa säätelemällä kykenemme varsin tehokkaasti vaikuttamaan väestönlaatuun. Ei ole kyse siitä että pitäisi ylläpitää puhdasta rotua tai täysin homogeenista kulttuuria tai sulkea Suomi kokonaan ns. humanitääriseltä maahanmuutolta. Todennäköisesti riittäisi ensi alkuun kun väestönlaadun parantaminen otettaisiin kiihkottoman yhteiskuntatutkimuksen kohteeksi. Asioista keskusteltaisiin ja analyysin jälkeen tehtäisiin rationaalisia päätöksiä suomalaisen maahanmuuttopolitiikan suunnasta.
Väestönlaatu on monisyinen mutta tärkeä asia. Väestön laadun voi ehkä ajatella olevan kahden termin summa:
1. Toisaalta väestön laatu on suoraan yksilöiden laadun summa tai keskiarvo. Tätä termiä voisi kutsua summatermiksi.
a) väestön äo on yksilöiden äo:n keskiarvo
b) väestön lainkuuliaisuus on yksilöiden lainkuuliaisuuden keskiarvo
c) väestön asenteet esimerkiksi demokratiaa ja naisten tasa-arvoa kohtaan on yksilöiden asenteitten keskiarvo
2. Todellisuudessa väestön laatu ei ole pelkästään yksilöiden laadun summa, vaan riippuu myös väestön jakautumasta tiettyjen ominaisuuksien suhteen:
a) Hyvin suuri diversiteetti yksilöiden välillä alentaa väestön kykyä tehdä yhteistyötä keskenään. Luottamus yksilöiden välillä laskee. (Katso referaatti sosiologi Robert Putnamin tutkimuksesta.)
Vaarallisin tilanne on jos väestö muodostuu kahdesta hyvin määritellystä ja suhteellisen samanvahvuisesta etnisestä ryhmästä. Vaarana on yhteiskunnan bipolarisaatio, mikä voi johtaa lopulta kansanmurhaan kuten kävi Ruandassa 90-luvulla. (Katso aikaisempi postaukseni Genocidewatchin toiminnasta kansanmurhien ehkäisemiksi.)
b) Hyvin matalakin diversiteetti yksilöiden välillä voi toki alentaa väestön laatua. Esimerkkinä tiettyjen ammatillisesti tai kognitiivisesti erikoistuneiden etnisten vähemmistöjen karkotus, jota on seurannut talouden lamaantuminen. (Esimerkkinä aasialaisten karkotus Tansaniasta ja Ugandasta.)
Kaikki tutkimukset osoittavat että yksilön laatu (äo ja lainkuuliaisuus) on suurelta osin periytyviä.
(Katso:
Philip Rushtonin Race, Evolution and Behaviours
Richard Lynn, Race Differences in Intelligence.
Katso myös Gene expressionin arvostelu Lynnin kirjasta.
Richard Lynnin vanhempi versio samasta teemasta vuodelta 1991.
Charles Murrayn The Inequality Taboo vuodelta 2005.)
Asenteitten osalta voinee sanoa, että asenteet demokratiaa ja naisten tasa-arvoa kohtaan vaihtelevat voimakkaasti kulttuurista toiseen. Islamilaisissa maissa ja Afrikassa asenteet naisten tasa-arvoa kohtaan ovat huomattavasti nihkeämmät kuin Euroopassa.
Asenteet eivät toki ole geneettisesti periytyviä mutta kuitenkin kulttuurisesti periytyviä - ihmisen asenteet muodostuvat sosialisaation kautta nuoruudessa ja varhaisessa aikuisiässä. Aikuiset ihmiset tuovat esimerkiksi maahanmuuton myötä omat asenteensa mukanaan kohdemaahan.
Maahanmuuttoa seuraavat sukupolvet sosiaalistuvat sitten kohdemaassa. Mikäli kuitenkin maahanmuuttajat elävät vahvoissa suht suljetuissa yhteisöissä, jotka muodostuvat aikaisemman kotimaan yksilöistä, sosiaalistuminen tapahtuu näissä yhteisöissä ja asenteet periytyvät edelleen vanhasta kotimaasta.
