On todella ilo lukea minkä tahansa tieteenalan kirja, joka on suunnattu sivistyneelle ei-asiantuntijalle, on helppolukuinen ja sujuva, mutta käsittelee kuitenkin varsin perusteellisesti ko. tieteenalan pääalueet.
Kirjan Naked Economics: Undressing the Dismal Science (Fully Revised and Updated)
kirjoittaja Charles Wheelan on toiminut mm. Economist-lehden toimittajana ja ollut demokraattien ehdokkaana kongressiin. Poliittisesti kirjoittajaa voinee kuvailla demokraattien oikeistosiiven edustajaksi. Hänen kynästään on mm. kirjanen Centrist Maniphesto, jota en vielä ole lukenut.
Vasemmistolainen taloustieteilijä Herbert Gintis antaa kirjasta hyvin ylistävän kommentin.
Most books on economics for the layperson are written with some political axe to grind. These books are universally worthless. There are a few books that simply present what economists know, and basically agree that they know. There is a lot more that economists know than might be gleaned from reading the newspaper or following political debates. Most political hacks (and anyone who says "I am a committed liberal" or "I am a committed conservative," is a political hack in my opinion, because issues general benefit from insights from both camps) simply ignore the laws of economics. There are a few informative and unbiased expositions for the layperson, which I have reviewed on my web site (under "You Must Read This!", Books on Economics for Serious Beginners. Naked Economics is probably better than any of these, simply as a balanced literate exposition.
Kirja eroaa edukseen monesta muusta ei-asiantuntijoille suunnatusta taloustieteen yleisestityksestä siinä, että se ei käsittele vain markkinoita ja markkinoihin liittyviä anomalioita - vaikkapa John McMillanin sinänsä loistavasta Reinventing the Bazaar: A Natural History of Markets.
Kirja selittää myös mm. sen miten Yhdysvaltain keskuspankki FED toimii ja käyttää rahapoliittista valtaa pyrkien pitämään talouden pyörät pyörimässä. Kirja käy perusteellisesti läpi myös demokratian puutteita - mm. sitä miksi juuri pienet eturyhmät saavat melkein huomaamatta ryhmälle edullisia mutta tehokkuutta alentavia ja kilpailua rajoittavia päätöksiä vedätettyä läpi kongressissa.
Kirja käsittelee myös tämän blogin useasti käsittelemää palkkaerojen kasvun ongelmatiikkaa. Kirja tuo esiin saman väitteen kuin Kansankokonaisuus eli että tuloerojen kasvu ei ole vain vasemmistolaisten huolen aihe. Tuloerojen kasvu johtaa helposti vaikkapa nyt populismin tai vasemmisto-vallankumouksellisuuden kasvuun, sitä kautta vaikkapa protektionismiin vahvistumiseen ja sitä myötä talouskehityksen hidastumiseen:
Kenneth Scheve, a Yale political science professor, and Matthew Slaughter, an economist at the Tuck School of Business at Dartmouth, wrote a provocative piece in Foreign Affairs arguing that the United States should adopt a “fundamentally more progressive federal tax system” (e.g., tax the rich more) as the best way of saving globalization from a protectionist backlash. What’s interesting is that these guys are not left-wing radicals wearing tie-dye shirts; Matt Slaughter served in the George W. Bush administration.
Köyhien maiden kehityksen ongelmia (ns. development economy) käsitellään laajasti mm. William Easterleyn, Jeffrey Sachisin ja Daren Acemoglun töiden pohjalta.
Rationaalinen syrjintä
Vaikka kirja ei juurikaan käsittele maahanmuuton ongelmatiikkaa - siis maahanmuuttoa väestönlaadun näkökulmasta - kirja kuitenkin puuttuu laajahkosti aiheeseen "rationaalinen diskriminaatio".
Rationaalinen diskriminaatio on sukua rodulliselle profiloinnille: Lentokentän turvavirkailija joutuu jollain perusteella päättämään, kuka lentokoneeseen pyrkivä matkustaja tarkastetaan perusteellisemmin kuin muut. Mikäli tässä valinnassa käytetään kriteerinä rotua tai oletettua syntyperää, kyseessä on rodullinen profilointi. Rodullinen profilointi on joissain valtioissa lain mukaan kielletty. Tai sen käyttö voi olla vastoin yleistä mielipidettä.
