Heimo, jonka jäsenet ovat antaneet ruokaa orvoille ja taistelleet ryhmänsä puolesta, ovat menestyneet. Ilman taistelua altruismi ja yhteisöllisyys ovat aina rapautuneet ja tulevat aina rapautumaan. Yhteisöllisyyden rapautuminen merkitsee narsismin, rikollisuuden ja välinpitämättömyyden lisääntymistä.
Kun on siirrytty rauhan tilaan sodan jälkeen - tai nousukauteen laman jälkeen - individualismi on aina alkanut kasvaa. Jos vakaus on jatkunut liian pitkään - vrt. Pax Romana - yhteisöllisyys on rapautunut kokonaan.
Sota ja lama ovat kauheita asioita mutta on henkistä epärehellisyyttä ja kaksinaismoraalia kiistää niiden ryhmäkoheesiota vahvistava elementti. Konkreettista kaksinaismorallismia on suhtautuminen Balkanin 90-luvun tapahtumiin, kuten Kroatian vapaustaisteluun.
Länsi-Euroopan valtiot ovat olleet vaatimassa Kroatian etnisiin puhdistuksiin syyllistyneitä ihmisiä oikeuteen Haagin tribunaaliin. En kiistä näiden ihmisten syyllisyyttä, mutta samat ihmiset ovat toisaalta Kroatian kansan todellisia sankareita ja hyväntekijöitä.
Nämä ihmiset ja heidän johtamansa taistelu ovat pitkälti tehneet Kroatiasta sen mitä se on: maan joihin näitten samojen Länsi-Euroopan rappeutuneutten valtioitten asukkaat haluavat lähteä lomalle. Maan jossa rikollisuus on alhaista, missä narkkarit yms. loiset eivät pilaa kaupunkikuvaa.
2 kommenttia:
Ei tarvita kuin kymmenen vuotta EU-jäsenyyttä ja Länsi-Eurooppalaisia kulttuurivaikutteita, niin Kroatia on Ruotsin kaltainen sekopäävaltio.
Näin on.
"Kroatiassakin ymmärretään että menneisyyteen ei ole paluuta. Siksi on katkaistava siteet 90-luvun nationalismiin Tudjmanniin, Gotovinaan ym. kiihkoilijoihin."
No pitää elää kuitenkin toivossa. Maailma ei ole koskaan mennyt 1000 vuotta samaan suuntaan.
Lähetä kommentti