keskiviikkona, huhtikuuta 02, 2008

Tampereen vapautus 3.4. - 6.4. 1918



Ensi yönä 3.4. kello 2.30 tulee kuluneeksi 90 vuotta Tampereen vapautuksen lopullisen taistelun alkamisesta.

Mannerheimin johtama Suomen Valkoinen Armeija vapautti Tampereen keskustan suurimmaksi osaksi jo seuraavana päivänä mutta Pyynikki ja Pispala antautuivat vasta 6.4.

Vapautustaistelussa kaatui melkein 1000 suojeluskuntalaista ja yli 1000 punakaartilaista.

Oheinen kartta esittää taistelun ensimmäisen päivän kulkua.

Tampereen taistelu oli hyvin verinen - taistelu traumatisoi ja katkeroitti monia ihmisiä vuosikymmeniksi. Kaupungin vapautuksella oli kuitenkin oleellinen merkitys sen kannalta että Suomen itsenäisyysjulistus toteutui eikä jäänyt vain historiallisesti mielenkiintoiseksi asiakirjaksi.

9 kommenttia:

Mikko Ellilä kirjoitti...

Olen itse usein pyrkinyt välttämään termejä "Valkoinen Armeija" ja "suojeluskuntalaiset", koska kyseessä oli Suomen armeija.

Puolustusvoimat on sama organisaatio kuin vuoden 1918 valkoinen armeija. Se vain jouduttiin vuonna 1918 luomaan tyhjästä suojeluskuntien ja jääkärien pohjalta, koska vuonna 1917 Suomella ei ollut omaa armeijaa.

Jos Suomen sisällissodasta puhuttaessa käytetään vain termejä "valkoiset ja punaiset", sodan perusluonne hämärtyy.

Kyseessä oli vallankumouksellisten kommunistien aloittama sisällissota Suomen hallitusta vastaan. Kommunistit yrittivät väkivalloin syrjäyttää Suomen hallituksen ja koko Suomen valtion. Suomen armeija kuitenkin onnistui Saksan armeijan tuella lyömään vallankumouksellisten kommunistien terroristijärjestön eli punakaartin.

Osa vallankumouksellisista pakeni tukijoidensa eli venäläisten bolshevikkien hoiviin, osa jäi vangeiksi. Nämä punavangit olivat sotavankeja aivan samalla tavalla kuin talvi- ja jatkosodassa suomalaisten sotavangeiksi ottamat venäläiset puna-armeijan sotilaat. Olen aina ihmetellyt, millä logiikalla punaisten pitämistä sotavankileireillä on pidetty jotenkin paheksuttavana. Eikö Suomen armeija olisi talvi- ja jatkosodan aikanakaan saanut ottaa venäläisiä vangeiksi?

Jukka kirjoitti...

Ajattelen ehkä hiukan eri tavalla. Iso-Britannian ilmavoimien nimi on kai "Iso-Britannian Kuninkaalliset Ilmavoimat".

Suomen armeijan nimi oli Vapaussodan aikana "Suomen Valkoinen Armeija". Nimi oli käsittääkseni tuollainen kauan Vapaussodan päättymisen jälkeen.

Laillinen hallitus oli taas pyytänyt Suojeluskuntia toimimaan Suomen armeijana koska maassa ei ollut armeijaa.

Suojeluskunta oli siis sama asia kuin Suomen armeija.

IDA kirjoitti...

"Olen aina ihmetellyt, millä logiikalla punaisten pitämistä sotavankileireillä on pidetty jotenkin paheksuttavana. Eikö Suomen armeija olisi talvi- ja jatkosodan aikanakaan saanut ottaa venäläisiä vangeiksi?"

Ei kai ole niinkään paheksuttu vangiksi ottamista, mikä tietenkin on ok, vaan paheksuntaa tai spekulointia on herättänyt se toimittiinko oikein, kun olot leireillä muuttuivat niin huonoiksi, että taudit jylläsivät ja vankeja ei pystytty ruokkimaan.

Aika perusteltuja väitteitä on esitetty siitä, että varsin monet olisi voinut päästää saman tien kotiinsa odottamaan tuomiota kapinoinnista, eikä mikään väkivaltainen lannistaminen ollut enää siinä vaiheessa tarpeellista.

Jälkiviisaus on tietysti aina jälkiviisautta.

Ironmistress kirjoitti...

Puhtaasti strategisesti katsoen punaiset olivat ryhmittäneet joukkonsa aivan väärin. Samoin he eivät ymmärtäneet hyökkäysurien ja niiden haltuunoton merkitystä kaupunkitaistelussa. Muualla riittää hyvin vähäinen miehitys, sillä kaupunkitaistelu suosii aina puolustajaa.

Homma lähti punaisten puolelta pissimään siinä kohden, kun joku neropatti keksi fraggata Hugo Salmelan. Salmela oli kiistatta hyvin lahjakas komentaja, ja se, että punaiset liiskasivat sisäisissä valtataisteluissaan Salmelan (käsikranaatti ammuslaatikkoon ja peli oli sitämyöten selvä), merkitsi puolustukselle katastrofia.

Jos Salmela olisi selvinnyt sodasta hengissä eikä häntä olisi teloitettu, hän todennäköisesti olisi saattanut sodanjälkeisessä armeijassa kohota korkealle. On mieletöntä haaskata lahjakkuutta vain siksi, että se on taistellut toisella puolella.

Jukka kirjoitti...

Käsittääkseni Hugo Salmelaa ei teloitettu vaan hänet murhasi joku punainen pari päivää ennen Tampereen vapautusta.

Kalliossa asui vähän aikaa sitten tamperelainen kommunisti-nainen, joka oli syntynyt punikkiperheen nuorimpana kahdeksantena lapsena vuonna 1918. Hänellä oli innostunut ja positiivinen mieli yhdistyneenä täydelliseen fanatismiin.

Hänen kuuntelemisensa oli minulle suuri ilo. Kallion kirjastossa hän oli valmis kertomaan tuntemattomille ihmisille mm. Hugo Salmelan loistavuudesta ja Mannerheimin homoudesta heti kunhan joku katseensa käänsi häneen.

Ironmistress kirjoitti...

Jukka, se "eikä olisi teloitettu" on konditionaalin futuuri - liian moni lahjakas punainen sotilasjohtaja ammuttiin sodan jälkeen vain siksi, että olivat taistelleet väärällä puolella. Tiedossamme on oikein hyvin, että Kustaa Salminen murhasi hänet 30.3. 1918 - siinä käsikranaattiepisodissa meni melkein koko esikunta.

On älytöntä kostaa sotilaille se, että he taistelevat sellaisella puolella, jota elähdyttää aivokuollut ideologia. Pikemminkin tässä tilanteessa olisi pitänyt toimia kuin Ruusujen sodassa 1400-luvulla tehtiin - poliittinen johto nopeasti piikkilangan taakse ja värvätään sotilaat omalle puolelle.

Jukka kirjoitti...

Jos se vain onnistuu se värvääminen. Rivimiesten osalta saattaa onnistua. Mutta ei varmaan kaadereitten.

Suomalaiset kommunistikaaderitkin laitettiin usein rintamalle 1939 ja he antautuivat sitten puna-armeijalle ja liittyivät ehkä jopa Terijoen hallituksen "kansanarmeijaan".

Lue ihmeessä tämä kirja.

IDA kirjoitti...

Salmela, Aalto ja kumppanit pyrkivät harjoittamaan Kymin punakaartia ja tekemään heistä armeijaa jo ennen kapinaa.

Sinänsä mielenkiintoista, että Kotkassa tapettiin kolme valkoista ja Haminassa 27. Mirja Turusen Veripellot kirjassa on hyvä kuvaus Haminan punaisten johtohahmosta, joka oli fiksu, kaikkien uusien aatteiden mies:

Haminalainen Matti Aho muistelee, että Uski vaikutti siltä, kuin häntä olisi lapsena liikaa heijattu. "Vielä aikamiehenäkin se juoksenteli kaupungin puistoissa avojaloin ja avopäin. Siihen aikaan oli sentään jalkineet ja lakki joka miehellä.

Eli aika tyypillinen halalhippi ;)

Mikko Ellilä kirjoitti...


Jukka kirjoitti...

Ajattelen ehkä hiukan eri tavalla. Iso-Britannian ilmavoimien nimi on kai "Iso-Britannian Kuninkaalliset Ilmavoimat".

Suomen armeijan nimi oli Vapaussodan aikana "Suomen Valkoinen Armeija". Nimi oli käsittääkseni tuollainen kauan Vapaussodan päättymisen jälkeen.


Ei kai? Luulisin, että nimi muutettiin heti kesäkuussa 1918.

Laillinen hallitus oli taas pyytänyt Suojeluskuntia toimimaan Suomen armeijana koska maassa ei ollut armeijaa.

Suojeluskunta oli siis sama asia kuin Suomen armeija.


Näin juuri on asia. Siksi kannattaa kutsua sitä Suomen armeijaksi, jotta tietämättömille ihmisille ei tulisi väärinkäsityksiä.

Jouduin kerran selittämään Suomessa n. 5 vuotta asuneelle, suomalaisen akateemisesti koulutetun naisen kanssa naimisissa olleelle hollantilaiselle akateemisesti koulutetulle miehelle, että "valkoinen armeija" oli Suomen armeija ja "valkoisten johtajat" olivat Suomen hallitus. Hänen vaimonsa ei ollut viiden vuoden aikana vaivautunut kertaakaan vääntämään tätä rautalangasta miehelleen.

Tällainen tietämättömyys on helvetin yleistä. Siksi pitää välttää kaikkia sellaisia ilmaisuja, jotka saattavat aiheuttaa väärinkäsityksiä. Esimerkiksi termi "senaatti" kannattaa korvata sanalla hallitus, koska senaatti oli Suomen hallitus. "Senaatin puheenjohtaja" kannattaa korvata ilmaisulla Suomen pääministeri, koska senaatin puheenjohtaja oli Suomen pääministeri.

Jos tällaisia selkeitä termejä ei käytetä, nämä asiat eivät koskaan selviä imbesilleille. Tietämättömyys historian perusasioista on kammottavan yleistä. Nykyinen Miss Suomi ei tiedä, minä vuonna Suomi itsenäistyi. Tyttö veikkasi äskettäin jossain tietokilpailussa, että Suomi itsenäistyi vuonna 1952.

Eräs tuttavani, ulkoministeriössä työskentelevä valtiotieteen maisteri, ei tiennyt, että Hitlerin titteli "valtakunnankansleri" tarkoitti Saksan pääministeriä. Hän luuli Hitlerin keksineen tämän tittelin itselleen, vaikka todellisuudessa tätä titteliä käytti tietysti jo Bismarck. Joka ikinen Saksan pääministeri 1871-1945 oli titteliltään valtakunnankansleri, koska Saksassa ei kerta kaikkiaan käytetty sanaa pääministeri. Saksan valtakunnankanslerin virka oli silti sama kuin Suomen pääministerin virka. Tätä ei tiennyt mm. useissa suurlähetystöissä työskennellyt ja valtio-oppia pääaineenaan lukenut valtiotieteen maisteri.

Tällaisen suunnattoman tietämättömyyden vuoksi on käytettävä mahdollisimman yksiselitteisiä termejä historiallisista puhuttaessa.