keskiviikkona, heinäkuuta 20, 2011

Mikä kristinuskossa mättää ?

Kuten blogin lukija tietää, en ole vapaa-ajattelija, enkä ateisti enkä suhtadu erityisen kriittisesti mihinkään uskontoon. Olen darwinisti henkeen ja vereen, mutta en yleensä kritisoi kreationistejakaan, vaikka en kreationismia tietenkään hyväksy. Minua ei oikeastaan juurikaan kiinnosta Jumalan olemassaolo, luomiskertomuksen todenperäisyys, se onko maa maailman keskipiste tms. asia.

Kritisoin kristinusko erityisesti yhdessä asiassa. Jeesus sanoi Vuorisaarnassa Luukkaan mukaan:

Mutta teille, jotka kuulette, minä sanon: rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat, siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä parjaavat. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa hänelle toinenkin, ja jos joku ottaa sinulta vaipan, älä häneltä kiellä ihokastasikaan. Anna jokaiselle, joka sinulta anoo, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinun omaasi ottaa.

Siitä, että kreationisti kieltää kehitysopin ei ole arkielämämme tai yhteiskunnan toiminnan kannalta ehkä kovinkaan valtavaa haittaa. Mutta se että Jeesus kielsi vastavuoroisuuden, ja että moni ei pelkästään kristitty vaan myös varsinkin vasemmistolainen otti neuvosta vaarin, on johtanut käsittäääkseni monenlaiseen harmiin.

Poskensa kääntäjiä on kaikkialla - varsinkin sosiaalivirkailijoiden keskuudessa. Puhutaan esimerkin voimasta. Käyttäytyistiede, antropologia, matemaattinen taloustiede tai biologia ei tue väitettä esimerkin voimasta kuin hyvin rajoitetusti. Korkean statuksen ihmisiä toki matkitaan, mutta posken kääntäjiä harvoin.

Onneksi moni pragmaattinen kristittykin on unohtanut tämän järjettömyyden. Luukasta parempi ohjekirja on vaikkapa Edda:

A man ought to be a friend to his friend and repay gift with gift. People should meet smiles with smiles and lies with treachery. A man ought to be a friend to his friend and also to his friend’s friend. But no one should be friendly with a friend of his foe.

Vastavuoroisuus laajassa mielessä on kaiken yhteistyön perusta. Toki Jeesus siinä oli oikeassa, että jatkuva kostomieliala, varsinkin jos yhteiskunnalla on tehokkaat instituutiot rikollisten rankaisemiseen, on tehotonta koska se johtaa koston kierteeseen ja mielen katkeroitumiseen. Mutta mustavalkoisesti tulkittuna Luukkaan ohje on sairas.

22 kommenttia:

IDA kirjoitti...

Suosittelen paavimme Benedictuksen kirjaa Jeesus Nasarettilainen. Hän kysyy: "Mutta on se, mitä Jeesus sanoo, myös realistista? Tuleeko, saako edes toimia niin? Eikö Jeesuksen sanomassa ole jotakin, mikä tuhoaa kaiken konkreettisen sosiaalisen järjestyksen, kuten Nauser väittää? Voiko sillä tavoin rakentaa yhteisön, kansan?" Ja vastaakin jotenkin.

Muutenkin erittäin suositeltava kirja.

Kari Rydman kirjoitti...

Juuri tuossa kohdassa kristinusko eroaa useimmista muista, varsinkin islamista. Tuon takia kristittyjä pidetään heikkoina ja puolustuskyvyttöminä. Tottahan se onkin, että moni on menettänyt henkensäkin tuon vuoksi. Mutta minä luulen että se on kristinuskon vahvimpia osia, "kultaisen säännön" ja muiden ohella.

Tiedemies kirjoitti...

En ota kristinuskon teologiseen tms. puoleen kantaa, mutta tuon voi nähdä myös sitä taustaa vasten, että tuon ajan ja paikan kulttuurissa oli jonkinlainen verikosto/kunniakulttuuri. Ihmiset tappoivat toisiaan loppujen lopuksi aika mitättömistä syistä, mikä ei ole kovin tehokasta.

