perjantaina, maaliskuuta 23, 2012

Pyydän anteeksi

En pyydä anteeksi tervalaivoja.
Voin ymmärtää teidän syyllisyytenne, mutta se ei ole minun syyllisyyteni.

En pyydä anteeksi punaisten kohtelua.
Voin isoäitini kertomuksen takia kokea empatiaa kokemäkeläistä punaorpoa kohtaan, mutta en minä hänen isäänsä tappanut.

En pyydä anteeksi Karjalan keskitysleirejä, vaikka ymmärrän että joku haluaakin pyytää anteeksi. Minä kieltäydyn osallistumasta anteeksipyyntöön.

En pyydä anteeksi, että en osallistunut Karbalan taisteluun Alin rinnalla.
Ymmärrän shia-miehen surun ja syylisyyden siitä, että hän ei ollut mukana.

Pyydän anteeksi, että en ollut Hiitolassa. Että en ollut kanssasi tuhoamassa sitä venäläistä mottia, jonka äärellä kaaduit. Pyydän anteeksi isoäitini surua ja katkeruutta. Ja isäni - pikkuveljesi - surua. Pyydän anteeksi että en ole kyennyt estämään nyky-kuusislaisten vyörytystä nyky-Suomessa.


Syyllisyys ei lopu tekojen kautta. Karbalaa ei voi tehdä tekemättömäksi. Tervalaiva-syyllisyys ei lopu vaikka kaikki potentiaalisten orjien jälkeläiset otettaisiin tänne turvaan. En halua kieltää teidän syyllisyyttänne ja teidän vihaanne orjan omistajien jälkeläisiä (=itseänne ja koko länsimaista patriarkaattia) kohtaan. En kiellä omaa vihaanikaan nyky-kuusislaisia kohtaan.

Politiikkaa ei voi perustaa pelkästään syyllisyyden ja vihan varaan. Ei pelkästään.

Ps. Tämä teksti syntyi keskustelusta, jossa eräs ihminen vaati, että suomalaisten on pyydettävä anteeksi venäläisten vankien kohtelua ja että Mannerheimin patsas on poistettava Helsingin keskustasta. Keskustelu ei ollut näin rauhallinen kuin tämä postaus.

6 kommenttia:

hannuhoo kirjoitti...

Olisi hyvä, että käsitteet pidettäisiin yksiselitteisinä. Minä pyydän anteeksi omia tekojani, en poikani tyhmyyksiä. Niitä voin pahoitella.

Myös olisi hyvä ettei sanoille tieten tahtoen annettaisi ajatuksia sekoittavia, uusia merkityksiä. Esim. avioliitto. Uudet termit usein selkeyttäisivät asioita. Mikä vikaa on tunnustaa olevansa lesboliitossa?

Jukka Aakula kirjoitti...

Minä pyydän anteeksi omia tekojani, en poikani tyhmyyksiä

Anteeksipyyntö on emotionaalinen ja irrationaalinen asia. Ihminen on aina pyytänyt anteeksi asioita jotka on tehty ennen hänen syntymäänsä. Jeesus meni ristille meidän syntiemme takia.

Emme puhu nyt järjen asioista.

Jukka Aakula kirjoitti...

Sanoisin myös että tässä anteeksipyyntöasiassa ei ole järjellä mitään tekemistä.

Ne jotka haluavat pyytää anteeksi tervalaivojen takia eivät ole tässä rationaalisia, enkä minäkään.

Mutta en esimerkiksi ehdota mitään niin järjetöntä kuin Venäjälle hyökkäämistä, toivon että tervelaiva-porukkakaan ei ehdottaisi että otamme tänne afrikkalaisia maahanmuuttajia koska olemme velkaa. Ollaan sitten sujut.

hannuhoo kirjoitti...

"...emotionaalinen ja irrationaalinen", juu, totta kai mutta sitten niitä ei keskustelemalla ratkaistakaan vaan "tunteella".
Esimerkkini ei ehkä ollut paras mahdollinen. Oikeastaan minua eniten ärsyttänyt juttu oli taannoinen Paavo Lipposen pääministerinä juutalaisille kohdistettu suuren luokan anteeksipyyntö. Koin sen de facto syytökseksi meitä kaikkia kohtaan, että siis pitää varmuuden vuoksi katua! Jos jotain olisi pitänyt pahoitella niin se olisi voinut koskea meidän sotavankileireillämme tapahtuneita asioita erikoisesti koskien venäläisiä (joilta tietysti sopii odottaa vastavuoroisuutta asiassa).

Tervalaivat ... tässä minulla lyö tyhjää?

Jukka Aakula kirjoitti...

Kuisma, Markku: ”Suomi, terva ja maailmanvalloitus”, Metsäteollisuuden maa : Suomi, metsät ja kansainvälinen järjestelmä 1620–1920, s. 29. Tällä tavoin Suomi, tai oikeastaan suomalainen terva, oli mukana 1500-luvulla alkaneessa globaalissa ja väkivaltaisessa prosessissa, joka seuraavina vuosisatoina johti eurooppalaisen sivilisaation maailmanvalloitukseen.. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2006. ISBN 951-746-750-8

En tarkoittanut tällä jutulla etteikö anteeksi saisi pyytää. Mutta joku siinä mättää.

Ei länsimaiden tarvitse tehdä itseään haavoittuviksi, sallia maahanmuuttoa kaikkialta, luovuttaa Afrikkaa Kiinalle jne vain siksi että me olemme synnintuntoisempia kuin kiinalaiset tai arabit.

Ei USA - tai herraparatkoon Suomi - ole sen syyllisempi kuin joku muu maa. Espanja orjuutti koko Latinalaisen Amerikan suppeaa eliittiä lukuunottamatta kun Amerikassa orjia oli kymmenisen prosenttia väestöstä. Ottomaanit orjuuttivat oman väestönsä.

Suomalaiset panivat toki Karjalan venäläisväestöä leireihin huonoihin oloihin, mutta venäläiset tappoivat Karjalan ja Inkerin rahvasta paljon enemmän ja aivan suunnitellusti. (Suomalaisväestön teloituksiin oli Inkerissä kiintiöt jotka aina ylitettiin.)

Kongon kuningas myi itse omaa kansaansa 1700-luvulla ennen kolonisaatiota orjaksi ulkomaille. Se oli mahdollista koska Kongon kuningas oli pitänyt rahvastaan orjana siihenkin asti omilla maatiloillaan. Muutos oli vain että orjat myytiin ulos ja orjakauppa kiihtyi.

Jos venäläiset katuisivat talvisotaa, tarjoisivat edes alueiden palautusta.

Olen kuunnellut koko ikäni vasemmmalta sitä jankutusta että Suomi oli syyyllinen sotaan, että Länsi oli syyllinen Afrikan ongelmiin.

Olen vastuussa lasteni edessä siitä millaisen maailman heille jätämme, afrikkalaiset ja venäläiset eivät minua kiinnosta.

Koko kirjoitus alkoi siitä, että eräs kaverini väitti että "suomalaiset eivät ole tehneet tiliä historiasta" johon totesin että minä teen omalta osaltani: "venäläisten kohtalo Suomessa ei kiinnosta minua".

No hiukka ehkä pahasti sanottu, mutta näin sen koen. En ymmärrä mitä edes tarkoittaa "suomalaisten pitäisi..." - siis "halossuomalaisten" vai "valkoisten" ? Ei se että puhun samaa kieltä
"halossuomalaisten" kanssa yhdistä minua heihin millään lailla.

Ei ainakaan jos he jatkavat tätä lässytystä. Ymmärrän toki että heitä ärsyttää yhtä lailla joku muu asia, mutta minkäs sille sitten voi. Tämä kirjoitukseni oli ainakin tarkoitettu lähestmään asioita muiden ymmärtämisen näkökulmasta.

Mutta ei minua sillanrakennus suuresti kiinnosta ellei molemmat osapuolet siihen edes koe tarvetta.

hannuhoo kirjoitti...

Olikin tuo Kuisma unohtunut, täytyy siihen ryhtyä.

Juuri näinhän se on kuin tässä kirjoitat. Elämä ei ole oikeudenmukaisuuskysymys vaikka sen särmiä eri ajatusmallien nimissä yritetään pehmentää.

Ja jos kaikki on taidetta niin mikä on? Noin se maailma pian hajoaa.