Ystäväni erään firman talousosastolta totesi raskaasti, että nyt ne ovat tulleet meillekin. Siis vanhat nokialaiset.
Kauppalehti kirjoittaa tänään, että "Nokia-johtaja tuo raskaan yrityskulttuurin". Nokialainen johtaja ei enää ole suosittu, vaikka vielä vähän aikaa sitten oli.
Kuluneen kevään aikana on ... tultu siihen tulokseen että ei enää haluta Nokian yrityskulttuuria.
Miksipä haluttaisikaan. Nokialaisella johtajalla (ja myös monilla nokialaisilla työntekijöillä) on yleensä hyvin kapea vastuualue ja kapea osaaminen.
Hyvin harvoilla johtotason ihmisellä on ollut Nokiassa kokonaisvastuuta. Se on suuri heikkous... kun siirrytään esimerkiksi yrittäjälähtöiseen yritykseen, jossa pitäisi ottaa vastuu yhdestä tehtaasta, ei vanha toimintatyyli käy enää päinsä...
Vaikka nokialaiset johtajat tietävät, että yrityskulttuuri on uudessa firmassa täysin erilainen, ongelmia tulee.
Ihminen on jännä eläin, se toteuttaa uudelleen samoja asioita joita on tottunut tekemään.
Itsekin vanhana NSN-läisenä teen uudessa paikassani uudelleen samoja asioita joita olen tehnyt. Mutta en samoja asioita joita tein 2000-luvulla vaan samoja asioita joita tein NSN:n kultaisena aikana 1990-luvulla. Jos ihmisellä on pitkä työrupeama, on työrupeaman ajaltava hylättävä kaikki se saasta, joka on syntynyt mieleen silloin kun asioita alettiin tehdä väärin. Hylättävä kuin synti. Olen yrittänyt hylätä kaikki ne asenteet jotka opin NSN:ssä 2000-luvulla. NSN:n kultaiselta ajalta, joka oli toki raskasta aikaa, opin kantapään kautta mitä on työnteko. En osannut sitä luonnostani. Opin myös tekemään yhteistyötä muiden kanssa ja puhaltamaan yhteen hiileen, vaikken osannut sitäkään luonnastani. Opin myös vastuuntuntoa. Sen hyvän olen yrittänyt kaivaa sieluni pohjasta.
Eikä tietysti riitä se että hylkää vain kaiken saastan, vaan on hylättävä myös se "hyväkin" mikä ei sovellu enää uuteen ympäristöön.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Olisiko suomalaisille liian raskasta myöntää, että Nokia kaatui yhtiön sisäiseen rent seekingiin?
Sama ilmiö toistuu valtiossa, kunnissa, ev. lut. kirkossa, ja lukuisissa suomessa toimivissa suuryrityksissä.
Ehkäpä juuri näin.
Teknologiamurros on tosin aina hankala markkinajohtajalle. On vaikea sanoa mitä Nokian olisi pitänyt tehdä menestyäkseen.
Heikko signaali rent seekingistä Nokiassa oli esim. 2009 syksyn uutinen, jossa Nokia ilmoitti ostavansa matkailusivusto Dopplr:n.
Faktat tästä casesta:
-Lisa Sounio perusti Dopplr:n.
-Lisa Sounio on aviossa Marko Ahtisaaren kanssa.
-Marko Ahtisaari työskenteli ostohetkellä johtajana Nokiassa
Johtopäätökset voi itse kukin vetää.
Kauppaa toitotettiin mediassa, vaikka Dopplr oli käytännössä tuntematon ja käyttämätön palvelu. Kävijämäärät olivat todella alhaisia.
Oli aika hauskaa kun Kauppalehden pääkirjoitus heti seuraavana päivänä esitti että kyllä Nokian johtajat ovat ihan kelpo väkeä kuitenkin.
90-luvulla Nokiassa saattoi olla kovaa porukkaa.
Ei enää niinkään 2000-luvulla.
Lähetä kommentti