Antifasismista antirasismiin

Vaikka antifasismilla alunperin 20-luvulla tarkoitettiin mitä tahansa fasismin vastaista toimintaa, sana antifasismi siirtyi jossain vaiheessa osaksi äärivasemmistolaista kielenkäyttöä. Antifasismi ei ole fasismin vastakohta. Fasismin vastakohta on liberaali demokratia.

Antifasismi alkoi lopulta merkitä ei vain natsismin vastaisuutta vaan kylmän sodan aikana se alkoi tarkoittaa kaiken länsimaisen - so. demokratian - vastaisuutta.

Tähän merkitykseen termi antifasismi on pitkälti jäänyt. Se on osa äärivasemmistolaista terminologiaa ja merkitsee terroria muunmielisiä kohtaan. Nykysuomalainen antifasismi merkitsee käytännössä myös maanpetturuutta. Tämän aamuisessa HS:n NYT-liitteessä samaiset antifasistit ylistävät Korean kansanmurhahallitusta ja toteavat länsimaisen demokratian olevan hölynpölyä. Pohjois-Korean harjoitama terrori omaa kansaansa kohtaan on ok, mutta Suomessa tapahtuu muka kansanmurha venäläisiä kohtaan. Nämä ihmiset vaikuttavat voimakkaasti siihen, millainen julkisuuskuva Suomella on venäläisten silmissä. He esiintyvät mm. usein Venäjän valtiollisessa televisiossa.

60-luvulla otettiin antifasistisessa liikkeessä käyttöön myös termi "antikommunismi". Antikommunisti oli henkilö joka vastusti Neuvostoliittoa ja kannatti näin ollen muka militarismia ja oli siis fasisti.

Antifasismin suurimpia saavutuksia oli Itä-Euroopan siirtyminen natsiterrorismista kommunistiseen terroriin.

Jäänne aikoinaan vireästä 70-lukulaisesta "demokraattisesta" ja "antifasistisesta" liikkeestä on Suomi-Korea-Seura. Seura on jonkinlainen museo, jonka kotisivuja lukien nykyihminen voi saada vilauksen siitä millaista oli 70-lukulaisuus. Ystävyys-seuroilla (Suomi-Neuvostoliitto-seura, Kiina-seura, Vietnam-seura, DDR:n tunnustamiskomitea ja Korea-seura) oli merkittävä asema suomalaisessa poliittisessa elämässä. Yhdistykset olivat puoluepoliittisesti sitoutumattomia mutta niillä edistettiin todellisuudessa sosialistisen diktatuuri asiaa. Suomi-Neuvostoliitto-Seura julkaisi mm. lehteä Neuvostoliitto ja Maailma ja Me, jotka esittivät kaunisteltua kuvaa sosialistisesta maailmasta. Löytyipä Korea-seuran lisäksi toinenkin vastaava museoyhdistys - Suomi-Valko-Venäjä-Seura.

Antirasismi ei sekään ainakaan Suomessa niinkään ole rasismin vastaisuutta vaan antifasismin - demokratian vastaisen liikkeen - yksi haara.

Demla - entiseltä nimeltään Demokraattiset lakimiehet - on osa laajaa "demokraattista" ja antifasistista demokratian vastaista liikettä, joskin nykyään tavallaan pehmennetyssä muodossa. Siinä missä useimmat muut 70-luvun "demokraattiset" eli demokratian vastaiset liikkeet ovat kuolleet, Demla elää.

Kuten sosialidemokraattinen kansanedustaja Jacob Söderman totesi lainsäädännön muoto on tärkeä asia, kun demokratiaa ollaan tuhoamassa. Hitler kykeni Saksan lainsäädännön puutteita hyväksikäyttäen tekemään vallankaappauksen demokratian kirjainta noudattaen. Demla, ja sen edustaja Suomen "porvarihallituksessa", Tuija Brax, on avainasemassa Suomen lainsäädännön muuttamisessa.

Antirasismi on tänä päivänä antifasistisen liikkeen tehokkain lyömäase siinä missä neuvostovastaisuuden demonisointi ja "rauhan asia" 70-luvulla. Antirasismin polun päässä on Suomi, jonka demograaffinen rakenne on muuttunut aivan toiseksi kuin nykyään ja jossa sananvapaus on kuristettu minimiinsä.