torstaina, maaliskuuta 10, 2011

Sana "Chile"

Sana Chile tuo mieleen erilaisia asioita eri ihmisille. Nykyihmiselle sanasta Chile tulee mieleen lähinnä maanjäristys ja kaivosonnettomuus, jotka chileläiset hoitivat varsin mallikkaasti.

Minulle se tuo mieleen Augusto Pinochetin joka pysäytti marxismin yhdessä maassa tosin aika ilkeitä keinoja käyttäen. 70-80-luvulla maailmassa oli ideologioiden sota - mm. taistolaisliike pyrki avoimesti tekemään Suomen sosialistiseksi Neuvostoliiton nukkevaltioksi.

Me oikeistolaiset - tai laitaoikeisolaiset - tuimme silloin kaikkea marxismin vastaista toimintaa - oli se sitten Puolan ay-liikkeen lakko-taistelua yksipuoluejärjestelmää vastaan, Portugalin maltillisten voimien taistelua demokraattisin keinoin äärivasemmiston valtapyrkimyksiä vastaan tai Chilen armeijan taistelua ulkoparlamentaarisin keinoin demokraattisesti valittua marksilaista presidenttiä vastaan.



Ääriasemmistolaiselle, joka 70-80-luvulla taisteli marksismin puolesta, Chilestä tulee mieleen kaunis muisto ns. "kansainvälisestä solidaarisuustyöstä". Chilen tapauksessa äärivasemmistolainen sai kerrankin tukea demokratiaa fasismia vastaan, vaikka hänkin tietysti primääristi ei tukenut demokratiaa vaan marxismia.

Nyky-helsinkiläisille ala-asteelaisille, jotka ovat käyneet kulttuurikeskus Caisassa, Chilestä tulee mieleen jotain muuta. Kulttuurikeskus Caisassa chileläinen nainen kertoo lapsille, että Chile on erilainen kuin Suomi siinä mielessä että Chilessä ihmiset ovat ystävällisiä ja hymyilevät. Lapset ovat täysin tympääntyneitä tähän. Lapset kyselevät, miksi he joutuvat käymään neljä kertaa ko. paikassa kuuntelemassa propagandaa. Minua asia lähinnä naurattaa, koska pääsen sitten näyttämään kuvan Chilestä, jossa ei hymyillä:

16 kommenttia:

Sammalkieli kirjoitti...

Pinochet nyt ei ollut mitään muuta kuin maanpetturi ja rikollinen. Hän nousi laillista ja kansan valtuuttamaa esivaltaa vastaan. Äijä olisi pitänyt hirttää ja syöttää koirille. Kävisin kusemassa tuon paskaläjän haudalle, mutta kun ei - tuo saastainen pelkuri on kuulemma tuhkattu.

Chilen tapahtumat eivät oikeastaan osoittaneet muuta kuin vain sen, että äärimmäisessä tilanteessa te porvarit olette aina valmiita puhtaaseen verenvuodatukseen jos kansan tahto ei satukaan miellytämään.

No, onneksi myös vasemmisto kykenee itsepuolustukseen.

Jukka kirjoitti...

Turhaan uhoat.

Minähän myönsin että Pinochet oli fasisti ja hänen tukemisensa oli ehkä ymmärrettävää sitä ideologisen sodan taustaa vastaan, mutta ei tietysti puolustettavissa.

Jukka kirjoitti...

Monet vasemmistolaiset laulavat illanistujaisissa vallankumouslauluja, mutta eivät myönnä vieläkään että siinä vallankumouksessa, jonka kaunista muistoa te yhä ylläpidätte, murhattiin 100 miljoonaa ihmistä.

En yhtään kiellä että minulla on emotionaalisella tasolla erittäin suuria vaikeuksia suhtautua Pinochetiin negatiivisesti - tai olla suhtautumatta häneen positiivisesti - mutta älyllis-moraalisella tasolla ymmärrän että hän on murhaaja.

Jukka kirjoitti...

Itse ihailet murhaajia 100%:sti - minä sentään tällä kirjoituksella tarkasteklin itsekriittisesti omia tekoja.

Sammalkieli kirjoitti...

Mutta johtuiko se todella juuri kommunismista? Pitäisi vakioida eräs keskeinen kulttuurifaktori, eli aasialainen mentaliteetti, ensin pois. Sen jälkeen saattaa olla, että me toverit pääsemme aika tasoihin Pinochetin kanssa - myönnän että kun ruorimies muuttaa kurssia liian rajusti, muutama matkustaja voi hyvinkin tippua yli laidan.

Parasta kuitenkin edetä kohti sosialismia hitain ja demokraattisin askelein. Kritiikkini koskikin sitä, että te porvarit olette aina valmiita kumoamaan väkivalloin juuri tällaiset muutokset. Chilessa sosialismiin olisi päästy nimenomaan väkivallattomasti ja demokraattisesti valitun eliitin johdolla.

Sammalkieli kirjoitti...

Jukka, pakkohan siinä on olla jotain outoa, että maassa, jossa on Afrikan kolmanneksi korkein HDI, kansa lähtee kapinoimaan. Tuossa on pakko olla jotain mätää - tuota porukkaa ihan oikeasti kustaan silmään.

En puolustellut Tunisian ja Egyptin diktaattoreja. Mutta Gaddafia puolustan, koska hän on objektiivisilla mittareilla ollut libyalaisille niin hyvä johtaja kuin poliittiset johtajat ylipäänsä voivat olla.

Jukka kirjoitti...

Aasiaan viittamisen voin taas sivuuttaa viittaamalla latinalaiseen luonteeseen. Chileläisen upseerin ihanaan temeperamettiin.

Mutta kun kyse ei ollut aasialaisista eikä latinoista vaan meistä jotka elimme vaikkapa 60-80-luvuilla tai vaikka ennen sitä. Ja näimme ja hyväksyimme sen että meikäläiset tappoivat teikäläisiä.

Tai hyväksyimme ainakin diktatuurit jotka olivat meidän diktatuureja.

En usko että nykyihmiset ovat yhtään sen parempia mutta heitä ei kiinnosta mitä Libyassa tai Irakissa oikeasti tapahtuu.

Michelange kirjoitti...

Ei Pinochet mikään "fasisti" ollut. Tätä termiä käytetään aivan liian holtittomasti. Diktaattori hän tietysti oli, ja varsinkin valtakautensa alkuvaiheessa melkoisen kovaotteinen. Mutta ei tämä hänestä fasistia tee.

LS kirjoitti...

Tapaustutkimukset - Chile ja Augusto Pinochet

Heritagen vertailussa Chile on Etelä-Amerikan taloudellisesti vapain maa pisteillä 77.4/100 (Suomi 74.0/100).

Jukka kirjoitti...

Tuossa on myös tieto että Kuubassa tapettiin 20 kertaa enemmän ihmisiä kuin Chilessä.

Castro on aina ollut äärivasemmiston lempilapsia ja sinne on tehty toiviomatkoja.

Jukka kirjoitti...

Suomi-Kuuba-, Suomi-Korea-seura, Suomi-Kiina-seura, Suomi-Kambutsea-seura ovat yhdistyksiä joissa vasemmisto ihaili ja/tai ihailee edelleen murhaajia.

Valkea kirjoitti...

Sammalkielen primitiiviset tunnereaktiot osoittavat missä hänen suurimmat kiintymyksen kohteensa ja lojaliteettinsa sijaitsevat. Tunteet ovat vahvempia kuin tietoinen ajattelu, ja jälkimmäinen on lähinnä edelläolevan jälkikäteistä rationalisointia. Sammalkieli ihailee Leniniä ja Neuvostoliittoa, ja selittelee parhain päin Stalinia, jotka murhasivat lähemmäs kaksisataatuhatta suomalaista ja kaksikymmentä miljoonaa muuta ihmistä; sekä ihailee tai arvostaa oikeastaan lähes mitä tahansa sosialistia tai kommunistia, mutta menettää tunteittensa hallinnan toisella puolen maailmaa tapahtuneen vajaan 2800 chileläisen kommunistin surmaamimisesta. Allende, radikaalien narratiivissa sosiaalidemokraatiksi väitetty, takavarikoi häikäilemättömästi chileläisen keskiluokan varoja ja de facto ajoi suuren osan heistä maanpakoon, alkoi aseistaa kommunistisia kiihkoilijajoukkoja, sosialisoi yrityksiä ja pyrki monopolisoimaan kannattajilleen valtion virkoja. Hän pyrki viemään Chileä kohti kommunismia, mutta joutui hidastelemaan toimissaan armeijan vaikutusvallan takia.

Sammalkieli varmaankin oikeasti välittää jonkin verran suomalaisista ja kristinuskosta, ja voisi sosialistisessa byrokratiautopiassaan ehkä sallia pientä tulitikunmyyntiyritteliäisyyttä, mutta mikäli nämä tai mitkä tahansa muut asiat ovat millään tavalla ristiriidassa hänen sosialistisen abstraktionsa kanssa, sosialismi murskaa alleen kaiken muun. Sammalkieli rakastaa sosialistista abstraktiotansa yli kaiken, ja siihen verrattuna suomalaiset ja kristinusko ovat "pelkkää paskaa joiden päälle kuseksia".

Kaikilla älykkäillä ihmisillä pitäisi olla jokin vamma, kuten Mooseksella puhevika. Jumala valitsi Mooseksen osittain juuri hänen puhevikansa takia. Kun älykkyyden tuotoksia sotkee puhevika, ne eivät ole niin täydellisen tuntuisia, niihin on vaikeampi rakastua narsistisesti ja niistä ei tule niin helposti kaikkea muuta alleen tukahduttavia. Se suosii nöyryyttä, suhteellisuudentajua ja viisautta.

Vaikuttaa yhä enemmän siltä, että Sammalkielen paras ominaisuus on runsas alkoholinkäyttö. Kuten niin monen muun toverin kohdalla, alkoholi todennäköisesti liuottaa Sammalkielen etuaivolohkojen kommunismikiihkoilun hiljaiseksi tuhinaksi ja lasittuneiksi, tyhjinä tuijottaviksi silmiksi rähjäisen ravintolan kellarissa kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen.

Toivoin Sammalkielestä jossain vaiheessa jotain parempaa. Huonoista puolistaan huolimatta hänellä vaikutti olevan potentiaalia ja mahdollisuuksia hyvään.

Vasarahammer kirjoitti...

Aleksandr Solzhenitsynin elämäntyön paras puoli oli minusta se, että hänen teoksensa osoittivat Leninin olleen samanlainen jakobiini kuin Stalin. Vankileirien saaristo luotiin Leninin aikana, ja Leninin johdolla bolshevikit ottivat vallan systemaattisen terrorin avulla. Järjestelmä itsessään oli mätä, kuten sen perustana olevat oletukset.

Solzhenitsyn tuhosi kommunismin moraalisen perustan siitä huolimatta, että hänestä ei koskaan tullut profeettaa omassa maassaan.

Chilessä taas on Suomen kannalta merkittävintä tapa, jolla maasta tuli suomalaisen vasemmiston ikoni. Pinochet oli paskiainen, mutta Salvador Allende olisi todennäköisesti saanut paljon enemmän pahaa aikaiseksi, jos hän olisi saanut jatkaa Chilen johdossa. Allende ei ollut Jeesus eivätkä Chilen vasemmistolaiset olleet uhreja. He vain jäivät maailmanpolitiittisen sattumuksen takia häviäjän puolelle.

Sammalkieli kirjoitti...

Jukka,

Voisiko tuon tulkita niin, että
poliittinen mielipide näyttäisi olevan tärkeämpi sisäryhmää määrittävä tekijä kuin mitä etninen tausta on? Omaa poliittista näkökulmaa kannattaviin sovelletaan toisenlaista moraalia kuin muihin.

Mutta mitä hajottavia ja luottamusta vähentäviä seurauksia tällöin on länsimaisella puoluedemokratialla? Onko se kansankokonaisuutta hajottava tekijä? Pitäisikö kansanedustajat ja valtuuutetut mieluummin vaikka arpoa, niin ihmisille ei muodostuisi mitään tiedostettua puoluekytköstä? [Säästyisihän siinä myös valtavat määrät rahaa.]

PS: Taisit olla väärässä Libyan suhteen: Gaddafi näyttää olevan voitolla. Ei taidakaan valta vaihtua ihan heti.

Jukka kirjoitti...

Voisiko tuon tulkita niin, että
poliittinen mielipide näyttäisi olevan tärkeämpi sisäryhmää määrittävä tekijä kuin mitä etninen tausta on?


Varmasti.

Poliittinen mielipide - vihreys ja maahanmuuttokriittisyys esimerkiksi - määrittelevät sisäryhmän. Vastaavasti aikaisemmin mielipide sosialismista ja mielipide Suur-Suomesta.

Vaikka myöhemmin AKS:n jäsenet luopuivat Suur-Suomi-haaveesta, verkosto jäi. Voi jopa kysyä onko aatteiden, kapinoiden, Aunuksen retken sun muiden evolutiivinen hyöty luoda verkostoja.

Taisit olla väärässä Libyan suhteen: Gaddafi näyttää olevan voitolla. Ei taidakaan valta vaihtua ihan heti.

Gaddafi pysynee vallassa. En tosin ole koskaan väittänyt että Libyassa - tai muuissakaan arabimaissa - vapaus ja demokratia voittavat 100%:n varmuudella. Toivoin että olisi. Toive ei taida täyttyä. Pelkään että Tunisian ja Egyptinn
kin kumoukset kuivuvat kokoon.

Toisaalta demokratia on myös riski arabimaissa. Demkratia voi johtaa enemmistön valtaan ja vähemmistöjen terrorisoimiseen.

Sammalkieli kirjoitti...

"vapaus ja demokratia voittavat 100%:n varmuudella"

Nämä käsitteet jos mitkä voidaan määritellä miten tahansa. Libyassa nimenomaan paikallisdemokratia on vahvaa ja suuri osa päätöksistä tehdään yhdessä. Jokaisella on mahdollisuus osallistua yhteiseen päätöksentekoon.

Mielestäni libyalaiset ovat suht vapaita. Ihmisillä on mahdollisuus ottaa osaa päätöksentekoon järjestelmän sallimien rajojen sisällä, mahdollisuus kouluttautua, mahdollisuus pienimuotoiseen yritystoimintaan etc. Pieniä kieltoja ja rajoitteita tietysti on. Esimerkiksi uhkapeli ja alkoholi on kielletty. Mutta vaikka itse olenkin oluen ja Veikkauksen pelien ystävä, en noin teoreetikkona kykene ymmärtämään, miten ihmisten "vapaus" siitä vähenisi jos nuo asiat kiellettäisiin.

Mielestäni Libyaa ei nyt vaan voi verrata Tunisiaan tai Egyptiin. Libyan paremmuudesta todistaa sekin että loppujen lopuksi väestön enemmistö pysyi uskollisena Gaddafin järjestelmälle. Egyptissä ja Tunisiassa valta vaihtui paljon yksimielisemmin.