Keskustapuolue oli suomettumisen ajan tärkein puolue. Se on onnistui Neuvostoliittoa hyväksikäyttäen pitämään vallan käsissään ajamalla tietyt puolueet ulkopoliittisesti epäilyttäviksi ja hallitukseen kelpaamattamiksi. Sosialidemokraatit, Kokoomus ja Suomen Maaseudun Puolue onnistuttiin pitämään pitkiä aikoja vallan ulkopuolella. Keskustalainen presidentti Urho Kekkonen piti valtaa vuodesta 56 vuoteen 81 ja huolehti näiden puolueiden pitämisestä oppositiossa Neuvostoliiton avulla. Jälkeenpäin on puhuttu Venäjä-kortista.
Keskusta käytti valta-asemaansa ensi sijassa taloudellisten etujen saamiseen. Maatalouspolitiikka ja aluepolitiikka olivat ne välineet, joilla rahoja siirrettiin Keskustan kannattajakunnalle. Kannattamattomat pientilat pidettiin kannattavina suurilla tuilla ja maaseutu pidettiin asuttuna aluetuilla. Etujen saajat äänestivät Keskustaa.
Vuodesta 1964 Keskusta liittoutui sosiaalidemokraattien kanssa - Kokoomus ja SMP jäivät ainoiksi epäilyttäviksi puolueiksi. Kokoomuksen äänestäjät olivat tavallaan vailla äänivaltaa valtion asioissa.
Lopulta Kekkonen onnistui saamaan Kokoomuksenkin niin nöyrtymään, että Kokoomuksessa alettiin uskoa että kunhan Kokoomus vain taipuu, se pääsee mukaan polittiseen vallan käyttöön. Kokoomus suostui kannattamaan Kekkosen valintaa presidentiksi poikkeuslailla vuonna 73 ja presidentinvaaleissa vuonna 78. Nöyrtymisestä ei ollut mitään hyötyä.
Keskusta keksi Venäjä-kortin uudelleen Nato-kortin muodossa
Keskustan merkitys on Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen vähentynyt voimakkaasti.
Keskustalle tapahtui kuitenkin onnellinen sattumus. Venäjä alkoi käyttäytyä hiljalleen roistovaltion tavoin: Venäjä valtasi ensin alueita Georgiasta, valtasi sitten Krimin niemimaan, ja alkoi masinoida sisällissotaa Itä-Ukrainaan. Useimmat Rajamaat ovat kokeneet erilaista painostusta Venäjän taholta - mm. alueloukkauksia.
Samaan aikaan Kokoomuksessa alkoi nousta vaatimuksia, että Suomen on haettava turvatakuut Natolta eli liityttävä Naton jäseneksi. Kokoomus valitsi puheenjohtajakseen Natoa kannattavan Stubbin.
Keskusta päätti ilmeisesti iskeä ja palauttaa mahtiasemansa.
Sipilä on toki kritisoinut Nato-jäsenyyttä voimakkaasti pitkän aikaa ja ex-puheenjohtaja Vanhanen on todennut että Naton nostaminen vaaliteemaksi on kyseenalaista, koska talous on tärkeintä. Mutta nyt Keskustan puheet ovat kääntyneet sen suuntaiseksi, että pitkään spekuloitua porvarihallitusta on alettu ampua alas ja ilmeisesti Kokoomusta ollaan ajamassa oppositioon Venäjä- ja Nato-kortilla. Koska Kokoomus on Keskustan ohella Suomen suurin puolue, Kokoomuksen tekeminen hallituskelvottomaksi tekisi Keskustasta uudelleen Suomen tärkeimmän puolueen.
Venäjä-seuran varapuheenjohtaja Lehtomäki alkoi ensin kritisoida Stubbia vastuuttomasta Venäjä-politiikasta. Eilen kuitenkin annettiin veteraanipoliitikon ilmaista asia selkokielellä. Natosta tehdään kynnys-kysymys. Keskusta ei mene hallitukseen, joka on liian Nato-myönteinen. Stubb on Keskustan mielestä selkeästi liian Nato-myönteinen.
Todennäköisesti Keskustakin hyvin tajuaa, että Suomen turvatakuut ovat riittämättömät ja Nato-jäsenyys olisi edullinen. Mutta Keskustan DNA:ssa on voimakkaasti ajatus, että ulkopolitiikka on alistettu Keskustan edulle. Ulkopolitiikkaa pitää käyttää Keskustan valta-aseman pönkittämiseen ja siinä on Suomen etu hyvin pieni hidaste.
Rinteen valinta oli Keskustalle toinen armolahja. Rinteessä Keskusta näkee kaltaisensa pelin poliitikon, joka asettaa sumeilematta SDP:n puolue-edun Suomen edun edelle.
Keskustan ja SDP:n propagandassa Nato-jäsenyys ja Venäjä-pakotteet esitetään Suomen taloudellista etua vaarantavana asiana. Propaganda on onnistunut hyvin - eilisessä HS:ssä itäsuomalaiset kadunmiehet yhtenä miehenä totesivat, että Venäjä-pakotteet heikentävät Suomen taloutta ja ne on torjuttava. Asian voi nähdä toisinkin päin: Jos Suomi jää ilman turvatakuita, Suomeen liitetään lännessä maariski ja läntiset investoinnit Suomessa lopahtavat kokonaan. Suomi alkaa integroitua Venäjään taloudellisesti. Ajaudutaan eittämättä uuteen Venäjä-riippuvuuteen ja uussuomettumisen. Joku voi sanoa, että suomettuminen oli hyvää aikaa. Itse en koe asiaa niin.
Onnistuuko Keskusta mahtiasemansa palauttamisessa - ja mikä pahempaa Nato-jäsenyyden torppaamisessa. Se riippuu pitälti siitä, miten muut poliittiset puolueet toimivat. Vihreät ovat jo Hautalan suulla alkaneet esittää ajatuksia, että Suomen on harkittava Nato-jäsenyyttä, Perussuomalaisissa Halla-aho on esittänyt samanlaisia ajatuksia.
Pimeyden voimat ovat kuitenkin hyvin vahvat. Pitkä suomettumisen aika on mädättänyt suomalaisten enemmistön uskomaan kyyniseen suomettumispolitiikkaan. Nuori sukupolvi kyllä puhuu ikkunoiden avaamisesta Eurooppaan, mutta olen pessimisti sen suhteen ymmärtävätkö nuoret sukupolvet mitä vapauden edistäminen todella Suomessa merkitsee. Ei homoillakaan ole oikeuksia, ellei maa ole vapaa. Keskusta on pysäytettävä.
Keskusta käytti valta-asemaansa ensi sijassa taloudellisten etujen saamiseen. Maatalouspolitiikka ja aluepolitiikka olivat ne välineet, joilla rahoja siirrettiin Keskustan kannattajakunnalle. Kannattamattomat pientilat pidettiin kannattavina suurilla tuilla ja maaseutu pidettiin asuttuna aluetuilla. Etujen saajat äänestivät Keskustaa.
Vuodesta 1964 Keskusta liittoutui sosiaalidemokraattien kanssa - Kokoomus ja SMP jäivät ainoiksi epäilyttäviksi puolueiksi. Kokoomuksen äänestäjät olivat tavallaan vailla äänivaltaa valtion asioissa.
Lopulta Kekkonen onnistui saamaan Kokoomuksenkin niin nöyrtymään, että Kokoomuksessa alettiin uskoa että kunhan Kokoomus vain taipuu, se pääsee mukaan polittiseen vallan käyttöön. Kokoomus suostui kannattamaan Kekkosen valintaa presidentiksi poikkeuslailla vuonna 73 ja presidentinvaaleissa vuonna 78. Nöyrtymisestä ei ollut mitään hyötyä.
Keskusta keksi Venäjä-kortin uudelleen Nato-kortin muodossa
Keskustan merkitys on Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen vähentynyt voimakkaasti.
Keskustalle tapahtui kuitenkin onnellinen sattumus. Venäjä alkoi käyttäytyä hiljalleen roistovaltion tavoin: Venäjä valtasi ensin alueita Georgiasta, valtasi sitten Krimin niemimaan, ja alkoi masinoida sisällissotaa Itä-Ukrainaan. Useimmat Rajamaat ovat kokeneet erilaista painostusta Venäjän taholta - mm. alueloukkauksia.
Samaan aikaan Kokoomuksessa alkoi nousta vaatimuksia, että Suomen on haettava turvatakuut Natolta eli liityttävä Naton jäseneksi. Kokoomus valitsi puheenjohtajakseen Natoa kannattavan Stubbin.
Keskusta päätti ilmeisesti iskeä ja palauttaa mahtiasemansa.
Sipilä on toki kritisoinut Nato-jäsenyyttä voimakkaasti pitkän aikaa ja ex-puheenjohtaja Vanhanen on todennut että Naton nostaminen vaaliteemaksi on kyseenalaista, koska talous on tärkeintä. Mutta nyt Keskustan puheet ovat kääntyneet sen suuntaiseksi, että pitkään spekuloitua porvarihallitusta on alettu ampua alas ja ilmeisesti Kokoomusta ollaan ajamassa oppositioon Venäjä- ja Nato-kortilla. Koska Kokoomus on Keskustan ohella Suomen suurin puolue, Kokoomuksen tekeminen hallituskelvottomaksi tekisi Keskustasta uudelleen Suomen tärkeimmän puolueen.
Venäjä-seuran varapuheenjohtaja Lehtomäki alkoi ensin kritisoida Stubbia vastuuttomasta Venäjä-politiikasta. Eilen kuitenkin annettiin veteraanipoliitikon ilmaista asia selkokielellä. Natosta tehdään kynnys-kysymys. Keskusta ei mene hallitukseen, joka on liian Nato-myönteinen. Stubb on Keskustan mielestä selkeästi liian Nato-myönteinen.
Todennäköisesti Keskustakin hyvin tajuaa, että Suomen turvatakuut ovat riittämättömät ja Nato-jäsenyys olisi edullinen. Mutta Keskustan DNA:ssa on voimakkaasti ajatus, että ulkopolitiikka on alistettu Keskustan edulle. Ulkopolitiikkaa pitää käyttää Keskustan valta-aseman pönkittämiseen ja siinä on Suomen etu hyvin pieni hidaste.
Rinteen valinta oli Keskustalle toinen armolahja. Rinteessä Keskusta näkee kaltaisensa pelin poliitikon, joka asettaa sumeilematta SDP:n puolue-edun Suomen edun edelle.
Keskustan ja SDP:n propagandassa Nato-jäsenyys ja Venäjä-pakotteet esitetään Suomen taloudellista etua vaarantavana asiana. Propaganda on onnistunut hyvin - eilisessä HS:ssä itäsuomalaiset kadunmiehet yhtenä miehenä totesivat, että Venäjä-pakotteet heikentävät Suomen taloutta ja ne on torjuttava. Asian voi nähdä toisinkin päin: Jos Suomi jää ilman turvatakuita, Suomeen liitetään lännessä maariski ja läntiset investoinnit Suomessa lopahtavat kokonaan. Suomi alkaa integroitua Venäjään taloudellisesti. Ajaudutaan eittämättä uuteen Venäjä-riippuvuuteen ja uussuomettumisen. Joku voi sanoa, että suomettuminen oli hyvää aikaa. Itse en koe asiaa niin.
Onnistuuko Keskusta mahtiasemansa palauttamisessa - ja mikä pahempaa Nato-jäsenyyden torppaamisessa. Se riippuu pitälti siitä, miten muut poliittiset puolueet toimivat. Vihreät ovat jo Hautalan suulla alkaneet esittää ajatuksia, että Suomen on harkittava Nato-jäsenyyttä, Perussuomalaisissa Halla-aho on esittänyt samanlaisia ajatuksia.
Pimeyden voimat ovat kuitenkin hyvin vahvat. Pitkä suomettumisen aika on mädättänyt suomalaisten enemmistön uskomaan kyyniseen suomettumispolitiikkaan. Nuori sukupolvi kyllä puhuu ikkunoiden avaamisesta Eurooppaan, mutta olen pessimisti sen suhteen ymmärtävätkö nuoret sukupolvet mitä vapauden edistäminen todella Suomessa merkitsee. Ei homoillakaan ole oikeuksia, ellei maa ole vapaa. Keskusta on pysäytettävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti