torstaina, maaliskuuta 08, 2012

Polarisaatiosta tieteellistä tutkimusta

Lienette huomanneet tällaisen yleisen ilmiön:

Kun joku juttu (A) ei toimi, ihmiset jakaantuvat usein kahteen ryhmään X ja Y, joista toinen porukka X sanoo että tarvitaan lisää A:ta ja toinen Y sanoo että tarvitaan vähemmän A:ta. Esimerkkinä A:sta vaikkapa hyvinvointiyhteiskunnan tulonsiirrot tai alkoholipolitiikan liberalisointi tai tiukentaminen. Usein käy vieläpä niin, että mitä huonommin juttu A toimii, sitä voimakkaampi polarisaatio mielipiteiden X ja Y välille syntyy.



Molemmille osapuolille X ja Y on aivan selvää, miten pitää toimia, mielipide vain on päinvastainen. Polarisaatio oli todella kova mm. Britanniassa, kun Thatcher vaati nopeita markkinalähtöisiä reformeja ja Labour vaati lisää sosialismia.

Princetonin Yliopiston tutkija Avinash K. Dixita ja Stockholm School of Economicsin professori Jörgen W. Weibull ovat mallintaneet asiaa matemaattisesti ja osoittavat, että polarisaatio ei välttämättä johdu siitä että ryhmät X ja Y eroaisivat preferensseiltään, älyllisiltä kyvyiltään tai taloudelliselta asemaltaan. Polarisaatio voi edetä myös tilanteessa missä ihmisillä on vain jonkin verran erilaiset etukäteisoletukset siitä mikä on järkevintä politiikkaa.

Tietyillä reunaehdoilla talouspoliittiset kokeilut ja niistä saadut kokemukset johtavat nimittäin ns. Bayesian Updating -prosessin kautta siihen, että ryhmien X ja Y mielipiteet oikeasta politiikasta ajautuvat yhä vain kauemmas toisestaan. Intuitiivisesti johtopäätös on oikeastaan liiankin selvä:

Jos harjoitettua politiikkaa mallinnetaan vaikkapa lukuvälillä 0%,100% ja valittu politiikka tietyllä hetkellä on 50% mikä johtaa todella huonoon tulokseen, henkilö jonka ennakkokäsitys on että sopiva politiikka on noin 40%, tekee johtopäätöksen että 40%:kin voi olla liikaa kun 50%:kin kerran johti näin huonoon tulokseen ja päivittää ennakkokäsityksensä 30%:iin. Vastaavasti henkilö jonka ennakkokäsitys on että sopiva politiikka on 60%, tekee johtopäätöksen että 60%:kin voi olla liian vähän ja päivittää ennakkokäsityksensä 70%:iin.

Tutkijat esittävät kaksi hyvää esimerkkiä:

(i) Suppose country A intervenes militarily in country B, and the result is violence and ethnic conflict in B. This could be happening either because each ethnic group in B supports its own militants to resist A’s forces, and the militants then turn on each other or because A’s forces are not strong enough to maintain law and order. That is, the ideal policy could be either no intervention or a much stronger intervention, and the actual policy may be failing in the respective cases because it is too much or because it is too little.

(ii) Suppose a country is experiencing high unemployment. Those who take a Keynesian view of the world may think this is because monetary policy is too tight, whereas those who take a monetarist view may think that the policy is too loose and that businesses are not hiring because they think that the loose policy will lead to inflation and then to much higher interest rates.


Todellisuus ja matemaattinen mallikin on toki monimutkaisempi. Polarisaation syntyminen riippuu ainakin mielipidejakaumasta ja tavasta, jolla politiikan sisällöstä päätetään.

Tutkijoiden mukaan polarisaation hinta on usein kova. Toisaalta polarisaatio ei tällaisessa tilanteessa kestä ikuisesti. Jossain vaiheessa havaintoja erilaisista politiikoista ja niiden menestyksestä tulee niin paljon, että polarisaatio alkaa vähetä. Elleivät polarisaatiota siis ylläpidä muut voimat kuten erilaiset preferenssit.

7 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

Korjaus tekstiin tähtimerkkikohdassa: "Vastaavasti henkilö jonka ennakkokäsitys on että sopiva politiikka on 60%, tekee johtopäätöksen että 60%:kin voi olla *liian vähän* ja päivittää ennakkokäsityksensä 70%:iin.

Jukka kirjoitti...

Kiitos ! Korjasin. Tuollaisia virheitä on sitten vaikea huomata itse vaikka tarkastin tuon tekstin pariin kertaan.

Valkea kirjoitti...

Tarkistit varmaankin oikeinkirjoitusta, ja tuohon oli sattunut oikeinkirjoitetut väärät sanat, jotka kieliopillisestikin sopivat lauseeseen, joten niitä oli todennäköisesti sen takia vaikea huomata.

Psykologiassa tuota samaa ilmiötä tarkastellaan siten, että ihmisten minäkuva ja identiteetti voimistuu tehtyjen päätösten, sitoutumisten ja julkisten lausumien suuntaan (continuity and commitment). Nämä ilmiöt ovat todennäköisesti päällekkäisiä ja joissain tapauksissa vaikeita erottaa toisistaan.

Jukka kirjoitti...

Psykologiassa tuota samaa ilmiötä tarkastellaan siten, että ihmisten minäkuva ja identiteetti voimistuu tehtyjen päätösten, sitoutumisten ja julkisten lausumien suuntaan (continuity and commitment).

Minusta tuo on eri ilmiö mutta toisaalta saattaa kyllä olla paljon vahvempikin tekijä kuin tämä postauksen mainitsema ilmiö.

Tiedemies kirjoitti...

Kyse on tuskin pelkästä bayesilaisesta updatingista, mutta ihmisille lienee toisaalta muodostunut jokin sitä muistuttava tapa muodostaa käsityksiä abstrakteista asioista.

Jos ajatellaan evoluutiota, niin rationaalisuudella (*) on merkittävä selvitytymisetu, mutta se on joskus hyvin kallista, koska informaatio pitää prosessoida nopeasti, paitsi ulkomaailman vaatimusten, myös koordinaatio ja tarve muodostaa ryhmiä. Lyhyesti ilmaistuna, usein ryhmän toiminnan tehokkuuden kannalta on (välittömästi ainakin) parempi että ryhmä on yhtä mieltä asiasta kuin että jos käsitykset ovat hajanaisia mutta keskimäärin oikein. Tämän päälle tulee vielä tarve erottua ryhmästä, johon _ei_ kuulu.

Esimerkiksi sitten vaikkapa sodan vastustajat ja kannattajat, heidän käsityksensä polarisoituvat nopeasti jo ihan siksi, että sotimisessa nyt on rationaalista ajatella että ainoat mielekkäät vaihtoehdot ovat valtava panostus (tavoitteena ratkaiseva ja ylivoimainen voitto) tai ei sotaa lainkaan. Välimallit ovat kumpaakin ääripäätä huonompia.

Summa summarum: Luulen että ihmisellä on sen verran rationaliteettia ja taipumusta bayesilaiseen päättelyyn, että se(kin) voi ajaa tai ainakin voimistaa polarisaatiokehitystä.

(*) viittaan tässä siis siihen, että toiminnan seuraukset ennakoidaan mahdollisimman oikein ja osataan valita toiminta, jonka lopputulos todennäköisesti on se, mihin pyritään, en mitään sen syvällisempää. Oletan että pyrkimys sinänsä on eksogeeninen; siitä voi keskustella erikseen.

Jukka kirjoitti...

Kiitos. En tietysti tällä kirjoituksella tarkoittanut väittää että esitetty polarisaation syy olisi ainoa tai välttämättä tärkein.

Esimerkiksi Marxin mukaan ideologia määräytyy alarakenteesta. Ihmisillä on luokkaideologia eli heidän mielipiteensä määräytyvät heidän asemansa mukaan.
Esimerkiksi henkilön ikä, vapaa-ajan arvostus, koulutustaso ja lahjakkuus vaikuttavat hänen mielipiteeseensä (rationaaliseen sellaiseen) hyvinvointivaltiosta.

Mutta tästä ei tietysti suoraan seuraa polarisaatiota, jos vaikuttavat parametrit sinällään ovat normaalijakautuneita. Marx tietysti oletti että omistus alkaa ensin polarisoitua (kasautumisteoria) ja vasta sitten mielipiteet.

Jyrkkä etninen jako voi tietysti myös synnyttää polarisaatiota.

Jukka kirjoitti...

Vielä. Jotta polarisaatio purkautuisi Bayesilaiset Updataajat tarvitsevat tietoa. Mikäli päätökset tehdään aina kompromissin kautta ajaudutaan helposti uudestaan ja uudestaan päätökseen joka on kahden maksimin välissä.
Jos tämä piste kaiken lisäksi tuottaa heikon tuloksen, polarisointi sen kun vahvistuu. Jos sen sijaan toinen osapuoli A tai B pääsee tekemään omaa politiikkaansa kuten Britanniassa, tietoa syntyy enemmän ja puhdas Bayesilainen Update prosessi tuottanee nopeammin tehokkaan tuloksen.

Käytännössä tietysti ihmiset jämähtävät esim. Valkean esittämästä syystä tehottomiakin tuloksia tuottaviin mielipiteisiin eli eivät ole puhtaita Bayesilaisia Updataajia.