Puhuin moraalista ja vapaamatkustamisesta melko teoreettisesti tässä. Mutta yritän kertoa saman nyt hiukan kansanomaisemmin.
Hyvinvointiyhteiskunnan - tai itsesiassa minkä tahansa valtion - ylläpito on vaikeaa koska valtio perustuu siihen että ihmiset yhdessä maksavat verojen kautta köyhäinhoidon, koulutuksen, tiet ja muut julkishyödykkeet. Lisäksi miespuolinen väestö joutuu osallistumaan maanpuolustukseen. Iloisia veronmaksajia ei juuri ole mutta veronmaksu onnistuu jos kyetään pitämään yllä tiettyä rangaistusjärjestelmää vapaamatkustuksen estämiseksi. Perinteisesti yhteiskunnassa on ollut tietty vähemmistö - papit, poliisit, moralistit, kansakoulunopettajat - jotka ovat ylläpitäneet rangaistusjärjestelmää. Boydin ja Richerssonin teorian mukaan tällainen yhteiskunta joka perustuu rankaisevaan vähemmistöön - tai vaihtoehtoisesti siihen että kaikki valvovat hiukan toisiaan - voi tietyillä ehdoilla olla stabiili ainakin jonkin aikaa.
Yhteiskunnan stabiliteetin rikkoo usein ns. "easygoing co-operator" - joka kylläkin itse noudattaa sääntöjä ja käyttäytyy suht fiksusti - mutta kieltäytyy osallistumasta minkäänlaisiin rangaistuksiin. Tyypillisesti nämä ihmiset pilkkaavat kaikkea moraalia, poliisia, papistoa, koululaitosta, armeijaa, oikeuslaitosta, lakeja, raittiutta, kohteliaisuutta, kaunista pukeutumista, ujoutta yms. Nämä ihmiset esittävät olevansa vapaamielisiä, ennakkoluulottomia ja suvaitsevaisia. Todellisuudessa he ovat elitistejä jotka seurustelevat vain toisten elitistien kanssa. Heitä saamme kiittää kadulle kuseskelusta, juopottelevista äideistä, verojen kierrosta yms. Yleisen moraalisen tason lopahtamisesta kärsivät nimenomaan yhteiskunnan heikoimmat - alkoholistiperheiden lapset yms. Tämä elitistikuona tietysti itse ei hae lapsiaan humalassa päiväkodista - ei tietenkään.
Tätä kuonaa edustaa mm. Saska Snellman joka kehuu toissapäivän HS:ssä ystävillään jotka ovat erilaisella filungilla onnistuneet vakuuttamaan puolustusvoimain "tyhmät upseerit" siitä että heidän mielenterveytensä on niin heikko, että heidät on vapautettava asepalveluksesta. Saska Snellman siis onnistuu samaan artikkeliin saamaan kaksi hienoa ajaatusta:
a) vapaamatkustaminen (asevelvollisuudesta luistaminen) on hienoa ja helppoa jos on fiksu kuten Saska Snellman ja hänen elitistiystävänsä
b) armeijan upseerit ovat tyhmiä ja armeijan on naurettava paikka jossa typerät velvollisuuksistaan huolehtivat ihmiset haaskaavat vuoden elämästään koko yhteiskunnan hyväksi
7 kommenttia:
No on intissä edes se hyvä puoli, että siellä oppii kurinalaisuutta. Sitäkin että aina ei kannata sanoa ihan mitä sylki tuo suuhun.
Mielestäni jokunen nationalisti voisi ajatella omia sanontojaan myös siltä pohjalta.
On tietenkin sitten eri asia, jos haluaakin loukata tai lietsoa turvattomuutta yhteiskuntaan.
Vaikka en itsekään koko varusmiesaikaa kokenut mielekkääksi, oli se kuitekin helppoa elämää.Kaikki kun oli talon puolesta.
Sanoo reservin kapteeni.
"No on intissä edes se hyvä puoli, että siellä oppii kurinalaisuutta. Sitäkin että aina ei kannata sanoa ihan mitä sylki tuo suuhun."
(Minä en oppinut sitä koskaan. Isäni ei oppinut olemaan hiljaa, hänen äitinsä ei oppinut eikä kuulemma isäni isoisäkään. Sukuvika.)
Muuten huomaatko että sinäkin ajattelet että mitä hyötyä intistä oli sinulle. Kuitenkin maanpuolustus on julkishyödyke.
Nykyihmiselle on vaikea jatella että teen jotain yhteisön eteen. Tai siis länsimaisilla moderneilla ihmisillä on. Muslimille, hutteriitille tai amishille ei ole.
Hutteriitin mielestä yksilön edun ajatteleminen on paha asia.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hutteriitit#Oppi
En ole sanomassa että hutteriitti on oikeassa tai väärässä. Asioissa on puolensa. Ja tämä blogi käsittelee lähinnä juuri sitä. (Henkilökohtaisesti tunnetasolla olen lähempänä hutteriittia. Luulen.)
Niin en tiedä onko tuo "yhteisön" ajattelemattomuus länsimaissa niin hyvä asia.
Lienee sukua itsekkyydelle.
"Niin en tiedä onko tuo "yhteisön" ajattelemattomuus länsimaissa niin hyvä asia. Lienee sukua itsekkyydelle."
Luulen että parasta olisi joku keskitie mutta keskitie ei ehkä ole stabiili.
Itsekkyys on stabiili. Kaikki kärsii, kaikki ovat itsekkäitä, kukaan ei haaskaa resurssejaan muitten ihmisten auttamiseen.
Äärimmäinen morlaismi - hutteriittien kaikki yhteisönpuolesta tai yhteisö rankaisee tai jopa hylkää - on myös stabiili.
Mutta miten keskitie saavutetaan ? Luulen ettei mitenkään.
Omasta kokemuksesta voi sanoa, että tämän tyyppisissa asioissa kannattaa ottaa oppia niistä "ulkomaalaisista". Voi saada jopa kavereita...
Siis luuletko että minulla on jotain ulkomaalaisia vastaan ? Tai etten tunne ketään ?
Tällä:
"Mutta miten keskitie saavutetaan ? Luulen ettei mitenkään"
tarkoitin siis sitä että keskitie pakkaa olemaan semmoinen että se helposti lähtee rapautumaan kohti itsekkyyttä. Olihan Suomikin yhteisöllisempi 50 vuotta sitten - niin kuin joku Marokko on nykyään - mutta huonompaan suuntaan on mennyt.
Marokon ongelma taas on se että vaikka se nyt ja tänään on minusta aika ok yksilöllisyys-yhteisöllisyys akselilla suuri riski on että islam siellä radikalisoituu äärimmilleen.
Lähetä kommentti