Altruismin korostamisella voidaan murtaa vastavuoroisuuden ja kunniakoodin yhdessä luoma massiivinen tehottomuus. Se voi toki olla pidemmällä aikavälillä huono juttu, mutta vastavuoroisuus täysin symmetrisenä strategiana ei välttämättä ole kovin tehokas eikä johda yhteistyöhön. Esimerkiksi jos yhteiskunnassa vaikuttaa useita heimoja ja heimojen välillä on verikostoja (=vastavuoroisuus), voi aivan vahingossa syntyä hirveä kierre, jota ei vain voida katkaista.

Itse karsastan suoraviivaista vastavuoroisuutta, en esimerkiksi pidä kostamista mielekkäänä strategiana. Esimerkiksi oikeuslaitoksessa voisi mielestäni kostamista tai kunniakoodia pitää kovennusperusteena, koska kyseessä on jonkinlainen "viharikos".

Jukka kirjoitti...

Luulen että ristiriita syntyy siitä että jotain jätetään tuossa Luukkaan tekstissä sanomatta.

Tarkoitan siis ristiriitaa että minä väitän että posken kääntäminen on sairasta ja että Karin (ja ilmeisesti Idan) mielestä se on parasta kristinuskossa.

Jotain jätetään sanomatta mikä oletetaan implisiittisesti. Sääntö on esitetty niin, että siitä saa kuvan että se on universaali.
Tosiasiassa se ei ole universaali.

Sääntö voi olla ihan järkevä (peliteorian mielessä self-enforcing) mikäli jokin mainitsematta jätetty ehto täyttyy.

Ehto voisi olla vaikkapa:

1. Kristitty A voi luottaa, että vaikka hän on itse valmis kääntämään poskensa toiselle kristitylle B, tämä ei anna mitään etua egoisteille ja muiden hyväksi käyttäjille, koska Jumala, seurakunta tms. kolmas osapuoli C rankaisee B:tä A:n puolesta.

2. Muiden kuin kristittyjen osalta ongelma taas ratkaistaan niin, että

a) ollaan mahdollisimman vähän tekemisissä muiden kuin kristittyjen kanssa (poikkeuksena saarnaajat jotka taas saavat kärsimyksistään korkeimman palkan eli marttyyrin kruunun tai ainakin korkean statuksen seurakuntalaisten silmissä) tai

b) noudatetaan posken kääntämissääntöä vain omien keskuudessa.

Näitä implisiittisiä oletuksia ei sanota ääneen. Niin kuin ei koskaan kaikkia oletuksia sanota ääneen.

Sama mikä pätee posken kääntämisen osalta pätee myös esimerkin osalta.

Alkukristittyjen yhteisössä tietyin edellytyksin esimerkillä on voimaa, vaikka esimerkin antaja ei olisikaan korkean statuksen yksilö vaan leski, joka antaa rovon.

Jukka kirjoitti...

Tiedemies, niin varmaan on mutta vastavuoroisuuden vaihtoehto ei ole posken kääntäminen vaan instituutiot kuten third party punishment, oikeuslaitos, uskonto, valtio tms. jotka mahdollistavat että yksiviivaiseen kostoon ei tarvitse mennä.

Toisaalta vastavuoroisuutta on myös se että teen niin kauan yhteistyötä kuin muutkin ja jos muut eivät enää tee niin poistun paikalta. Ei siinä mitään koston kierrettä silloin synny.

IDA kirjoitti...

Eihän tuossa tehdä yhteistyötä ollenkaan. Kyse on ikuisuudesta, joka yksinkertaisesti on oikeudenmukainen ilman meidän räpistelyjämmekin. Sen suhteen ei ole mitään järkeä kiinnittää huomiota omaan koskemattomuuteen tai omaan omaisuuteen. Ihmisen koskemattomuuden loukkaaminen on tietenkin vakava synti ja ihmisellä on oikeus puolustaa itseään.

Vuorisaarna laajempana on Matteuksen evankeliumissa. Edelleen suosittelen tuota paavin kirjaa. Siinä juutalainen tutkija Jacob Neusner kiinnittää huomiota juuri tuohon, että Jeesuksen opetuksessa tarjolla ei ole minkäänlaista sosiaalista struktuuria, joka olisi toteutettavissa poliittisesti konkreettisella tavalla.

Jukka kirjoitti...

:)

Minä näen asian aina toisella tavalla. Jonkinlaista perusyhteistyötä on minusta jo se, että ihmiset jättäisivät lyömättä toisiaan. Tai että porukalla sovittaisiin että muiden kiusaaminen koulun pihalla on kielletty.

Jukka kirjoitti...

Siis po. "aika toisella tavalla" eikä "aina...".

Aakke / Miltton kirjoitti...

Kristinuskoa on ihan turha yrittää käsitellä tieteellisellä tavalla.

Kyse on loppujen lopuksi (kristillisestä) moraalista, joka on mielipidekysymys. Ei siis kysymys, jossa on "oikea" ja "väärä" vastaus.

Jukka kirjoitti...

Olen erittäin eri mieltä.

Tiede ei tietenkään voi ottaa kantaa siihen onko moraaliväite "on käännettävä oikea poski" jotenkin tosi vai ei.

Eikä se ainakaan minua kiinnosta enkä siitä puhunut.

Mutta voidaan kuitenkin kysyä peliteoreettisessa mielessä, miten käy pelaajan joka pelaa vaikkapa vangin dilemmaa tuolla tavalla "always co-operate what ever the other player does". Hänen utiliteettinsa on heikompi kuin muiden ja jotenkin hän häviää markkinoilta.

Voidaan siis kysyä onko tuollainen strategia Nashin tasapainotila tai siis itseään ylläpitävä. Ei ole.

Tiedemies kirjoitti...

Peliteoreettisesti strategia on ehkä huono, mutta yhteiskunnassa, jossa vastavuoroisuus ja epäluuloisuus on suurta, laajojen ihmisjoukkojen omaksuma altruismi voi keikauttaa tasapainon tehokkaaksi.

Tiukassa vastavuoroisuuden kulttuurissa vähäinenkin petkuttajien/rosvojen/jne määrä voi johtaa tehottomuuteen kun vastavuoroisuutta sovelletaan klaanien tai jengien tms välillä, eli kun yksittäinen rikkomus kunniakoodia vastaan kostetaan ylimitoitetusti ja koston kierre alkaa.

En usko, että ohjetta oli annettu aikanaan ikuisuutta ajatellen. Kristityt varmaan uskovat niin, ja ihan hyvä niin, mutta olen siinä mielessä kanssasi samaa mieltä, ettei sellainen strategia voi kovin voimakkaasti yleistyä ilman, että vapaamatkustaminen tai huijaaminen samalla yleistyy.

Tuplis kirjoitti...

Jukka:
Tarkoitan siis ristiriitaa että minä väitän että posken kääntäminen on sairasta

Minä käsittelin taannoin samaa ongelmaa, ja tulin lopputulokseen, jossa pointtina on se, että kostamaan ei lähdetä. Jos johonkin puututaan, lähdetään estämään pahantekoa, ei korostamaan egoa.

Ei siis vastata pahaan tekemällä lisää pahaa.

Jukka kirjoitti...

Pahaan on ehdottomasti vastattava. Se kutsutaanko tätä kostoksi, rankaisuksi vai yhteistyöstä vetäytymiseksi hiukan riippuu tilanteesta.

Parasta tietysti olisi että rankaisun tekisi kolmas osapuoli, jolloin ei syntyisi koston kierettä. Tällaista altruistista rankaisijaa ei kuitenkaan ole aina saatavilla.

Tiedemies kirjoitti...

Kostaminen on epärelevanttia peliteoreettisesti, jos riski jäädä kiinni itse teosta vain on tehty riittävän suureksi. Opportunistisen rikoksen riskiä voi kasvattaa paitsi kostamalla, myös Tupliksen mainitsemalla puuttumisella itse pahantekoon.

Lisäksi esimerkiksi tiukat rangaistukset eivät useinkaan johda vähäisempiin rikosmääriin. Pohjoismaissa rangaistukset ovat tyypillisesti olleet hyvin lieviä, niin että oikeuslaitosta ei voi pitää "altruistisena rankaisijana", mutta rikollisuus on silti verraten vähäistä. Syyt tähän ovat todennäköisesti kyllä ihan muualla, mutta en tässä väitäkään että rankaisijan lepsuus on _syy_ vähäiseen rikollisuuteen, vaan että rankaisijan ei tarvitse olla likipitäenkään vastavuoroinen toimiakseen.

Ei ole minun asiani tulkita kristittyjen oppeja kristityille, mutta itse olen ymmärtänyt tuon jotenkin niin, että kostaminen ja "silmä silmästä"- periaate ovat kehnoja, ja että vähän lepsumpi vastaaminen rikkomuksiin on todennäköisesti riittävää.

Peliteoreettisissa iteroidun vangin dilemman simulaatioissa "luota n kertaa ja sitten kopioi seuraavaa" on parempi isommilla n:n arvoilla, kun huijareita on jonkin verran, huijareiden määrä alussa ratkaisee, mikä näistä yleistyy. Kun ehdin, voisin rakentaa yksinkertaisen simulaation, minulla on jo idea tästä.

Jukka kirjoitti...

Pieni rankaisu riittää ehkä siksi että ihmisellä ainakin tietyissä kulttuureissa on jonkinlainen häpeän tunne. On todella häpeällistä saada pienikin näpäytys muilta ihmisiltä.

Tuplis kirjoitti...

Tarkoitin kostolla nimenomaan henkilökohtaista hyvitystä eli tavalla tai toisella silmää silmästä. Kristinusko kieltää tämän. Se ei salli loukatun egon olla oikeutus väärinteolle. Väärin tekemistä ei voi valkopestä mistään syystä. Jokaisen kristillisen teon motiivi on viime kädessä rakkaus - se, mikä kullekin on hyväksi. Kostossa ei ole kyse tästä, vaan siitä, että annetaan takaisin - yleensä mielellään vähän ylimääräistäkin, "opetukseksi".

Monissa muissa katsannoissa, uskonnollisia tai ei, kostaminen on paitsi oikein myös imperatiivi. Ne toimivat käytännössä huonommin kuin kristillinen vaihtoehtonsa.

Ego, seksuaalisuuden ohella, on ihmiskunnan tuhoisimpia voimia, ja on kahlittava jos meinataan aikaansaada toimiva yhteiskunta. Ymmärtääkseni tähän pohjaa kristinuskon käsitys siitä, että täytyy "hukata itsensä" löytääkseen Jumala - lopettaa eläminen itsekeskeisestä lähtökohdasta ja asettaa maaliksi hyvänteko.

En usko siihen, että pahaan puuttuminen ulkoistetaan yhteiskunnan väkivaltakoneistolle, koska jälkimmäinenkin koostuu ihmisistä, jotka paitsi pystyvät pahaan myös tekevät sitä, minkä lisäksi nämä ovat harvoin paikalla tarvittaessa.

Siitäkin valinnasta, että ulkoistaa itsensä ja lähimmäistensä puolustamisen vääryyttä vastaan jollekin toiselle taholle, joutuu kantamaan vastuunsa. Yleensä useammalla tavalla kuin luulisi.

Jukka kirjoitti...

Siitäkin valinnasta, että ulkoistaa itsensä ja lähimmäistensä puolustamisen vääryyttä vastaan jollekin toiselle taholle, joutuu kantamaan vastuunsa. Yleensä useammalla tavalla kuin luulisi.

En usko että Luukkaan tekstin sisäistäjä ulkoistaakaan sitä mihinkään. Mutta joku ottaa sen tehtävän viran puolesta. On se sitten Jumala, valtio, kylän ämmät, ...

Ymmärtääkseni tähän pohjaa kristinuskon käsitys siitä, että täytyy "hukata itsensä" löytääkseen Jumala ...

Jep samoilla linjoilla.

IDA kirjoitti...

TM:

"En usko, että ohjetta oli annettu aikanaan ikuisuutta ajatellen."

Et usko, että Jeesus oli Jumala, että laki oli Jumalan israelilaisille antama ja, että Vuorisaarna käsitteli tuota lakia Jumalan antamana lakina. Mikäli nuo taas uskoo, kuten kristityt uskovat, se johtaa tietenkin aivan radikaalisti erilaisiin tulkintoihin :D

Minusta tuota ei voi käsitellä peliteoreettisesti. Kristillisestä näkökulmasta peliin pitäisi lisätä persoonalliset, ihmisestä riippumattomat pahuus ja hyvyys. Jos ne jätetään pois, koko sanomasta ei oikein muodostu kristillistä tulkintaa. Mikäli pysyttäisiin pelkästään maallisessa ja historiallisessa kontekstissa voisi tietenkin ehkä kysyä: "Kumpi voitti, roomalaiset vai juutalaiset?"

IDA kirjoitti...

KKK asettaa seuraavat ehdot aseelliselle vastarinnalle omaa hallitusta vastaan: (1) perusoikeuksia todella loukataan raskaasti ja jatkuvasti; (2) kaikki muut keinot on käytetty loppuun; (3) aseiden käytöstä ei seuraa vielä pahempi epäjärjestys; (4) onnistuminen on perustellusti mahdollista; (5) järkevästi ajatellen mitään muita ratkaisuja ei ole nähtävissä.

Sen kummemmin tutkimatta uskoisin, että tuo näkemys voidaan perustella kristinuskon ja katolisen kirkon opin kautta melko kattavasti.

Opin mukaanhan Suomessa täyttyisi ensimmäinen kohta, mutta eivät muut.

Toukka kirjoitti...

Jos oletetaan, että

1) Jeesus uskoi tai tiesi olevansa Jumalan poika

2) Jeesus tarkoitti poskisäännön vakavasti otettavaksi

3) Jeesus uskoi lähetyskäskyn noudattamisen johtavan lopulta kaikkien kansojen kääntymykseen ja

4) Jeesus uskoi, että sen Tien, Totuuden ja Elämän seuraaminen, johon hän ihmisiä kutsui, johtaa väkivallattoman ihmisen syntymiseen

voidaan hahmotella malli, jossa toisen posken kääntäjät ehtivät käännyttää verikostajia Kristuksen seuraajiksi nopeammin kuin verikostajat ehtivät listiä lähetystyön tekijöitä, ja lopulta väkivallaton Jeesus-yhteisö selviää globaalina voittajana. Näin erityisesti, jos toisen posken kääntäminen lisää Jeesus-kultin suosiota käännytettävien keskuudessa.

Näillä taustaoletuksilla kehotus kääntää toinenkin poski ei johtaisi Jeesus-yhteisön tuhoon.

Tämä on omastakin mielestäni melko lailla huuhaata, mutta niin on suuri osa ihmisten ajattelusta ylipäätään.

Jukka kirjoitti...

Toukka,

Jeesus ei olettanut että kaikki tekevät parannuksen. "Harvat ovat valitut".

Vaikka kaikki kuulevatkin Jumalan sanan ennen maailmanloppua useimmat hylkäävät sen.

Jeesuksen mielestä kristityt saavat palkan taivaassa ja siksi vaikka posken kääntäjät kärsisivät täällä maailmassa kuinka, heidän kannattaa kääntää poskensa.

tommi kirjoitti...

Jeesushan sanoi, ettei hänen valtakuntansa ole tästä maailmasta. Uskomalla ei tule rikkaaksi eikä onnelliseksi eikä ihottuma parane vaikka kuinka rukoilee.

Opeilla saa paskaa niskaansa mutta toisaalta tästä näkökulmasta on vielä pahempi, jos ei onnistu edes ajatuksissaan nousemaan näiden kinojen yläpuolelle.

Se, että pitää katkeruutta kokemastaan kytemässä sisällään on rangaistus itsessään.

Sitä, että tarkkailee elämää paitsi ajallisesta, myös ikuisuuden näkökulmasta, ei kai väitetäkään mitenkään menestysreseptiksi vaan se on arvo sinänsä, ja jos sen arvoa ei vain näe, niin ei voi mitään. Alkutekstissä puhutaan "synnistä" ja sellaisesta mutta se on vähän hämäävää koska sanojen määritykset ovat hukkuneet nykykielenkäytöstä.