Näin on pitkälti käynyt Euroopan islamilaisille maahanmuuttajille. On jopa käynyt niin että seuraavat sukupolvet etääntyvät vielä kauemmas länsimaisesta kulttuurista kuin vanhempansa - pikemmin kuin integroituvat. (Katso referaatti uskontotieteilijä Richard Sosiksen teoriasta, että monikultturismi generoi islamilaista terrorismia.)
Mitä taas diversiteettiin tulee, voinemme todeta että laaja maahanmuutto maista, joissa on hyvin erilainen kulttuuri kuin kohdemaassa, nostaa yhteiskunnan diversiteetin usein liian korkeaksi. Robert Putnam onkin tutkimuksissaan havainnut luottamuksen laskevan ns. monikulttuurilähiöissä.
Johtopäätös
Maahanmuuttoa säätelemällä kykenemme varsin tehokkaasti vaikuttamaan väestönlaatuun. Ei ole kyse siitä että pitäisi ylläpitää puhdasta rotua tai täysin homogeenista kulttuuria tai sulkea Suomi kokonaan ns. humanitääriseltä maahanmuutolta. Todennäköisesti riittäisi ensi alkuun kun väestönlaadun parantaminen otettaisiin kiihkottoman yhteiskuntatutkimuksen kohteeksi. Asioista keskusteltaisiin ja analyysin jälkeen tehtäisiin rationaalisia päätöksiä suomalaisen maahanmuuttopolitiikan suunnasta.
sunnuntai, maaliskuuta 02, 2008
Onko kansankokonaisuus natsitermi ?
Kansankokonaisuus-termiä on usein ihmetelty. Suomenkielisessä wikipediassa on aiheesta varsin hyvä artikkeli.
Käytän termiä lähinnä siinä merkityksessä kuin ns. integratiinen nationalismi.
Käytän termiä lähinnä siinä merkityksessä kuin ns. integratiinen nationalismi.
Maahanmuuttokeskustelu
Normaalijakaantuma näyttää tällaiselta:
Ihmisten pituus ja äo noudattaa suunnilleen normaalijakautumaa. Ihmisten mielipiteidenkin jakaantuma noudattaa usein normaalijakautumaa. Voisi esimerkiksi ajatella että naisten vastaus kysymykseen mikä on ihanneaviomiehen pituus on normaalijakautunut.
Loogista olisi ajatella että ihmisten mielipiteet maahanmuuttajien optimaalisesta määrästä olisi myös normaalijakautunut. Näin voi teoriassa ehkä ollakin - mutta siinä tapauksessa ainakin lähellä keskiarvoa olevat ilmaisevat mielipiteitään hyvin hyvin paljon harvemmin kuin muut.
Loogista olisi siis ajatella että hyvin pieni osa vastustaisi kaikkea maahanmuuttoa, hyvin pieni osa kannattaisi rajatonta maahanmuuttoa, useimmat kannattaisivat joko
a) maahanmuuton määrällistä rajoittamista tiettyyn määrään vuodessa
b) maahanmuuton laadullista rajoittamista
c) maahanmuuton rajoittamista muilla kriteereillä (esimerkiksi työpaikka hankittu)
Joskus tuntuu että maahanmuuttokeskustelussa mielipiteitten jakauma on pikemmin kuin normaalijakautuma tällainen:
Maahanmuuttokeskustelussa mielipidejakaantumassa on kaksi lokaalia maksimia.
Ne jotka kannattavat maahanmuuton laadullista rajoittamista leimataan tässä keskustelussa usein rasisteiksi, koska
laadullisten rajoitusten vaatijoiden on pakko määritellä mitä tarkoittaa väestön / yksilön laatu
Keskustelu tehdään leimaamisella kuitenkin melko vaikeaksi.
Mutta mikä on syy siihen että maahanmuuttokeskustelussa mielipidejakaantumassa on kaksi lokaalia maksimia ?
Syy on minusta ilmiselvä - tästä nimenomaisesta asiasta (=mitä mieltä olet maahanmuutosta) on tehty markkeri jolla ihmiset jaetaan meihin (sisäryhmään) ja muihin (ulkoryhmään). Jotta markkeri olisi mahdollisimman tehokas, mielipidejakautuma on saatava kaikin keinoin näyttämään kuvan 2 mukaiselta. Se on tavallaan sekä maahanmuuttomyönteisten että maahanmuuttokriittisten etu.
Ainoa kärsijä on sitten Suomen kansankokonaisuus.
Lainaan aiempaa tekstiäni Henri Tajfelin sosiaalisen identiteetin teoriasta:
...sisäryhmä on se ryhmä johon identifioidumme ja ulkoryhmä se ryhmä jota vastaan identifioidumme. Miellämme olevamme jollain tavalla samankaltaisia kuin sisäryhmän jäsenet ja erilaisia kuin ulkoryhmän jäsenet.
Äärimmäisessä tapauksessa ... ulkoryhmän jäsenet nähdään keskenään identtisinä ja täysin erilaisina kuin sisäryhmän jäsenet - näin siinä määrin että ulkoryhmän jäsenet ansaitsevat kuolla...
Joissakin tilanteissa ajattelemme itsemme ensi sijassa ryhmän jäseniksi ja jossain toisissa tilanteissa ensi sijassa yksilöiksi. Tämä vaihtelee tilanteesta riippuen. Mutta sekä sosiaalinen identiteetti että persoonallinen identiteetti ovat oleellinen osa käsitystämme itsestä.
Sosiaalinen identifioituminen ei ole yksiviivaisesti huono eikä hyvä asia - se voi joskus johtaa konfliktiin mutta toisaalta se mahdollistaa yhteistyön sisäryhmän sisällä.
Esimerkiksi suomenruotsalaiset identifioituvat kielen kautta sisäryhmäksi - sosiaaliseksi verkoksi ("Ankdammen") - joka hyödyttää jäseniään. Toisaalta suomenruotsalaisten ja suomalaisten välillä on harvoin ollut mitään oleellista konfliktia.
Suomenruotsalaisilla ryhmän määrittelevä markkeri - ruotsin kieli - on melko harmiton asia. Vaikka suomenkieliset usein harmittelevat ruotsinkielisten hyvää asemaa, pakkoruotsia tms. niin ne ovat loppujen lopuksi melko merkityksettömiä asioita vaikkapa terroristien suorittamiin Lontoon, New Yorkin ja Madridin massamurhiin verrrattuna.
Ihmisten pituus ja äo noudattaa suunnilleen normaalijakautumaa. Ihmisten mielipiteidenkin jakaantuma noudattaa usein normaalijakautumaa. Voisi esimerkiksi ajatella että naisten vastaus kysymykseen mikä on ihanneaviomiehen pituus on normaalijakautunut.
Loogista olisi ajatella että ihmisten mielipiteet maahanmuuttajien optimaalisesta määrästä olisi myös normaalijakautunut. Näin voi teoriassa ehkä ollakin - mutta siinä tapauksessa ainakin lähellä keskiarvoa olevat ilmaisevat mielipiteitään hyvin hyvin paljon harvemmin kuin muut.
Loogista olisi siis ajatella että hyvin pieni osa vastustaisi kaikkea maahanmuuttoa, hyvin pieni osa kannattaisi rajatonta maahanmuuttoa, useimmat kannattaisivat joko
a) maahanmuuton määrällistä rajoittamista tiettyyn määrään vuodessa
b) maahanmuuton laadullista rajoittamista
c) maahanmuuton rajoittamista muilla kriteereillä (esimerkiksi työpaikka hankittu)
Joskus tuntuu että maahanmuuttokeskustelussa mielipiteitten jakauma on pikemmin kuin normaalijakautuma tällainen:
Maahanmuuttokeskustelussa mielipidejakaantumassa on kaksi lokaalia maksimia.
Ne jotka kannattavat maahanmuuton laadullista rajoittamista leimataan tässä keskustelussa usein rasisteiksi, koska
laadullisten rajoitusten vaatijoiden on pakko määritellä mitä tarkoittaa väestön / yksilön laatu
Keskustelu tehdään leimaamisella kuitenkin melko vaikeaksi.
Mutta mikä on syy siihen että maahanmuuttokeskustelussa mielipidejakaantumassa on kaksi lokaalia maksimia ?
Syy on minusta ilmiselvä - tästä nimenomaisesta asiasta (=mitä mieltä olet maahanmuutosta) on tehty markkeri jolla ihmiset jaetaan meihin (sisäryhmään) ja muihin (ulkoryhmään). Jotta markkeri olisi mahdollisimman tehokas, mielipidejakautuma on saatava kaikin keinoin näyttämään kuvan 2 mukaiselta. Se on tavallaan sekä maahanmuuttomyönteisten että maahanmuuttokriittisten etu.
Ainoa kärsijä on sitten Suomen kansankokonaisuus.
Lainaan aiempaa tekstiäni Henri Tajfelin sosiaalisen identiteetin teoriasta:
...sisäryhmä on se ryhmä johon identifioidumme ja ulkoryhmä se ryhmä jota vastaan identifioidumme. Miellämme olevamme jollain tavalla samankaltaisia kuin sisäryhmän jäsenet ja erilaisia kuin ulkoryhmän jäsenet.
Äärimmäisessä tapauksessa ... ulkoryhmän jäsenet nähdään keskenään identtisinä ja täysin erilaisina kuin sisäryhmän jäsenet - näin siinä määrin että ulkoryhmän jäsenet ansaitsevat kuolla...
Joissakin tilanteissa ajattelemme itsemme ensi sijassa ryhmän jäseniksi ja jossain toisissa tilanteissa ensi sijassa yksilöiksi. Tämä vaihtelee tilanteesta riippuen. Mutta sekä sosiaalinen identiteetti että persoonallinen identiteetti ovat oleellinen osa käsitystämme itsestä.
Sosiaalinen identifioituminen ei ole yksiviivaisesti huono eikä hyvä asia - se voi joskus johtaa konfliktiin mutta toisaalta se mahdollistaa yhteistyön sisäryhmän sisällä.
Esimerkiksi suomenruotsalaiset identifioituvat kielen kautta sisäryhmäksi - sosiaaliseksi verkoksi ("Ankdammen") - joka hyödyttää jäseniään. Toisaalta suomenruotsalaisten ja suomalaisten välillä on harvoin ollut mitään oleellista konfliktia.
Suomenruotsalaisilla ryhmän määrittelevä markkeri - ruotsin kieli - on melko harmiton asia. Vaikka suomenkieliset usein harmittelevat ruotsinkielisten hyvää asemaa, pakkoruotsia tms. niin ne ovat loppujen lopuksi melko merkityksettömiä asioita vaikkapa terroristien suorittamiin Lontoon, New Yorkin ja Madridin massamurhiin verrrattuna.
lauantaina, maaliskuuta 01, 2008
Loukkaaminen
Mannerheimin esittäminen homona loukkaa monia suomalaisia, myös minua.
Suomessa on ihmisiä joille toisten tunteitten ja arvojen tarkoituksellinen loukkaaminen on itseisarvo.
Ainahan toisten tunteitten loukkaamista ei voi kokonaan välttää. Ymmärrän että esimerkiksi vuoden 1918 teloituksista puhuminen - ja anteeksipyynnön vaatiminen - voi joillekin ihmisille olla välttämätöntä samalla kun toiset ihmiset loukkaantuvat siitä, että teloituksista jatkuvasti puhutaan samalla kuin valkoisten urotyö (Suomen vapauttaminen) unohdetaan.
Ymmärrän myös sen, että monia ihmisiä loukkaa se, että puhun rodusta, sanon että negroidien äo on alempi kuin muitten ihmisten ja vaadin että maahanmuutto Afrikasta ja muslimimaista minimoidaan. Tunteitten loukkaaminen ei ole päämääräni vaan valitettava sivutuote.
Suomessa on ihmisiä joille toisten tunteitten ja arvojen tarkoituksellinen loukkaaminen on itseisarvo.
Ainahan toisten tunteitten loukkaamista ei voi kokonaan välttää. Ymmärrän että esimerkiksi vuoden 1918 teloituksista puhuminen - ja anteeksipyynnön vaatiminen - voi joillekin ihmisille olla välttämätöntä samalla kun toiset ihmiset loukkaantuvat siitä, että teloituksista jatkuvasti puhutaan samalla kuin valkoisten urotyö (Suomen vapauttaminen) unohdetaan.
Ymmärrän myös sen, että monia ihmisiä loukkaa se, että puhun rodusta, sanon että negroidien äo on alempi kuin muitten ihmisten ja vaadin että maahanmuutto Afrikasta ja muslimimaista minimoidaan. Tunteitten loukkaaminen ei ole päämääräni vaan valitettava sivutuote.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)