Ne, jotka ovat seuranneet blogiani alusta saakka varmasti tietävät, että Kansankokonaisuus on käsittellyt yhteisöjen sisäisen koheesion merkitystä yhteisön (yritys, kansallisvaltio, yhdistys) tehokkuuden kannalta, alusta asti. Lokakuussa 2006 kirjoitin:
työntekijän mallittaminen puhtaasti itsekkäänä toimijana kuvaa huonosti työntekijän toimintaa yrityksessä. Yleensä työntekijät eivät toimi kovinkaan itsekkäästi vaan tekevät yhteistyötä keskenään. Yhteistyön edellytyksenä on kuitenkin yhteisyyttä edistävä "moraalinen yritys". Jos yrityksen johto olettaa työntekijöiden olevan yksinomaan itsekkäitä ja jopa tukee tällaista itsekkyyttä, yritys saa mitä pyytää.
Tosiasiassa itsekkään toimijan metafoora kuvaa paljon paremmin simpansseja kuin ihmisiä. Ihminen on ultrasoosiaalinen eläin joka tekee (yleensä) yhteistyötä jos muutkin tekevät. Yhteistyön aktivoituminen vaatii kuitenkin että yritys tukee yhteistyötä - äärimmäisessä tapauksessa myös ns. kepillä. Jos ihmisyksilö todella olisi yhtä itsekäs kuin simpanssi ei keskisuurikaan yritys voisi toimia ollenkaan.
Ihminen ei muistuta sosiaalisena toimijana juurikaan lähimpiä sukulaisiaan vaan pikemmin ns. eusosiaalisia hyönteisiä eli muurahaisia ja mehiläisiä. Ihminen eroaa muurahaisista lähinnä siinä että ihmisten yhteistyö on ehdollista. Ihminen harjoittaa yhteistyötä jos hän elää "moraalisessa yhteisössä", eli yhteisössä joka tavalla tai toisella rankaisee yhteisten normien rikkojia, mutta toimii muuten melko itsekkäästi tai rajoittaa yhteistyön lähimpiin sukulaisiinsa ja ystäviinsä. Ihminen on toki aina sekä itsekäs että yhteisöllinen toimija mutta yhteistyön määrä vaihtelee voimakkaasti olosuhteista riippuen.
Yritykset maksavat kalliin hinnan elleivät ymmärrä ihmisen todellista luontoa vaan tarrautuvat rationaalisen valinnan teorian yksinkertaistettuun ihmiskuvaan. Kokeelliset taloustieteilijät ovatkin havainneet että rationaalisen valinnan teoriaa uskomaan ehdollistetut taloustieteilijät ovat keskimääräistä huonompia yhteistyön tekijöitä kuin muut ihmiset.
Koheesiota painottava tutkimusperinne perustuu 1300-luvulla eläneen pohjoisafrikkalaisen sosiologin ibn Khaldunin teoriaan ryhmäkoheesion syklisyydestä. Olen väittänyt, että osasyy Nokian / NSN:n menetyksiin on ollut nimenomaan yrityksen koheesion lasku. On mielenkiintoista havaita että Paul Krugman on samoilla linjoilla Microsoftin osalta:
Yep: the uncouth nerds who created Microsoft became incredibly rich, acquired couth, and lost their edge; Apple stayed edgy in part because of Steve Jobs, but also because it was a disappointment for so long. And if its plans to build a high-tech Versailles are any indication, the now super-successful Apple may be heading down the same road as its one-time nemesis.
työntekijän mallittaminen puhtaasti itsekkäänä toimijana kuvaa huonosti työntekijän toimintaa yrityksessä. Yleensä työntekijät eivät toimi kovinkaan itsekkäästi vaan tekevät yhteistyötä keskenään. Yhteistyön edellytyksenä on kuitenkin yhteisyyttä edistävä "moraalinen yritys". Jos yrityksen johto olettaa työntekijöiden olevan yksinomaan itsekkäitä ja jopa tukee tällaista itsekkyyttä, yritys saa mitä pyytää.
Tosiasiassa itsekkään toimijan metafoora kuvaa paljon paremmin simpansseja kuin ihmisiä. Ihminen on ultrasoosiaalinen eläin joka tekee (yleensä) yhteistyötä jos muutkin tekevät. Yhteistyön aktivoituminen vaatii kuitenkin että yritys tukee yhteistyötä - äärimmäisessä tapauksessa myös ns. kepillä. Jos ihmisyksilö todella olisi yhtä itsekäs kuin simpanssi ei keskisuurikaan yritys voisi toimia ollenkaan.
Ihminen ei muistuta sosiaalisena toimijana juurikaan lähimpiä sukulaisiaan vaan pikemmin ns. eusosiaalisia hyönteisiä eli muurahaisia ja mehiläisiä. Ihminen eroaa muurahaisista lähinnä siinä että ihmisten yhteistyö on ehdollista. Ihminen harjoittaa yhteistyötä jos hän elää "moraalisessa yhteisössä", eli yhteisössä joka tavalla tai toisella rankaisee yhteisten normien rikkojia, mutta toimii muuten melko itsekkäästi tai rajoittaa yhteistyön lähimpiin sukulaisiinsa ja ystäviinsä. Ihminen on toki aina sekä itsekäs että yhteisöllinen toimija mutta yhteistyön määrä vaihtelee voimakkaasti olosuhteista riippuen.
Yritykset maksavat kalliin hinnan elleivät ymmärrä ihmisen todellista luontoa vaan tarrautuvat rationaalisen valinnan teorian yksinkertaistettuun ihmiskuvaan. Kokeelliset taloustieteilijät ovatkin havainneet että rationaalisen valinnan teoriaa uskomaan ehdollistetut taloustieteilijät ovat keskimääräistä huonompia yhteistyön tekijöitä kuin muut ihmiset.
Koheesiota painottava tutkimusperinne perustuu 1300-luvulla eläneen pohjoisafrikkalaisen sosiologin ibn Khaldunin teoriaan ryhmäkoheesion syklisyydestä. Olen väittänyt, että osasyy Nokian / NSN:n menetyksiin on ollut nimenomaan yrityksen koheesion lasku. On mielenkiintoista havaita että Paul Krugman on samoilla linjoilla Microsoftin osalta:
Yep: the uncouth nerds who created Microsoft became incredibly rich, acquired couth, and lost their edge; Apple stayed edgy in part because of Steve Jobs, but also because it was a disappointment for so long. And if its plans to build a high-tech Versailles are any indication, the now super-successful Apple may be heading down the same road as its one-time nemesis.
By the way, I learned about Ibn Khaldun from reading Peter Turchin, whose stuff is interesting and great fun if you’re a history nerd like me.
Turchin jatkaa Krugmanin ajatuskulkua omalla blogillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti