Teoreetikot ovat vaarallisia vallankäyttäjiä

Teoreetikkoja tarvitaan, mutta teoreetikot ovat joskus vaarallisia vallankäyttäjinä.

Puna-Khmerien pääministeri Khieu Samphan väitteli nuorena miehenä Pariisissa tohtoriksi Kambodjan köyhyysongelmasta. Hänen ratkaisunsa ongelmaan oli maatalousväestön määrän kasvatus suhteessa kaupunkiväestöön. Vuonna 1975 Khieu Samphan pääsi toteuttamaan väitöskirjaansa - koko Kambodjan kaupunkiväestö siirrettiin maaseudulle. Seuraus: 1,7 miljoonaa kuollutta.

Tätä kirjoitettaessa luin HS:stä, että Khieu Samphan on jäänyt 28 vuotta Puna-Khmeri-hallinnon kaatumisen jälkeen kiinni. Onnittelen Kambodjan kansaa.

Kun kommunismi Venäjällä kaatui joukko venäläisiä taloustieteilijöitä - etunenässä Anatoli Tshubais - pääsivät yksityistämään Neuvostoliiton taloutta lännestä saatujen oppien mukaan. Venäjän piti siirtyä 100:ssä päivässä kansan kapitalismiin.

Todellisuudessa Neuvostoliiton kansallisomaisuus siirrettiin nopeasti muutamien oligarkkien haltuun, monet tehtaat lopetettiin, jolloin tehtaitten ylläpitämät terveyskeskukset, kulttuurikeskukset ja lastentarhat lopetettiin myös. Kansalaisten turvaverkko romahti hetkessä, eliniän odote romahti, alkoholismi ja työttömyys nousi hetkessä, katulasten määrä samoin.

Viime vuosisadan alun eugeniikkaliikkeen päämääränä oli vähentää mielisairauksia, vähämielisyyttä ja perinnöllisiä sairauksia. Mm. Rockefeller-säätiö tuki toimintaa avokätisesti. Ruotsalaiset sosialidemokraatit ja kansankodin teoreetikot Gunnar ja Alva Myrdal tukivat hanketta. Eugeniikkaliike suositti mm. perinnöllisten sairausten kantajien sterilisaatiota. Aluksi toiminta eteni maltillisesti ja järkevästi. Mutta natsien saatua vallan Saksassa, moni eugeniikan tutkija innostui työmahdollisuuksista Saksassa ja osallistui enemmän tai vähemmän aktiivisti natsi-Saksan eugeniikkaohjelmaan, johon kuului mielisairaiden ja ns. alempirotuisten hävittäminen.

Suomalainen oikeustieteilijä, valtakunnansyyttäjä Mika Illman, haluaa nyt kokeilla väitöskirjassaan esitettyjä teorioita Suomen kansaan. Ilmeisesti Illmannin visio on, että ne jotka haluavat rehellisesti analysoida kulttuurierojen ja rotuerojen vaikutusta siihen hyötyyn, jonka Suomi maahanmuuttajista potentiaalisesti saa, on haastettava oikeuteen.