Perheiden yhdistäminen kiihdyttää maahanmuuttoa tunnetusti voimakkaasti, vaikka muuten maahanmuutto olisikin jo voimakkaasti rajoitettua. Perheiden yhdistämistä voi tottakai perustella inhimillisillä syillä. Kohdemaan kannalta ongelma on tunnetusti se, että passiiviväestön määrä kasvaa, jolloin huoltosuhde pysyy heikkona.
Mielenkiintoinen kysymys on, miten perheiden yhdistäminen vaikuttaa lähtömaihin.
Afrikan talouden professori Paul Collier tuo kirjassaan esille sen, että perheiden yhdistäminen on lähtömaan kannalta ongelmallista. Perheiden yhdistäminen vähentää rahan lähettämistä kotikylään varsin oleellisesti. Kun maahanmuuttajan sukulaiset ovat siirtyneet länteen, rahan lähettäminen vähenee ratkaisevasti.
Toisaalta Collier toteaa, että rahan lähettämisen merkitystä on hiukan liioitelu. Lähetetyn rahan osuus koko kansantulosta on maksimissaan (El Salvador) 15% luokkaa. Toisaalta lähetetty raha nostaa kotiin jääneiden riskinottokykyä. On tutkittu, että tilanteessa missä kotiin jääneitä kohtaa taloudellinen katastrofi vaikkapa sadon menettämisen muodossa, perheen maahanmuuttaja nostaa rahalähetyksiä jopa 50%. Rahalähetykset toimivat siis vakuutuksena.
Matalaa riskinotto-kykyä on yleisesti pidetty yhtenä merkittävänä tekijänä, joka pitää köyhät maat ja köyhät yksilöt köyhinä. Investoiminen tuotantovälineisiin, joihin liittyy sekä korkea riski että korkea keskimääräinen tuotto, on vaikeaa, jos riskin realisoituminen johtaa taloudelliseen romahdukseen. Köyhä valitsee usein tästä syystä alhaisen riskin ja alhaisen tuoton.
Yleisesti ottaen maahanmuutto on kumminkin taloudellisesti jossain määrin edullista lähtömaan kannalta. Useiden pienten maiden osalta, joista jopa enemmistö aktiiviväestöstä muuttaa maasta, maahanmuutto on tosin ollut kehitystä jarruttavaa. Lahjakkaimman ja yritteliäimmän osan lähtiessä, eivät vähemmän lahjakkaatkaan saa työtä, koska yritteliäin osa yleensä työllistää itsensä lisäksi joukon muita ihmisiä. Pätevimmät ja sitoutuneimmat opettajat lähtevät maasta, korruptoituneimmat jäävät. Koulutuksen taso pysyy alhaisena. Suuret maat kuten Intia ja Kiina ovat olleet selvimpiä nettohyötyjiä. Koulutetut maahanmuuttajat eivät ehkä ole lähettäneet suuria summia rahaa kotimaahansa mutta ovat usein palanneet ja perustaneet yrityksiä kotimaahaan.
Palaan maahanmuuttoon kohdemaan kanalta myöhemmin.
Mielenkiintoinen kysymys on, miten perheiden yhdistäminen vaikuttaa lähtömaihin.
Afrikan talouden professori Paul Collier tuo kirjassaan esille sen, että perheiden yhdistäminen on lähtömaan kannalta ongelmallista. Perheiden yhdistäminen vähentää rahan lähettämistä kotikylään varsin oleellisesti. Kun maahanmuuttajan sukulaiset ovat siirtyneet länteen, rahan lähettäminen vähenee ratkaisevasti.
Toisaalta Collier toteaa, että rahan lähettämisen merkitystä on hiukan liioitelu. Lähetetyn rahan osuus koko kansantulosta on maksimissaan (El Salvador) 15% luokkaa. Toisaalta lähetetty raha nostaa kotiin jääneiden riskinottokykyä. On tutkittu, että tilanteessa missä kotiin jääneitä kohtaa taloudellinen katastrofi vaikkapa sadon menettämisen muodossa, perheen maahanmuuttaja nostaa rahalähetyksiä jopa 50%. Rahalähetykset toimivat siis vakuutuksena.
Matalaa riskinotto-kykyä on yleisesti pidetty yhtenä merkittävänä tekijänä, joka pitää köyhät maat ja köyhät yksilöt köyhinä. Investoiminen tuotantovälineisiin, joihin liittyy sekä korkea riski että korkea keskimääräinen tuotto, on vaikeaa, jos riskin realisoituminen johtaa taloudelliseen romahdukseen. Köyhä valitsee usein tästä syystä alhaisen riskin ja alhaisen tuoton.
Yleisesti ottaen maahanmuutto on kumminkin taloudellisesti jossain määrin edullista lähtömaan kannalta. Useiden pienten maiden osalta, joista jopa enemmistö aktiiviväestöstä muuttaa maasta, maahanmuutto on tosin ollut kehitystä jarruttavaa. Lahjakkaimman ja yritteliäimmän osan lähtiessä, eivät vähemmän lahjakkaatkaan saa työtä, koska yritteliäin osa yleensä työllistää itsensä lisäksi joukon muita ihmisiä. Pätevimmät ja sitoutuneimmat opettajat lähtevät maasta, korruptoituneimmat jäävät. Koulutuksen taso pysyy alhaisena. Suuret maat kuten Intia ja Kiina ovat olleet selvimpiä nettohyötyjiä. Koulutetut maahanmuuttajat eivät ehkä ole lähettäneet suuria summia rahaa kotimaahansa mutta ovat usein palanneet ja perustaneet yrityksiä kotimaahaan.
Palaan maahanmuuttoon kohdemaan kanalta myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti