Tämä postaus on jatkoa eiliselle postaukselleni.
Puhuin aimemmin mekanismeista, jotka mahdollistavat ihmisen yhteisöllisyyden. Erityisesti puhuin moraalisuudesta yhteisöllisyyden mahdollistajana:
Moraalistisessa yhteisössä rangaistaan kaikkea poikkeamista. Hyviä esimerkkejä moraalistisesta yhteisöstä ovat ortodoksijuutalaiset, hutteriitit ja amishit. Esim. hutteriitit ja amishit ovat säilyneet moralistisina ryhminä 450 vuotta.
Kunniankulttuuria noudattava yhteisö on käsittääkseni moraalinen yhteisö siinä mielessä, että yhteisössä rangaistaan kaikkea poikkeamista moraalista. Moraali on vain tässä tapauksessa sama kuin kunnia:
1. Jos annat kunniaasi loukattavan, syyllistyt yhteisön sääntöjen rikkomiseen, ja olet kunniaton yksilö.
2. Jos seurustelet kunniattomien ihmisten kanssa, olet itsekin kunniaton.
Kunniattomuudesta rangaistaan siis äärettömiin:
Seuraus: Jokainen joka ei rankaise kunniatonta, on itse kunniaton.
Kunniankulttuuri on siis erikoistapaus moralistisesta kulttuurista. Moraaliselle kulttuurille on ominaista, että siinä pätee jokin normisto n, ja sen lisäksi kaksi erityssääntöä:
1. Jos syyllistyt yhteisön normien rikkomiseen, olet moraaliton yksilö.
2. Jos seurustelet moraalittomien ihmisten kanssa, olet itsekin moraaliton.
Moraalisessa kulttuurille on ominaista, että siitä on sääntöjen 1 ja 2 takia vaikea poiketa. Kulttuuri säilyy pitkään sen jälkeenkin kun yhteisön säännöistä on enää mitään hyötyä yhteisölle.
Vaikka arabimuslimi muuttaa pohjoismaiseen yhteiskuntaan, jossa valtio huolehtii rangaistuksista, kunniankulttuuri säilyy pitkään. Jos muslimit säilyttävät erillisen yhteisöllisyytensä pohjoismaisessa yhteiskunnassa, kunniankulttuuri voi säilyä hyvin pitkään. Varsinkin koska pohjoismaisilta "monikulttuuri"-yhteiskunnilta tuntuu puuttuvan keinot sanktioida esimerkiksi kunniankulttuurin ilmenemismuotoja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Jukka, tekstisi ovat erinomaisen hyödyllistä luettavaa. Sain jälleen kerran "no noinhan se olikin"-fiiliksiä..
Kiva kuulla - pelkäsin että tuo artikkelipari kuullosti kuivalta teoretisoinnilta.
Mielestäni myös suomalaisten keskuudessa elää pienenpieni häivähdys kunniakulttuuria.
Jos annat jonkun loukata itseäsi ja et puolustaudu, niin muut läsnäolijat pitävät sinua lällynä ja niin putoat sosiaalisella asteikolla. Ja loukattu voi myös kostaa, mutta sekin kosto on lievempi kuin puukosta. Kostaja voi kertoa kavereilleen, mitä typerää loukkaaja teki.
Työpaikoilla heikko kunniakulttuuri toimii siten, että kieltäydytään työskentelemästä vastapuolen kanssa ja eristetään tämä sekä annetaan vastapuolen tehdä työvirheitä, vaikka varoittaminen olisi helppoa.
Suomi siis on heikon kunniakulttuurin maa. Jos tänne tuodaan paljon voimakkaan kunniakulttuurin harjoittajia, niin suomalaisia voi siirtyä heikon kunniakulttuurin piiristä voimakkaaseen kunniakulttuuriin.
Tiedän erään suomalaisen, joka neljäntoista vuoden iässä karkasi kotoaan osallistuakseen jatkosotaan. Motiivina oli kaatuneen veljen puolesta kosto. Sotapoliisit löysivät pojan Karhumäessä ja hänestä tehtiin sotilaspoika.
Suomalaisten pinna siis voi katketa. Ehkä se katkeaa, kun islamistit tekevät terrori-iskun Suomessa. Jos pinna katkeaa, niin vastapuoli luonnollisesti kostaa. Silloin maamme on rikastunut verikostokulttuurilla.
Olen samaa mieltä - äkkiä voi tilanne muuttua.
Olen samaa mieltä - äkkiä voi tilanne muuttua.
Lähetä kommentti