Paljon on puhuttu tuloerojen kasvusta - ja väitelty tuloerojen epäoikeudenmukaisuudesta ja siitä miten tuloerot vaikuttavat yhteiskunnan tehokkuuteen. Ainakin minulla on koko ajan ollut pieni epäily että globaalisti tulerot eivät ehkä ole nousseet vaan ehkä jopa laskeneet, vaikka maiden sisällä tuloerot ovatkin ehkä nousseet.
Viimeaikainen tutkimus tuntuisi tukevan arvelua. Globaalit tuloerot ovat laskeneet, kun vaikkapa intialaisten ja kiinalaisten tulot suhteessa amerikkalaisiin ovat nousseet. (Talouselämä-lehtikin uutisoi asian, mutta jouduin jättämään juttuun varauksen, koska Talouselämän artikkeli antoi tutkimuksesta hieman väärän kuvan.)
Voi kysyä, mikä vaikutus tuloksella on poliittiseen keskusteluun?
Minusta tulos vie pohjan pois globalisaatiokritiikkojen ja vasemmistolaisten kapitalismi- ja globalisaatio-kritiikiltä. Maailma ei ole muuttunut epäoikeudenmukaisemmaksi vaan oikeudenmukaisemmaksi.
Toisaalta, koska ihmiset - vaikkapa suomalaiset - toimivat suurelta osin edelleen paikallisesti ja vertaavat omaa elämäänsä toisiin suomalaisiin, kansallisilla tuloeroilla ja niiden kasvulla on kyllä edelleen merkittävä vaikutus. Jos vaikkapa enemmistö ihmisistä näkee, että suomalaisten osallistuminen globaaliin työnjakoon ei nosta heidän tulojaan, ihmisten suhtautuminen vapaisiin markkinoihin muuttuu negatiiviseksi ja protektionistisen politiikan tuki nousee. Suuret tuloerot laskevat lisäksi koheesiota kansakunnan sisällä ja vaikuttavat sitä kautta moniin asioihin negatiivisesti.
Talouselämä-lehti kirjoitti jonkin aikaa sitten:
Tekstiin voi kuitenkin tehdä sen varauksen, että jännitteet rikkaiden ja köyhien kansakuntien välillä tuskin kasvavat paitsi, jos globalisaatiota jarrutetaan. Talouselämä-lehtikin on antanut vasemmistolaisen oikeudenmukaisuus-propagandan vaikuttaa tekstiinsä.
Vasemmistolaisten globaalista epäoikeudenmukaisuudesta puhuminen on tietysti osin hyvyyden signalointia, mutta osin se on myös sitä, että media käsittelee kehitysmaiden köyhyyttä laajasti, joten jäljellä oleva kapeneva köyhyys näkyy entistä enemmän.
Ilkeämpää on se, että vasemmistolainen globalisaatio-kritiikki on joskus suhteellisesti hyvätuloisten protektionista taistelua oman asemansa puolesta, mikä puetaan oikeudenmukaisuuden kaapuun.
Viimeaikainen tutkimus tuntuisi tukevan arvelua. Globaalit tuloerot ovat laskeneet, kun vaikkapa intialaisten ja kiinalaisten tulot suhteessa amerikkalaisiin ovat nousseet. (Talouselämä-lehtikin uutisoi asian, mutta jouduin jättämään juttuun varauksen, koska Talouselämän artikkeli antoi tutkimuksesta hieman väärän kuvan.)
Voi kysyä, mikä vaikutus tuloksella on poliittiseen keskusteluun?
Minusta tulos vie pohjan pois globalisaatiokritiikkojen ja vasemmistolaisten kapitalismi- ja globalisaatio-kritiikiltä. Maailma ei ole muuttunut epäoikeudenmukaisemmaksi vaan oikeudenmukaisemmaksi.
Toisaalta, koska ihmiset - vaikkapa suomalaiset - toimivat suurelta osin edelleen paikallisesti ja vertaavat omaa elämäänsä toisiin suomalaisiin, kansallisilla tuloeroilla ja niiden kasvulla on kyllä edelleen merkittävä vaikutus. Jos vaikkapa enemmistö ihmisistä näkee, että suomalaisten osallistuminen globaaliin työnjakoon ei nosta heidän tulojaan, ihmisten suhtautuminen vapaisiin markkinoihin muuttuu negatiiviseksi ja protektionistisen politiikan tuki nousee. Suuret tuloerot laskevat lisäksi koheesiota kansakunnan sisällä ja vaikuttavat sitä kautta moniin asioihin negatiivisesti.
Talouselämä-lehti kirjoitti jonkin aikaa sitten:
Tuloerot ja eriarvoisuus ovat jo revenneet monin paikoin niin mittaviksi, että niissä kytee suuren yhteiskunnallisen järistyksen ainekset.
Aikansa eriarvoisuus hyödyttää niitä, joiden haltuun mammonaa kasautuu, mutta keskiluokan kurjistuminen kääntyy lopulta myös talouseliittiä vastaan. Samanlaiset jännitteet kasvavat rikkaiden ja köyhien kansakuntien välillä.
Ennen pitkää tuloerojen kasvu alkaa jarruttaa talouskasvua, ja köyhtynyt keskiluokka nousee kapinaan ja ottaa osansa eliitille kasautuneesta varallisuudesta "takaisin".
Vasemmistolaisten globaalista epäoikeudenmukaisuudesta puhuminen on tietysti osin hyvyyden signalointia, mutta osin se on myös sitä, että media käsittelee kehitysmaiden köyhyyttä laajasti, joten jäljellä oleva kapeneva köyhyys näkyy entistä enemmän.
Ilkeämpää on se, että vasemmistolainen globalisaatio-kritiikki on joskus suhteellisesti hyvätuloisten protektionista taistelua oman asemansa puolesta, mikä puetaan oikeudenmukaisuuden kaapuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti