Aikamme kaksi suurinta antropologia - Robert Boyd ja Peter Richerson - ovat todenneet seuraavaa:
Vertaisrankaisu voi stabiloida minkä tahansa normin ja mahdollistaa näin yhteistyön ja altruismin ryhmän sisällä - tai mitä muuta tahansa.
Tätä havaintoa voisi pitää jonkinlaisena yhteisöllisyyden ensimmäisenä pääsääntönä.
Evolutiivinen selitys pääsäännölle on se, että ihmisellä on sisäsyntyinen taipumus sisäistää yhteisönsä normit - olkoot normit sitten kuinka tehokkaita tai tehottomia tahansa - koska normien sisäistämisellä ihminen on välttänyt rangaistuksen.
Evoluution suosikkiselityksen yhteistyölle ja altruismille - biologisen sukulaisuuden ja sukulaisvalinnan - voi tässä tapauksessa pitkälti unohtaa. Käytännössä tosin sukulaisuuus voi vahvistaa sisäistämisen ja rangaistuksen luomaa yhteistyötä.
Boydin ja Richersonin säännöllä on ilmeisiä sukulaissääntöjä:
Valta, mielivalta, vallan ihailu, vallanpitäjien pelko ja vallanpitäjien mielistely voi stabiloida minkä tahansa normin tai ajatuksen.
Väitän, että suomalaisten vallan ihailu on yksi Nokian ongelmista. Kun keisarilla ei ole vaatteita, kukaan ei uskalla sanoa sitä.
Halosen kansansuosion vallan ihailu selittää suurimmalta osalta. Halonen onkin hyvin hierarkkinen johtaja - hän nöyryyttää alempiaan ja mielistelee venäläisiä. Ulkomailla pärjänneet suomalaiset poliiitikot - Olli Rehn, Martti Ahtisaari ja Pekka Haavisto - ovatkin aivan kuin eri maailmasta kuin Halonen.
Globaalissa maailmassa pelkällä mielivallalla ei pärjää. Osittain siksi suomalaiset yritykset ovat helisemässä. Toisaalta kukaan - tai melkein kukaan - ei politiikassakaan kunnioita sitä, joka mielistelee ylempiään ja nöyryttää alempiaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
11 kommenttia:
Tämä on ihan hyvää pohdintaa, mutta siinä on jonkinlainen gäppi.
Yhtäältä: Olen samaa mieltä siitä, että vallan ihailu - ja erityisesti siten, että mitä enemmän valtaa ja mitä "suurempi", sitä enemmän ihaillaan - on Nokialle iso rasite nykypäivänä, koska se estää sen dynaamisen sopeutumisen. Ja koska Nokia on edelleen kansantalouden "pyhä lehmä". Ajatus on sukua jollekin "too big to fail"-ilmaisulle rahoituslaitosten yhteydessä. Ajatellaan, että kun se on niiin iso ja vahva, se myös jotenkin suojelee meitä muitakin.
Toisaalta, näissä sinänsä hyvin ansiokkaissa pohdinnoissa ei ole paljoa päästy käsiksi siihen, miten tällainen vallan ihailun normi on suomalaiseen kulttuuriin pesiytynyt, eikä toisaalta siihen, voidaanko sille tehdä jotain. Eikä tässä nyt ole tarkoituksenmukaisuutta luodattu paljoakaan. Rehn, Ahtisaari, Haavisto jne. ovat menestyneet ulkomailla jonkinlaisen viileän asiantuntijaroolin varjolla, mutta kannattaa huomata, että se on rinnakkainen suomalaisten arvostama rooli.
Paitsi nöyryyttämällä johtamista, ihmiset arvostavat yllättävän paljon "pliisua virkamiesjohtamista". Vanhasen pääministerikaudella häneltä pääsi muutama autoritaarisemmaksi tulkittu veto, mutta pääosin hän kuitenkin johti hallitusta harmaan virkamiesmäisesti. Vrt. Paavo Lipponen, joka oli taas paljon autoritaarisempi.
Henkilökohtaisesti olen kyllä toisaalta taas sitä mieltä, että jos katsotaan viivan alle jäänyttä tulosta, Lipponen oli paljon parempi pääministeri kuin Vanhanen.
Tämä siis vaan pohdintana, ei niinkään kritiikkinä.
Toisaalta, näissä sinänsä hyvin ansiokkaissa pohdinnoissa ei ole paljoa päästy käsiksi siihen, miten tällainen vallan ihailun normi on suomalaiseen kulttuuriin pesiytynyt, eikä toisaalta siihen, voidaanko sille tehdä jotain. Eikä tässä nyt ole tarkoituksenmukaisuutta luodattu paljoakaan. Rehn, Ahtisaari, Haavisto jne. ovat menestyneet ulkomailla jonkinlaisen viileän asiantuntijaroolin varjolla, mutta kannattaa huomata, että se on rinnakkainen suomalaisten arvostama rooli.
Ihmettelen itse asiassa hiukan itsekin sitä, miksi tällainen vallan ihailu on Suomeen pesiytynyt.
Suomihan ei ole ollut valtavan hierarkkinen maa. Talonpoika on ollut suht vapaa. Aatelisia ei juuri ole ollut. Papisto on ollut lähin herra. Kuningas on ollut kaukana.
En tiedä.
Olen itse pohtinut, olisiko varusmiespalveluksella ja siellä opituilla käytännöillä tekemistä asian kanssa.
Varusmiespalveluksessa ei niinkään opita taistelutaitoja kuin kunnioittamaan hierarkiaa. Ylempien käskyistä ei valiteta eikä niitä aseteta kyseenalaiseksi. Typeriä asioita tehdään, koska ne nyt vain pitää tehdä ja koska se on se pienimmän riesan tie.
Varusmiespalvelukseen sisältyy joillain Reserviupseerikoulu. Siellä kuulemma opitaan johtamista. Kuitenkin se johtaminen, joka opitaan, ei välttämättä toimi nykymaailmassa, jossa pitäisi osata motivoida, keskustella ja kuunnella, mitä alaisilla on sanottavaa.
Ihmettelen itse asiassa hiukan itsekin sitä, miksi tällainen vallan ihailu on Suomeen pesiytynyt.
Suomihan ei ole ollut valtavan hierarkkinen maa. Talonpoika on ollut suht vapaa. Aatelisia ei juuri ole ollut. Papisto on ollut lähin herra. Kuningas on ollut kaukana.
En tiedä, mutta voi olla niinkin, että juuri perinteisten hierarkioiden puute on syynä siihen, että mikä tahansa feikkikin käy. Niin sanotulle demariälymystölle tietyt hierarkiat ovat mieleen yksinkertaisesti siitä naurettavasta syystä, että ne ovat hienoja ja ulkomaalaisia :D
Sotien viimeistään sinetöimä kansallinen yhtenäisyys petettiin suomalaisen sivistyneistön puolelta kylmästi sotien jälkeen ja sitä käytettiin/käytetään opportunistisesti hyväksi. Nokiassa on osittain tuota, kun se halutaan esittää kansallisena projektina, mikä on valheellista, ja valheellisuus toki aina lopulta häviää.
Näitä pohdintoja tulee aina luettua, siitä millainen on Suomi ja millainen on Nokia.
Onko Nokia todella "suomalainen" yritys, siis, että jotain suomalaisesta kansanluonteesta olisi näkyvissä tämän vielä nykyäänkin paljolti suomalaisten kansoittaman monikansallisen yrityksen toiminnassa.
en tiedä suomalaisuudesta, enkä ulkomaalaisuudesta tarpeeksi, että tietäisin onko Suomessa vallan ihailua. Historiallisista syistä neuvostoliiton, ja ehkä ruotsalaisen perinteenkin takia Suomessa on varmaan joku virkamiesperinne joka suosii yrityksiä joilla on yhteyksiä. Kaikilla suomalaisilla yrityksillä on tiiviit suhteet poliittiseen valtaan. Se ei voi olla terveellistä.
Minun on vaikea kuvitella että suomessa olisi erityistä vallan ihailua. ehkä en vain tunne ulkomaita tarpeeksi, mutta jos se olisi totta, niin sen pitäisi näkyä muutenkin kuin bloggaajien pohdinnoissa.
Paavo,
Viittasin kuitenkin tutkimustietoon enkä pelkkään omaan kokemukseen, mikä ei sekään sentään ole vähäinen.
Vasarahammer ja IDA, molemmat hypoteesit ovat minusta mahdollisia.
IDA:n hypoteesiin liittyen olisi mielenkiintoista verrata valtaan suhtautumista esimerkiksi Suomen ja Latvian välillä. Latvia on ollut äärimmäinen feodaaliyhteiskunta 1900-luvun alkuun ja Suomi taas talonpoikaisyhteiskunta.
Tiedemies,
Tänään HS kertoi että Nokian osuus yhteisöveron tuotosta on romahtanut 16:sta alle nejään.
Paavo,
Kyllä Nokia on ollut hyvin suomalainen firma. Puhun siis arvoista ja yrityskulttuurista.
Mielestäni Nokian kannattaisi pysyä sillä alueella minkä se parhaiten taitaa: 3310-tyylisten basic-luurien massatuotannossa. Kehittyvät markkinat vetävät basic-malleja, joten sinne vaan mukaan vielä kovemmalla panostuksella. Tavoitteena se, että 9/10 aasialaisten ja afrikkalaisten basic-puhelimista on Nokialaisia. Massatuotannolla luurin hinta niin alas kuin mahdollista ja jakelutie auki jokaiseen basaariin ja savimajaan.
Siihen päälle kännykkäpankkipalveluiden tarjoaminen, niin Nokian menestys seuraavaksi 5-10 vuodeksi on taattu.
Selvästikin Nokia ei ole pystynyt tuottamaan merkittäviä innovaatioita viime aikoina, joten focus kannattaa siirtää sinne missä luovuutta ei niin paljon tarvita eli basic-luureihin. Älypuhelimet kannattaa jättää muiden huoleksi.
Jos innovaatioita lähdetään hakemaan, niin Nokia voisi debytoida NFC-tyylisellä (Near Field Communication) maksutapapalvelulla kehittyneillä markkinoilla. Nokia voisi tehdä kännykkämaksamisesta siis arkipäivää, jos niin haluaa.
Toinen kommentti suuren suomalaisyrityksen nykyiseen kriisiin...
Liiallinen prosessijohtaminen tekee ihmisistä koneen osia. Tämä tukahduttaa luovuuden eikä kannusta kyseenalaistamaan käytäntöjä.
Prosessijohtaminen toimii bulkkitavaraa tuottavassa teollisuudessa ja etenkin sen logistiikassa. Nokia on pärjännyt mainiosti halvoissa puhelimissa.
Teknologiateollisuudessa kuitenkin oma tuote voi muuttua arvottomaksi romuksi yhdessä yössä. Sen jälkeen prosessijohtamista ja hienoa logistiikkaa ei enää tarvita.
Vasarahammerin toteamuksen allekirjoitan;
Liiallinen prosessijohtaminen tekee ihmisistä koneen osia. Tämä tukahduttaa luovuuden eikä kannusta kyseenalaistamaan käytäntöjä.
Prosessijohtaminen toimii bulkkitavaraa tuottavassa teollisuudessa ja etenkin sen logistiikassa. Nokia on pärjännyt mainiosti halvoissa puhelimissa.
Aakke, ideasisi on mielenkiintoinen. Vaikea sanoa lentäisikö tuo. Voisi hyvin lentääkin.
Intiassakin vain pienen pienellä osalla on varaa älypuhelimiin - Blackberryä tosin ainakin myytiin näkyvästi - ja halvemmille puhelimille on markkinarakoa.
Sellaisenkin strategian valinta vaatisi kuitenkin melkoista rohkeutta. Miten markkinat reagoisivat moiseen ilmoitukseen ?
Katsoin älypuhelinten markkinaosuuksia -
http://www.mobiiliblogi.com/2010/05/10/alypuhelinmarkkinat-kasvoivat-alkuvuonna-67-prosenttia/
- ja vedän takaisin aiemman ehdotukseni "halpaluuri-focus-strategiasta". Nokian 38,8 %:n osuudella kannattaa vielä katsoa kuinka älypuhelinmarkkinoilla käy. Vetäytyminen tässä vaiheessa olisi virhe.
Lähetä kommentti