perjantaina, huhtikuuta 11, 2008

Suomalaisesta negatiivisuudesta

Ulkoministeri Stubbin mukaan suomalaiset ovat varsin rasistisia verrattuna mm. amerikkalaisiin, belgialaisiin ja ranskalaisiin.

Olen samaa mieltä, että suomalaiset ovat ylipäätään varsin negatiivisia. Ko. negatiivisuus materialisoituu mm. varsin varautuneena suhtautumisena ulkomaalaisiin ja vieraisiin.

Negatiivisuusta ei pitäisi kuitenkaan demonisoida. Negatiivisuus tai varautuneisuus ei ole paha tai hyvä asia sinänsä vaan negatiivisuuden arvo riippuu olosuhteista.
Negatiivisuus voi olla voimavara esimerkiksi silloin kun pitää estää vihamielisen vieraan kansan, valtion tai kulttuurin maahantunkeutuminen. Tällöin nimenomaan positiivisuus ja suvaitsevaisuus ovat ongelmia. Suomalaiset pärjäävät muita eurooppalaisia paremmin juuri sellaisissa tilanteissa, joissa suomalaisten luontainen negatiivisuus on voimavara.

Negatiivisuus kontra positiivisuus on samanlainen kysymys kuin aktiivisuus kontra passiivisuus. Jos aktiivisuudella kykenee saamaan parannuksia aikaan, aktiivisuus on siinä kontekstissa hyvä asia. Mutta, jos yhteiskunnallinen tilanne on sellainen että on parempi hyväksyä elämä sellaisena kuin se tulee, on parempi olla passiivinen.

Positiivisuudella / negatiivisuudella tai aktiivisuudella / passiivisuudella on siis tietyssä yhteiskunnallisessa tilanteessa tietty optimaalinen taso. Jos ihminen / kansa aina tuon optimaalisen tason mukaan valitsisi omalle positiivisuudelleen ja aktiivisuudelleen oikean arvon, niin se olisi toki adaptiivista eli johtaisi parhaaseen lopputulokseen.

Todellisuudessa positiivisuus (ja aktiivisuus) on ihmistyyppikysymys. Ihmisen positiivisuus on toisaalta synnynnäisten seikkojen ja toisaalta kulttuuristen seikkojen summa. Suomalaiset ovat yleensä negatiivisia ja varautuneita ulkomaalaisia kohtaan. Samoin ovat kai japanilaiset, kiinalaiset ja saksalaiset.

Jotkut ihmiset ovat patologisen negatiivisia ja ulkomaalaisvihamielisiä - jotkut patologisen positiivisia ja sinisilmäisiä. Patoloogista negatiivisuutta edustaa myös oman kansan vihaaminen - esimerkkinä Katja Martelius ja monet muut.

Tutkimustietoa kaivataan

En tiedä löytyykö negatiivisuuden syistä kattavaa tutkimustietoa. Luulen, että varautuneisuus vieraisiin liittyy yhteistyöhön ja moraaliin. Jos varautuneisuus vieraita kohtaan on kansan historian aikana parantanut yksilön mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä muiden ihmisten kanssa, varautuneisuus on ollut adaptiivista:

1. Jos vieraat ovat yleensä olleet epäluotettavia "kulkumiehiä" tai naapurimaan ryösteleviä sotilaita, vieraisiin on alettu suhtautua varautuneesti.

Varautuneisuus vieraisiin voidaan sitten rationalisoida selittämällä vieraiden olevan saastaisia (japanilaiset), vääräuskoisia (muslimit), ryssiä (suomalaiset).

2. Jos vieraat ovat olleet säännöllisesti samoja reittiä kulkevia kauppamiehiä, vieraisiin on voitu suhtautua ainakin valkoivan myönteisesti.

Esimerkiksi on suhtauduttu positiivisesti "meidän laukkuryssä" Ivaniin mutta ei muihin "ryssiin".

3. Jos oma kulttuuri on sellainen, että oman kansan jäseniin ei voi luottaa elleivät he kuulu samaan perheeseen, vieraisiin ei ole syytä suhtautua sen varautuneemmin kuin omiin.

Kabulin kirjakauppiaassa kerrottiin että pataanit eivät luota omiinsa, vaan ajattelevat että ihminen voi saada ystävän vain ulkomaalaisesta. Tässä suhteessa pataanien ei luulisi suhtautuvan negatiivisesti vieraisiin. Toisaalta omiin kohdistuvasta epäluulosta huolimatta pataaneilla on voimakas heimoidentiteetti.

4. Jos vieraiden kanssa veljeilijöitä on demonisoitu - erityisesti kulkumiesten kanssa tekemisissä olevia naisia - vieraisiin on kannattanut suhtautua varautuneesti tai ainakin teeskennellä omien nähden varautuneisuutta.

5. Useilla vähemmistöillä kuten mustalaisilla ja juutalaisilla on sisäryhmämoraali, jossa omaan kansaan kuulumattomat on parhaimmassa tapauksessa esineellistetty - asetettu moraalin ulkopuolelle. Pahimmassa tapauksessa heidän pettämisensä ja jopa tappamisensa on nähty moraalisesti arvokkaana.

Kun moraalia on näin höllönnetty ja vierailta on esimerkiksi voinut huoletta varastaa, on saatu materiaalista etua. Vieraiden taitavia huijaajia on arvostettu.

5 kommenttia:

Ville A. kirjoitti...

hyvä kirjoitus.

tosin viimeisessä lauseessa on kaksoismerkitys..

:)

Paavo kirjoitti...

Perustuukohan Ulkoministerin mielipide hänen henkilökohtaiseen otantaansa. Se kun on varmaan suomalaisten kohdalta hyvin erilainen kuin amerikkalaisten tai belgialaisten.

Onhan tietysti niin, että kohtaamani ulkomaalaiset ovat vähemmän rasistisia kuin kohtaamani suomalaiset, mutta silti olen aivan satavarma siitä, että ulkomaalaiset keskimäärin ovat rasistisempia kuin suomalaiset.

En tiedä mistä käsitys suomalaisista erityisen rasistisena kansana on peräisin? Onko se myytti? perustuuko se vain siihen, että suomalaiset ulkomailla tapaavat ulkomaalaisten kansainvälisyyssuuntaituneimpia ihmisiä, kun taas Suomessa he tapaavat laajemman kirjon kaikista kansanluokista. Vai onko asiasta jotain ihan oikeaa näyttöä.

Asiaanhan ei tämä tietenkään liity, mutta tuli vaan mieleen, että lieneekö laukkuryssät kovin Venäläisiä olleet. Eiköhän enemmän karjalan väkeä, joka oli aika Venäläisnimistä vielä itsenäistymisen aikoihin, ainakin kauppaa käyvä väestö. Suomen olympialaisiin kantele-esiintyjäksi suomalaisen kansanmusiikin perinteitä esittelemään valittiin Ivan Trofimov. Suojeluskuntaväkeä hänkin.

Siinä nyt vain oli niitä jotain selkkauksia, minkä takia Vanjasta ei tullut suomalaiseen etunimistöön hittiä.

Jukka kirjoitti...

Paavo,

Laukkuryssät olivat usein vienankarjalaisia ja puhuivat siis Suomea mutta olivat kuitenkin "ryssän uskoisia". Mutta ainakin wikipedian mukaan venäläisiäkin laukkuryssissä oli.

Saksalaisiakin kulkukauppiaita kulki Suomessa mistä sana Kamasaksa. Saksalaisiin suhtauduttiin ehkä myönteisemmin koska kuuluivat samaan kirkkokuntaan.

Suomalaiset eivät käsittääkseni pitäneet omiakaan ortodoksejamme minään kunnon suomalaisina. Eivätkä he oikeastaan suomalaisia olleetkaan vaan puhuivat kielitieteellisesti livvin, lyydin ja inkeroismurteita, joita kaikkia joissain kategorisoinneissa pidetään itsenäisinä kielinä. Kaikille on myös muodostettu oma kirjakieli Venäjän aleella.

Komisario Palmussakin puhutan Uspenskin katedraalista ryssän kirkkona.

Ortodoksien pitäminen oikeina suomalaisina syntyi varmaan vasta hiljalleen sodan jälkeen.

urogallus kirjoitti...

Ortodoksien suomalaisuudesta sen verran, että kyllä heitä yleisesti suomalaisina pidettiin jo itsenäisyyden alkuaikoina. Tässä varmastikin auttoi se, että Neuvostoliiton jumalattomuus ja kirkkoon siellä kohdistetut vainot olivat kaikkien tiedossa.

Esimerkiksi 1920-luvun kansallisesti suuntautuneissa sanomalehdissä Suomen ortodokseihin ja myös Venäjän kirkkoon suhtauduttiin usein myötämielisesti. Kommunismi nähtiin todellisena vihollisena.

Jukka kirjoitti...

Kiitos korjauksesta, Urogallus.