Narsismi - osa 1

Kun viisitoistakesäinen nuorimies käyttää 70% ajastaan sen miettimiseen onko hänen peniksensä tarpeeksi iso ja mitä tytöt ajattelevat hänestä, voi puhua normaalista ihmisen kehitysvaiheesta. Jos kahdeksattakymmenettä käyvä kirjailija kirjoittaa neljäkymmentä vuotta kirjoja, jotka pyörivät hänen peniksensä ja saamisensa ympärillä, voinee sanoa että kyseessä on seksiaddiktio ja narsismi.

Tapanani on lukea vasemmistolainen taloustieteiljän Herbert Gintisin arvosteluja Amazonista. Eilen törmäsin Gintisin arvosteluun Philip Rothin uudesta kirjasta:

A Testosterone-Age Writer's Narcisistic Fantasies

In this short novel, Philip Roth exposes his narcissistic preoccupation with his own declining virility and the declining image of the Great Testosterone Writer in modern society. Roth's character is, of course, Roth himself, with the usual name change. His virility has nothing to do with love, intimacy, tenderness, or procreation. It has to do with conquering---in this book a beautiful, intelligent, capable, highly educated and talented woman who could be his granddaughter. How insufferably boring.

Roth pretends to care about Social Issues, giving us tedious liberal clichés about the current national political scene, but he admits that he really doesn't care about anything but the state of his copulatory capacity.

Roth's preoccupation with the Great Artist takes the form of the book's protagonist attempting to stop a young literary critic from revealing the sordid past of a deceased Great Writer. We know the Great Writer is a Great Man whose writings are simply an externalization of his Great Soul and his Unquenchable Artistic Spirit, because the young woman who lived with him when he died spent the next forty years Cherishing His Memory, rather than living a life of her own. From the afterlife, this Great Writer offers us a manifesto holding that the lowly hoi polloi that comprise the reading public should uncritically revere the Great Writer, and abandon the quest to interpret, criticize, analyze, or personalize this Nietzschian superman.

Perhaps my problem with this book is that I read a novel to learn what the author has discovered about life and the Universe, and I really don't care about his or her personal life, unless this has been in some sense an exceptional life. The only thing exceptional about Roth is his literary success.

Kirja on käännetty suomeksi nimellä Haamu poistuu (WSOY 2008).

Luin toki itsekin parikymppisenä tämän dekadentin narsistin kirjoja tai ainakin nyt pari kirjaa. Kuten luin Henrik Tikkasenkin egotrippejä. Mikä ettei. Mutta aikansa kutakin. Jos joku kysyy miksi kirjoitan Philip Rothista ja narsismista, vastaan että näen narsismin ja hedonismin yhteisöllisyyden vastakohtana. Toisaalta tietynlainen yhteisöllisyys saattaa generoida tällaista narsismia ja hedonismia:

a) tukahduttava äärimmäinen yhteisöllisyys tai poroporvarillinen omahyväisyys saattaa synnyttää vastareaktiona hedonismia

b) elitistinen yläluokkainen tausta luo jo lapsena ihmisessä ajatuksen siitä että hänen tarpeensa ovat muiden tarpeita tärkeämmät ja että moraali ja uskonto on vain alempia luokkia varten