Joukko punikkeja on ehdottanut patsaan pystytystä Leninille, joukkomurhaajalle ja Suomen itsenäisyyden tunnustajalle.
Minusta tunnustuksen ansaitsisivat pikemmin miehet, jotka tekivät surullisimman ja vähiten arvostetun työn sodan aikana - rintamakarkurien ja maanpetturien teloittajat. Ilman teloituksia tai teloituksien uhkaa ei ehkä olisi Suomea.
Erityisesti kun yhteisön olemassaolo on vaarassa, ryhmäkoheesiota on puolustettava rankaisemalla normien rikkojia. Koska rankaiseminen on siis yhteisöä puolustavaa ja koska rankaisija ei välttämättä saa siitä mitään hyötyä - joskus päinvastoin suurtakin haittaa, rankaisemista on syytä kutsua altruistiseksi rankaisemiseksi.
Voisin siis ehdottaa patsasta kaikille heille - vaikkapa korpraali Asikaiselle - pasifisti Arndt Pekurisen teloittajalle.
En kuitenkaan ehdota, koska en näe miten tällainen haavojen repiminen lopulta edistäisi kansankokonaisuuden asiaa. Jotkut sankarit jäävät väistämättä palkitsematta.
En myöskään väitä, etteikö Arndt Pakurinen olisi omalla tavallaan ansainnut patsasta. Hän kärsi eräänlaisen sankarikuoleman oman aatteensa puolesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
13 kommenttia:
Heh. Aika hyvä heitto.
Sinänsä ihan totta, että en usko yhdenkään miehen mielellään lähteneen teloituskomennuskuntaan.
Tällaiset "ruohonjuuritason" teloittajapatsaat ovat kyllä huomattavasti harvinaisempia kuin suurten teloituspäälliköiden (kuten esim. Lenin) kunniaksi pystytetyt. Kyllä siinä selvä epäkohta on olemassa.
Sinänsä ääriasiallisen tekstini taustalla oli kieltämättä ironiaa ja kaikenlaisia tunteita.
Mutta ehkä tuossa oli myös se viesti, että kannattaisko Chydeniusten sun muitten hiukan miettiä millaista toisten ihmisten päälle sylkemistä on vaatia nyt vaikka Leninille patsasta Helsinkiin.
Se, että tällä hetkellä punikit on taas hiukan niskan päällä ei tarkoita sitä, että kannattaisi lähteä öykkäröimään.
Ja jos me vaikka pääsemme kerran niskan päälle niin ei pidä meidänkään lähteä mitään uutta Lapuan lakia rakentamaan. Vaikka mieli tekisikin.
nykyään muuten monia ihmiskunnan tähänastisen historian varrella tavallisia ja jopa normeina pidettyjä käyttäytymismalleja pidetään länsimaissa mielenterveyden häiriöinä.
Tässä olisi mielenkiintoinen kirja.
Racism, Guilt, Self-Hatred & Self-Deceit
Ajatuksia herättävä teksti.
Itsekin varmaan hyppisin seinille, jos teloittajille oikeasti tehtäisiin patsaita, mutta toisaalta näin ajatellen asia ei olisi mitenkään itsestään selvästi paha. Miksi se joka oikeasti joutuu painamaan sitä liipasinta, vääntämään kytkintä tai miten nyt tehdäänkin ei koskaan saa kunnioitusta. Ei edes niiltä, jotka ovat kyynelsilmin ja ylevin tuntein valmiita pystyttämään patsaita niille, jotka ovat teloitukset määränneet.
Epäilen aika vahvasti, että tuossa Lenin-patsasadressin allekirjoittajissa on hyvin vähän, jos ollenkaan sellaisia, joilla on koskaan ollut mitään tekemistä minkään edes etäisesti oikeaa punikkia muistuttavan kanssa. Lähinnä kyseessä on lista porvarisvanhempiaan vastaan yhä kapinoivista 70-luvun stalinisteista. Voin olla väärässäkin, mutta luulisin näin.
Paikallishistorioiden lisäksi erittäin hyvä kirja punikkiaiheesta on Rislakin ja Lahti-Argutinan Meillä ei kotia täällä.
Luin artikkeli . Kiitos ! suosittelen että luette muutkin.
Tämä oli niitä artikkeleita joitten eka versio oli palajon tylympi kuin lopullinen.
Kirjoittamisessa on se hyvä puoli puhumiseen verrattuna, että tulee hiukan mietittyä että olikohan tämä ekana mieleen tuleva tunne/ajatus ihan viimesen päälle harkittu.
Oma isoisoisäni oli sodanaikainen aseistakieltäytyjä. Helluntailaisena hän ei suostunut ottamaan asetta kouraansa ja häntä uhkailtiin kuolemantuomiolla. Lopulta hän kuitenkin suoritti jotain aseetonta palvelusta rintamalla.
Hänen vakaumuksensa oli tietysti kunnioitettava, mutta en tiedä kuinka suotavaa on ryhtyä marttyyriksi varsinkin jos on perheellinen mies, eikä tainnut aseistakieltäymisen takia teloitettujen orvoille tulla sotaorvon eläkkeitä.
En oikein tiedä, miten väkivallattomuuteen uskovat pasifistit todella toimivat, kun oma ja perheen turvallisuus on uhattuna konkreettisemmin kuin valtioiden välisenä yhteenottona. Saako väkivaltaisen hyökkääjän estää väkivallalla, jos kysymys on ryöstäjästä tai pahoinpitelijästä. Saavatko poliisit käyttää väkivaltaa?
Jos huomaa jonkun pahoinpitelevän tytärtään, niin pitääkö kunnon pasifistin tyytyä passiivisen vastarintaan ja luottaa siihen, että kunhan kaikki ihmiset hänen tavoinsa kieltäytyisivät väkivallasta ei enää kenenkään tyttäriä pahoinpideltäisi.
Ehkäpä Pekurinen olisi suostunut ihmiskilveksi. Hän olisi voinut seistä tankkien edessä kuin Tiananmenin mies ikään.
"nykyään muuten monia ihmiskunnan tähänastisen historian varrella tavallisia ja jopa normeina pidettyjä käyttäytymismalleja pidetään länsimaissa mielenterveyden häiriöinä."
epäilen. en tiedä mitkä tarkalleen ovat mielessäsi, mutta omat kokemukseni mielisairaaloista ovat sellaisia, että tuskin niiden asukkaiden käyttäytymismalleja missään vaiheessa historiaa olisi pidetty normeina. psykopaateilla on lienee aina oma menestymislokeronsa, mutta normeina tai tavallisena käytöksenä niitäkään tuskin pidetään.
En tarkoittanut varsinaisia mielisairaaloiden asukkaita, vaan kaikkia lievempiä juttuja. Eli että kutsutaan sellaisia joiden kaikki arvot ja käyttäytymismallit eivät ole sekulaarishumanistisen ideologian mukaisia, ovat päätyneet käyttäytymään ja ajattelemaan toisin jonkin trauman, typeryyden, kateuden, epävarmuuden, huonon itsetunnon, tms, psykologisoivan syyn takia.
Niin kyllähän meidän itsenäisyyden eteen on paljon apua antanut esim. massamurhaaja natsijohtaja Adolf Hitler.
Hän auttoi joukkoineen meitä torjumaan punaisen armeijan hyökkäyksen ja säilyttämään itsenäisyyden.
Näin ollen pitäisikö pystyttää patsas myös suurelle Suomen yhtävälle A. Hitlerille? Sen voisi laittaa vaikka siihen Lenin kanssa vierekkäin.
Minusta Leninille saa pystyttää patsaan, kunhan se on täsmälleen samannäköinen kuin Salvador Dalin Lenin teoksessa Wilhelm Tellin arvoitus. Dalin tauluissa kepeillä tuetut raajat kuvaavat impotenttejä, löysiä peniksiä. Dali kärsi ajoittain impotenssista, todennäköisesti henkisestä, joten se on yksi hänen suosikkiaiheistaan. Ranskalainen kommunisti Andre Breton järkyttyi teoksesta niin paljon, että yritti tuhota sen, mutta ei ylettynyt siihen, koska se oli ripustettu kaukonäköisesti liian korkealle.
Wilhelm Tellin arvoitus:
http://www.modernamuseet.se/mmv/m/4-99-vinnare.html
Ps. Herää tosiaan kysymys, että miksi suomalaisille toisen maailmansodan teloittajille ei ole pystytetty patsasta. He olisivat sen epäkiitollisella työllään ansainneet.
Lähetä kommentti