Äärikonservatiivi, konservatiivi ja uskonto

Äärikonservatiivi ajattelee näin:

Ihminen on läpipaha ja siksi pitää keksiä Jumala jotta ihmiset pysyisivät kurissa ja yhteisö pysyisi kasassa.

Maltillinen konservatiivi ajattelee näin:

Ihmisessä on kyky hyvään ja pahaan. Jotta hyvä toteutuisi, on viljeltävä yhteisöllisyyttä ja luottamusta ihmisten välillä, mutta myös viljeltävä yksilön oma-aloitteisuutta ja yksilön vastuuta.

Silloin, kun uskonto vahvistaa yhteisöllisyyttä ihmisen oma-aloittteisuutta tukehduttamatta, uskonto on hyvä asia. Usein uskonto on välttämätönkin asia.

Tässä ajassa tosin maltillinen konservatiivi ei välttämättä ole sen optimistisempi kuin äärikonservatiivikaan. (Arvostan Ruukinmatruunaa muutenkin suuresti.)

Tämä kaikki tuli mieleen kun aamulla luin peliteoreetikko Ken Binmoren kirjaa Natural Justice. Binmore väittää että oikeisto on luonut mystisen Yhteisön käsitteen Jumalan korvikkeeksi:

A popular new contender is an idealized notion of Community, to which appeal is made by right-wingers who need a magic spell to counter the social collapse that would follow if the myopic selfishness they otherwise advocate were actually consistent with human nature.

Binmoren väite on mielenkiintoinen ja sen voi toki nähdä osittain kritiikkinä minunkin blogiani kohtaan. Toisaalta en missään nimessä kuulu ryhmään ihmisiä, jotka puhuvat puhtaan itsekkyyden puolesta (advocate selfishness). Olen kritisoinut Homo Economicus -käsitettä useaan otteeseen ja puhunut yhteiskunnallisen tasa-arvon puolesta.