perjantaina, kesäkuuta 11, 2010

Vapaa-ajattelijat

Vapaa-ajattelijoiden toiminta on viime aikoina saanut yhä kornimpia muotoja ja yhdistyksen toiminta on joutunut erityisesti uskonnottomien ihmisten kritiikin kohteeksi.

32 kommenttia:

Utumies kirjoitti...

Mieluummin uskonnoton kuin ateisti. Hittoon koko kysymys jumalien olemassaolosta. Sekularismi on pop.

Jukka kirjoitti...

Ei minuakaan oikein kiinnosta kysymys Jumalan olemassaolosta vaikka en edes tiedä mitä tarkoitan sillä ettei se minua kiinnosta.

En ainakaan aio siitä väitellä puoleen tai toiseen.

Herättäjäjuhlilla käyn varmasti vaikka en sitäkään osaa selittää miksi.

Fanitan Paavo Ruotsalaista mutta se on kuollut.

IDA kirjoitti...

Tältä varmasti tuntuu monesta uskovasta, joka lukee Luther-säätiön tai paavin homojuttuja. Häpeä on yhteinen.

Kirkkoväärtinä pitäisi heti kysyä mitä se paavi muka on homoista sanonut? :D

Katekismus selkeästi kieltää kaiken homojen oikeudettoman syrjinnän. Se, että ei vihitä avioliittoon ei ole syrjintää. Tai sitten syrjitään myös eronneita, avoliitossa eläviä katumattomia jne...

Anonyymi kirjoitti...

Aika kornia, että vaapaa-ajattelijoiden mielestä nykysuomessa kristinusko/kirkko ahdistavat seksuaalisuuden ilmaisua. Ihan ilman satunnaisotantaakin, aivan normaalilla maalaisjärjellä ajateltuna, voi päätyä ainoaan oikeaan loppupäätelmään, että 90%:a suomalaisista ei kristinusko/kirkko ahdista millään tavalla seksuaalisuuden saralla.

Mutta mikä mahtaa olla se uskonto, joka/jonka harjoittajat ovat tehneet naisen seksuaalisuuden kyttäämisestä, "varjelusta" ja "suojelemisesta" miehisen kunnian ylimmän mittarin?

Vastauksen ollessa ilmeinen, voi vain ihmetellä sitä säälittävää munattomuutta, jota nämä vapaapellet osoittavat, kun eivät uskalla kohdistaa kritiikkiään oikeaan kohteeseen.

Jukka kirjoitti...

Vapaa-ajattelijoiden toiminnan takana on tietusti puheenjohtajan persoona ja hänen mielihalunsa.

IDA kirjoitti...

Tuon kolumnin kommentteja lukiessa voin vakain mielin todeta, että itse en usko innovatiiviseen yliopistoon ollenkaan.

"Raamatusta tuskin voidaan puhua hienona kaunokirjallisena teoksena. Esim. Christopher Hitchens on löytänyt raamatusta useita kohtia, joissa se vain toistaa itseään, siis jankuttaa. Mm. Mooseksen saarna Siinain vuorella on käytännössä yksi yhteen Jeesuksen vuorisaarnan kanssa."

Ei herranjumala.

Me olemme ontot miehet jne...

Ironmistress kirjoitti...

Lukisivat ateistit Talmudia niin ehkä oppisivat ymmärtämään Raamattua. Ai, mutta kun se vaatii heprean ja aramean osaamista...

Valkea kirjoitti...

Tuo kuvaa sitä, että ateismi on yksi liberalismin muodoista. Liberalismin ideana on lopettaa itsensä hallinta ja pitkäjänteinen kehittäminen, ja tulevaisuuden suunnittelu ja siihen varautuminen, ja sen sijaan "päästää irti" ja elää hetkellisten impulssien ja feelisten ohjaamana, uskoen utopistisiin "täydellisten" universaalien maailmojen rakentamisiin (maalaamiseen).

Kuten seuraavassa kivan kertosäkeen liberaalisti sanoitetussa ja siten vähämielisessä pop-kappaleessa:

http://www.youtube.com/watch?v=zaoyodNJFyk

Joten "päästä irti" ja masturboi, ateistit antavat sinulle pornoa ja polttavat sivistyneitä kirjoja kirjarovioissa. Siinä on liberalismin filosofia tiivistettynä.

Mutta (liberaalilla kielellä ilmaisten) enivei, Jumala rules.

Tiedemies kirjoitti...

Itse olen uskonnoton siinä merkityksessä, etten kuulu mihinkään uskontokuntaan, ml. vapaa-ajattelijoihin. En ole periaatteessa kiinnostunut tällaisista kysymyksistä, mutta yhteiskunnallisissa asioissa olen jotenkin kauhean allerginen uskonnolliselle retoriikalle.

Henkilökohtaisella tasolla pidin tätä pornolehtikampanjaa mauttomana ja, kuten Jukka asian ilmaisi, kornina. En kuitenkaan suostu ottamaan mitään sellaista positiota, jossa minun pitäisi omien uskomusteni vuoksi jotenkin pahoitella tai pyydellä anteeksi Vapaa-ajattelijoiden tempausta, tai tuntea mitään "myötähäpeää" tms.

Sellaiset puheet ja tällaisten irtiottojen vaatiminen on jokseenkin samantasoisia ja yhtä reiluja, kuin se että joka ikistä kristittyä vaadittaisiin pyytämään anteeksi ja häpeämään kristittyyttään esimerkiksi katolisen kirkon piirissä tapahtuneisen väärinkäytösten vuoksi, tai, ehkä vielä osuvammin, jonkun marginaalisen mutta kovaäänisen lahkon hölmöilyjen vuoksi.

En koe, että uskovien pitäisi jotenkin hävetä Paavin tai Luther-säätiön sanomisia tai tekemisiä.

Olen toisaalla melko voimakkain sanankääntein kritisoinut "närkästystä" ja erityisesti yleistettyä ateismia kohtaan hyökkäämistä tämän kampanjan verukkeella. Mielestäni se, että tällainen hyökkäys on koettu aiheelliseksi, on osoitus siitä, että uskonnollisissa kysymyksissä ihmisillä katoaa herkästi kaikenlainen suhteellisuudentaju. En ole itsekään tälle immuuni.

Olen tunnustuksellinen ateisti, so. koen hyvin voimakkaasi, ikäänkuin uskonnollisena kokemuksena, että kosmoksessa vaikuttavat tietynlaiset säännönmukaisuudet ja lainalaisuudet, ja että tämä kosmos ympäröi meitä, ja on kaikki mitä on, vailla mitään sen ulkopuolista, mitään "yliluonnollista", tms. Mielestäni on tavattoman epäasiallista ja epäkohteliasta, että tämän uskonnollisen kokemukseni vuoksi minut ja miljoonat muut ihmiset leimataan, ja meitä vastaan lanseerataan vihakampanjoita. Kaikenlainen yleistetty "närkästys" tästä vapaa-ajattelijoiden kampanjasta, joka esitetään ateisteja vastaan, on minusta tulkittava vain ja yksinomaan tekosyyksi, jolla uskovat ja apologeetikot yrittävät viimekädessä palauttaa muutaman vuosisadan takaiset lait ja käytännöt, joilla ateismi de facto kriminalisoidaan. So. kyse on vihasta, joka kohdistuu uskonnolliseen vakaumukseen. Ja vaikka en hyväksykään sensuuria tms, tahtoisin huomauttaa, että sellainen vihakampanjointi on ainakin periaatetasolla Suomessa laitonta.

Valkea kirjoitti...

Re: nim. tiedemies

Ei sinun tarvitse lennähtää paikalle haavoittuneena lintuna. Ei tämä keskustelu koskenut sinua.

Yliluonnollisuus tarkoittaa lopulta kyvyttömyyttä ymmärtää jotakin. Se mikä on sinulle yliluonnollista, ei ole sitä Jumalalle.

Pohdiskelin hiukan tuota kampanjaa, ja niin surkea kuin se onkin, sillä on tietyltä kannalta kaksi hyvääkin vaikutusta. Jos joku on niin voimakkaasti seksuaali-impulssiensa vietävänä ja armoilla, että vie esim. vanhan perheraamatun ja muuta uskonnollista kirjallisuutta ateistupuljulle pornolehden ja masturbaation toivossa, on oikeastaan ihan hyvä, että tällainen henkilö menettää raamattunsa ja on ateisti, ja putoaa pois nimellisten kristittyjen tai mahdollisesti kristinuskoon kääntyvien joukosta. Liberalismi on omalla tavallaan psykologis-moraalisesti sosiaalidarwinistinen. Se imee saastaiseen moraaliseen mustaan aukkoonsa kaikki, joilla ei ole riittävää voimaa vastustaa sen vetoa.

Ylimääräisenä bonuksena toivon, että mahdollisimman moni em. heikkotahtoisista henkilöistä liittyy "Vapaa"-ajattelijoihin.

Ps. Kun tulin linkittäneeksi edellä tuon liberaalin videon, lisätään vielä liberaalia triviaa. Jos Hollywoodin naiset ovat silikonin, botoxin ja kosmeettisten leikkausten takia ulkomuodoltaan yhtä keinotekoisia kuin kumiankka (tasapainottaen siten ulkomuotoa sielunelämän kanssa), Hollywoodin miehet ovat kovaa vauhtia lähestymässä naisia ulkomuodon turhamaisuudessa (sisäisesti he ovat jo tasa-arvoisia). Em. videossa voi halutessaan verrata kuvista laulajan leuan muodon eroja 2.35 (terävä ja kapea) ja 3.56 (leveä ja tylppä). Kyseessä on kosmeettisella leikkauksella omista kudoksista tai silikoniturvokkeista muotoiltu leveä turpa.

Valkea kirjoitti...

Nim. tiedemies: "En koe, että uskovien pitäisi jotenkin hävetä ... Luther-säätiön sanomisia tai tekemisiä."

- Niin, tyytyväisenä olen kuunnellut ja katsellut Luther-säätiötä. Ja kun median edustajat ovat rätkyttäneet Luther-säätiöstä, tyytyväisyyteni on vain lisääntynyt.

Jukka kirjoitti...

Minua kiusaa enemmän sellainen ihmistyyppi T, jolle on ensi sijassa ominaista muitten pilkkaaminen ja muitten nöyryyttäminen.

Tietenkään kaikki vapaa-ajattelijat tai kaikki uskovaiset tai kaikki kreationistit tai kaikki ilmastonlämpenemisen vastustajat tai kaikki ateistit tai kaikki darwnistit eivät ole tyyppiä T, mutta tässä siitä on valitettavasti kysymys.

Tiedemies kirjoitti...

Itseasiassa, jos arvostelmat jätetään sivuun, olen Valkean kanssa todennäköisesti siinä suhteessa samalla linjalla, että meidän molempien mielestä tässä nimenomaan on kyse jonkinlaisesta sosiaaliliberaalin seksuaalisuuden ja liberaalin maailmankatsomuksen kongruenssista.

Erimielisyytemme kumpuaa lähinnä siitä, missä määrin tällainen suhtautuminen on itsessään huono asia, ja missä määrin kyse on vain siihen liittyvistä riskeistä, joita voidaan eri asteisesti hallita.

Mielestäni Jukan sanamuoto tässä oli hyvä, sillä kyse projektissa on nimenomaan Vapaa-ajattelijoiden yhdistyksen toiminnasta. Kyse ei siis ole ateismin "olemuksesta" sen enempää kuin lasten pahoinpitelyssä on kyse kristinuskon olemuksesta.

Ruotsalaisen itsensä asenteesta on mahdotonta sanoa oikein mitään, koska kuten Jukka totesi, "se on kuollut". Körttiläisten perinne on kuitenkin ollut huomattavan myötämielinen sille, miten esimerkiksi ev.lut.- kirkon linja on muotoutunut nykyiseksi verrattain sosiaaliliberaaliksi.

Toisin kuin uskonnottomat tai ateistit usein, itse en mitenkään iloitse mistään naispiispoista tai muutoinkaan ota kantaa siihen, mitä kirkon oppien ja suhtautumisen pitäisi olla. Jonkinlaisessa pluralismin hengessä ajattelen, että kaikenlaisille, myös sosiaalikonservatiivisille opeille pitää antaa tilaa, jos ihmiset kerran niitä haluavat noudattaa.

Näinollen pidän itseasiassa kirkon liberalisoitumista suorastaan epätoivottavana, koska se marginalisoi jo muutenkin marginaaliin yhteiskunnassa joutuneet opit, kun kirkko yrittää miellyttää kaikkia. Tämä lisää polarisaatiota yleisestiottaen, kun marginaaliin ajetut arvot, joita osa kuitenkin vielä noudattaa tai toivoo niiden yleistyvän, pyrkivät väkisin pintaan.

Se näkyy Valkean kirjoituksissa ja monissa muissa liberaaliin yhteiskuntajärjestykseen avoimen vihamielisesti suhtautuvissa kirjoituksissa. Marginalisoiminen ja tiettyjen puhetapojen sulkeminen ulos jättää ne elämään omaa elämäänsä ja lopputulos on keskinäisen ymmärryksen täydellinen puute.

Jukka kirjoitti...

Körttiläisten perinne on kuitenkin ollut huomattavan myötämielinen sille, miten esimerkiksi ev.lut.- kirkon linja on muotoutunut nykyiseksi verrattain sosiaaliliberaaliksi.

Körttiläisyys ei ole keskittynyt opinkappaleisiin vaan muihin asioihin. Kirkon kiistoihin ei ole otettu tiukkaa kantaa ja naispappeus on hyväksytty.
Yhteiskunnnallista vastuuta on kuitenkin aina painotettu.

Ihmisen narsistiseen itsekeskeisyyteen körttiläisyys suhtautuu kielteisesti. Ihminen on pieni.

Tiedemies kirjoitti...

Niin, siis körttiläisyys ei ole ottanut perinteistä arvokonservatiivista linjaa, jossa kaikenlaista vapaamielisyyttä vastustetaan, vaan se on korostanut yhteiskuntavastuuta. Voidaan ajatella, että se on omaksunut jonkinlaisen tehokkuusmaksiimin ympärille rakentuneen liberalismi/konservatismi synteesin.

Jukka kirjoitti...

TM:n tulkinta lienee oikea.

LS kirjoitti...

Voisin korjata muutaman väärinkäsityksen liittyen liberalismiin - siis oikeaan liberalismiin (klassinen liberalisimi), ei "liberalismiin".

Ateismi on yksi liberalismin muodoista (aivan kuten myös kristinusko) siinä mielessä että liberalismiin kuuluu uskonnonvapaus.

"Liberalismin ideana on lopettaa itsensä hallinta ja pitkäjänteinen kehittäminen, ja tulevaisuuden suunnittelu ja siihen varautuminen [...]"
Tämä ei pidä paikkaansa.

Suomalainen maahanmuuttopolitiikka ei ole liberaalia. Liberaali maahanmuuttopolitiikka on joko työperäistä tai yksityisesti sponsoroitua. Sponsoroijana voi olla esim. vanhemmat, puoliso, yliopisto, yritys tai organisaatio ja sponsori vastaa kustannuksista.

Valkea kirjoitti...

Osa 2.

d) Lisäksi liberaali vapaus on pitkälti illuusio. Liberaali systeemi on suunniteltu niin, että mahdollisimman vähän ihmisen toiminnasta ja ajattelusta jää sen ulkopuolelle. Otetaan mielikuvituslukuihin perustuva esimerkki, jossa periaate on merkitsevä: Ihmisellä on yhteiskunnassa mahdollisuus ostaa 1000 eri tuotetta ja palvelua. Ihmisen mieltymykset, käsityskyky ja taidot, suuntautuminen, kiinnostus, ajan ja energian rajallisuus jne. aiheuttavat sen, että ihminen kuluttaa elämänsä aikana vain sataa tuotetta ja palvelua. Koska kulutus- ja valintamahdollisuuksia on paljon enemmän kuin mitä ihminen pystyy ja haluaa käyttää, hän kokee olevansa vapaa. Liberaalin yhteiskunnan säätelemän puutteellisen ja puolueellisen tiedon ja ihmisten rajallisen käsityskyvyn takia ihminen ei edes osaa kysyä todelliseen vapauteen liittyviä kysymyksiä: Miksi on vain yksi systeemi ja pitääkö kaiken toiminnan ja työn tapahtua sen sisällä? Voiko olla kilpailevia systeemejä? Minkälaisia vaihtoehtoiset systeemit olisivat? Voinko saada haluamiani asioita myös jotenkin muuten kuin kuluttamalla rahatalouden sisällä? Ovatko tarjotut kulutusvaihtoehdot kaikki vaihtoehdot, joita on olemassa? Kuinka paljon sosiaalisuus ja yhteistoiminta voisi vaikuttaa toiveideni suuntaan ja näiden uusien toiveiden toteutumiseen? Ovatko ihmiset ja ihmisryhmät dehumanisoituneet systeemin sisällä laskennallisiksi yksiköiksi ja voisiko jossakin yhteisössä olla laajaa vastavuoroista, luotettavaa ja konkreettista välittämistä? Jne.

e) Nim. tiedemies ajattelee (toivoo), että minun kaltaiseni konservatiivit ovat marginaalisia. Jos de facto konservatiivit olisivat marginaalisia, toimivaa yhteiskuntaa ei olisi. Suuri osa ihmisistä noudattaa tietämättään monella tavalla konservatiivisia periaatteita. Juuri näitä yhteiskunnan pystyssäpitäjiä liberaali yhteiskunta polttaa loppuun, kuluttaa, vähentää heidän määräänsä, vie heiltä motivaation, lisää heidän taakkojaan, heikentää heidän energiaansa jne.

Minut erottaa heistä se, että konservatismini on vain jalostunut selkeäksi ja voimalliseksi, ja minulla on energia sen julistamiseen.

f) Nim. tiedemies toivoo myös implisiittisesti, että tiedemiehet ja muut asiantuntijat pystyvät ohjaamaan liberaalia yhteiskuntaa riittävästi. Kolme päätekijää estää sen.

1) Tiedemiehet eivät pysty taidoistaan huolimatta kehittämään menetelmiä "kakun samanaikaiseen syömiseen ja säästämiseen".

2) Yhteiskunta on niin laaja ja monimutkainen, että tiedemiesten yksinkertaistetut ja huonosti koordinoidut mallit eivät riitä sen ohjaamiseen. Lisäksi näiden ohjausmenetelmien tehostaminen ja laajentaminen kasvattaa kaikkialle ulottuvaa valvontaa, dominointia ja totalitarismia, ja siten kasvattaa järjestelmän jäykkyyttä ja kuluja, ja ohjauksen vastustusta.

3) Yhteiskunta koostuu lisääntyvässä määrin yhteensopimattomista ja rakentavasti vuorovaikuttamattomista yksilöistä, instituutioista ja ryhmistä, joka kasvattaa keskipakoisvoimia, kunnes systeemi hajoaa.

g) Annettakoon nim. tiedemiehelle hiukan tunnustusta siitä, että hän, toisin kuin liberaali "eliitti", on saapunut ymmärrykseen traditionaalisten konservatiivien olemassaolon oikeutuksesta, vaikkakin hieman rajoitetusti.

Valkea kirjoitti...

