Olen käsitellyt Norjan natsi-hallinnon kannattajia varsin ymmärryksellä Sarastuksen kirjoituksessa Kiitos / Tack 1941-1945.
Älyllinen pointtini oli mm. se, että monet ihmiset toimivat täysin vilpittömin ja isänmaallisin motiivein osallistuessaan Nasjonal Samling -puolueen toimintaan. Monet suorittivat suuria uhrauksia aatteensa hyväksi. Toiset puolueeseen kuulumattomatkin halusivat lähteä taistelemaan Suomen puolella Neuvostoliittoa vastaan, mihin avautui mahdollisuus ainoastaan saksalaisissa/quislingilaisissa joukoissa. Nämäkin ihmiset leimautuivat sitten maanpettureiksi.
Toisaalta on tietysti täysin ymmärrettävää, että monet monet muut norjalaiset kokivat Nasjonal Samlingin toiminnan maanpetturuutena. Sana kansallinen (nasjonal) puolueen nimessä kuullosti karkealta pilalta heidän korvissaan. Kun Nasjonal Samlingin kannattajat tulkitsivat (ja tulkitsevat) Saksan miehittäneen Norjan puolustaakseen Norjan neutraliteettia angloamerikkalaista imperialismia vastaan, norjalaisten oli vaikea uskoa heidän vilpittömyyteensä. Englantiko todella uhkasi Norjan vapautta?
Samalla lailla kuullostaa monesta nyky-suomalaisesta varsin karkealta pilalta kun eräät suomalaiset kutsuvat itseään kansallismielisiksi ja esittävät EU:n ja Naton suurimmaksi uhaksi Suomen vapaudelle. Venäjän sen sijaan uskotaan puolustavan länsimaista sivistystä homoja, Greenpeacen terroristeja ja islamisteja vastaan - tai vähintäänkin kieltäydytään puolustamasta suomalaisia virkamiehiä tai vihreitä ja kansallismielisiä aktivisteja, kun nämä jotuvat venäläisten viranomaisten valtioterrorin kohteeksi.
Ps. Älyllisen pointtini lisäksi minulla on tietysti emotionaalinen syy puolustaa Nasjonal Samlingin kannattajia. Koen heidät meikäläisiksi. Veljikseni. En ala kuitenkaan selitellä Saksan liittolaismaiden toimintaa parhain päin. Todellisuutta on kuvattava objektiivisesti. Rehellisesti.
Älyllinen pointtini oli mm. se, että monet ihmiset toimivat täysin vilpittömin ja isänmaallisin motiivein osallistuessaan Nasjonal Samling -puolueen toimintaan. Monet suorittivat suuria uhrauksia aatteensa hyväksi. Toiset puolueeseen kuulumattomatkin halusivat lähteä taistelemaan Suomen puolella Neuvostoliittoa vastaan, mihin avautui mahdollisuus ainoastaan saksalaisissa/quislingilaisissa joukoissa. Nämäkin ihmiset leimautuivat sitten maanpettureiksi.
Toisaalta on tietysti täysin ymmärrettävää, että monet monet muut norjalaiset kokivat Nasjonal Samlingin toiminnan maanpetturuutena. Sana kansallinen (nasjonal) puolueen nimessä kuullosti karkealta pilalta heidän korvissaan. Kun Nasjonal Samlingin kannattajat tulkitsivat (ja tulkitsevat) Saksan miehittäneen Norjan puolustaakseen Norjan neutraliteettia angloamerikkalaista imperialismia vastaan, norjalaisten oli vaikea uskoa heidän vilpittömyyteensä. Englantiko todella uhkasi Norjan vapautta?
Samalla lailla kuullostaa monesta nyky-suomalaisesta varsin karkealta pilalta kun eräät suomalaiset kutsuvat itseään kansallismielisiksi ja esittävät EU:n ja Naton suurimmaksi uhaksi Suomen vapaudelle. Venäjän sen sijaan uskotaan puolustavan länsimaista sivistystä homoja, Greenpeacen terroristeja ja islamisteja vastaan - tai vähintäänkin kieltäydytään puolustamasta suomalaisia virkamiehiä tai vihreitä ja kansallismielisiä aktivisteja, kun nämä jotuvat venäläisten viranomaisten valtioterrorin kohteeksi.
Ps. Älyllisen pointtini lisäksi minulla on tietysti emotionaalinen syy puolustaa Nasjonal Samlingin kannattajia. Koen heidät meikäläisiksi. Veljikseni. En ala kuitenkaan selitellä Saksan liittolaismaiden toimintaa parhain päin. Todellisuutta on kuvattava objektiivisesti. Rehellisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti