Kysymys ei ole siitä että saivat. Englantilaiset menivät Pohjois-Amerikkaan koska olivat myöhään liikkeellä ja saivat huonoimmat alueet.
Espanjalaiset ryöstivät Latinalaisen Amerikan puhtaaksi kullasta ja hopeasta ja panivat sen jälkeen alkuasukkaat tekemään pakkotöitä plantaaseilleen. Tämä oli mahdollista koska Latinalainen Amerikka oli ennen kolonisaatiota rikas, raaka-aineita ja potentiaalisia orjia oli paljon. Asukastiheys oli korkea.
Kun vähän myöhemmin Jamestownin siirtokunta perustettiin Virginiaan, englantilaisen Virginian kauppakomppanian ajatuksena oli aluksi toimia samallalailla. Kopioida espanjalaisten menestyksellinen malli. Kun kultaa ei kuitenkaan löytynyt ja alkuasukkaita ei ollut juurikaan orjuutettavaksi, Virginian kauppakomppania ajatteli ensin panna valkoiset siirtokuntalaiset pakkotyöhön. Sekin malli epäonnistui nopeasti.
Espanja loi ekstraktiivisen talouden Latinaliseen Amerikkaan, missä kansa oli eliitin armoilla ja missä omistusoikeuden ja fyysisen koskemattomuuden turva puuttui. Kun englantilaiset yrittivät luoda pakkotyöhön perustuvaa yhteiskuntaa - tai ainakin englantilaista vuokraviljelyyn perustuvaa eliittivaltaa - Pohjois-Amerikkaan, siirtokuntalainen äänesti jaloillaan. Lääniä oli ja alue oli harvaan asuttua.
Pohjois-Amerikasta tuli vapaa ja inklusiivinen talous, missä omistusoikeus turvattiin ja rahvaskin omisti innovaationsa patenttijärjestelmän takia. Vapaus loi yhteiskunnan joka loi vaurauden, mikä tekee postauksen otsikosta jotenkin luonnollisen.
Latinalainen Amerikka on jatkanut näihin päiviin espanjalaisten viitoittamalla tiellä.
Instituutioiden muutos on usein hidasta.
Lähde:
Why Nations Fail: The Origins of Power, Prosperity, and Poverty, Daron Acemoglu, James Robinson