Re:

Käsittelen muutamia asioita järjestyksessä:

a) En ole sinänsä seksivastainen, eikä minulla ole estoja keskustella seksiin liittyvistä asioista, jos se on jostakin tähdellisestä syystä tarpeellista.

Kyse on siitä miten julkinen tila järjestetään yhteiskunnassa, miten tunneimpulsseja säädellään, kanavoidaan ja ohjataan, ja miten liberaali "eliitti" tai heitä matkivat henkilöt käyttävät niitä poliittisena välineenä toisia ryhmiä vastaan.

Uskonnollisilla ryhmillä on pisin kokemus yhteiskunnallisten ja sosiaalisten suhteiden järjestelystä. Vaikka liberalismi on tietyiltä osin ratkaisevasti erilainen kuin esim. traditionaaliset kristityt yhteiskunnat, se on myös suurimmalta osin sovellettu kopio niistä (esim. synti vs. poliittisen korrektiuden kohteet; syntien ja muiden asioiden kertominen tai tunnustaminen papille tai seurakunnalle, ja neuvon tai ohjauksen kysyminen jne. vs. psykiatrin vastaanotto, velvoite oikeudessa kertoa totuus rangaistuksen uhalla, eksperttien konsultointi jne.; kristitty julkisen tilan dominointi vs. liberaali julkisen tilan dominointi (kun uskonnot ja kilpailevat ideologiat ovat lähinnä henkilökohtaisia, ne eivät saa sosiaalista vahvistusta ja muodostavat vähäisemmän osan ihmisten psykologisesta universumista, jolloin ne heikentyvät ja pienentyvät; jne.)

b) Kaikki yhteiskunnat ovat riippuvaisia impulssien säätelystä ja kontrollista, palkinnon ja hyödyn lykkäämisestä ja kasvattamisesta esim. työnteolla jne.

Yhteiskunta, jossa ei ole riittävästi impulssikontrollia, vajoaa lähemmäs eläimellistä tasoa, anarkiaa ja sekasortoa, ja hajoaa.

c) Liberalismi ei ole avoin tai vapaamielinen, se vain kanavoi impulsseja tiettyjen, lähinnä taloudellisten tavoitteiden mukaisesti. Palveluiden ja tavaroiden kuluttaminen liberaalille talousmuodolle riittävästi vaatii laajaa impulssikontrollittomuutta ja impulssien voimistamista. Lisäksi liberaali yhteiskunta toivoo, että impulssien kuluttaminen loppuun "hallitusti" tuotteita ja palveluja kuluttamalla uuvuttaa yhdessä työn kanssa ihmisen impulssienergian, jolloin sitä ei jäisi ainakaan mihinkään vakavaan liberalismin vastustamiseen.

Mutta impulssien laajentaminen, kontrollittomuus ja voimistaminen alkaa vähitellen syödä ihmisten psykologista energiaa ja yhteiskunnallisia rakenteita. Esim. työnteon energia on pitkälti kontrolloitua ja sublimoitua impulssienergiaa. Jos ihmisiä jatkuvasti kannustetaan toteuttamaan impulssejaan hetkellisten mielijohteiden mukaan, halukkuus ja energia työntekoon, yhteisvastuuseen, yhteishenkeen, pitkäjänteisiin tavoitteisiin jne. heikkenee. Jukka valitti äskettäisessä kommentissaan aiheellisesti (lisääntyviä) vapaamatkustajia yhteiskunnassa, jotka ovat luonnollinen seuraus liberaalista systeemistä. Yhteiskunta rapautuu. Koska yhteiskunta on suuri yksikkö ja siinä on paljon kulutettavaa, yhteiskunnan kuolema kestää kuitenkin kauan.

Jatkuu ...

Valkea kirjoitti...

Lisäys.

Tarkennus impulssienergiaan. Jonkun asian tekeminen ja ihmisen toiminta yleensä, esim. työ, on erilaisten vaivaavien, epätyydyttävien, huonojen jne. tilojen ja puutteiden poistamista. Oletetaan (hiukan kärjistettyä, jotta asia tulee selväksi), että nuori mies x kasvaa konservatiivisessa yhteiskunnassa, ja hänellä on asenteet ja arvot kohdallaan ja runsaasti impulssienergiaa, jota hän hallitsee haluamallaan tavalla, eli pystyy lykkäämään tyydytystä niin kauan että saavuttaa työllä ja tekemällä haluamiaan tavoitteita. X on hankkinut hyvän koulutuksen ja hän on mies joka etenee energisesti elämässä. Juuri ennen työpaikan saamista hän muuttaa liberaaliin yhteiskuntaan. Liberaali yhteiskunta on kulutusvetoinen yhteiskunta ja siellä impulssienergiaa kulutetaan suurelta osin ostamalla erilaisia tuotteita ja palveluja. X aloittaa kuitenkin tarmokkaasti työnteon. Hän haluaa talon, auton, rahaa, tavaraa ja naisen, ja hän hankkiikin ne nopeasti ahkeralla työnteolla. Mutta pikkuhiljaa hän alkaa tyydyttää liberaalin elämäntavan, mainonnan, liberaalin julkisen moraalin, television, liberaalien auktoriteettien jne. houkuttelemana kulutuksella yhä enemmän impulssienergiastaan. Kauniiden naisten virta pornossa ja ilotaloissa tyydyttää hänet pari kertaa päivässä veltoksi. Alkoholi ja ravintolat rentouttavat häntä. Hän kuluttaa hetken mielijohteidensa ohjaamana rahaa rihkamaan ja tavaraan, jota hän ei enää huomenna tarvitse. Hän käy kaikenlaisissa hemmottelupalveluissa, jotka tyydyttävät ja rentouttavat häntä. Pitemmän päälle tämä alkaa veltostuttaa häntä, työ alkaa vaikuttaa turhalta, epäkiinnostavalta ja rasittavalta. X:lähän on jo kaikki mitä hän kokee tarvitsevansa; hän päättää, että hän pyrkii pääsemään työssä mahdollisimman vähällä, uran etenemisestä ei ole muuta kuin rasittavaa lisähaittaa. Laiminlyöty ja lapsia halunnut vaimo lähtee, mutta x ei välitä, hänellähän on valtava varasto pornoa turvanaan. Lapset olisivat vain esteenä x:n nautiskelulle. Alkoholi ja satunnaiset huumeet alkavat maistua hiukan enemmän. Moraali, asenteet ja tahto rapistuvat. Jne. Ennen 40 ikävuottaan hän alkaa laskeskella, että sopivilla rahastojärjestelyillä, pienillä huijauksilla ja yhteiskunnan varoilla elämisellä hän voi jäädä loppuelämäkseen nautiskelemaan ja lorvimaan. Hän joutuu ehkä luopumaan joistakin vähemmän tärkeistä nautinnoista, mutta hän laskee, että pysyvä laiskottelu + tärkeimmät nautinnot korvaavat moninkertaisesti pienet menetykset. 39-vuotiaana hän jää eläkkeelle täysipäiväisesti tyydyttämään itseään kaikenlaisilla keinotekoisilla liberaalin yhteiskunnan tuottamilla tuotteilla ja palveluilla, ja suurelta osin sen rahoilla.

Eli työ; energisyys ja ahkeruus; pitkäjänteisyys; sitkeys; tavoitteisiin pyrkiminen; kestävät ja rakentavat sosiaaliset suhteet; lapset ja vastuu; jne. ovat enemmän tai vähemmän vastakkaisia liberaalille kuluttamiselle houkutuksille ja nautinnoille; todellisten asioiden korvikkeille (esim. seksilelut, pumpattavat barbarat, porno jne. seksin osalta); hetken mielijohteiden toteuttamiselle; välineellisille, hetkellisille ja heikoille sosiaalisille suhteille; jne. Kun liberaali kulutus ja nautinnot maksimoidaan, kuten länsimaisissa yhteiskunnissa, työ, vastuu, moraali, perheet jne. alkavat heiketä ja kärsiä.

Tiedemies kirjoitti...

Kommentoin, koska tässä on mielestäni kerrankin asiallinen ja tarkoituksenmukainen lähtökohta.

a) Kysymys ei ollut "vastaan" tai "puolesta" seksuaalisuutta; tässä osin olen sitä mieltä, että argumentit mainitun kampanjan puolesta menevät ohi maalistaan. Kyse on siitä, millä tavalla seksuaalisuuden kontrollointi - joka on keskeinen osa useimmissa kulttuureissa - politisoidaan. (Aina se politisoidaan jotenkin)

b) impulssien kontrollointi on yksilön toimenpide, jolla on yhteiskunnallinen relevanssi suoraan vain silloin, kun se liittyy toisten ihmisten oikeuksiin puuttumiseen ja välillisesti silloin, kun se tuottaa pitkäjänteisyyttä, jota tarvitaan esimerkiksi palkkatyön tekemiseen. Tarkoituksenmukaisuuskysymys on tässä keskiössä. Se, että esimerkiksi ihmisten mielihalua ostaa jäätelöä kuumalla kesäilmalla tms. pitäisi kontrolloida yhteiskunnan toimesta, ei ole tarkoituksenmukaista. Toisaalta, vaikka kohteesta olisi yksimielisyys, keinosta ei välttämättä ole. Keino voi olla myös paradoksaalinen.

Esimerkiksi naisten paljastavan pukeutumisen länsimaissa voi ajatella palvelevan tätä tarkoitusta. Vrt. erilaiset puolustelut silloin, kun "vieraasta kulttuurista" tullut ahdistelee naisia Suomessa.

Klassinen liberalismi korostaa juuri henkilökohtaista vastuuta tässä suhteessa. En ota kantaa siihen, onko juuri klassinen liberalismi se, josta Valkea puhuu.

c) Psykoanalyyttinen teoria on toki kuriositeettina mielenkiintoinen, mutta en usko mielihalujen sublimaatioon, enkä sen "hermostollista voimaa" tms. lisäävään vaikutukseen. En esimerkiksi usko, että masturboiminen tekee ihmisestä velton ja saamattoman. Evidenssi toki voi kaataa tämän uskomuksen helposti.

d) Rinnakkaiset talousjärjestelmät tuottavat kuitenkin ainakin osin samoihin tarpeisiin vastaavia hyödykkeitä, joten niiden välille syntyy integraatiota, joten en ymmärrä tämän argumentin ongelmakenttää.

e) De facto konservatiivisten arvojen mukaisesti elävät ihmiset ovat toki enemmistö, mutta vain pieni vähemmistö antaa niille poliittisen relevanssin ja uskoo, että omat valinnat ovat universaalisti parempia ja implementoitavissa myös muiden elämään. Vain hyvin marginaalinen osa väestöstä kannattaa yhtä radikaaleja poliittisia toimenpiteitä.

Oma pointtini oli, että konservatiivisille arvoille on syytä antaa tilaa elää ja hengittää myös julkisesti, ei niiden sisällön vuoksi, vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että jokaisella on oikeus omiin käsityksiinsä. Jos foorumi toisensa jälkeen suljetaan ja marginalisoidaan, tulos näkyy siinä, että "konservatiiviksi" voidaan enää nimittää Valkean kaltaisia radikaaleja.

IDA kirjoitti...

Itse pystyn, ainakin omasta mielestäni, hyvin ymmärtämään Tiedemiehen edustaman ateismin eikä minulla ole mitään sitä vastaan sinänsä. Tai tietysti on, mutta se on sitten uskonnollista vastustusta :D

Kuitenkin, jos lukee taistelevien ateistien kirjat ja vaikka tuon Hesarin keskustelun, niin kuva ateismista muodostuu toiseksi ja niistä välittyy hyvin vahvasti kristinuskoa vastaan hyökkäävä ateismi. Usein hyökkäykset ovat vielä älyllisesti ala-arvoisia, eikä kristinuskoa tunneta edes alusta.

Tämä kyllä yleisessä keskustelussa voi olla molemminpuolistakin eivätkä kristitytkään tunne ateistisen ajattelun perusteita. Silti ainakin omasta näkökulmastani vaikuttaa, että nykyään ateistit ovat se hyökkäävä osapuoli keskusteluissa. En yksinkertaisesti usko, että ateistit kokisivat Suomessa, tai Euroopassakaan, mitään varsinaista sortoa missään.

Valkea kirjoitti...

Nim. tiedemies: "Aina se politisoidaan jotenkin."

- Esitin juuri miksi se ja monet muut asiat on politisoitu huonosti ja haitallisesti.

"impulssien kontrollointi on yksilön toimenpide"

- Suurimmalta osalta impulssien kontrolli (hyväksyttävyyden rajat, suotavuus, sopivuus yhteiskunnallisiin järjestelyihin) on sosiaalisesti määritelty; ensimmäinen ja toinen sosiaalistuminen, instituutioiden vaatimukset (mukaanlukien laki), julkinen tila, työ/yritykset, vapaa-aika jne. Näiden puitteissa ja rajoissa henkilö voi sitten tehdä henkilökohtaisia säätöjä parhaaksi katsomallaan tavalla.

"ostaa jäätelöä ... tms. ... kontrolloida yhteiskunnan toimesta"

- Jäätelön ostamistahan kontrolloidaan (siis siihen liittyviä impulsseja) pyrkimällä maksimoimaan se esim. j-kioskien sijoittelulla, houkuttelevilla jäätelölaaduilla ja niiden kuvilla, painottamalla tiettyjä ajanjaksoja, palkkaamalla nättejä nuoria tyttöjä myyjiksi jne. Ei sillä, että juuri tämä asia olisi, erityisesti yksinään, mitenkään oleellinen. Ehkä ylipaino voi keskimäärin hiukan lisääntyä ja suonet tukkiutua. Kyse on kokonaisuuksista.

"Klassinen liberalismi korostaa juuri henkilökohtaista vastuuta tässä suhteessa."

- Klassinen liberalismi, kuten se joka oli vallitseva Yhdysvaltojen alkuaikoina, oli radikaalin erilainen nykyiseen systeemiin verrattuna; desentralisoitu; uskonnolliset yhteisöt pääsääntöinen organisoitumismuoto; ihmisten ja yhteisöjen itsenäisyyteen ja vapauteen pyrkivä; (oikeasti) jaettuun institutionaaliseen valtaan perustuva; keskusvallan sallitut tehtävät numeroidusti luetteleva ja siten niitä rajoittava; jne. Tietysti ideologiset ja institutionaaliset tuhon siemenet olivat jo silloinkin itämässä.

"en usko mielihalujen sublimaatioon"

Käytin sanaa sublimaatio (ylentäminen), jota käytetään myös Freudin psykoanalyyttisessa teoriassa tarkoittamaan esim. sitä, että muuntaa seksuaalisen himonsa taiteelliseksi ilmaisemiseksi. Kuitenkin esimerkistä olisi pitänyt käydä ilmi, että käytin sitä taloustieteen merkityksessä epätyydyttävien jne. tilojen poistamiseen, joka ei liity psykologisiin teorioihin. Sublimointi tässä tapauksessa on esim. vuosien ahkeraa työskentelyä halutun seksuaalisen tavoitteen saavuttamiseksi: pariutuminen halutun tasoisen kumppanin kanssa.

Jatkuu ...

Valkea kirjoitti...

Osa 2.

Edesmennyt kaverini oli seksiriippuvainen ja harrasti seksiä naisystäviensä kanssa n. 3-6 kertaa päivässä. Se vei runsaasti aikaa ja energiaa, muuhun tekemiseen jäi siten vähemmän; kaverien tapaaminen, harrastukset, lukeminen, kotimaan ja ulkomaiden tapahtuminen seuraaminen, jne. Valitti seksiin liittyvää henkistä ja fyysistä uupumusta. Töistä sattui myöhästymisiä aamuseksin takia. Työttömyysjaksojen aikana uuden työn hakeminen viivästyi sen takia. Silloin kun hänellä ei ollut vakituista naiskumppania, hän juoksi jatkuvasti yhden illan suhteiden perässä ja kulutti paljon pornoa, mutta seksiä oli hiukan vähemmän kuin naiskumppanien aikana. Yleisesti hän oli hävytön ja monella tapaa huonokäytöksinen, mutta samalla tavalla liberaalisti turmeltuneet naiset pitivät hänestä. jne. Myönsi että seksiriippuvuus ja siihen liittyvät ongelmat ovat "typeriä", mutta se jatkui siitä huolimatta. Olen saanut sen käsityksen, että tämän tyyppiset ongelmat ovat aika tyypillisiä seksiriipuvaisille (seksiriippuvuus on ainakin nykymuodossaan ja laajudessaan liberaalin yhteiskunnan tuote). Pelkkään seksiin keskittymisesi menee kuitenkin sivuun asiasta. Kyse on hedonismin yhteenlasketusta kokonaisuudesta, vaikutuksesta ja sen säätelystä tai säätelemättömyydestä; auktoriteeteista ja mediasta; mainonnasta; kaupallisen tilan järjestelyistä; koulutuksesta; sosiaalistumisesta; palkintojen lykkäämisestä ja säätelystä jne., sekä yksilöiden, että laajempien joukkojen osalta.

"joten niiden välille syntyy integraatiota"

- Parempi määritelmä on vuorovaikutusta. Ne pysyvät kuitenkin selkeästi erillisinä systeemeinä.

*****

Loppuosaan vastaan sen, että radikaali ja äärimmäinen osapuoli ovat nimenomaan liberaalit ja nykyiset vaihtoehdot on "implementoitu" ihmisille. Se, että sinulle ja suurimmalle osalle ihmisiä liberalismin implementointi on pääsääntöisesti näkymätöntä, asiat vain näyttävät kulkevan itsestään huonompaan suuntaan, ei poista implementointia. Minä vain maalaan enenevässä määrin liberaalien näkymättömyyden näkyväksi. Se on liberaalien mielestä kauheaa, mutta tavallisista ihmisistä se on mukavaa. Suvussani on taiteilijoita ja taiteen parissa työskenteleviä, joten jatkan hyvää traditiota.

Kymmenessä vuodessa olemme liberaaleista jarrumiehistä huolimatta kasvaneet nopeasti ja vastaava kehitys jatkuu myös tulevaisuudessa.

Mummoni sanoin: "Juna mänt justiisa, nim. tiedemies. Sie myöhästyit."

IDA kirjoitti...

Jos foorumi toisensa jälkeen suljetaan ja marginalisoidaan, tulos näkyy siinä, että "konservatiiviksi" voidaan enää nimittää Valkean kaltaisia radikaaleja.

Tuossa Hesarin keskustelussa joku mielestäni fiksu kommentoija totesikin, että nimenomaan kristinusko on nyky-yhteiskunnassa radikaalia ja vallankumouksellista. Niinhän se oikeasti onkin. Vapaa-ajattelijoiden ideat, joita he tempauksessaan esittivät taas edustavat puhtaasti yhteiskunnallista valtavirtaa. Kuka tahansa voi miltä tahansa kioskilta ostaa Hustlerin tai Jallun.

Seksuaalimoraali ei ole keskeisin asia, mutta olisi ollut mielenkiintoista, jos Vapaa-ajattelijat olisivat tarttuneet haasteeseen ja lähteneet siitä keskusteluun katolilaisen teologin kanssa, joka ehdotti sitä. Itse en ainakaan usko, että tietynlaisen siveyden lisääntymisen olisi yhteiskunnallisesti mitenkään huono ja ahdistusta lisäävä juttu.

Toisaalta yhteiskuntasuhteet eivät ole uskossa keskeinen juttu, mikä tosiasia keskusteluissa usein jää syrjään. Kristityillä on poliittisesti hyvin kirjavat näkemykset ja liberaaleista konservatiiveihin jako menee myös kristittyjen sisällä.

LS kirjoitti...

@Valkea,

Voisitko määritellä tarkemmin liberalismin? Jos esim. Suomi on mielestäsi liberaali maa, niin käyttämälläsi liberalismilla on melko vähän tekemistä oikean liberalismin (klassinen) kanssa.

Valkea kirjoitti...

IDA: "Tuossa Hesarin keskustelussa joku mielestäni fiksu kommentoija totesikin, että nimenomaan kristinusko on nyky-yhteiskunnassa radikaalia ja vallankumouksellista."

- Niinpä. Olen itsekin käyttänyt näitä nimityksiä itsestäni tässä merkityksessä.

Liberaali individualisti ei voi henkilökohtaisesti olla radikaali ja vallankumouksellinen, koska häneltä puuttuu tarvittava persoona siihen. Hän kuvittelee voivansa rakentaa "persoonaansa" ostamalla tuotteita (esim. Ikean huonekaluja, Anttilan sekatavaraa ja H&M:n vaatteita) hiukan erilaisina kombinaatioina kuin lähiympäristönsä ihmiset. Hän lävistelee itseään, tatuoi olkapäitään ja pakaroitaan, hierottaa itseään itämaisella shiatsulla, polttaa haisukynttilöitä ja käy balilaisen temppelitanssin kurssilla korostakseen "yksilöllisyyttään" ja "aitouttaan".

Todellisuudessa hän on vain samanlainen harmaa, ponneton ja tylsä massakuluttaja, massaa, kuin kaikki muutkin liberaalit, joita huijataan muovisella "yksilöllisyydellä" ja "individualistisuudella". Ihminen ei voi ostaa persoonaa ja luonteenpiirteita tuotteina tai palveluina. Persoona ei voi syntyä tatuoimalla, hieromalla tai ripustamalla värikkäitä rättejä kehonsa ympärille.

Persoona syntyy koettelemusten, vaivojen, ponnistusten, riskien, pitkäjänteisten tavoitteiden ja pyrkimysten, sisäisen kehittymisen, merkityksellisten sosiaalisten rakenteiden rakentamisen, karaistumisen, sivistymisen ja lopulta valaistumisen myötä, josta viimeksimainittu ei voi olla muuta kuin uskonnollinen kokemus.

Sivistys tässä yhteydessä tarkoittaa paljon enemmän kuin pelkkä instrumentaalinen ja tekninen tieto.

Nämä tekijät muovaavat ja kehittävät ihmisiä ja ihmisryhmiä siten, että he latautuvat tavoitteellisella, päättäväisellä ja voimakkaalla energialla, kohoavat muiden yläpuolelle jyrkkään kontrastiin heidän kanssaan ilman ylimielisyyttä tai hierarkisia organisaatioita, ja alkavat säteillä vaikutustaan ympäristöön.

Jukka kirjoitti...

Valkea:

Todellisuudessa hän on vain samanlainen harmaa, ponneton ja tylsä massakuluttaja, massaa, kuin kaikki muutkin liberaalit, joita huijataan muovisella "yksilöllisyydellä" ja "individualistisuudella". Ihminen ei voi ostaa persoonaa ja luonteenpiirteita tuotteina tai palveluina. Persoona ei voi syntyä tatuoimalla, hieromalla tai ripustamalla värikkäitä rättejä kehonsa ympärille.

Tästä innostuneena lainaan Ernst Juengerin Pelko-artikkelia porvarista:

Among the signs of the epoch we have now entered belongs the increased intrusion of danger into daily life. There is no accident concealing itself behind this tact but a comprehensive change of the inner and outer world.

We see this dearly when we remember what an important role was assigned to the concept of security in the bourgeois epoch just past. The bourgeois person is perhaps best characterized as one who places security among the highest of values and conducts his life accordingly. His arrangements and systems are dedicated to securing his space against the danger that at times, when scarcely a cloud appears to darken the sky, has laded into the distance. However, it is always there: it seeks with elemental constancy to break through the dams with which order has surrounded itself.

The peculiarity of the bourgeois’ relation to danger lies in his perception of it as an irresolvable contradiction to order, that is, as senseless. In this he marks himself off from other figures of, for example, the warrior, the artist, and the criminal, who are given a lofty or base relation to the elemental. Thus battle, in the eyes of the warrior, is a process that completes itself in a high order; the tragic conflict, for the writer, is a condition in which the deeper sense of life is to be comprehended very clearly; and a burning city or one beset by insurrection is a field of intensified activity for the criminal. In turn bourgeois values possess just as little validity for the believing person, for the gods appear in the elements, as in the burning bush unconsumed by the flames. Through misfortune and danger late draws the mortal into the superior sphere of a higher order.

Tiedemies kirjoitti...

Persoona syntyy koettelemusten, vaivojen, ponnistusten, riskien, pitkäjänteisten tavoitteiden ja pyrkimysten, sisäisen kehittymisen, merkityksellisten sosiaalisten rakenteiden rakentamisen, karaistumisen, sivistymisen ja lopulta valaistumisen myötä, josta viimeksimainittu ei voi olla muuta kuin uskonnollinen kokemus.

Abstraktilla tasolla tämä varmaankin on totta. Tästä herää kysymys, koskeeko se vain tiettyjen tavoitteiden, pyrkimysten, rakenteiden jne. tavoittelua, ja tiettyä valaistumista.

En tiedä, mitä olkiukko "Liberaali individualisti" tässä tarkoittaa, koska omassa kielenkäytössäni se tarkoittaisi henkilöä, joka sanoutuu irti ylhäältäpäin sanelluista kollektivistisista projekteista, ja jonka arvomaailma on refleksiivinen ja avoin itsekritiikille. Siis contra ylhäältä annettu, kollektiivin määräämä, kyseenalaistamatta omaksuttu.

Ymmärrän Valkean karakterisoinnin, ja olen samaa mieltä siitä. Siinä on vain sellainen ongelma, että myös erilaiset läpäisevät utopistiset projektit ja niiden kannattaminen edustavat tarkalleen samaa "höttöä". Länsimaisen ihmisen takertuminen rystyset valkoisena mihin tahansa - raamattuun, ilmastonmuutokseen jne - on tarkalleen samalla viivalla. Oppeja, ideologioita jne. voi aina ostaa, niihin voi sitoutua "koko sydämestään", ja käyttää aikansa sellaisten puolustamiseen, mutta se on vain variantti haisukynttilöistä, reilunkaupankahveista, jne.

