Kirjoitin aiemmissa postauksissani tässä ja tässä:
"Sata vuotta antropologit ovat ymmärtäneet rituaalien - mm. initiaatiorituaalien - merkityksen heimoja, kansoja ja uskontokuntia ylläpitävänä voimana. Mitä ahdistavampia rituaalit ovat sitä vahvempi on rituaaleista saatava hyöty. Mitä useammin heimo joutuu sotimaan sitä ahdistavampia rituaaleja heimo käyttää.
Esimerkiksi apashit pakottivat nuorukaisensa jääkylmään veteen osana initiaatioriittiä. Adolf Hitler kehitti ajatuksen jatkuvasta sodasta slaaveja vastaan. Jokaiselle saksalaisnuorukaiselle tarjoutuisi näin mahdollisuus suorittaa initiaatioriitti itärintamalla. Hitler ymmärsi ilmeisesti rituaalien merkityksen kansakunnan koheesiota ylläpitävänä voimana.
Shiiamuslimit ruoskivat massarituaaleissaan (ashura) itseään. Lisäksi jokainen shiiamuslimimies suggeroidaan lapsesta saakka syyllisyyden ja surun tunteeseen siitä että hän ei henkilökohtaisesti saanut olla mukana Karbalan taistelussa jossa shiiauskonnon kolmas imaami Husayn ibn Ali kaatui marttyyrinä taistellessaan sunneja vastaan. Nämä negatiiviset rituaalit ja tunteet todennäköisesti ylläpitävät shiiojen vahvaa ryhmäkoheesiota.
Länsimaissa vallitsevan psykologisen hedonismin mukaan ihmisen elämä on hänen oman onnellisuutensa maksimontia. Taloustieteen ajatus Homo Economicuksesta perustuu psykologiseen hedonismiin - ihminen on taloustieteen mukaan omaa etuaan (utiliteettiaan) maksimoiva toimija. Antiikin filosofi Protagoras totesi saman hieman sivistyneemmin: yksilö on kaiken mitta.
Lännessä on tällä hetkellä varsin vahva usko yksilöllisyyden voimaan ja psykologiseen hedonismiin. Alistuminen yhteisölle on länsimaisen ihmisen mielestä vaarallista ja naurettavaa - sanalla sanoen henkistä laiskuutta ja pelkuruutta. Islamin - varsinkin shiialaisuuden ja palestiinalaisten ääriliikkeiden kuten Hamasin - kannattajien uhrautuminen aatteelle nähdään pelottavana tai naurettavana.
Jotkut hyvintahtoiset länsimaiset idiootit ovat vesittämässä yhteisöllisiä rituaaleja (esim. asevelvollisuutta) olemattomiin - unohtaen sen luonnonlain että negatiivisilla ja ahdistavilla rituaaleilla on ryhmäkoheesiota kasvattava vaikutus.
Kuitenkin on turha luulla että voimme vastata näitten ihmisten taisteluhaasteeseen sohvafilosofoinnilla: (Kuvan laatu on valitettavasti huono.)
Näiden ihmisten arvostusta ei saa ämmämäisellä ruikutuksella vaan vastaamalla taisteluhuutoon. Ei meidän pidä toimia samalla tavalla kuin he, mutta ymmärtää mistä on kyse ja toimia ymmärryksemme mukaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
20 kommenttia:
Olen eri mieltä kanssasi asevelvollisuudesta ja sen merkityksestä.
Ensiksikin armeijan tehtävä ei ole toimia kansakouluna eikä sen tehtävä ole toimia siirtymäriittinä tai miehuuskokeena. Armeija on vain ja ainoastaan väkivaltakoneisto, jolla valtio puolustaa itseään ulkoisia vihollisia vastaan. Armeijalla ei siis ole minkäänlaista pedagogista funktiota, ja mitä vähemmän se teeskentelee olevansa jokin "miesten koulu" ja mitä enemmän se panostaa toisaalta varsinaiseen taistelukoulutukseen ja aseiden käyttöön ja toisaalta strategioihin ja taktiikoihin, sitä paremmin se selviää sille annetusta tehtävästä.
Toiseksi asevelvollisuus on historiallisessa katsannossa hyvin nuori ilmiö. Se syntyi vasta Ranskan vallankumouksen aikana. Asevelvollisuuden tarkoitus ei ollut tuolloinkaan luoda kansankokonaisuutta, vaan luoda suuri määrä pikakoulutettuja sotilaita, jotka kykenivät käyttämään massatuotettuja musketteja ja kivääreitä. Asevelvollisuus siis luo määriä, ei laatua.
Kolmanneksi, kautta aikojen sodat on käyty aina ammattiarmeijoilla (lue: palkka-armeijoilla). Syy on siinä, että palkka-armeijan moraali on aina korkeampi kuin asevelvollisten ja palkka-armeijat sotivat selvästä setelirahasta, eiivät iskulauseiden vuoksi tai rangaistuksen pelosta. Kaikella kunnioituksella kansankokonaisuutta kohtaan, kyllä ammattilainen on aina ammattilainen ja amatööri amatööri.
Neljänneksi, arabit ovat kautta aikojen olleet sotilaina nollan arvoisia. He osaavat huutaa kovaa ja kiroilla ja tehdä terrori-iskuja, mutta heistä ei ole taistelemaan organisoitua väkivaltakoneistoa vastaan. Arabit eivät ole mitään turkkilaisia tai iranilaisia, jotka ovat erinomaisia sotilaita. Pelkkä iskulauseiden aivoton huutelu tai robottimainen alistuminen ja tottelu eivät tee kenestäkään sotilasta. Aito sotilaskuri lähtee joukoista itsestään, ei ideologiasta, uskonnosta tai ulkoa mouhoamalla.
Jos sota syttyy, asevelvollisarmeijat kestävät ammattiarmeijoita vastaan maksimissaan noin viisi viikkoa. Asevelvollisarmeijat pärjäävät vain toinen toisiaan vastaan. Juuri siksi Israel on menestynyt niin hyvin sodissaan kuin on - ei siksi, että Israelin asevelvollisuusarmeija olisi niin hyvä, vaan siksi että viholliset ovat olleet niin surkeita.
Parranpäristystä ei kannata pelätä. Länsimaalaiset voivat olla individualisteja, mutta he ovat myös ammattilaisia ja se pätee myös väkivallan ammattilaisiin - taisteluvoimaa ei milloinkaan mitata lukumäärillä vaan laadulla. Yksi ainoa motivoitunut, kurinalainen ja hyvin palkattu länsimainen taistelija vastaa sataa parranpäristäjää, joilla on korkea mutta hyvin hauras moraali.
Kiitos paianavasta kommentista.
Ensimmäisen kerran joku todella heitti painavaa kommenttia mun mielipidettä vastaan tässä yksilöllisyys-yhteisöllisyys jutussa. Edustan enemmän yhteisöllistä suuntausta kuin länsimaissa keskimäärin. Olen tyytyväinen että joku reagoi.
Muuutama vastakommentti:
1. "Ensiksikin armeijan tehtävä ei ole toimia kansakouluna eikä sen tehtävä ole toimia siirtymäriittinä tai miehuuskokeena"
Miksi ?
2. Olen samaa mieltä siitä että yksilö toimii usein paremmin kuin kollektiivi mutta jos yhteiskunta individualisoituu liikaa, se heikkenee pahasti.
Katso mun näkökulma asiaan tässä:
http://kansankokonaisuus.blogspot.com/2007/02/paraabeli.html
3. "Parranpäristystä ei kannata pelätä."
On tietysti totta että vaikka arabit uhoavat usein toimivansa islamin (yhteisön) puolesta kuolemaan asti, kuinka suurelta osin tämä on totta ?
No ainakin Libanon on siirtymässä näitten ihmisten (shiia) haltuun.
4. "Kolmanneksi, kautta aikojen sodat on käyty aina ammattiarmeijoilla (lue: palkka-armeijoilla)."
Suomen talvisota ? Kroatian itsenäisyystaistelu ?
"Syy on siinä, että palkka-armeijan moraali on aina korkeampi kuin asevelvollisten ja palkka-armeijat sotivat selvästä setelirahasta, eiivät iskulauseiden vuoksi tai rangaistuksen pelosta. Kaikella kunnioituksella kansankokonaisuutta kohtaan, kyllä ammattilainen on aina ammattilainen ja amatööri amatööri."
Miten Kroatia itsenäistyi ? Serbeillä oli hallussaan armeija joka muodostui asevelvollisista ja ammattisotilaista.
Kroatialaisilla oli sekalaista porukkaa joka oli kerätty sieltä täältä. Itsenäisyys pystyttiin luomaan taistelutahdolla. Uskolla Kroatian kansaan ja kunniaan.
Lopullisessa ratkaisussa (operaatio Myrsky) oli sitten jo saatu aikaan kunnon armeija joka hoiti ammatimaisesti loppujen alueiden vapauttamisen.
Jugoslavian armeija - kuten Belgiankin armeija - edustaa siirtomaavaltaa. Kroatialaisilla ei ollut mitään palkka- tai edes asevelvollisuusarmeijaa jolla olisivat voinee taistella itsenäisyytensä. Eikä ole flaameillakaan.
Kommenttisi on siinä mielessä pohjaa vailla TÄSSÄ TAPAUKSESSA.
Muutama vataus:
"(Armeijan funktio) 1. "Ensiksikin armeijan tehtävä ei ole toimia kansakouluna eikä sen tehtävä ole toimia siirtymäriittinä tai miehuuskokeena"
Miksi ?"
Koska armeijan funktio on toimia väkivaltakoneistona. Valtiolla on kaksi väkivaltakoneistoa: sisäinen (poliisi) ja ulkoinen (armeija). Väkivaltakoneiston primäärinen funktio on aina suojata yhteidöä mahdollisimman tehokkaasti. Sillä ei ole mitään pedagogista funktiota. Aivan samalla tavoinhan poliisi voitaisiin koota asevelvollisesta miliisistä ja pitää sitä siirtymäriittinä. Tuloksena olisi valtava, kankea ja motivoitumaton miliisi, joka olisi altis korruptiolle eikä saisi yhtään rikollista kiinni. Asevelvollisusarmeijoilla on juuri tuo ongelma: ne luovat määriä, eivät laatua, ja asevelvollisarmeijoilla käydyt sodat ovat hyvin verisiä ja tulevat kalliiksi. Lisäksi mukana on kurinpito-ongelma: teloitukset, karkurien käsittely, julmuudet siviiliväestöä kohtaan jne. Armeijan käsittäminen siirtymäriitiksi heikentää sen tehoa väkivaltakoneistona ja haaskaa resursseja.
"2. Olen samaa mieltä siitä että yksilö toimii usein paremmin kuin kollektiivi mutta jos yhteiskunta individualisoituu liikaa, se heikkenee pahasti."
Sillä ei ole merkitystä väkivaltakoneiston luomisen ja ylläpidon kannalta. Ammattitaitoinen ja motivoitunut väkivaltakoneisto kykenee suojaamaan myös kansakuntaa, joka on sisäisesti hajanainen.
"3. "Parranpäristystä ei kannata pelätä."
On tietysti totta että vaikka arabit uhoavat usein toimivansa islamin (yhteisön) puolesta kuolemaan asti, kuinka suurelta osin tämä on totta ?"
Arabikulttuuriin kuuluu käsite, että paljon puhuttu on jo puoliksi tehty - uhoaminen, kerskailu, mahtailu jne: kerskailulla pyritään tekemään vaikutus viholliseen. Tosiasiassa yleensä tuloksena on ensin verilöyly ja sen jälkeen demoralisoituminen, jos vastassa on päättäväinen ja ryppyotsainen vastustaja.
"4. "Kolmanneksi, kautta aikojen sodat on käyty aina ammattiarmeijoilla (lue: palkka-armeijoilla)."
Suomen talvisota ? Kroatian itsenäisyystaistelu ?"
Ne ovatkin poikkeuksia. Kroatian itsenäisyystaistelussa pääosassa eivät olleet asevelvolliset, vaan vapaaehtoiset - sekä oman kansan vapaaehtoiset että myös ulkomaiset onnensoturit. Heihin kuului myös surullisen kuuluisa Marco Casagrande.
Ajanjakso 1800-luvun alusta 1980-luvulle on ollut historiassa poikkeuksellista aikaa, sillä tuona aikana enemmistö sodista on käyty asevelvollisilla. Teknologian huima kehitys ja johtamismenetelmien kehittyminen on kuitenkin tehnyt asevelvollisarmeijoista vanhanaikaisia - siksi Suomenkin armeijan reservejä on jatkuvasti pienennetty. Enää ei ole käyttöä valtavalle heinäsirkkalaumalle, jonka logistiikka imee maan konkurssiin.
"Miten Kroatia itsenäistyi ? Serbeillä oli hallussaan armeija joka muodostui asevelvollisista ja ammattisotilaista."
Kroatialaisilla oli porukkaa, jotka olivat lähes kaikki järjestään vapaaehtoisia, plus sitten ulkomaiset onnensoturit siihen päälle. Vastassaan heillä oli Serbian asevelvollisarmeija, jonka motivaatio taisteluun oli hyvin alhainen, mutta joka oli kyllä hyvin motivoitunut murhaamaan aseettomia ja puolustuskyvyttömiä siviilejä.
"Jugoslavian armeija - kuten Belgiankin armeija - edustaa siirtomaavaltaa. "
Itse asiassa ei edusta. Se edustaa liittovaltion armeijaa. Jugoslavialla meni hienosti niin kauan, kun siellä oli vallassa vähemmistökansaa (sloveenit) edustanut Tito, joka kohteli kaikkia tasapuolisesti. Sen jälkeen, kun alettiinkin tekemään Suur-Serbiaa, saatiin aikaan Tynkä-Jugoslavia.
Tästä syystä liittovaltiot, kuten Espanja, toimivat parhaimmin kuningaskuntina. Kun vallassa on neutraali instanssi (kuningas), hän pystyy kohtelemaan kaikkia tasapuolisesti ja ottamaan kaikki kansallisuudet huomioon. Kuningas ei edusta varsinaisesti mitään kansallisuutta, vaan omaa sukuaan, ja aatelissuvut ovat yleensä hyvin monikansallisia ja ylikansallisia. Tasavaltoina liittovaltiot yleensä epäonnistuvat. On kuitenkin muistettava, että kuningaskunta voi olla demokratia siinä missä tasavaltakin. Siksi Jugoslavia olisi todennäköisesti yhä yhtenäinen, jos titon kuoltua sinne olisi nimitetty neutraali kuningas. Tasavalta johti serbien dominanssiin.
Belgiassa on nyt kriittinen tilanne. Kuninkaan pitäisi puuttua peliin ja viheltää peli poikki.
Kroatian kansalle on ollut suureksi onneksi että itsenäistyminen tapahtui. Ilman itsenäisyyttä Kroatia olisi osa Jugoslaviaa. Jugoslavia on luonteeltaan Putinin Venäjän kaltainen sivistymätön valtio. Mutta onneksi kroaatit olivat asevelvollisuuden suorittaneet ja olivat asekuntoisia.
Belgia on Länsi-Euroopan Jugoslavia. Flanderia pakkoislamisoidaan kuten aikaisemmassa postauksessani aika selvästi osoitin.
Flanderilaisten upseerien ja asevelvollisten olisi otettava oma alueensa haltuunsa. Ja ehdotettava tämän jälkeen vaikkapa aselepoa.
Suomessakin tilanne voi pahimmassa tapauksessa mennä siihen että monikultturistihallitus alkaa toimia voimakkaasti kansaa vastaan - silloin on hyvä jos asevelvollisuusarmeija voi palauttaa järjestyksen.
(jatkan muitten kommenttien suhteen myöhemmin)
Lisäksi sanoisin että vihollista on turha vähätellä - shiiat ovat saaneet haltuunsa Iranin, seuraavaksi he saavat haltuunsa Irakin, sitten vielä Libanonin. Ja matka jatkuu Eurooppaan. En minä heitä pelkää vähääkään.
Kantasi asevelvollisuuteen on kuin kirjasta luettu - teoreettinen. En usko siihen. Kroatian sota on minusta tyypillinen taistelu johon on varauduttava.
Kommentoidaanpa vielä. Ensinnäkin mitä Kroatiaan tulee, en ole lainkaan vakuuttunut siitä, onko itsenäistyminen ollut onneksi. Liittovaltiot ovat taloudellisesti ja sotilaallisesti aina vahvempia kuin pienet kansallisvaltiot - liittovaltioissa sisämarkkinat ovat aina isommat kuin kansallisvaltioissa, ja synergiaetu on valtava. Liittovaltion hajoaminen merkitsee yleensä osavaltioille köyhtymistä ja talouskatastrofia - näin kävi mm. Itävalta-Unkarin hajotessa.
Jugoslavian hajoaminen oli seurausta todella huonosta sisäpolitiikasta ja politiikan tekemisestä tunteella järjen sijaan. Ilman Miloseviciä ja muita Suur-Serbiaa havitelleita nationalisteja Jugoslavia olisi yhä pystyssä.
Siinä, missä kansallisuustunne repii liittovaltioita rikki, talous yhdistää niitä. Tästä syystä EU on paljon vahvempi kuin päällepäin näyttää - yhtenäiset sisämarkkinat ja yhteinen rahayksikkö liimaa EU:ta yhteen siinä missä kulttuurierot repivät sitä hajalle.
Mielipiteeni asevelvollisuudesta ei ole kirjoista luettu, vaan kokemuksen kautta opittu ja myös kapiaisten kanssa keskusteltu. Asevelvollisuus ei myöskään luo kansallistunnetta, vaan pahimmassa tapauksessa rikkoo ja repii sitä - pahimpana esimerkkinä Venäjä.
Mitä taas Suomen tilanteeseen tulee, niin väkivaltaisen vallankaappauksen ja maa-alueen haltuunoton suorittamiseen ei tarvita asevelvollisuutta. Riitää, että on muutaman sadan miehen ja naisen iskujoukko oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Siihen, että pahin tapahtuu - että monikultturistihallitus alkaisi toimia kansaa vastaan - ei asevelvollisuus auta; siihen auttaa se, että on olemassa jokin sellainen instanssi, joka toimii. Vallankumouksia ei ikinä tehdä asevelvollisilla, vaan kantahenkilökunnalla.
Mitä shiioihin tulee, Iran on aina ollut shiialainen maa (siis sen jälkeen, kun zarahustralaisuus hävitettiin 600-luvulla). Libanon ja Irak ovat sellaisia kansojen ruutitynnyeitä, että niissä tapellaan vielä pitkään ja hartaasti. Vihollista on turhaa vähätellä, mutta ei myöskään pidä yliarvioida
Olen myös eri mieltä initiaatioriittien ja miehuuskokeiden merkityksestä. Psykohistorioitsija Lloyd deMausen mukaan niissä on kyse nuorten miesten lannistamisesta ja nujertamisesta - heille näytetään heidän paikkansa lauman nokkimisjärjestyksessä siellä pohjalla, etteivät he ala uhmaamaan vallanpitäjiä.
Naiset eivät milloinkaan käy läpi mitään initiaatio- tai siirtymäriittejä eivätkä naiseuskokeita. Tämä siitä syystä, että naiset eivät ole uhka vallanpitäjille eikä yhteisön sosiaaliselle struktuurille ja valtasuhteille. Miehet sensijaan ovat. Siksi initiaatioriitin tarkoitus on nujertaa poikien luonto ja tehdä heistä helposti tottelevia ja käsiteltäviä. Jos samalla saadaan aikaan kognitiivinen dissonanssi, eli että pojat todella alkavat pitää miehuuskoetta jonain hienona asiana ja arvokkaana, aina kahta parempi.
"Olen myös eri mieltä initiaatioriittien ja miehuuskokeiden merkityksestä. Psykohistorioitsija Lloyd deMausen mukaan niissä on kyse nuorten miesten lannistamisesta ja nujertamisesta - heille näytetään heidän paikkansa lauman nokkimisjärjestyksessä siellä pohjalla, etteivät he ala uhmaamaan vallanpitäjiä."
Jo Durkheim ymmärsi initiaatioriittien merkityksen, eikä väitteesi myöskään vastaa ollenkaan nykykäsitystä. Vrt. esim. Richard Sosisin tutkimukset joihin viittaan blogin linkeissä oikealla palstalla.
On siis kokeellista tutkimusta siitä että initiaatioriitit ovat nimenomaan sitä rankemmat, mitä voimakkaampaa sitoutumista yhteisö on pakotettu jäseniltään vaatimaan:
http://www.anth.uconn.edu/faculty/sosis/publications/sosisandalcortaEA.pdf
Mitä shiioihin tulee, shiioja on toki ollut Irakissa ja Libanonissa pitkän, mutta heidän määränsä kasvaa koko ajan ja poliittinen painoarvo vieläkin nopeammin.
Libanonissa kristityt pakkaavat tavaroitaan ja muuttavat ensin Ranskaan ja sieltä sitten edelleen jenkkeihin tai Etelä-Amerikkaan. Vanha körttisananlasku "heikot lähtee meren taas" pätee tässäkin.
Mitä Kroatiaan tulee, on tietysti vaikea eksaktisti osoittaa että Kroatia on parempi itsenäisenä kuin Jugoslavian osana. Mutta pysyn kyllä mielipiteessäni että Serbia on ei-länsimainen venäläismielinen maa ja Kroatialle oli suuri onni päästä osaksi länttä myös poliittisesti ja irti yhteydestä Serbiaan. Niin kuin Suomelle oli onni itsenäistyä vuonna 1917.
Siinä olet tietysti oikeassa että pienet maat ovat usein taloudellisesti heikoilla - ainakin ellei ole vapaakauppa-aluetta, johon maa kuuluu. Suomelta, Virolta ja Latvialta loppui itsenäisyyden myötä kukoistava idänkauppa ja Latvia esim. muuttui teollisuusvaltiosta maatalousmaaksi. Venäjä oli silloin niin mieletön maa ja on yhä edelleen, että itsenäisyys oli ja on välttämätön kansallisen olemassaolon takia. Ei Suomen itsenäisyyden kannattajan tarvinnut olla mikään kansallismielinen vuonna 1917. Riitti kun halusi yksilönä pysyä hengissä.
Yksi kommentti vielä:
"Naiset eivät milloinkaan käy läpi mitään initiaatio- tai siirtymäriittejä eivätkä naiseuskokeita. Tämä siitä syystä, että naiset eivät ole uhka vallanpitäjille eikä yhteisön sosiaaliselle struktuurille ja valtasuhteille"
Naiset eivät sodi eivätkä metsästä. Nainen ei ole yhteisöllinen eläin/yksilö samalla tavalla kuin mies. Nainen hoitaa heimoyhteisössä omia lapsiaan ja keräilee itselleen ja perheelleen ruokaa.
Naisten ja miesten asema heimoyhteisössä on muutenkin hyvin erilainen. Miehet tapetaan usemmin kun heimoyhteisö tuhotaan, naiset taas otetaan useammin uuden heimon jäseneksi ja he voivat jatkaa sukua.
Tästähän on tutkimustietoakin vaikken muista nyt referenssiä. Jollain meoamerikkalaisella intiaaniheimolla miehiltä tulleet geenit heimon kokonaisperimässä olivat espanjalaisvaltauksen jälkeen 90%:sti espanjalaisilta ja 10 %:sti intiaaneilta itseltään. Naisilla suhde oli toisinpäin.
Miesten kelpoisuus oli siis espanjalaisvaltauksen takia pudonnut 90 % ja naisten vain 10 % - mikäli oletetaan heimon jäsen määrän pysyneen samana.
Vielä initiaatioriiteistä. Minä olen käynyt läpi asevelvollisuusarmeijan, eikä se ollut minulle mikään miehuuskoe, vaan vankilaan tai orjuuteen rinnastettava vapauidenriisto ilman palkkaa pelkän sukupuoleni takia.
Durkheim kirjoitti 1900-luvun alkupuolella, deMause kirjoittaa vielä tänäkin päivänä. Omakohtaisen kokemukseni mukaan olen paljon taipuvaisempi uskomaan deMausea kuin Durkheimia: kyseessä on tapahtuma, jossa nuorten miesten itsetunto, omanarvontuntoisuus ja itseluottamus nujerretaan ja heille tehdään selväksi heidän paikkansa nokkimisjärjestyksen pohjalla - heille tehdään selväksi se, etteivät he ole mitään muuta kuin karjaa johtajiensa armoilla.
Jos tähän saadaan yhdistetyksi vielä kognitiivinen dissonanssi (Tukholman syndrooma, eli kiusattujen leimautuminen kiusaajiinsa), aina parempi. Durkheim et al kiinnittävät huomionsa tähän: kuitenkin kyseessä on sivutuote, ei päätuote.
DeMausesta vielä http://www.geocities.com/kidhistory/incestd2.htm
Muistan itse, kuinka itse sitten alikersanttina ja ryhmyrinä pääsin kiusaamaan ja rääkkäämään seuraavan alokaserän alokkaita. Nyt heille puolestaan tehtiin selväksi, että he olivat nokkimisjärjestyksen pohjalla. Se paska, minkä olimme itse saaneet niskaamme, valutettiin nyt alaspäin. Jokainen saapumiserä kiusaa aina seuraavaa - kyse on nokkimisjärjestyksestä, aivan kuten laumaeläimillä yleensä. En minä kiusannut alokkaita siksi, että heistä olisi näin tullut parempia sotilaita, vaan siksi että oli kiva käyttää valtaa ja panna toiset kärsimään. Tämä myötäsyntyinen sadismi on asia, jonka deMause on kyllä pannut merkille, mutta jonka Durkheim ja monet muut tutkijat sivuuttavat. Kiusaaminen yksinkertaisesti ei palvele mitään muuta tarkoitusta kuin kiusaamista itseään.
Tuota durkheimiläistä tutkimusta vastaan viittaavat monet historialliset kokemukset, tuoreimpana Venäjän armeija ja sen dedovstsina - sen rankempaa initiaatioriittiä saa etsiä, mutta sotilaskarkuruus ja armeijasta lintsaaminen on Venäjällä todella yleistä ja venäläiset miehet eivät ole yhtään sen sitoutuneempia sen enempää armeijaansa kuin maahansa kuin vaikkapa amerikkalaiset (USA:ssa ei ole asevelvollisuutta). Sensijaan venäläiset nuoret miehet ovat hyvin alistuneita, itsetunnottomia, moniongelmaisia ja passiivisia verrattuna amerikkalaisiin, joita ei ole tuonkaltaisella siirtymäriitillä nujerrettu.
Toinen historiallinen esimerkki on Sparta, jossa oli hyvin raa'at, julmat ja kovat riitit. Meillä on Platonin luoma ideaalikuva Spartasta, joka ei vastaa todellisuutta. Thukydideen mukaan spartalaiset olivat kaikista kreikkalaisista kaikkein helpoimmin lahjottavissa, kaikkein helpoimmin korruptoitavissa ja kaikkein helpoimmin pettivät liittolaisensa. Julmat rituaalit eivät luoneet muuta kuin pelon ilmapiirin, jossa ainoa keskinäinen luottamus perustui pelolle, petokselle ja alistamiselle. Spartalaisilla oli kova kuri ja he olivat yksilösotilaina erinomaisia, mutta verrattuna vaikkapa thebalaisiin, joilla oli yleensä paremmat strategit (kuten Epaminondas) ja jossa eliittijoukon koheesio perustui homososiaaliselle rakkaudelle (Pelopidaan pyhä joukko) he olivat heikommassa asemassa.
Ja tämä sama on nähtävissä shiiamuslimeista: he ovat helposti lahjottavissa, pettävät helposti yhteisönsä ja yksilöinä heidät on helppoa korruptoida. Sensijaan esimerkiksi brittejä, suomalaisia tai amerikkalaisia on lähes mahdotonta lahjoa.
Totalitarismi luo pohjan korruptiolle. Nokkimisjärjestyksen pohjilla ja keskivaiheilla ollaan valmiita tekemään mitä tahansa oman aseman parantamiseen.
Tästä voidaan päätellä, että brutaalit rituaalit toimivat itse itseään vastaan - ne tuhoavat ryhmäkoheesion ja saavat aikaan vihan vallanpitäjiä kohtaan sensijaan että kiusatut leimautuisivat kiusaajiinsa. Näin on käynyt Venäjällä.
Mitä taas ulkomaille muuttoon tulee, Kianto oli väärässä. Merten taa nimenomaan eivät lähde raukat, vaan sinne lähtevät ne kaikkein pätevimmät, fiksuimmat ja yritteliäimmät. Ne luuserit, saamattomat, raukat ja nynnyt jäävät kotiin - he eivät uskalla ottaa riskejä, vaan tyytyvät siihen mitä heillä on. Kristityt ovat fiksuja, he lähtevät pois Libanonista ja antavat tietoitaitonsa ja osaamisensa sellaisen yhteiskunnan käyttöön, joka osaa arvostaa sitä.
Mitä Meksikon genetiikkaan tulee, kyse ei ole siitä, että espanjalaisvalloitus olisi parantanut espanjalaisen miespuolisen geeniaineiston kelpoisuutta vaan se kertoo yksinkertaisesti siitä, että a) suurin osa alkuperäisväestöä kuoli espanjalaisvalloituksen jälkeen tauteihin ja b) Meksikoon muutti hyvin vähän espåanjalaisnaisia. Niinpä tällöin yliedustettu aines yleistyi. Vastaesimerkki valloituksesta, johon lähdettiin perhekunnittain, on Britannia 400-500-luvuilla: siellä kelttiläinen ja germaaninen geeniaines on hyvin sekoittunut eikä eroja juuri ole.
Me emme enää elä metsästäjä-keräilijäyhteisöissä, ja nimenomaan naisethan ne ovat ne, jotka yhteisöä pitävät pystyssä ja jotka toimivat yhteisöä koossapitävänä voimana. Siksi on kummaa, ettei naisille tarvitse järjestää mitään siirtymärituaaleja paikan näyttämiseksi nokkimisjärjestyksessä. Poikkeuksena ovat islamilaiset maat, joissa naisille todella on siirtymärituaalit, ja joiden tehtävä todella on osoittaa naisen paikka yhteiskunnan pohjalla - mitäpä muuta naisten sukuelinten silpominen on siirtymärituaalina muuta kuin naisen seksuaalisuuden tuhoamsita?
Moi
Kunnioitan sitä että armeija on ollut sinulle traumaattinen kokemus. En ihmettele sitä ollenkaan. Minulle se tosin ei ollut traumaattinen mutta minulla on toisenlaisia traumaattisia kokemuksia mm. työssä.
Kun sanot että Durkheim on kirjoittanut sata vuotta sitten niin se on totta. Mutta Richard Sosis on erittäin aktiivinen ja arvostettu evolutiivinen uskontotutkija.
Ota huomioon että kun sanoin että rituaalit (mm. asevelvollisuus) lisäävät ryhmäkoheesiota en sanonut että rituaalit ovat miellyttäviä tai että ne kasvattavat sinusta tasapainoisemman ihmisen. Päinvastoin rituaalit ovat Sosiksen mukaan usein traumaattisia. Ne eivät palvele yksilön tarpeita vaan ne palvelevat yhteisön tarpeita.
Jos joku traumatisoituu rituaalien takia eihän se tietenkään tarkoita että ko. ihminen on muita huonompi. En tiedä johtuuko traumatisoituminen herkkyydestä vai mistä. Yksilön onnen ja yhteisön ryhmäkoheesion välillä on siis ristiriita. On arvokysymys miten se ristiriita ratkaistaan.
Minusta elämää ei voida elää vain yksiön vaan myös yhteisön ehdoilla. Varsinkaan tilanteessa jossa yhteisö (esimerkiksi länsimaiset yhteisöt) on toisen yhteisön (islamin) uhan kohteena.
En toki myöskään sanonut että alikersantti ajattelisi että "kasvatetaanpa tässä nyt ryhmäkoheesiota". Ei ryhmäkoheesion lisääminen ole jotain mistä rituaalien toteuttajat - alikersantit, papit tms. ovat tietoisia. Ns. proksimaattisesti rituaalien toteuttajat nauttivat kiusaamisesta tai kuvittelevat toimittavansa (pappien tapauksessa) pyhiä riittejä joihin perinteet heitä velvoittavat.
Ei ihminen ajattele seksiä harrastaessaankaan yleensä että teenpä tässä lapsia jota darwiniaaninen kelpoisuuteni kasvaa, vaan hän harrastaa seksiä nautinnosta. Mutta seksin nautinnollisuuden evolutiivinen selitys on se että ne jotka nauttivat seksistä saivat (ennen ehkäisyvälineitä) keskimäärin enemmän lapsia kuin muut.
Samalla tavalla alikersantti kiusaa kiuaamisen halusta. Ei hän ajattele mitään ryhmäkoheesiota.
Venäjän armeija on varmasti hirveä traumatisoiva paikka. Shiiat voivat olla lahjottavissa olevia kusipätä mutta neliökilometri nekiökilometriltä he valtaavat maailmaa.
Mitä Kreikkaan tulee en tunne kovin syvällisesti Kreikan historiaa. Olen lukenut mm. Popperin Avoin yhteiskunta ja sen viholliset, jossa on Sparta-kritiikkiä. Myönnän että minulla on ehkä idealisoitu kuva Spartasta, mutta niin taitaa monella olla idealisoitu kuva myös Ateenasta jossa naisten asema taisi olla todella huono ?
Libanonin kristityt ja Suomesta Amerikkaan lähteneet ovat ehkä yrittliäitä, mutta samalla he pakenevat onnettoman kotimaansa oloja ja pettävät oman yhteisönsä. Siinä mielessä he ovat heikkoja luusereita ja egoisteja. Kyllä varmasti talvisodan aikanakin jotkut yritteliäät pakenivat Ruotsiin töihin, mutta samalla he olivat maan pettureita. Riippuu tarkasteleeko ilmiötä yksilön vai yhteisön kannalta.
"Me emme enää elä metsästäjä-keräilijäyhteisöissä, ja nimenomaan naisethan ne ovat ne, jotka yhteisöä pitävät pystyssä ja jotka toimivat yhteisöä koossapitävänä voimana."
Me olemme aina ja ikuisesti metsästäjä-keräilijöitä niin kuin susi on aina metsästäjä vaika se kuinka koiraksi kesytettiin ja jopa vahvasti jalostettiin. Evolutiivisessa ympäristössä meille kehittyi metsästäjä-keräilijän mieli ja sitä ei kukaan meiltä vie pois. Hyvässä ja pahassa näin on. ("Uskon" siis evolutiopsykologiaan.)
Naiset eivät ylläpidä minusta yhteisöä vaan miehet. Mutta tämä on mielenkiintoinen kysymys. Mitä sinä tai minä tällä oikeastaan tarkoittamme - siis yhteisön ylläpitämisellä ? Minä tarkoitan siis kai sitä että mies taistelee sen puolesta että yhteiö A säilyy erillisenä yhteisöstä B. Miehelle se on mitä suurimmassa määrin itseisarvo, koska yhteisön A tuhoutuessa miesten kuolleisuus lienee paljon korkeampi kuin naisten. (Tilastoja ei minulla valitetttavasti tästä ole.)
Argumentointisi Meksikon osalta oli hyvää ja veti osittain mattoa minun argumentointini alta. Mutta väitän edelleen että "yhteisön A tuhoutuessa miesten kuolleisuus lienee paljon korkeampi kuin naisten". Tuhoutumisella tarkoitan sitä että ryhmä A menettää erillisen olemassaolonsa ja sulautuu esimerkiksi yhteisöön B.
En minä kiusannut alokkaita siksi, että heistä olisi näin tullut parempia sotilaita, vaan siksi että oli kiva käyttää valtaa ja panna toiset kärsimään.
Sinä olit/olet erittäin huono sotilas. Toivottavasti olet sittemmin löytänyt asian, jossa pärjäät.
Todettakoon, että armeija ei ollut minulle traumaattinen, vaan hyvin turhauttava kokemus. Menin sinne sillä mielellä, että opin maanpåuolustajaksi ja sotilaaksi ja että teen yhteiskunnan kannalta tärkeää työtä. Kahden päivän jälkeen huomasin olevani isojen poikien leikkikoulussa, jossa hommat tehtiin kaikkein tehottomimmalla, typerimmällä ja hankalimmalla tavalla.
Minulla oli myös armeija-aikanani mahdollisuus verrata Suomen armeijan menoa palkka-armeijan (USA) menoon, ja ero oli kuin yöllä ja päivällä. USA:n armeija on työpaikka, Suomen armeija on pakkolaitos.
Eli jälleen kerran kyse on siitä, että mikä on armeijan funktio ja armeijan funktio on olla valtion väkivaltakoneisto, ei isojen ihmisten leikkikoulu. Asevelvollisuus on äärimmäisen tehoton ja epätaloudellinen tapa kouluttaa sotilaita, ja asevelvollisuusarmeijoille yhteinen nimittäjä on hyvin huono moraali.
Se tunne, mikä minussa armeija-aikana nousi pintaan, oli turhautuminen< - turhautuminen siihen kaikkeen tehottomuuteen, pelleilyyn ja tärkeilemiseen. Turhautuminen puolestaan synnyttää häiriökäyttäytymistä, kuten kiusaamista. Kiusaainen puolestaan on sen kohteeksi joutuvalle hyvin traumaattinen kokemus, mutta sillä ei ole minkäänlaista ryhmäkoheesiota kasvattavaa vaikutusta. Pikemminkin päinvastoin: se synnyttää sekä kiusatuissa että sivustakatsojista epäluuloa muita ryhmän jäseniä kohtaan, rikkoo yhteishengen ja saa aikaan pelon ja epäluottamuksen ilmapiirin. Kiusaajalle se puolestaan antaa vallantunnetta ja testosteronipiikin.
