Hayekia lukiessa - osa 2

Kirjoitin aiemmin Elinor Ostromistä ja hänen suhteestaan libertarismiin:

Tosiasiassa Ostromin ja libertaarien ajattelussa on kuitenkin yksi selvä ero. Elinor Ostrom ei ole politiikko eikä hän siksi puhu poliittisista periaatteista. Kuitenkin on varsin selvää, että Elinor Ostromin diskurssissa käytetyt säännöt eivät välttämättämättä tai edes yleensä ole sääntöjä, jotka ovat syntyneet vapaasti yhteen liittyneiden yksilöiden vapaaehtoisesta sopimuksesta vaan ne ovat pitkän satojenkin vuosien kulttuurievoluution myötä syntyneitä käytäntöjä ja normeja, joita ylläpidetään usein hyvinkin tylysti.

Ostrom ei sinällään tietenkään väitä, että nämä tylyt keinot sanktioida normien rikkojia ovat moraalisesti oikeita tai vääriä. Hän vain toteaa, että sanktionti ja ulkopuolisten ekskluusio ovat välttämättömiä jotta julkishyödykkeen tehokas hallinnointi onnistuu.

Hayekia lukiessa tulen siihen tulokseen, että Hayek on jossain libertaarien ja Ostromin puolessa välissä. (Hayekcenter.org ajattelee sekin Ostromin olevan hayeklainen. Libertaaritkin tunnistavat läheisen sukulaisuuden Ostromiin.) Ostromin tavoin Hayek painottaa voimakkaasti perinteen merkitystä, mutta toisaalta painottaa ihmisen vapautta samalla lailla kuin libertarismi.

Filosofit Sami Syrjämäki ja Petri Räsänen kirjoittavat Hayekin vapauskäsityksestä:

Friedrick Hayek ajattelee negatiivisen vapauskäsitteen mukaisesti, että kaikki - tietyn minimirajan ylittävä (kts. alla) - yksilön vapauden rajoittaminen sisältää totalitarismin siemenen ja on tästä syystä tuomittavaa. Yhteiskunnassa on oltava tiettyjä lakeja ja sääntöjä, mutta nämä säännöt eivät saa sisältää mitään ajatusta ’hyvästä elämästä’ tai ihmisten ja yhteiskunnan päämäärästä. Yhteiskunnallisesti hyväksyttävät säännöt ovat Hayekin mukaan kehittyneet evolutiivisen (ns. spontaanin) prosessin kautta ilmentäen niitä käytäntöjä, jotka parhaiten ovat auttaneet ihmislajia selviytymään. Omistusoikeus, rehellisyys ja perhe ovat Hayekin mukaan tärkeimpiä niistä evolutiivisesti hyödyllisistä instituutioista, joiden avulla inhimillinen toiminta ja yhteiselämä ovat saavuttaneet nykyiset mittasuhteensa. Lakeihin kirjatut säännöt puolestaan ilmentävät näitä yhteiskunnassa yleisesti hyväksyttyjä sääntöjä.

Syrjämäen ja Räsäsen käyttämä ilmaisu "ovat auttaneet ihmislajia selvitymään" on tosin täysin epätieteellinen ja antaa virheellisen kuvan Hayekin argumentaatiosta. Hayek puhuu uudestaan ja uudestaan kulttuurisesta ryhmävalinnasta. Siis siitä, miten ne "hajautetut järjestykset", joiden instituutiot ovat olleet darwinistisessa mielessä paremmat, ovat voittaneet huonommat "hajautetut järjestykset" ja hyvät käytännöt ovat siis päässeet vallalle (ilmeisesti jonkinlaisena ryhmätason adaptaationa).