Somalia on eräs maailman etnisesti homogeenisimpia maita. Kuitenkin Somalia on jakautunut käytännössä useampaan erilliseen itsenäiseen alueeseen: Maan pohjoisosa julistautui itsenäiseksi nimellä Somalimaa, kun Somalian valtio vuonna 1991 romahti. Vuonna 1998 maan keskiosat julistautuivat autonomiseksi alueeksi nimellä Puntmaa.
Somalit ovat käytännössä soveltaneet ohjetta, että ongelmat on helpompi ratkaista kun ne lokalisoi: Somalian kaaos on helpompi ratkaista, kun Somalian kaaoksen jakaa Somalimaan kaaokseksi, Puntlandin kaaokseksi ja Etelä-Somalian kaaokseksi. Somalimaa kykenikin ratkaisemaan pahimman kaaoksensa jo 90-luvun puolessa välissä.
Yhteismaa-käsitteen kehittäjän ekologi Garrett Hardinin yleispätevä opetus onkin, että ongelmat on lokalisoitava jos se on mahdollista.
Aina lokalisointi ei ole mahdollista - esimerkkinä ilmaston lämpeneminen. Mutta melkein kaikki ongelmat ovat lokalisoitavissa. Esimerkkinä väestöräjähdys, terrorismi, sodat ja köyhyys. Typerintä mitä voi Garret Hardinin mukaan tehdä on yrittää ratkaista ihmiskunnan kurjuutta avaamalla rajat laajoille väestönliikkeille. Sen sijaan, että kurjuus näin ratkeaisi se leviää helposti kaikkialle.
Suomen itsenäistyminen vuonna 1917 tai Viron uudelleenitsenäistyminen vuonna 1991 merkitsi ongelmien lokalisoimista. Vaikka itsenäisyyttä toki ensi sijassa perusteltiin Suomen ja Viron kansojen oikeudella itsemääräämisoikeuteen, oli Venäjä vuonna 1917 ja 1991 siinä tilassa että Venäjästä irtautuminen tuntui hyvin houkuttelevalta muillekin kuin itsenäisyysmielisille. Nekin jotka vastustivat itsenäisyyttä - kuten Viron venäläiset tai Suomen vasemmisto - ymmärsivät varsin pian että itsenäisyys oli käytännössä kakkien etu.
Ongelmien lokalisointi merkitsee ulossulkemista - ongelmien ulossulkemista. Ongelmien ulossulkeminen ei tarkoita välttämättä että muitten ihmisten ongelmista ei välitetä. Afrikka tarvitsee vuosikymmeniä kehittyneitten maitten apua. Kehitysapu on myös kehittyneitten maitten etu: Kun lokaalit ongelmat ratkaistaan siellä missä ne esiintyvät, niistä ei tule globaaleja ongelmia.
Kun nainen ottaa lapsensa ja jättää juopon - tai väkivaltaisen - miehensä, nainen lokalisoi päihdeongelman. Sen sijaan että päihdeongelma olisi koko perheen ongelma, siitä tulee yhden ihmisen ongelma. Kuullostaa pahalta, mutta ongelmien lokalisointi on välttämätöntä, jotta ongelmat olisi helpompi ratkaista ja jotta ongelmien aiheuttama kärsimys minimoituisi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Erittäin hyviä kirjoituksia viime aikoina! Jatka samaan malliin.
Ja kyllä, minäkin kannatan paikallisia ratkaisuja paikallisiin ongelmiin.
(Tässä vaiheessa punavihreät tietenkin kaivavat esiin Pyhän Ilmastonmuutoskortin, jonka mukaan mitkään ongelmat eivät ole paikallisia, koska VHM on aiheuttanut ilmastonmuutoksen. Mutta eihän se ole totta: paikallinen ongelma on useimmissa tapauksissa pikemminkin se, että paikallinen väestö on räjähtänyt kestämättömän suureksi, jolloin se ei pysty enää sopeutumaan muuttuvaan ympäristöön. Joissakin tapauksissa kehitysapu on myös saattanut ajaa paikallisen väestön niin avuttomaan asemaan, että se ei enää pysty sopeutumaan yhtään mihinkään eikä pysty elämään kestävän kehityksen mukaista tai minkäänlaista elämää omassa elinympäristössään.)
Mutta joo: paikallisia ratkaisuja paikallisiin ongelmiin.
Lähetä kommentti