lauantaina, huhtikuuta 23, 2011

Monikulttuurisuuskeskustelu on isomorfi petokeskustelun kanssa

Yli sadan vuoden ajan Suomessa on väitelty susien suojelusta. Historiallisesti sudet on nähty ihmisen vihollisena ja vaarana varsinkin ihmislapsille ja sudet on haluttu hävittää. Jo 1800-luvun lopulla esitettiin ajatus, että todellisuudessa sudet eivät ole normaalisti kovin vaarallisia. Kansanvalistusseuran lehdessä todettiin, että merkittävä syy siihen, että sudet 1800-luvulla työntyivät niin hanakasti asutuksen ja karjan sekaan ravinnon hakuun oli siinä, että valtaosa riistasta oli 1800-luvulla metsästetty loppuun. Siksi sudet saattoivat hyökkäillä nälissään myös ihmisten päälle. Nykyaikaisessa petokeskustelussa osa keskustelijoista esittää edelleen susien tuhoamista vaarallisina ja osa suorastaan vähättelee susien vaarallisuutta.

Luonnon tarkailija ja ihailija näkee asian näin: Sudet saattavat olla vaarallisia ihmisellekin, mutta olkoot kuinka vaarallisia tahansa susilla on tietty itseisarvo. Susien vaarallisuuteen luonnon tarkkailijan lähestymistapa ei ole susien tuhoaminen tai susien vaarallisuuden kieltäminen, vaan susien jonkinasteinen eristäminen ihmisestä.

Monikultturismi-keskustelu on samanrakenteista mutta vielä paljon räikeämpää. Vieraan (mutta ei oman) kulttuurin ongelmat joko kielletään tai vieras kulttuuri (vaikkapa islam) demonisoidaan.

Tämä tuli taas mieleen kun luin tieteellistä esitystä tribalismista (kunniankulttuuri, balanced opposition, segmentary society). Salzmanin kirja käsittelee kunniankulttuuria sellaisen ihmisen silmin joka on viettänyt vuosia heimolaisten parissa Iranin ja Pakistanin Beluchistanissa. Arvostaen mutta nähden myös kulttuurin ongelmat.

It is decentralized, in that no central officials or organizers are required. It is democratic, in that decision making is collective and everyone has a say. It is egalitarian, in that there is no ascribed status, rank, or hierarchy into which people are born, and all groups and individuals are equal in principle...

It is also to a substantial degree effective, in that balanced opposition often successfully deters attack by threatening reprisal.

Balanced opposition, a decentralized system of defense and social control characterized by self-help, is a "tribal" form of organization. Tribes operate quite differently from states, which are centralized, have political hierarchies, and have specialized institutions-such as courts, police, and an army, with tax collectors providing the means for support-to maintain social control and defense.


Islamilainen kulttuuri perustuu Salzmannin mukaan tribalismin. Kahden ihmisen välisessä konfliktissa kunnon arabi tai iranilainen on aina sen puolella, joka on lähempää sukua hänelle tai yleisesti otten sen puolella, joka on enemmän meikäläinen. Suku on määritelty pelkästään patrilineaarisesti, jos kohta sukulaisuuden käsite on osin myös sosiaalisesti konstruoitu.

Iranin hallitus saattaa antaa turvapaikan sunnilaiselle al Qaida -taistelijalle, koska tämä taistelee ristiretkeläisiä vastaan, vaikka al Qaida toisaalta onkin shiojen vihollinen.

Kunniankulttuuri on ainakin tietyissä olosuhteissa itseään ylläpitävä (self-enforcing) siinä mielessä, että jos joku luopuu kunniankulttuurista yksipuolisesti, hän menettää kunniansa muiden silmissä ja menettää kokonaan sen turvan ja avun jonka omat antavat. (Sivumennen sanoen käsite self-enforcing on yhteiskuntatieteen ehkä tärkein käsite. Käsitteen ymmärtäminen on avain yhteiskunnan ymmärtämiseen. Peliteoreettinen näkökulma, jota moni vierastaa sen matemaattisuuden takia, käsittelee pitkälti sitä mitkä instituutiot ovat itseään ylläpitäviä eli mahdollisia. Käsitteen ymmärtäminen ei edellytä peliteorian ymmärtämistä vaikkakin matemaattinen tarkastelukulma tietysti syventää käsitettä.)

Luonnon tarkkailijan tavoin kulttuurien tarkkailija näkee erilaisilla kulttuureilla itseisarvon. Päinvastoin kuin monikultturisti hän ei kiiistä kulttuurien ongelmia, eikä kiellä sitä että erilaisten kulttuurien on vaikea tulla toimeen keskenään. Kulttuurin tarkkailija ymmärtää, että kunnian kulttuuri on partikularistinen eikä se anna välttämättä minkäänlaista universaalista ihmisarvoa - tai ainakaan samanlaisia ihmisoikeuksia - toisille ihmisille. Kultturin tarkkailija ei halua kastroida kulttuurieroja pelkiksi eroiksi ruokakulttuurissa. Kulttuurin tarkkailija näkee omassa ja toisen kulttuurissa sekä sen hyvät että huonot puolet.

Kulttuurien tarkkailija ei väitä niin kuin illmannilainen "arvoliberaali" että ongelmaa ei ole. Kulttuurien kohtaaminen voi joskus olla suorastaan mahdotonta.

Kirjoitin aiemmin romanikulttuurista näin. (Lähde on amerikkalainen antropologinen tutkimus):

Romaaneilla on sisäryhmä-ulkoryhmä-moraali ... Omien auttamista pidetään suuressa arvossa - perheitten velvollisuus on mm. auttaa köyhiä sukulaisia. Sen sijaan suhde muihin ihmisiin on amoraalinen. Gadjeilta varastamista ei pidetä vääränä. Romaanit ovat vanhan mustalaismyytin mukaan saaneet Jumalalta oikeuden varastaa, koska eräs romaani nielaisi yhden naulan jota piti käyttää Kristuksen ristiinnaulitsemiseen.

Romaanimiehen status on sitä korkeampi, mitä enemmän hän auttaa muita mustalaisia, mitä enemmän hän pettää gadjeja ja mitä agressivisempi vaimo hänellä on.


Tällaiset väitteet illmannilainen "arvoliberaali" varmaan tuomitsee rasismiksi. Tosiasiassa illmannilaista ei romanikulttuuri kiinnosta pätkän vertaa, hän kykenee suvaitsemaan muita kulttuureita vain sen kautta, että hän kieltää kulttuurien erityispiirteet. Illmannilainen näkee periaatteita siellä missä kulttuurin tarkkailija näkee eläviä ihmisiä.

Illmannilainen tuomitsisi Salzmannin kirjan kuten eräs vauhdikas Amazonin arvioija:

A book by a culture warrior for culture warriors. The author is knowledgeable, and this is a book of ideas. Unfortunately the ideas are fascistic. If you are a rightist culture warrior seeking self-confirmation, go ahead. And if you want to understand how neocons rationalize imperialism, read this book. But also read Edward Said's Orientalism to understand what's wrong with this book.

1 kommentti:

Vasarahammer kirjoitti...

Minäkin kehotan lukemaan Saidin Orientalism -kirjan ja sen jälkeen tarkistamaan muista lähteistä, miten hyvin Said kuvaa orientalisteja ja miten oikeutettua hänen arvostelunsa on.

Tämän jälkeen voi ymmärtää itseään suvaitsevaisina pitävien ajatusmaailmaa paremmin.