Olen kuitenkin melko varna siitä, että jos olisin joutunut sotaan alokasaikanani, olisin ampunut alikersantteja selkään. Samalla tavoin olen melko varma, että itse ryhmyrinä olisin saanut omilta ryhmäni jäseniltä luodin selkääni. Tuota temppua kutsutaan USA:n armeijassa nimellä "fragging", eli epäsuositun, tyrannimaisen, epäpätevän tai mulkun upseerin tai aliupseerin murhaaminen taistelutilanteessa. Erityisesti asevelvollisarmeijat, joissa on erikseen varusmiehet (= tehtävään pakotetut) ja kapiaiset (= henkilökunta) ovat alttiita fraggingille: Vietnamin sodan loppuvaiheessassa noin puolet USA:n armeijan upseeritappioista oli murhia.
Asevelvollisuusarmeijat nousevat myös paljon helpommin kuin palkka-armeijat toisaalta kapinaan ja toisaalta kääntävät aseensa omiaan vastaan. Esimerkkinä tästä olkoon Vlasovin armeija toisessa maailmansodassa: sensijaan esimerkiksi brittejä (palkka-armeija) saksalaiset saivat värvättyä vain viitisenkymmentä. Samoin toisessa maailmansodassa kaikkein korkein moraali oli niillä armeijoilla, jotka koottiin vapaaehtoisista ja joille maksettiin palkkaa: Britannian asevoimat, USA:n asevoimat - ja Waffen-SS. Asevelvollisarmeijoiden moraali oli yleensä hyvin huono, ainoana poikkeuksena Suomi, jonka armeija ei kapinoinut eikä kääntänyt aseitaan omiaan vastaan.
Eli jos asevelvollisuus on siirtymäriitti, sillä on kansakunnan ryhmäkoheesion kannalta lähinnä vahingollinen vaikutus. Dramaattisimmin tämä tuli ilmi Vietnamin sodassa, jossa kaikki kolme armeijaa - Pohjois-Vietnamin armeija, Etelä-Vietnamin armeija ja USA:n armeija olivat jokainen kolme koko ajan kapinan partaalla. Ainoa osasto, jossa ei esiintynyt laajamittaista karkuruutta eikä kapinointia, oli USA:n merijalkaväki - joka koottiin vapaaehtoisista.
Mutta jos jatkamme keskustelua traumaattisista rituaaleista ja niiden tuottamasta hyödystä ryhmäkoheesiolle, kaikki todisteet puhuvat sekä Durkheimia että myöskin Sosisia vastaan: traumaattisten riittien kontribuutio ryhmäkoheesiolle on lähinnä negatiivinen, ja ne pikemminkin rikkovat ryhmäkoheesiota ja ryhmän keskinäistä luottamusta kuin parantavat sitä. Kaikkein rajuin vastaesimerkki on juuri Venäjän armeijan alennustila: kokemus on varusmiehille äärimmäisen traumatisoiva, ja tuloksena on organisaatio, jonka taisteluarvo lähenee nollaa, joka on sodassa itse itseään vastaan ja joka ei kykene suoriutumaan sille annetusta tehtävästä - varusmiehet murtuvat ensimmäisessä taistelukontaktissa ja lähtevät pakoon, ja Tshetsheniassa Venäjän armeija on joutunut käyttämän vapaaehtoisia palkkajoukkoja.
Eli Sosiksen argumentaatio kumoutuu jälleen: Venäjän armeija ei palvele enää Venäjän kansakunnan tarpeita missään muodossa, vaan siitä on tullut pelkkä itsetarkoitus. Kansakunta kuitenkin koostuu yksilöistä, eikä voida sanoa että mikä on pahaksi yksilöille olisi hyväksi yhteisölle, ja asevelvollisuudesta saatava nettohyöty on Venäjän kansan osalta rankasti negatiivinen. Venäjälle mielekkäintä olisi lakkauttaa kokonaan asevelvollisuus ja perustaa tilalle palkka-armeija, sillä palkka-armeijoiden moraali ja taisteluteho on aina parempi kuin asevelvollisilla, koska ne kootaan vapaaehtoisista.
Emme tietenkään voi elää yhteiskunnassamme yksilöiden ehdoilla, mutta yhteiskunta on kuitenkin yksilöitä varten eikä päinvastoin. Siinä vaiheessa, kun yhteiskunta muuttuu yksilön suojelijasta hänen sortajakseen, yhteiskunta menettää olemassaolonsa oikeutuksen. Tästä syystä diktatuurit ovat hyvin staiileja mutta äärimmäisen hauraita, kun taas demokratiat ovat labiileja mutta hyvin sitkeitä. Jos yhteiskunnat ovat nilviäisiä, niin diktatuuria voi verrata simpukkaan kun taas demokratiaa mustekalaan. Diktatuuria on vaikea kumota mutta kun diktaattori kumotaan, tuloksena on yleensä anarkia ja sisällissota (kuten Irakissa); demokratia on helppo kumota, mutta se merkitsee vain hallituksen vaihtumista rauhanomaisesti. Samoin ihmiset ovat valmiimpia vapaaehtoisesti puolustamaan demokratiaa kuin diktatuuria - tästä syystä diktatuurien armeijat ovat aina asevelvollisarmeijoita, joihin sotilaat pakotetaan.
Mitä Ateenaan ja Spartaan tulee, Spartassa oli spartiaattien keskuudessa lähes sukupuolinen tasa-arvo, kun taas Ateenassa naisen asema oli todella huono. Mutta ei se perioiki- tai heloottinaisen asema Spartassakaan ollut mikään kadehdittava.
Minusta siinä, että Libanonin kristityt lähtevät pois tukalaksi käyneestä maasta, ei ole mitään luuserimaista eikä mitään petturuutta. Se on järki-ihmisen toimintatapa: kun tilanne on tukala, on typerää jäädä kitkuttelemaan sinne liemeen. Voidaan aina kysyä, että mitä Libanonin kristityt ovat maalleen velkaa ja mikä velvoittaa heidät jäämään sinne tärveltyyn maahan, jos muualla on paremmin. Vastaus on, että ei mitään. Tunneihminen takertuu perinteisiin, köyhyyteen, kurjuuteen eikä uskalla lähteä pois kun tilanne on tukala. Jos yhteisöllä ei ole mitään annettavanaan yksilölle, niin miksi sitoutua siihen?
Me emme enää ole metsästäjä-keräilijäkulttuuri emmekä ole mitenkään biologisesti determinoituja sellaiseen. "Kulttuuri" sellaisenaan on hankittu ominaisuus ja kyse on sosiaalisesta evoluutiosta, ei biologisesta determinismistä. Ja juuri koko kulttuurin käsite on mahdollistanut irtautumisen biologisesta determinismistä. Susi on susi ja metsästäjä koko ikänsä, koska sitä kahlitsee biologinen determinismi eikä sillä ole kulttuurievoluutiota.
Mitkään sosiaaliset konstruktiot ja sukupuoliroolit eivät siis ole mitenkään kiveen hakattuja. Myös primitiivisissä kulttuureissa sukupuolirollit ovat vaihdelleet todella rajusti sarmatialaisten täydellisestä tasa-arvosta seemiläisten kansojen naisten täydelliseen orjuuttamiseen. Metsästäjä-keräilijän mieli ei siis ole biologista determinismiä vaan se on opittu asia ja kuuluu kulttuurievoluution puolelle. Metsästäjä-keräilijän mieli samalla häviää, mitä kauemmast etäännytään metsästäjä-keräilijäyhteiskunnasta. Kyse ei siis ole biologisesta determinismistä, vaan kyse on kulttuurievoluutiosta. Termit "evoluutiopsykologia" ja "sosiobiologia" ovat käytännössä vain eufemismejä fasismille.
Se yksinkertainen syy, miksi primitiivisissä kulttuureissa nimenomaan miehet ovat taistelijoita eivätkä naiset, on se että miehet ovat kulutustavaraa ja helposti korvattavissa (yksi mies voi siittää sadoittain naisia, kun taas nainen voi saada kerralla korkeintaan viisi lasta) ja toisaalta korkean kuolleisuuden vallitessa hedelmällisten naisten lukumäärä on pullonkaula yhteisön säilyvyydelle. Mitä alhaisempi on lapsikuolleisuus, sitä nopeammin saavutetaan ympäristön ekologinen kantokykymaksimi ja sitä kriittisemmäksi käy nyt syntyvyyden säännöstely kuolleisuuden sijaan. Elettäessä kantokykymaksimissa tai sen lähellä vähäisellä syntyvyydellä on nyt etu korkeaan nähden: määrällisesti pieni mutta laadultaan korkea populaatio kuluttaa resursseja paljon niukemmin kuin suuri massapopulaatio.
Kun syntyvyyden säännöstely kehitettiin, ja kun naiset vapautuivat nyrkin ja hellan takaa, he myös alkoivat naisittaa aiemmin miehille määrättyjä paikkoja, kuten poliisin ja armeijan tehtäviä, ja ovat osoittautuneet aivan yhtä hyviksi ja tehokkaiksi kuin miehetkin. Kun kaikkia naisia ei enää tarvita lisääntymiskoneiksi, heidän sosiaalinen roolinsa myös muuttuu. Metsästäjä-keräilijäkulttuurissa sukupuolittumista määräävä tekijä on syntyvyys, teollisessa kulttuurissa puolestaan kuolleisuus.
Laadun ylivoima määrään nähden käy selvimmin ilmeiseksi vaikkapa Irakin tilanteessa. Irakissa on 50 miljoonaa asukasta, mutta USA kykenee pitämään maata lähes täydellisesti kontrollissaan alle 200 000 miehen ja naisen joukoilla, joista vain kymmenesosa on todellisia taistelujoukkoja ja loput logistiikkaa. Niin paljon kun kuulemmekin terrori-iskuista ja vastarinnasta, se suuntautuu suurimmaksi osaksi omia siviilejä kohtaan, ja amerikkalaistappiot ovat hyvin vähäisiä.
Siksi en ole lainkaan peloissani muslimien valtavasta määrällisestä ylivoimasta. Laadullisesti he eivät vastaa lainkaan länsimaalaisia, vaan ovat ja tulevat aina jäämään alakynteen, muodostaen sosiaalisen alaluokan länsimaissa. He voivat rettelöidä ja aiheuttaa hälinää, mutta tavallisen keskiluokkaisen suomalaisen ei tarvitse kantaa heistä mitään huolta. Ja he tietävät myös, että jos he alkavat liikehtimään tosissaan, vastassa on länsimainen ammattilaisarmeija ja tuloksena on valtava kollektiivinen itsemurha ja muslimocaust. Keskiluokkaan nousevat muslimit puolestaan integroituvat nopeasti valtaväestöön ja maallistuvat, kuten on käynyt esimerkiksi tataariväestöllemme.
Ja kyllä, minä olin erittäin huono sotilas, ja pyrin tekemään kaikkeni saadakseni niin huonot spettarit armeijasta, ettei minua potkittaisi pois muttei myöskään koskaan tarvitsisi enää kerrata. Armeija kuitenkin vei 12 kuukautta elämästäni.
Armeijan ryhmäkoheesiota edistävästä vaikutuksesta:
Nähdäkseni ryhmäkoheesiota edistävä vaikutus ei välttämättä ilmene armeijalaitosta tukevasti, sikäli kun traumaattinen kokemus herättää närää armeijalaitosta ja sen henkilökuntaa vastaan. Kuitenkin voimakas yhteinen kokemus lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja luo eräänlaisen pienimmän yhteisen nimittäjän muuten eritaustaiselle joukolle.
Vaikka traumatisoiva armeijakokemus vahingoittaisi asevoimien ensisijaisen tehtävän toteutumista, se ei mielestäni ole lähtökohtaisessa ristiriidassa ryhmäkoheesion vahvistamisen kanssa. Lojaalisuus ei tällöin vain kohdistu armeijalaitokseen, vaan niihin, jotka jakavat saman trauman.
Naiset yhteisöä koossapitävänä voimana:
Muistelen lukeneeni, että juoruilulla -joka lienee enemmän naisten kuin miesten alaa- on merkitystä sosiaalisten suhteiden ja yhteisön koossapitämisessä. Juoruttaessa sekä kuulumisten vaihto että sosiaalinen kontrolli ja sanktiointi edesauttavat yhteenkuuluvuutta.
Olet varmaan oikeassa !
Mutta jos ajattelee maanpuolustusta - siis sotaa - on kuitenkin kaikkein oleellisinta että ryhmäkoheesio pelaa juuri miesten itsensä välillä. Lyhyen rintamaosuuden puolustus on todennäköisesti aika lokaalia toimintaa jossa tunteilla koko armeijaa kohtaan ei ole paljon käytttöä ?
Olen vastannut väitteisiin evoluutiopsykologiasta ja biologisesta determinismistä erillisenä postauksena.
Lähetä kommentti