Arto Kivimäki kirjoittaa Parnassossa että Suomessa ei saa olla intellektuelli. Täällä ei saa olla eri mieltä, koska talvisota jatkuu sydämissämme.
Ehkä näin. Mutta toisaalta ne ihmiset jotka ajattelevat että "Suomessa ei saa ajatella eri tavalla" ajattelevat todennäköisesti itse että kaikkien pitää ajatella niin että "Suomessa ei saa ajatella eri tavalla". Heidän mielestään ei saa ajatella niin että "Suomessa ihmiset ajattelevat omilla aivoillaan jo nyt" eikä niin että "yhtenäisyys, yhteiset arvot ja mielipiteet on usein hyvä asia, koska kansakunnan vahvuus ja demokratia perustuvat yhteiseen arvopohjaan".
Ne jotka ajattelevat että "Suomessa saa vihdoinkin tuoda esiin vuoden 18 tapahtumista myös punaisten näkökulman" ajattelevat että "Suomessa ei saa tuoda esiin muuta kuin punaisten näkökulman, koska valkoiset olivat murhaajia".
Ne jotka ajattelevat että "Maailmaa voi katsella muustakin näkökulmasta kuin suomalaiskansallisesta näkökulmasta" ajattelevat että "Maailmaa ei saa tarkastella suomalaiskansallisesta näkökulmasta".
Eli summa summarum: ne jotka eniten kannattavat puheissaan sananvapautta, vastustavat sitä kaikkein eniten. En tarkoita että näin on aina ja kaikkialla mutta uskon että Suomessa vuonna 2007 näin on. Suomi on edelleen niin yhtenäinen kansa, että melkein kaikki ovat samaa mieltä. Tällä kertaa tuo väite, josta melkein kaikki ovat samaa mieltä ja josta kaikkien pitää olla ehdottomasti samaa mieltä, on että "kaikkien pitäisi ajatella omilla aivoillaan ja olla rohkeasti eri mieltä". Väite "kaikkien pitäisi ajatella omilla aivoillaan ja olla rohkeasti eri mieltä" tarkoittaa siis käytännössä sitä että "kaikkien pitää olla samaa mieltä kaikesta".
Tässäkin pätee vanha sanan lasku: teot puhuvat. Ei se että sanoo ajattelevansa eri tavalla ole sama asia kuin se että oikeasti ajattelee eri tavalla.
Ehkä näin. Mutta toisaalta ne ihmiset jotka ajattelevat että "Suomessa ei saa ajatella eri tavalla" ajattelevat todennäköisesti itse että kaikkien pitää ajatella niin että "Suomessa ei saa ajatella eri tavalla". Heidän mielestään ei saa ajatella niin että "Suomessa ihmiset ajattelevat omilla aivoillaan jo nyt" eikä niin että "yhtenäisyys, yhteiset arvot ja mielipiteet on usein hyvä asia, koska kansakunnan vahvuus ja demokratia perustuvat yhteiseen arvopohjaan".
Ne jotka ajattelevat että "Suomessa saa vihdoinkin tuoda esiin vuoden 18 tapahtumista myös punaisten näkökulman" ajattelevat että "Suomessa ei saa tuoda esiin muuta kuin punaisten näkökulman, koska valkoiset olivat murhaajia".
Ne jotka ajattelevat että "Maailmaa voi katsella muustakin näkökulmasta kuin suomalaiskansallisesta näkökulmasta" ajattelevat että "Maailmaa ei saa tarkastella suomalaiskansallisesta näkökulmasta".
Eli summa summarum: ne jotka eniten kannattavat puheissaan sananvapautta, vastustavat sitä kaikkein eniten. En tarkoita että näin on aina ja kaikkialla mutta uskon että Suomessa vuonna 2007 näin on. Suomi on edelleen niin yhtenäinen kansa, että melkein kaikki ovat samaa mieltä. Tällä kertaa tuo väite, josta melkein kaikki ovat samaa mieltä ja josta kaikkien pitää olla ehdottomasti samaa mieltä, on että "kaikkien pitäisi ajatella omilla aivoillaan ja olla rohkeasti eri mieltä". Väite "kaikkien pitäisi ajatella omilla aivoillaan ja olla rohkeasti eri mieltä" tarkoittaa siis käytännössä sitä että "kaikkien pitää olla samaa mieltä kaikesta".
Tässäkin pätee vanha sanan lasku: teot puhuvat. Ei se että sanoo ajattelevansa eri tavalla ole sama asia kuin se että oikeasti ajattelee eri tavalla.
1 kommentti:
usein käy juuri noin, että alun perin toiminnallinen adjektiivi tai muu sana esim. 'omilla aivoilla ajatteleva' muuttuu merkitykseltään pinnalliseksi, kun sitä on käytetty tarpeeksi kauan.
Lähetä kommentti