Rodullinen profilointi on kuitenkin tilanteessa, missä informaatio on puutteellista, todennäköisesti tehokkuutta lisäävää. Wikipedia kertoo esimerkin:
The airline ticketing agent who checked Mohamed Atta, the purported leader of the September 11 attacks, and a companion, would afterwards say that looking at the pair his first reaction was to think, "If this doesn't look like two Arab terrorists, I've never seen two Arab terrorists." But he immediately felt guilty, and had no legal grounds to search on the basis of their suspicious appearance had he wished to.
Kirjan Naked Economics: Undressing the Dismal Science (Fully Revised and Updated)
kirjoittaja Charles Wheelan on toiminut mm. Economist-lehden toimittajana ja ollut demokraattien ehdokkaana kongressiin. Poliittisesti kirjoittajaa voinee kuvailla demokraattien oikeistosiiven edustajaksi. Hänen kynästään on mm. kirjanen Centrist Maniphesto, jota en vielä ole lukenut.Vasemmistolainen taloustieteilijä Herbert Gintis antaa kirjasta hyvin ylistävän kommentin.
Most books on economics for the layperson are written with some political axe to grind. These books are universally worthless. There are a few books that simply present what economists know, and basically agree that they know. There is a lot more that economists know than might be gleaned from reading the newspaper or following political debates. Most political hacks (and anyone who says "I am a committed liberal" or "I am a committed conservative," is a political hack in my opinion, because issues general benefit from insights from both camps) simply ignore the laws of economics. There are a few informative and unbiased expositions for the layperson, which I have reviewed on my web site (under "You Must Read This!", Books on Economics for Serious Beginners. Naked Economics is probably better than any of these, simply as a balanced literate exposition.
Kirja eroaa edukseen monesta muusta ei-asiantuntijoille suunnatusta taloustieteen yleisestityksestä siinä, että se ei käsittele vain markkinoita ja markkinoihin liittyviä anomalioita - vaikkapa John McMillanin sinänsä loistavasta Reinventing the Bazaar: A Natural History of Markets.
Kirja selittää myös mm. sen miten Yhdysvaltain keskuspankki FED toimii ja käyttää rahapoliittista valtaa pyrkien pitämään talouden pyörät pyörimässä. Kirja käy perusteellisesti läpi myös demokratian puutteita - mm. sitä miksi juuri pienet eturyhmät saavat melkein huomaamatta ryhmälle edullisia mutta tehokkuutta alentavia ja kilpailua rajoittavia päätöksiä vedätettyä läpi kongressissa.
Kirja käsittelee myös tämän blogin useasti käsittelemää palkkaerojen kasvun ongelmatiikkaa. Kirja tuo esiin saman väitteen kuin Kansankokonaisuus eli että tuloerojen kasvu ei ole vain vasemmistolaisten huolen aihe. Tuloerojen kasvu johtaa helposti vaikkapa nyt populismin tai vasemmisto-vallankumouksellisuuden kasvuun, sitä kautta vaikkapa protektionismiin vahvistumiseen ja sitä myötä talouskehityksen hidastumiseen:
Kenneth Scheve, a Yale political science professor, and Matthew Slaughter, an economist at the Tuck School of Business at Dartmouth, wrote a provocative piece in Foreign Affairs arguing that the United States should adopt a “fundamentally more progressive federal tax system” (e.g., tax the rich more) as the best way of saving globalization from a protectionist backlash. What’s interesting is that these guys are not left-wing radicals wearing tie-dye shirts; Matt Slaughter served in the George W. Bush administration.
Köyhien maiden kehityksen ongelmia (ns. development economy) käsitellään laajasti mm. William Easterleyn, Jeffrey Sachisin ja Daren Acemoglun töiden pohjalta.
Rationaalinen syrjintä
Vaikka kirja ei juurikaan käsittele maahanmuuton ongelmatiikkaa - siis maahanmuuttoa väestönlaadun näkökulmasta - kirja kuitenkin puuttuu laajahkosti aiheeseen "rationaalinen diskriminaatio".
Rationaalinen diskriminaatio on sukua rodulliselle profiloinnille: Lentokentän turvavirkailija joutuu jollain perusteella päättämään, kuka lentokoneeseen pyrkivä matkustaja tarkastetaan perusteellisemmin kuin muut. Mikäli tässä valinnassa käytetään kriteerinä rotua tai oletettua syntyperää, kyseessä on rodullinen profilointi. Rodullinen profilointi on joissain valtioissa lain mukaan kielletty. Tai sen käyttö voi olla vastoin yleistä mielipidettä.
Rodullinen profilointi on kuitenkin tilanteessa, missä informaatio on puutteellista, todennäköisesti tehokkuutta lisäävää. Wikipedia kertoo esimerkin:
The airline ticketing agent who checked Mohamed Atta, the purported leader of the September 11 attacks, and a companion, would afterwards say that looking at the pair his first reaction was to think, "If this doesn't look like two Arab terrorists, I've never seen two Arab terrorists." But he immediately felt guilty, and had no legal grounds to search on the basis of their suspicious appearance had he wished to.
Aikaisemmin monet maat rajoittivat maahanmuttoa rodullisin perustein. USA rajotti aasialaisten maahanmuuttoa. Australia rajoitti vuoteen 1972 asti ei-valkoisen väestön maahanmuuttoa. Tällaista mekanismia kutsuttakoon diskriminaatioksi. Toisenlaista valintaa harjoittaa nyky-Kanada, joka testaa kaikki maahanmuuttajat erityisellä testillä.
Käytännössä Kanadan tapa on tehokkaampi kuin vanha diskriminaatioon perustuva tapa, mikäli kriteerinä pidetään väestön laatua. Wheelanin mukaan on kuitenkin huomattava, että diskriminaatiokin voi olla täysin rationaalisista silloin, kun yksittäisen maahan pyrkijän tai työnhakijan laadusta ei voi olla täyttä varmuutta esimerkiksi siksi että tehokkaita testejä ei ole käytössä tai koska yksityisyyslainsäädäntö estää tiedon saannin työnhakijan tapauksessa.
Wheelan puhuu tosin vain työnhausta, eikä maahanmuutosta, mutta samaa logiikka pätee ilmiselvästi myös maahanmuuton osalta:
Statistical discrimination, or so-called “rational discrimination,” takes place when an individual makes an inference that is defensible based on broad statistical patterns but (1) is likely to be wrong in the specific case at hand; and (2) has a discriminatory effect on some group. Suppose an employer has no racial prejudice but does have an aversion to hiring workers with a criminal background. That’s certainly a reasonable preference, for all kinds of reasons. If this employer has to make a hiring decision without access to applicants’ criminal backgrounds (either because he doesn’t have the time or resources to gather such information, or perhaps because he is forbidden by law from asking), then it’s entirely plausible that he will discriminate against black male applicants, who are far more likely to have served time in prison (28 percent) than white male applicants (4 percent).
A group of economists compared hiring decisions at firms that conduct criminal background checks with hiring decisions at firms that don’t. They concluded, “We find that employers who check criminal backgrounds are more likely to hire African-American workers, especially men. This effect is stronger among those employers who report an aversion to hiring those with criminal records than among those who do not.”
Toisin sanoen mikäli hakijoiden laadusta ei ole tarkkaa tietoa on järkevää tehdä valinta sellaisten ominaisuuksien perusteella, jotka korreloivat laadun kanssa. Koska esimerkiksi maahanmuuttajien koulutustaso, lainkuuliaisuus tai äo korreloivat maahanmuuttajien lähtömaan tai maahanmuuttajan rodun kanssa, diskriminaatio voi olla rationaalista.
Mutta kuten Wheelan sanoo "With race, more information is usually better". On tehokkaampaa ja vähemmän diskriminoivaa, jos maahanmuuttajia testataan ja informaatio heidän todellisista kyvyistään selviää.
Kokonaan toinen keskustelunaihe on, pitääkö laadullisia kriteereitä ollenkaan käyttää maahanmuuttajia valitessa. Itse vastaan, että on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti