torstaina, maaliskuuta 10, 2011

Fukuyamalta uusi kirja instituutioista

On laajasti tunnustettua että markkinatalous - ja toimiva yhteiskunta yleensä - tarvitsee tukijalakseen erilaisia instituutioita - mm. jonkinlaisen sopimusjärjestelmän.

Erimielisyyttä on lähinnä siitä, miten instituutiot syntyvät ja miten niitä parannetaan. Hayekin mukaan instituutiot ja säännöt eivät ole syntyneet niinkään rationaalisen konstruktion kautta tai vapaan sopimusten teon kautta, vaan (oleellisin osin) sponttaanisti. Ihmisen on Hayekin mukaan mahdotonta luoda ratioon perustuen optimaalista sääntöjärjestelmää suunnittelemalla. Instituutiot syntyvät sponttaanisti ja valikoituvat eräänlaisen luonnonvalinnan (Hayekin kulttuurisen ryhmävalinnan) kautta. Instituutioiden muuttaminen on samasta syystä hyvin vaikeaa. Hayek on traditionalisti, vaikkakaan ei konservatiivi.

Fukuyama on käsitellyt aiemmin Putnamin hengessä luottamuksen merkitystä kansakunnan menestystekijänä. Uusimmassa kirjassaan hän käsittelee instituutioita kansakunnan menestystekijänä. Kirjaa ei ole vielä julkaistu mutta New York Times referoi kirjaa:

Institutions, though cultural, can be very hard to change. The reason is that, once they are created, people start to invest them with intrinsic value, often religious. This process “probably had an evolutionary significance in stabilizing human societies,” Dr. Fukuyama said, since with an accepted set of rules a society didn’t have to fight everything out again every few years. The inertia of institutions explains why societies are usually so slow to change. Societies are not trapped by their past, but nor are they free in any given generation to remake themselves.

Just as institutions are hard to change, so too they are hard to develop. “Poor countries are poor not because they lack resources,” Dr. Fukuyama writes, “but because they lack effective political institutions.” The absence of a strong rule of law, in his view, is “one of the principal reasons why poor countries can’t achieve higher rates of growth.”

So does the inertia of institutions mean it is futile for the United States to try to impose democratic government on countries that have never had it, like Iraq and Afghanistan? “It’s extraordinarily difficult to create institutions in other societies,” Dr. Fukuyama said. “If you impose rules people don’t have commitment to, they don’t take. On the other hand, Japan and Korea and China itself have adopted foreign institutions at great variance with their own and have made use of them.”


Fukuyama on siis tehnyt selvän pesäeron neokonservatiivien demokratian levittämis-puuhiin. Sen sijaan Fukuyama etsii innostusta E.O.Wilsonista aikamme ehkä suurimmasta biologista:

Human social behavior has an evolutionary basis. This was the thesis in Edward O. Wilson’s book “Sociobiology” that caused such a stir, even though most evolutionary biologists accept that at least some social behaviors, like altruism, could be favored by natural selection.
Enlarge This Image

In a book to be published in April, “The Origins of Political Order,” Francis Fukuyama of Stanford University presents a sweeping new overview of human social structures throughout history, taking over from where Dr. Wilson’s ambitious synthesis left off.

Dr. Fukuyama, a political scientist, is concerned mostly with the cultural, not biological, aspects of human society. But he explicitly assumes that human social nature is universal and is built around certain evolved behaviors like favoring relatives, reciprocal altruism, creating and following rules, and a propensity for warfare.

Because of this shared human nature, with its biological foundation, “human politics is subject to certain recurring patterns of behavior across time and across cultures,” he writes. It is these worldwide patterns he seeks to describe in an analysis that stretches from prehistoric times to the French Revolution.


Kirja käsittelee ihmisen instituutioiden kehitystä tribalismista eurooppalaiseen laillisuuden yhteiskuntaan. Kirja ilmestyy huhtikkuussa.

Kritiikkinä Fukuyaman ajatteluun pitää kuitenkin huomauttaa, että hänen selityksensä instituutioiden hitauteen on naivi. Hitaus ei johdu pelkästään pyhyyden liittämisestä instituutioihin vaan siitä, että instituutiot ovat usein ratkaisuja (Nash tasapainotiloja) strategisiin tilanteisiin, jotka ovat luonteeltaan kordinaatiopelejä:

Jos kaikki pelaavat tavalla A, minunkin on tehokkainta pelata tavalla A, vaikka kaikille olisi parempi jos pelaisimme kaikki tavalla B.

Realisistisemmman kuvan instituuutioiden muutoksesta antaa mm. taloustieteilijä Samuel Bowles.

2 kommenttia:

Tiedemies kirjoitti...

Jep, juuri koordinaatiopelien ratkaisemiseen tarkoitetut instituutiot ovat ongelmallisimpia, ja lopulta niiden problematiikka on kaikkein mielenkiintoisinta.

Ne ovat myös sellaisia, jotka räikeimmin johtavat typeriin "kulttuurillisiin" konventioihin, joista on haittaa kaikille. Ympäröivä yhteiskunta voi kehittyä monella tavalla tällaisen instituution ympärillä jättäen sen kuitenkin elämään. Pelkkä konformismin tarve voi pitää yllä tällaista instituutiota, jonka funktio on jo kauan aikaa sitten menetetty.

Räikeimpinä esimerkkeinä voi pitää erilaisia lasten sukuelinten silpomisen instituutioita. Vaikka niillä on ehkä ollut joskus jonkinlainen funktionaalinen rooli, niiden rooli on usein vain "naimakelpoisuuden" tai yhteisön jäsenyyden osoittaminen.

Oma, toisinaan vihaksikin äityvä, kriittisyyteni traditionalismia ja konservatismia kohtaan juontaa juurensa siitä voimattomuuden tunteesta, jota koen sen edessä kun perinnettä puolustava henkilö vetoaa tällaisen järjettömyyden jatkamisessa juuri sen koordinaatiotehtävään.

Pahimmillaan se on jotain senkaltaista, että koordinaatiotehtävä on täysin abstrakti, muotoa "mitä siitäkin tulisi, jos kaikki alkaisivat tehdä mitä huvittaa", ikäänkuin instituution itseisarvo olisi siinä, että se on olemassa.

Jukka kirjoitti...

Syy taas siihen miksi minä olen traditionalisti on ehkä se että ajattelen että kulttuuriset konventiot ovat välttämättömiä että tiettyjä dilemmoja voidaan ratkaista.

Vangin dilemma transformoituu ehkä koordinaatiopeliksi, kun tietynlainen käyttäytyminen julistetan synniksi. Tällöin on edes toivoa että yhteistyö onnistuu.

Kun amishit kieltävät vaakutuksen oton, he tulevat riippuvaisemmiksi toisistaan, jolloin yhteistyön edellytykset paranevat.

En kiistä että kulttuurisen konventiot usein johtavat sitten tehottomiin ratkaisuihin varsinkin olosuhteiden muuttuessa.

Maailma on kuitenkin dynaaminen, konventiot muuttuvat, mutta eivät ehkä ensi sijassa järkeilyn vaan muiden voimien kautta.

Siis ryhmävalinnan, jonka voi ajatella materialisoituvan vaikkapa jaloilla äänestämiseksi.