Todellinen haaste suhteellisen materiaalisen yltäkylläisyyden maailmassa onkin merkityksellisyyden kokeminen. Se, että ihmisen on otettava siitä vastuu itse, sensijaan, että merkityksellisyyden voi ostaa kaupasta - jälleen kerran, oli kyseessä sitten haisukynttilä ja Bhagavad Gita, rukousnauha ja raamattu, tai vaikka kaupunkimaasturi ja takatukka - on osa tätä pakettia. Itse tulkitsen "liberaalismin" siten, että ihminen ottaa siitä itse vastuun, eli kaikkeen ostettavaan merkitykseen caveat emptor.

Valkea kirjoitti...

Re: LS

Liberalismissa on ollut kolme vaihetta:

- Klassinen liberalismi. "Valistus"-filosofia 1700-luvulla ja Ranskan vallankumous - 1913, esim. Yhdysvaltain alkuajat.
Liberaali elämää radikaalisti redusoiva ja sille vieras filosofia on jo valmiina. Politiikkaa säädellään periaatteessa vain kahdella universaalilla tekijällä: valinta ja tasa-arvo, joita täydennetään johtamalla valinnasta omistusoikeus.

Filosofia on muodikas ja sen seurauksia ei ymmärretä. Sitä ei monilta osin sovelleta, eikä edes pystytä soveltamaan käytännössä. Koska se on niin yksinkertainen ja harmittomalta näyttävä, sen pohjalta on helppo tehdä tarvittavia poliittisia kompromisseja, joiden sisältö kuitenkin poikkeaa liberaalista filosofiasta ja sisältää muita elementtejä.

- Roosevelt - New deal - Federal reserve keskuspankki välivaihe 1913 - 1945 (Tämän välivaiheen tarvittavat osatekijät kehittyivät tarvittavalle tasolle jo aiemmin). Paisuvien valtiobyrokratioiden ja suurten hierarkisten ja kansainvälisten yritysorganisaatioiden liitto; managerivallankumous (tiedemiehet, asiantuntijat, virkamiehet jne.). Kansalaiset redusoituvat yhä enemmän atomisoiduiksi yksilöiksi, ja ovat voimattomia joutuessaan vastatusten suurten organisaatioiden kanssa. Liberaalin filosofian johdannainen, omistusoikeus, alkaa menettää merkitystään kaikkien muiden paitsi suurimpien organisaatioiden osalta ja jäljelle jääviä valintaa ja tasa-arvoa aletaan soveltaa määrätietoisemmin. Omistusoikeuden täytyy menettää merkitystään, koska suurten organisaatioiden täytyy takavarikoida, verottaa, ottaa ja saada ihmisiltä lisää varoja kasvaviin toimintoihinsa ja tarvittavien puitteiden/ järjestelmien rakentamiseen toimintaansa varten. Valinnan ja tasa-arvon koskaan saavuttamattomat tavoitteet luovat verukkeen kasvavien rahavirtojen ikiliikkujalle, jota managerit hallitsevat ja jonka hallinnasta he ottavat palkkansa.

Heikosti organisoitunut ja heikentynyt konservatismi estää vielä systeemiä ajautumasta liberalismin viimeisiin vaiheisiin.

Demokratiasta tulee lisääntyvässä määrin erinimisten liberaalien valintaa.

http://en.wikipedia.org/wiki/James_Burnham

- 1945 - nykyhetki. Edellisten saattamista viimeiseen vaiheeseensa. Vaikka suurten kompleksisten organisaatioiden systeemi kehittyy koko ajan, Neuvostoliiton ja kommunistisen blokin olemassaolo estää vielä globaalia liberalismia. Kommunismin romahtaminen vapautti liberalismin loppupisteeseensä; ulkoistaminen; maahanmuutto; halpatyövoima; kansainväliset poliittiset byrokratiat; demokratian de facto kuolema; laajat sosiaaliturvabyrokratiat ja vero- ja piiloverotaakka; säätykierron heikkeneminen, luokkaerojen kasvu ja muuttuminen pysyvämmiksi; de facto verotusoikeuksien myöntäminen kansainvälisille suuryrityksille sekä niiden normaalissa toiminnassa että vaikeuksien ilmaantuessa; tuotannon väheneminen ja hedonistisen kulutustalouden lisääntyminen; keinotekoiset, ohuet ja strategisesti teeskennellyt helposti vaihdettavat identiteetit; pehmeä totalitarismi, ja uhka ajautumisesta kovaan totalitarismiin; sosiaali-insinöörien säätely ja valvonta, ja ihmisten elämän mikromanagerointi sekä näkyvillä, että näkymättömillä keinoilla, eli systeemin pyrkiminen samanaikaisesti sekä suurempaan valtaan, että salaamaan siitä mahdollisimman suuren osan; jne.

Systeemi on kestämätön, ja yhteiskuntia ja sosiaalisia rakenteita kuluttava. Se tulee päättymään suureen ja lopulliseen romahdukseen, ellei systeemin toimintaa pysäytetä, muuteta, ja ellei sille rakenneta toimivia vaihtoehtoja.

Valkea kirjoitti...

Re: Jukka

Hyvä lainaus.

Valkea kirjoitti...

Nim. tiedemies on siinä mielessä hyvä kommentoija, että hän edustaa, tahtoen tai tahtomattaan, liberaalia systeemiä. Hän on tavallaan Isoveli (Orwell) joka valvoo, ja käy tyynnyttävällä ja tuudittavalla Uuden Uljaan Maailman (Huxley) tavalla johtamassa harhaan ja selittämässä "pois".

Voimme kalibroida liberaalin virallisen mielipiteen hänen lauseistaan.

Kyseessä on kuitenkin tiedemiehen, siis managerin, pelon tuottama rationalisointi oman työpaikkansa ja sitä ylläpitävän heikentyvän systeemin puolesta.

Kaikki mitä hän sanoo, on valitettavasti suodatettava tämän tulkitsevan siivilän läpi.

Sikäli jos se lohduttaa nim. tiedemiestä, uusissa systeemeissä on uudet työt, eivät työt tekemällä lopu.

Kaikkein vaikeinta hänelle on lopulta sen tosiasian tunnustaminen, itselleen ja muille, että liberaalin systeemin vaikeudet ovat sen itsensä tuottamia, eivät konservatiivien ulkopuolelta tuomia ja "tyhjästä" synnyttämiä.