Homoista ja lesboista

Olen intuitiivisesti pitkään arvellut, että homoudella ja lesboudella ei ole biologisina tai psykologisina ilmiöinä juurikaan tekemistä toistensa kanssa. Ilmiöiden ulkoinen muoto - ollaan seksuaalisessa suhteessa samaa sukupuolta olevan kanssa - on toki sama. Sekä äärikonservatiivisessa uskonnollisessa diskurssissa että tietynlaisessa "edistyksellisessä" poliittisessa diskurssissa ilmiöt halutaan nähdään samanlaisina.

Arvailuani tukee minusta viimeaikojen seksuaalitutkimus. Västöliiton tutkija Anna Rotkirch kirjoittaa kirja-arviossaan teoksesta Juhani E. Lehto ja Camilla Kovero: Homoseksuaalisuus tieteen näkökulmasta ja miesten kertomana näin:

Suomalaisessa seksuaalivähemmistöjen tutkimuksessa on tähän mennessä korostunut sosiologinen ja konstruktionistinen ote. Teoksen pääkirjoittaja Lehto kritisoi radikaalia konstruktionismia muiden tieteiden tulosten ohittamisesta ja vääristämisestä sekä ikävystyttävästä kehämäisyydestä.

Konstruktionistit esimerkiksi olettavat, että seksuaalinen identiteetti on alati muuttuva. Koska tätä ei testata, teoria on tyhjän päällä.

Lehto sen sijaan esittää, että juuri homomiehiä leimaa identiteetin muuttumattomuus. Tietyn kehitysvaiheen jälkeen juuri kukaan ei siirry homosta heteroksi.

Miesten seksuaalisuutta luonnehtii myös bimodaalisuus eli ääripäiden korostuminen. Useimmat aikuiset miehet ovat joko selvästi homoja tai selvästi heteroita. Seksuaalisen orientaation "jäykkyys" kulkee suvuissa: homomiesten suvuissa on enemmän toisia homoja mutta myös enemmän selkeästi heteroseksuaalisia miehiä.

Naisten seksuaalinen orientaatio muistuttaa jatkumoa, jossa heteroiden jälkeen on toiseksi eniten biseksuaaleja ja vähiten lesboja.

Miehet jakaantuvat siis selkeästi homoihin ja heteroihin - voidaan siis puhua kahdesta suht koht toisensa poissulkevasta kategoriasta. Naisilla näin ei ole. Miesten homoseksuaalisuuden periytyvyys on huomattavasti korkeampi kuin naisilla.

Voisi jopa spekuloida, ovatko naiset luonnostaan biseksuaalisia tai onko lesbolaisuus naisilla vain pakoa epäonnistuneista miessuhteista. Johtopäätöksiin on ilmeisesti vielä matkaa.

Rotkirch jatkaa:

Seksuaalisuuden tutkimuksessa kannattaa erottaa toisistaan se, mihin sukupuoleen tuntee kuuluvansa (sukupuoli-identiteetti), seksuaalinen suuntautuminen (rakastuuko yleensä naisiin, miehiin vai molempiin) sekä seksuaalinen identiteetti, eli miten yksilö toteuttaa seksuaalisuuttaan.

Nykytiedon valossa sukupuoli-identiteetti ja seksuaalinen suuntautuminen selittyvät pitkälle biologisilla ja fysiologisilla tekijöillä. Äitisuhteella tai kasvuympäristöllä ei ole osoitettu olevan vaikutusta hetero- tai homoseksuaalisuuden kehittymiseen, vaikka vanhentuneet selitykset sitkeästi kummittelevat asiantuntijoidenkin teksteissä.

Kirja valottaa myös heteroiden kehitystä. Jos homomiehet usein jo lapsena leikkivät "tyttöjen leikkejä", eikä tämä johdu sosiaalisista syistä, tyttöjenkään kulttuuria ei voi selittää pelkkinä sosiaalisina konstruktioina vailla biologista pohjaa.