keskiviikkona, joulukuuta 26, 2007

Halonen ja Bush edustavat samaa uskoa mutta eri kirkkokuntaa

Lännen universalismi merkitsee Seikko Eskolan mukaan ihmisoikeuksien ja liberaalin demokratian pitämistä yleisinhimillisenä arvoina, josta ei missään olosuhteissa pitäisi luopua ja joihin kaikilla pitäisi olla oikeus.

Useimmat lienevät universalisteja tässä suppeassa mielessä. Mielipiteet eroavatkin sitten enemmän, kun kysymme pitääkö meidän länsimaisten ihmisten pyrkiä aktiivisesti levittämään läntistä universalismin aatetta muualle maailmaan.

Georg Bush, Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja vastaavat tähän kysymykseen ilman muuta myöntävästi. Seikko Eskolan mukaan Bush, Halonen ja Tuomioja edustavat tässä suhteessa samaa uskoa, mutta kuuluvat eri kirkkokuntaan. Bushin ja Halosen universalistisen lähetystyön voi Eskolan mukaan nähdä eräänlaisena jatkona kristilliselle lähetystyölle.

"Yhdysvaltain presidentti edustaa miekkalähetystä, Suomen ulkopolitiikan [silloiset] johtajat rakentavat lähetystyön perinteisiin menetelmiin, oppimiseen ja hyväntekeväsiyyteen".

Ja mikä ettei, tehkööt lähetystyötä jos haluavat. Itse en olisi ehkä aivan yhtä kärkäs väittämään läntisiä arvoja ylivertaisiksi enkävarsinkaan suosisi kovin aktiivista lähetystyötä, mutta suon Haloselle ja Bushille oikeuden omaan mielipiteeseensä ja arvostan heidän haluaan auttaa hädässä olevia.

Mutta se mikä minua tässä todella vierastaa on näitten ihmisten varma usko läntisten arvojen voittoon - kunhan vain tarpeeksi yritetään. Tuolla sokealla uskolla läntisten arvojen lopulliseen voittoon perustellaan sitten demokratian pakkovientiä Irakiin. Samalla sokealla uskolla perustellaan myös maahanmuuttoa: Kun esimerkiksi vanhoilliset ja köyhät muhamettilaiset maahanmuuttajat muuttavat Suomeen ja saavat koulutusta ja varallisuutta - kokevat länsimaisen auringon kirkkauden - he muka omaksuvat länsimaiset arvot.

Suorastaan tragikoomista on että suuri osa vapaa-ajattelijoista ja skeptikoista ei näe syytä rajoittaa fundamentalistimuslimien maahanmuuttoa. Seurauksena on, että sen sijaan että läntiset arvot leviäisivät muualle maailmaan, läntiset arvot alkavat väistyä
lännessäkin: sananvapaus, naisten ihmisoikeudet, tieteellinen totuus
yms. eivät enää olekaan niin itsestään selviä kuin ne olivat pari vuosikymmentä sitten.

(Lainaukset Sekko Eskolan ajatuksiin perustuvat Eskolan kirjaan "Historian kuolema ja kulttuurien taistelu".)

19 kommenttia:

Juha Kettunen kirjoitti...

Suorastaan tragikoomista on että suuri osa vapaa-ajattelijoista ja skeptikoista ei näe syytä rajoittaa fundamentalistimuslimien maahanmuuttoa.

Mihin tutkimukseen väitteesi "suuri osa" perustuu?

Jukka kirjoitti...

Perustan tämän pelkkään arkihavaintoon. En ole kuullut että kummankaan järjestön aktiivit olisivat ottaneet mitään kantaan rajoittamisen puolesta. Se mitä järjestöjen jäsenet keskenään mahdollisesti rupattelevat on minusta yhdentekevää.

Toivottavasti olen väärässä.

Juha Kettunen kirjoitti...

Samaa toivon minäkin. Mutta ei kai yksilöiden keskenään rupattelu yhdentekevää ole? Jos rupattelu levittää monikultturismikriittisyyttä, se vaikuttaa kuitenkin yksilöiden äänestyskäyttäytymiseen jne. Ajatuspoliisivaltioksi muuttuvassa Suomessa on helppo ymmärtää, mikseivät kyseiset järjestöt anna aiheesta mitään virallista julkilausumaa (vaikka sellaisen saisivatkin aikaiseksi).

Arttu Vanninen kirjoitti...

Seurauksena on, että sen sijaan että läntiset arvot leviäisivät muualle maailmaan, läntiset arvot alkavat väistyä lännessäkin: sananvapaus, naisten ihmisoikeudet, tieteellinen totuus yms. eivät enää olekaan niin itsestään selviä kuin ne olivat pari vuosikymmentä sitten.

Jaa-a, vaikuttaa kyllä siltä että läntiset arvot "alkavat väistyä" lännessäkin ihan lännen itsensä ansiosta; lainausmerkeissä siksi, että mielestäni tällainen historiantulkinta (ennen arvot olivat itsestäänselviä, nyt ne ovat fundamentalistien takia uhattuina) on yksisilmäisen ideologinen.

Oliko sananvapaus enemmän itsestään selvä 20 vuotta sitten kuin se on nyt? Missä oli tieteellinen totuus silloin, kun Juhannustanssit ilmestyi? Missä oli sananvapaus, kun Kekkonen oli presidenttinä tai Neuvostoliiton kanssa käytiin kauppaa? Onko noista ajoista sittenkään niin kauaa?

"Läntisistä arvoista" on viime vuosikymmeninä tullut poliitikkojen retorisia keppihevosia, koska niistä on ollut helppo irrottaa yksittäisiä iskusanoja mediamyllyn jauhettavaksi. Pieni kriittinen tarkastelu paljastaa mediassa hoettujen "tärkeiden läntisten arvojen" pinnallisuuden: selvitettäessä niiden historiaa juututaan jopa silmiinpistävän helposti 1700-lukuun. Miten tätä pitäisi tulkita?

Jukka kirjoitti...

Arttu Vanniselle,

En puhunut pelkästään Suomesta jossa sanan vapaus kieltämättä oli 30 vuotta sitten käytännössä rajoitettu - vaan yleensä lännestä.

Muihin väitteisiisi on niiden ympäripyöreyden takia vaikea tarttua.

En usko kuitenkaan että voimme kiistää laajan islamilaisen maahanmuuton olevan suurehko riski ns. valistukselle, sananvapaudelle ja naisten oikeuksille - eli ns. läntisille arvoille. riski jota tuskin kannattaa ottaa koska edut eivät vastaa riskiä.

Jukka kirjoitti...

En usko muuten kenenkään olevan vapaa ideologisesta painolastista.

Esimerkiksi vaatimus maahanmuuton rajoittamiseksi muslimimaista tuskin edustaa sen suurempaa ideologista yksisilmäisyyttä kuin vastakkainenkaan mielipide.

Arttu Vanninen kirjoitti...

En usko kuitenkaan että voimme kiistää laajan islamilaisen maahanmuuton olevan suurehko riski ns. valistukselle, sananvapaudelle ja naisten oikeuksille - eli ns. läntisille arvoille.

Emme varmaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että läntisistä arvoista on tullut jotakin, "joita on kiva julistaa" lehtien pääkirjoituksissa ja State of the Union -puheissa. Tätä en tarkoita kommenttina fundamentalistien maahanmuuttoon, kyllä se mielestäni on riski (siinä missä laajamittainen erilaisten kulttuuriblokkien yhteentörmäys yleensäkin on riski) - mutta pitää myös ymmärtää medioituneen politiikan show-luonne: uhka, taistelu, "Me voitimme ne!". Välinpitämättömille kansalaisille tuotetussa politiikan mediaseksikkäässä versiossa valistus-barbaria -kamppailu on tärkeässä roolissa.

Toisaalta tuskin minäkään olen aivan ilman ideologisia silmälaseja. Saa kritisoida.

Jukka kirjoitti...

OK, Alan ymmärtää mitä tarkoitat. On tietysti totta että tässä on joskus juhlapuheen makua kun puhutaan läntisistä arvoista. Mutta mikä on johtopäätös siitä ?

En ole muuten missään vaiheessa morkannut muslimeja barbaareiksi vaan olen kritisoinut laajaa muslimien maahanmuuttoa siitä näkökulmasta että Eurooppa helposti libanonisoituu - joutuu kilpailevien kulttuurien/uskontojen taistelukentäksi Ja toisaalta siitä näkökulmasta että fundamentalistinen uskonnollisuus on riski valistukselle ja sananvapaudelle.

En ole kuitenkaan uskonnon vastainen sinänsä - en islamin enkä kristinuskon. Olen kirjoittanut uskonnosta täällä varsin sympatisoiviakin artikkeleita.

Olen matkustanut useassa islamilaisessa maassa enkä suhtaudu heihin vihamielisesti. Olen kiinnostunut muslimikulttuurista aidosti, vaikken mikään suuri asiantuntija olekaan.

Jukka kirjoitti...

Lisättäköön vielä, että tunnen toki islamin jotkut kulta-aikojen aikaansaannokset (Ottomaanien valtakunta, Mogulien valtakunta) ja mm. Ottomaanien ja Mogulien hallinnon suhteellisen suvaitsevaisuuden.

historialliset aikaansaannokset eivät kuitenkaan tee muuksi sitä, että islam elää tällä hetkellä varsin agressiivista kautta . Jonkinlaista murrosikää mikä kestää varmasti vielä suht kauan.

Euroopassa musliminuoret lisäksi kahden kulttuurin ristiriidassa hyvin usein radikalisoituvat. Eli vanhempien maltillinen vanhoillinen islam korvautuu seuraavan sukupolven radikaalimmalla islamilla. Toinen sukupolvi identifioituu voimakkaammin islamiin kuin maahanmuuttajasukupolvi.

Tai sanottakoon että suuri osa toisesta ja kolmannesta sukupolvesta identifioituu voimakkaasti islamiin - osa toki maallistuukin.

Arttu Vanninen kirjoitti...

En tarkoittanutkaan, että olisit morkannut muslimeja tms. Jokin tässä "valistus vastaan fundamentalismi" -asettelussa on kuitenkin pielessä. On liian hyvä selitys, että "islam käy läpi renessanssia 500 vuotta jäljessä, nyt kun sinnekin saadaan sananvapaus ja ihmisoikeudet niin kaikki muuttuu paremmaksi".

Islamin aggressiivisuus ei ole syntynyt tyhjästä: se on puolustusreaktio, nähdäkseni juuri länsimaiseen kulttuuriin, joka hajottaa perinteiset yhteisöt ja ns. "irrottaa ihmiset Jumalan totuudesta".

Tätä länsimainen ihminen - joka ei ole koskaan mitään uskonnollista yhteyttä kokenutkaan - ei kykene näkemään eikä ymmärtämään, ja niinpä hän tulkitsee konfliktin valistuksen arvojen kyseenalaistamisena.

Sayyid Qutb on nähdäkseni avainhenkilö fundamentalismin ymmärtämisessä. Qutb kirjoitti matkallaan Amerikkaan vuonna 1948:

"Should I travel to America, and become flimsy, and ordinary, ... Is there other than Islam that I should be steadfast to in its character and hold on to its instructions, in this life amidst deviant chaos, and the endless means of satisfying animalistic desires, pleasures, and awful sins?"

Vasarahammer kirjoitti...

"Islamin aggressiivisuus ei ole syntynyt tyhjästä: se on puolustusreaktio, nähdäkseni juuri länsimaiseen kulttuuriin, joka hajottaa perinteiset yhteisöt ja ns. "irrottaa ihmiset Jumalan totuudesta"."

Islamin aggressiivisuus on pohjimmiltaan peräisin profeetta Muhammadin elämästä ja toiminnasta sekä sen kanonisoimisesta esimerkiksi kaikille muslimeille aina ja iankaikkisesti.

Islamiin sisältyy olennaisena osana ylivaltapyrkimys ja ekspansionismi. Aikanaan se oli lännen kanssa kilpaileva imperialismi mutta jäi tappiolle, koska se ei pysynyt taloudellisessa ja teknisessä kehityksessä mukana.

Islam on palannut takaisin, koska länsi on heikentynyt ja koska islamilaisen maailman vauraus on öljytulojen myötä lisääntynyt.

Islamin vihamielisyys länttä kohtaan pohjautuu vihamielisyyteen yleisesti kaikkea sitä kohtaan, joka ei edusta islamia. Länsi vain sattuu toistaiseksi olemaan taloudellisesti, teknologisesti ja sotilaallisesti ylivoimainen. Tämä taas on kova pala perinteisesti itseään ylivertaisena pitäneelle islamilaiselle maailmalle.

"Tätä länsimainen ihminen - joka ei ole koskaan mitään uskonnollista yhteyttä kokenutkaan - ei kykene näkemään eikä ymmärtämään, ja niinpä hän tulkitsee konfliktin valistuksen arvojen kyseenalaistamisena."

Islamilaisuuden näkeminen jonkinlaisena uskonnollisen hurskauden edustajana on harhaa. Länsimaisesta näkökulmasta pakottamisella uskonnollisen lain noudattamiseen ankaran rangaistuksen uhalla ei ole mitään hurskasta. Hyve ei synny pakottamalla vaan siihen sisältyy vapaa valinnanmahdollisuus.

Toki myönnän, että monet ns. maallistuneet länsimaalaiset eivät ymmärrä uskontoja ja niputtavat ne helposti yhteen.

Arttu Vanninen kirjoitti...

"Islamin aggressiivisuus on pohjimmiltaan peräisin profeetta Muhammadin elämästä ja toiminnasta sekä sen kanonisoimisesta esimerkiksi kaikille muslimeille aina ja iankaikkisesti."

Tämä selitysmalli on mielestäni juuri ideologinen: siinä ei oteta lainkaan huomioon viime vuosikymmenten rajua länsimaistumiskehitystä islamilaisessa maailmassa. Selityksen hakeminen profeetta Muhammedista on menemistä merta edemmäs kalaan; pikemminkin etsisin ratkaisua globalisaatiosta ja Amerikan kulttuuri-imperialismista.

"Islamiin sisältyy olennaisena osana ylivaltapyrkimys ja ekspansionismi."

Laajentumispyrkimykset ovat jokaisen vahvasti propagoidun kuvitteellisen yhteisön keskeinen piirre. Koska "meidän" hallussamme pitämä totuus on jotain tosi hienoa, se täytyy saada vietyä myös muualle. Vrt. Neuvostoliitto, Yhdysvallat.

Euroopan maiden kansalaiset ovat sikäli maallistuneet, että he eivät enää identifioidu isänmaahan toisin kuin amerikkalaiset ja nykyisin näköjään yhä vahvemmin myös venäläiset. Euroopassa vahvaa kuvitteellista yhteisöä on viime aikoina yritetty rakentaa EU:sta, tosin heikoin tuloksin.

"Länsimaisesta näkökulmasta pakottamisella uskonnollisen lain noudattamiseen ankaran rangaistuksen uhalla ei ole mitään hurskasta."

En niin väittänytkään. Ongelma voi olla siinä, että ajattelemme politiikkaa intressitaistelujen areenana; niinpä tulkitsemme fundamentalistien pyrkivän saamaan maailman toimimaan oman pillinsä ja intressiensä mukaan, torjumme heidät sivistymättöminä ja ongelma sen kuin pahenee.

Toisaalta voisimme suhtautua fundamentalismiin tasa-arvoisesti, yhtenä näkökantana, jossa saattaa olla jotain perää. Ei välttämättä ole mutta saattaa olla.

Länsimaisten arvojen opettaminen ei auta yhtään - oikeastaan silloin syntyy epädemokraattinen asetelma, kun fundamentalisteja ajatellaan barbaareina eikä ihmisinä, jotka elävät tietyssä ympäristössä, seuraavat sen kehitystä, hakevat identiteettiään uskonnon tarjoamasta yhteisöstä, vihaavat länttä, koska pyhä sota antaa heidän elämälleen merkityksen jne.

Vasarahammer kirjoitti...

"Tämä selitysmalli on mielestäni juuri ideologinen: siinä ei oteta lainkaan huomioon viime vuosikymmenten rajua länsimaistumiskehitystä islamilaisessa maailmassa."

Länsimaistuminen on monesti ollut pelkkää pintaa ja koskettanut Turkkia lukuunottamatta varsin vähäistä ihmisjoukkoa. Valtaosa ihmisistä on elänyt kuten aina ennenkin. Juuri tästä syystä länsimaistunut eliitti islamilaisissa maissa joutuu usein myötäilemään uskonoppineita.

"Selityksen hakeminen profeetta Muhammedista on menemistä merta edemmäs kalaan; pikemminkin etsisin ratkaisua globalisaatiosta ja Amerikan kulttuuri-imperialismista."

Islamin tapauksessa se ei ole, koska uskonnontulkinta perustuu sunnalaisuudessa niin vahvasti kirjoitusten kirjaimelliseen tulkintaan ja tuhat vuotta sitten lukkoonlyötyyn käsitykseen pyhien kirjoitusten sisällöstä.

Islam on uskontona paljon esimerkiksi kristinuskoa kokonaisvaltaisempi oppijärjestelmä, jota ei turhaan ole kutsuttu uskonnon valekaapuun pukeutuneeksi poliittiseksi ideologiaksi.

"Laajentumispyrkimykset ovat jokaisen vahvasti propagoidun kuvitteellisen yhteisön keskeinen piirre. Koska "meidän" hallussamme pitämä totuus on jotain tosi hienoa, se täytyy saada vietyä myös muualle. Vrt. Neuvostoliitto, Yhdysvallat."

Islam on kuitenkin teoriassa uskonto, joten siinä totuus tulee suoraan Allahilta eikä sitä voi uudistaa yhtä kevyin perustein kuin jotakin poliittista ideologiaa. Tästä syystä se säilyy paremmin kuin uskonnon piirteitä sisältänyt kommunismi.

Yhdysvaltojen syntinä on taas kuvitella, että kaikki maailman ihmiset haluavat vapautta ja demokratiaa ja heistä tulee pikkuamerikkalaisia, jos he vain saavat tilaisuuden. Näinhän ei tietystikään käy esim. Irakissa ja Afganistanissa, joista on tullut eräänlaisia sharia-demokratioita ja joiden perustuslait sisältävät viittauksen shariaan.

Sayyid Qutb muuten vietti aikaansa Coloradossa ja järkyttyi kirkkotanssiaisista, joissa ei edes tarjoiltu alkoholia. Qutbin esimerkki kertoo monen hartaan muslimin syvästä vakuuttuneisuudesta oman kulttuurin erinomaisuudesta ja kieltäytymisestä nähdä toista kulttuuria sen omilla ehdoilla, mikä on islamin historiassa ollut erittäin tyypillinen piirre.

"Euroopan maiden kansalaiset ovat sikäli maallistuneet, että he eivät enää identifioidu isänmaahan toisin kuin amerikkalaiset ja nykyisin näköjään yhä vahvemmin myös venäläiset."

Tästä syystä Eurooppa kärsiikin itseluottamuksen puutteesta ja takertumisesta utopistisiin ideologioihin.

"En niin väittänytkään. Ongelma voi olla siinä, että ajattelemme politiikkaa intressitaistelujen areenana; niinpä tulkitsemme fundamentalistien pyrkivän saamaan maailman toimimaan oman pillinsä ja intressiensä mukaan, torjumme heidät sivistymättöminä ja ongelma sen kuin pahenee."

Kyse ei ole siitä, että torjuisimme heidät sivistymättöminä, vaan kuvittelemme heidän ajattelevan suurin piirtein samalla tavalla kuin me. Palestiinalaisetkin muka rauhoittuvat, kun heille työntää tukun rahaa.

Itse en toki arvosta islamilaista sivistystä, mutta en toisaalta pidä heitä mistään ymmärtämättöminä imbesilleinä.

"Toisaalta voisimme suhtautua fundamentalismiin tasa-arvoisesti, yhtenä näkökantana, jossa saattaa olla jotain perää. Ei välttämättä ole mutta saattaa olla."

En usko, että islamiin voi suhtautua järkevästi muulla tavalla kuin länsimaille vihamielisenä ekspansiivisena ideologiana, jota voi sietää ja jonka kanssa voi tulla joten kuten toimeen. Samaan petiin ei kuitenkaan pidä mennä eikä pidä kuvitella, että länsi ja islam edustavat jotakin yhteistä kulttuuriperintöä.

"Länsimaisten arvojen opettaminen ei auta yhtään - oikeastaan silloin syntyy epädemokraattinen asetelma, kun fundamentalisteja ajatellaan barbaareina eikä ihmisinä, jotka elävät tietyssä ympäristössä, seuraavat sen kehitystä, hakevat identiteettiään uskonnon tarjoamasta yhteisöstä, vihaavat länttä, koska pyhä sota antaa heidän elämälleen merkityksen jne."

Länsimaisia arvoja kannattaa toki opettaa, ja parhaiten tätä tekevät itse islamilaisessa kulttuurissa kasvaneet ihmiset. Heidän asemansa on toki heikko, mutta heidän toiminnaltaan menee pohja, jos aletaan sepittää satuja islamista pohjimmiltaan rauhanomaisena uskontona. Se valhe ei mene läpi ja aiheuttaa vastapuolella vain kuvitelman lännen heikkoudesta.

Eikä kannata puhua fundamentalisteista jotenkin muusta yhteisöstä erillisenä porukkana, koska hekin tarvitsevat hiljaiset kannattajansa ja sellaiset, jotka eivät heitä uskalla väkivallan pelossa vastustaa. Eikä yksilö islamilaisessa yhteiskunnassa välttämättä päätä yhtään mitään vaan heimon tai suvun päämies.

Arttu Vanninen kirjoitti...

"Länsimaistuminen on monesti ollut pelkkää pintaa ja koskettanut Turkkia lukuunottamatta varsin vähäistä ihmisjoukkoa."

Mitä tarkoitat "pelkällä pinnalla"? Onko esimerkiksi kulutus- ja mediayhteiskunnan synty pelkkää pintaa? Vai onko islamilainen maailma säästynyt kokonaan postmodernilta spektaakkelilta?

"Islamin tapauksessa se ei ole, koska uskonnontulkinta perustuu sunnalaisuudessa niin vahvasti kirjoitusten kirjaimelliseen tulkintaan"

Jokainen aikakausi tekee omia tulkintojaan pyhistä kirjoista. Vaikka joku kuinka väittäisi tulkitsevansa pyhää tekstiä "kirjaimellisesti", tulkintoja ei koskaan tehdä tyhjiössä - irrallaan ympäröivästä todellisuudesta -, vaan aina yhteisön reflektion hetkellä.

Erilaisista keskenään taistelevista tulkintalinjoista selviytyy hallitsevaksi se, jonka julistajilla on eniten symbolista pääomaa. Puhuminen "kirjaimellisesta tulkinnasta" edesauttaa tietyn diskurssin nousua hallitsevaksi, koska se synnyttää mielikuvan sellaisesta Koraanista, joka on puhdistettu kaikesta ihmisten siihen liittämästä "oikean islamin" vastaisesta ja joka toimii siten ihmisten joka tilanteeseen sopivana ohjekirjana.

Tosiasiassa jopa tiukimmat fundamentalistit tekevät reflektion hetkinä (jollainen oli esimerkiksi Muhammed-pilapiirroskohu) tulkintoja suhteessa senhetkiseen ymmärrykseen ja mielialoihin. Niinpä kanonisoitu tulkinta on harhakuvitelma, koska "tulkinta" ei ole jotain staattista, jota voi ihailla lasivitriinissä. Tämä ei tietenkään estä rakentamasta illuusiota kanonisoidusta tulkinnasta.

"Qutbin esimerkki kertoo monen hartaan muslimin syvästä vakuuttuneisuudesta oman kulttuurin erinomaisuudesta ja kieltäytymisestä nähdä toista kulttuuria sen omilla ehdoilla, mikä on islamin historiassa ollut erittäin tyypillinen piirre."

Islamin historiassa? Korjataan: jokaisen sellaisen kulttuurin historiassa, jonka juuret ovat monoteismissa ja sen "yhtä mieltä olevien yhteisössä".

Eurooppalainen karsastaa fundamentalistia, koska fundamentalisti muistuttaa häntä omasta menneisyydestään, josta eurooppalainen luuli jo päässeensä irti. Niinpä hän hokee länsimaisia arvoja minkä ehtii unohtaakseen sen tosiasian, että hän ei ole vielä itsekään selvittänyt suhdettaan väkivaltaan ja totalitarismiin.

Jukka kirjoitti...

Kiitos Artulle, Russille ja Vasarahammerille hyvistä kommenteista. Itse en ole niin paljon miettinyt tätä barbarismi-sivistys ongelmatiikka, mikä sekin on toki erittäin relevantti.

Sen sijaan olen sosiaalisen identiteetin teorian ja evolutiivisen uskontotieteen näkökulmasta miettinyt kulttuurien konfliktia:

On varmis ilmeisestä että muuttaessaan länteen muslimit pikemmin radikalisoituvat kuin maltillistuvat. He identifioituvat länteen tulessaan vielä vahvemmin muslimiksi ja määrittelevät oman identiteettinsä lännen negaationa. (Erityisesti näin käy toisessa ja kolmannessa sukupolvessa.)

Muslimit alkavat seuraavassa vaiheessa sitten demonisoida ulkoryhmää (länttä) kuten sosiaalisen identiteetin teoria ennustaa. Demonisointivaihe on jo selvästi alkanut. Demosointi antaa moraalisen oikeutuksen ulkoryhmän jäsenten likvidaatioon.

Katso myös aiempi postaukseni muslimiterrorismin evolutiivisista selityksistä tässä-

Niin kauan kuin konfliktin riski on erittäin suuri, ei riskiä kannata kasvattaa suurella maahanmuutolla.

(Valitan muuten hitaasta moderoinnista - olen lomalla ja kommarin varassa.)

Miksi talonpoikaisjärkeä ei voisi käyttää ?

Jukka kirjoitti...

Kiitos Artulle, Russille ja Vasarahammerille hyvistä kommenteista. Itse en ole niin paljon miettinyt tätä barbarismi-sivistys ongelmatiikka, mikä sekin on toki erittäin relevantti.

Sen sijaan olen sosiaalisen identiteetin teorian ja evolutiivisen uskontotieteen näkökulmasta miettinyt kulttuurien konfliktia:

On varmis ilmeisestä että muuttaessaan länteen muslimit pikemmin radikalisoituvat kuin maltillistuvat. He identifioituvat länteen tulessaan vielä vahvemmin muslimiksi ja määrittelevät oman identiteettinsä lännen negaationa. (Erityisesti näin käy toisessa ja kolmannessa sukupolvessa.)

Muslimit alkavat seuraavassa vaiheessa sitten demonisoida ulkoryhmää (länttä) kuten sosiaalisen identiteetin teoria ennustaa. Demonisointivaihe on jo selvästi alkanut. Demosointi antaa moraalisen oikeutuksen ulkoryhmän jäsenten likvidaatioon.

Katso myös aiempi postaukseni muslimiterrorismin evolutiivisista selityksistä tässä-

Niin kauan kuin konfliktin riski on erittäin suuri, ei riskiä kannata kasvattaa suurella maahanmuutolla.

(Valitan muuten hitaasta moderoinnista - olen lomalla ja kommarin varassa.)

Miksi talonpoikaisjärkeä ei voisi käyttää ?

Arttu Vanninen kirjoitti...

Pitäisi kuitenkin kysyä, onko lännessä jotain, joka edesauttaa muslimien halua määritellä itsensä lännen negaationa. Yksi avain voi olla jopa blogin kuvauksessa mainittu yhteisöllisyys, tai siis sen puute. Tätä ajoin takaa puolustusreaktiolla: muuttaessaan länteen maahanmuuttajat alkavat miettiä omaa identiteettiään, ja nähdessään ympärillään ainoastaan (heidän näkökulmastaan yhteiskuntaa hajottavaa) "itsekkäiden halujen" tyydyttämistä kuluttamisen ja viihteen kautta he löytävätkin kielellisen ja kulttuurisen yhteyden "kirjaimellisesta islamista", jota vielä tehostetaan aggressiivisella sharia-retoriikalla. Pitää siis nähdä, mikä fundamentalismissa on aitoa ja mikä pelkkää pintaa, jotta ei eksyttäisi puhumaan valistuksen arvoista todellisien ongelmien sijaan.

Siitä, miten näiden havaintojen pitäisi sitten vaikuttaa harjoitettavaan politiikkaan, en osaa sanoa vielä mitään. Nähdäkseni sitten, kun ilmiö ymmärretään perin pohjin ja sen syistä ollaan yhtä mieltä, järkevä politiikka löytyy kutakuinkin itsekseen.

Nythän perusongelmana on juuri se, että fundamentalistikysymykseen on sotkettu niin paljon poliittista spektaakkelia, että siitä ei ota enää Erkkikään selvää. Länsi haluaa olla ei-islamilainen maailma, ja islamilainen maailma haluaa olla ei-länsi. Presidenttien ja muiden johtajien molemminpuolinen kansansuosion tavoittelu sekä median taloudelliset intressit tehdä säväyttäviä uutisia ja tv-sarjoja synnyttävät hypertodellisuuden, jonka läpi on jokseenkin mahdotonta nähdä, mikä konfliktissa on totta ja mikä poliittisesti ja taloudellisesti hyödyllistä fantasiaa.

Jukka kirjoitti...

Arttu,

Analyysissäsi on paljon mitä allekirjoitan (yhteisöllisyysosuus) mutta kun sanott että poliittisten päätösten pitää odottaa tutkimusta, olen eri mieltä:

Poliittisia päätöksiä tehdään koko ajan. Faktisesti länsimaat ovat tehneet päätöksen että muslimimaista otetaan vastaan runsaasti maahanmuuttajia, vaikka kokemus yhdistettynä Tajfelin sosiaalisen identiteetin teoriaan viittaa siihen että konfliktin vaara on suuri.

Ehdotatko siis että se poliittinen päätös että muhamettilainen maahanmuutto sallitaan vedetään takaisin niin pitkäksi aikaa että saadaan jotain "varmaa" tietellistää faktaa johon päätökset sitten pohjataan ?

arttu vanninen kirjoitti...

"Ehdotatko siis että se poliittinen päätös että muhamettilainen maahanmuutto sallitaan vedetään takaisin niin pitkäksi aikaa että saadaan jotain 'varmaa' tieteellistä faktaa johon päätökset sitten pohjataan?"

Ensin pitää ymmärtää fundamentalismi-ilmiö perin pohjin. Ei riitä, että siitä on "varmoja faktoja", ilmiö täytyy myös sisäistää; siis siitä täytyy puhua (nimenomaan keskustella eikä vain esittää tieteellisiä faktoja) niin kauan, että ongelma saadaan näkymään selvästi. Siinä vaiheessa, kun ongelma nähdään selvästi osiinsa pilkottuna (ja jokainen näkee saman ongelman), on jo selvää, miten politiikkaa pitää muuttaa. Tämän sanon intuition pohjalta ja voin olla väärässä - vasta-argumentteja saa kuitenkin esittää.

Ongelma on siis mielestäni niin monimutkainen, että sitä ei ratkaista nykyisillä politiikanteon järjestelmillä. Oikeastaan nykyiset länsimaiset poliittiset järjestelmät ovat osa ongelmaa, koska ne ovat alkaneet hakea legitimiteettiään kansalaisten silmissä kiinnittymällä retoriikassaan länsimaisiin arvoihin, siis ei-fundamentalismiin. Uskonnollinen fundamentalisti on siten hahmo, jota länsi tarvitsee ollakseen erityinen "vapaa maailma". Tästä syystä sillä ei ole erityistä intressiä ratkaista islamilaisen terrorismin ongelmaa. Tämä ei suinkaan ole inhimillistä välinpitämättömyyttä tai salaliittoteoriaa, vaan yhteiskuntajärjestyksen ylläpitämisen logiikkaa.

Sitten, kun kykenemme erottamaan todellisen hypertodellisesta, alamme kuitenkin olla oikeilla jäljillä. Maahanmuuttokysymyksellä on vain pieni osa tässä suuressa maailmanpolitiikan teatterissa, ja siksi en olekaan pyrkinyt jäsentämään kommenttejani suhteessa tähän suhteellisen merkityksettömään yksityiskohtaan. Toki sillä on merkitystä Suomen kontekstissa.

Huh, siinäpä on hieman Kaiken Teoriaa. ;)