lauantaina, lokakuuta 05, 2013

Markkinataloudessa on kupru pankkijärjestelmän kohdalla, kuten tietysti kaikki tiedätte

Luottamukseni markkinatalouteen ei mitenkään mennyt silloin kun tajusin, että markkinat eivät kykene sponttaanisti tuottamaan optimaalisia ratkaisuja kaikkiin ongelmiin. Esimerkiksi ratkaisemaan globaaleja yhteismaan ongelmia kuten ilmastonlämpenemistä, merien saastumista tai kalakantojen romahdusta. Tai tuottamaan optimaalisen tehokkaita ratkaisuja työttömyysturvaan tai terveydenhuoltoon.

En oikeastaan koskaan uskonutkaan mihinkään puhdasoppiseen markkinatalouteen, vaan uskoin että hallituksen tms. pitää osallistua taloudellisten insentiivien asettamiseen vaikkapa nyt haittaveroja määräämällä. Valtiolla voi olla muitakin hyödyllisiä tehtäviä kuten omistusoikeuden turvaaminen, maanpuolustus, koulutuksen turvaaminen vähäosaisille tai työttömyysvakuutuksen tarjoaminen.

Koin paljon suuremman järkytyksen, kun tajusin, että ns. Luovan Tuhon - tehottomien yritysten kaatumisen olemassaolon taistelussa - ei anneta toimia pankkien osalta. Jotkut pitävät Luovaa Tuhoa markkinatalouden jopa tärkeimpänä tehokkuutta parantavana tekijänä. Jopa tärkeämpänä kuin kilpailua.

Pankkeja pelastetaan, koska pankkijärjestelmä on jonkinlainen korttitalo tai ainakin monimutkainen järjestelmä, jonka yhden osan tuhoutuminen vetää muitakin mukanaa. Pankkijärjestelmä on siis toisaalta anteeksiantamattoman haavoittuva systeemi ja toisaalta olemassaolon taistelu ei pankkien osalta toimi: huonot pankit eivät välttämättä katoa hyvien tieltä. (Pankkijärjestelmä on hiukan kuin julkishallinto, jossa tehottomasti toimivalle virastolle, joka ei onnistu tehtävänsä hoitamisessa, annetaan lisää määrärahoja jota tehtävä tulisi hoidettua. Huonoutta pikemmin palkitaan.)

Olin helpottunut kun tajusin, että Naked Economics-kirjan kirjoittaja professori Charles Wheelan vaikutti aivan samalla tavalla ahdistuneelta asiasta:

The iron law of capitalism is that firms that fail should fail. We did that with Lehman Brothers and it nearly took all of us with them. The global financial system does not look like a textbook model where strong firms thrive in a crisis and weak firms fail; it’s more like a group of mountain climbers tethered together on the edge of a precipice. How do we allow the market to punish wrongdoers without sending all of us spilling down the mountain?

On aina virkistävää kuunnella mitä keskilinjan poliitikolla ja tiedemiehellä on sanottavaa maassa, missä polarisaatio on vallitsevaa:

 

Ei kommentteja: