Taloudellisten aktorien riippuvuus toisistaan luo systeemiin aina kompleksisuutta ja kompleksisuus on tietynlainen epävakauden lähde. Esimerkkinä riippuuvuudesta on työnjako.
On tietysti selvää, että ihmisten keskinäinen riippuvuus ei luo pelkästään epävakautta. Se voi joskus tietysti luoda myös vakautta. Hyvin usein se luo tehokkuutta. Adam Smithin yksi merkittäviä oivalluksia oli, se miten työnjako luo tehokkuuttaa:
the greatest improvement in the productive powers of labour, and the greater part of the skill, dexterity, and judgment with which it is anywhere directed, or applied, seem to have been the effects of the division of labour.
Käytännössä riippuvuus luo myös ystävyyttä eli vastavuoroisuutta ihmisten ja ryhmien välille. Jo bushmannit havaitsivat tämän aikoinaan. EU:n alkuperäinen tavoite oli tehdä EU-maat niin riippuvaiseksi toisistaan, että eurooppalainen suursota ei enää ole mahdollinen.
Kompleksisen taloudellisen systeemin suunnittelu - siinä määrinkin kun systeemiä nyt ylipäätään voidaan tai pitää suunnitella - vaatii optimointia jossa vaakakupissa on vakaus, tehokkuus ja vastavuoroisuus.
Mutta kun Euroopan maat lainaavat Kreikka-nimiselle banaanivaltiolle rahaa, syntyy ilmeisesti lähinnä vain epävakautta ? Toisaalta eikä koko EU hajoa kuin korttitalo, mikäli jotkut sen jäsenmaat päästetään ajautumaan kaaokseen ?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
15 kommenttia:
Mielenkiintoinen tilanne. Auttavatpa muut valtiot Kreikkaa tai ei, vaikeuksia on luvassa.
Itse näkisin mieluusti Kreikan ns. failed state -tilassa. Tällöin Kreikan kokemuksista voitaisiin oppia jotain, jos samanlainen tilanne tulee Suomeen.
Jukka: "Toisaalta eikä koko EU hajoa kuin korttitalo, mikäli jotkut sen jäsenmaat päästetään ajautumaan kaaokseen?"
- Tarkoititko sanoa "eikö". No, joka tapauksessa, "Eu hajoaa kuin korttitalo?"; siinäpä onkin parhaimpiin lukeutuva poliittinen tapahtuma (rukoilee hiljaa).
Kirjoitin toisaalla:
"People are totally dependent on the bureaucratic-socialist-commercial-capitalist system. Even when people think they are gaining more independence, like when earning more money, they actually become more dependent on the system. The more people earn money, the more they buy products and services, and thus they become more dependent on the system's production and functioning. They are often so specialized in a thin slice of workfunction inside the system, in a job that is meaningful only in the context of the system, that if the system
falls down, they are totally helpless. They starve, they freeze, they don't know how to build a dwelling, they don't know how to manufacture tools, let
alone how to use them etc. Power, any power is largely composed of
independence.
True change comes when people become more independent from the
system, when they have local, particularist networked alternatives. The present system has a monopoly and it's time to create competing systems, many."
Eli mitä pitemmälle työnjako etenee, sitä avuttomammiksi ja riippuvaisemmiksi systeemistä ihmiset tulevat; ja sitä suurempi, ja käytännössä diktatuurisempi huolimatta näennäisestä demokraattisesta pintarakenteesta, systeemin ja sen ylimpien vallankäyttäjien valta ihmisiin on. Systeemin monopolivalta luo lisääntyvässä määrin ihmisten etujen vastaista politiikkaa.
Luulenpa kuitenkin että tehokkuus ja vakaus ovat aina ristiriidassa keskenään.
Jos lisäämme työnjakoa, nostamme usein tehokkuutta mutta lisäämme samalla todennäköisesti systeemin epävakautta.
Se missä menee sopiva kompleksisuuden taso on tavallaan optimointikysymys.
Toisaalta optimointi on hyvin ongelmallista vaikka se hetkellisesti onnistuisikin: jos ajan mukana optimaalinen kompleksisuuden taso laskee, pakittaminen on käytännössä hyvin vaikeaa. (Tämä on juuri Tainterin havainto.)
Off- ja on-topic.
Kokosin tähän ketjuun videokoosteen globaalin valtaeliitin ja systeemin ohjausmekanismista. Kommentti alkaa sanoilla "Damon Vrabelin ..." Jos joku laittaa ketjuun uuden kommentin, linkki todennäköisesti siirtää aloituskohdan alemmaksi.
http://hommaforum.org/index.php/topic,78.msg370273.html#new
Valkea:
Paljon puhutuista "vaihtoehtoisista pienyhteisöistä":
1) Kuka luo? Valtioko? Mikä luo sen pakottavan tarpeen, että yhteisöjä alkaa syntyä kuin sieniä sateella? Niin kauan kuin on valtion maksama katto pään päällä ja tukea ruoka yms. hankintoihin, ei moni vaivaudu mihinkään "vaihtoehtoiseen" tai "uus-yhteisölliseen" toimintaan mukaan.
2) Mitä sitten kun yhteisö on "pystyssä"? Minkälaisia sääntöjä yhteisö luo yhteisomistukseen, vapaamatkustamisen ongelmaan, avioliittoihin yms. Jukan tässä blogissa käsittelemiin asioihin. Hajoaako yhteisö heti, kun on jossain tarpeeksi hyväpalkkaista ja helppoa duunia saatavissa? Minkälaisiin arvoihin yhteisöt perustuvat?
---
Näkisin nykyisen yhteiskunnan olevan HELPOIN ratkaisu em. yhteisomistukseen, vapaamatkustamisen ongelmaan, avioliittoihin, yhteistyöhön, yms. yhteisö-sosiaalisiin asioihin liittyen. Siksi em. pienyhteisöjä ei ole enempää.
Yhteisölliset asiat ovat kuitenkin mekaanisia ongelmia vaikeampia ratkaista - vrt. taloyhtiöt, yhteismökit yms. vastaavat järjestelyt.
Näkisin nykyisen yhteiskunnan olevan HELPOIN ratkaisu em. yhteisomistukseen, vapaamatkustamisen ongelmaan, avioliittoihin, yhteistyöhön, yms. yhteisö-sosiaalisiin asioihin liittyen. Siksi em. pienyhteisöjä ei ole enempää.
Mitä helppo siis tarkoittaa?
En ole ollenkaan samaa mieltä että nykysuomalainen yhteiskunta olisi jollain lailla ainakaan kovin tehokas.
Mitä helppo siis tarkoittaa?
Sitä että yksilön tarvitsee ratkoa vain minimaalisesti yhteisö-sosiaalisia ongelmia.
Osa 2.
* Lähes kaikki työskentelevät joko yhteisissä töissä tai töissä, jotka nivoutuvat yhteen yhteisössä.
* Yhteisistä asioista ja politiikasta keskustellaan ja päätetään julkisissa kokouksissa.
* Yhteisö tai yhteisöiden yhteenliittymät valvovat lakia alueella ja järjestävät viralliset työt. Lisäksi traditionaalisessa amerikkalaisessa yhteisössä miehet kantavat usein asetta ja puolustavat tarvittaessa henkilökohtaisesti kunniaansa ja yhteisesti yhteisöänsä.
3) Tiivis yhteisö, kuten hutteriitit, ortodoksijuutalaiset, modernit ortodoksijuutalaiset, syyrian juutalaiset, amishit, ulkokiinalaiset yhteisöt, jne. Yhteisön jäsenten elämä ja työ nivoutuu yhteisen uskonnon, etnisyyden, kulttuurin ja sääntöjen ympärille. Yhteisöön on vaikeaa päästä jäseneksi ja se muodostaa niin tärkeän osan elämää, että on kohtuullisen vaikeaa lähteä sieltä. Yhteisö suuntaa ja koordinoi jäsentensä toimintaa, jonka seurauksena yhteisö toimii erittäin tehokkaasti valitsemillaan aloilla.
"Hajoaako yhteisö heti, kun on jossain tarpeeksi hyväpalkkaista ja helppoa duunia saatavissa?"
- Löyhät yhteisöt saattavat hajota. Tiiviit yhteisöt eivät hajoa. Esim. syyrian juutalaisia ja moderneja ortodoksijuutalaisia yhteisöjä elää New Yorkissa, ja monet niiden jäsenistä ovat korkeasti koulutettuja, mutta ne eivät silti hajoa New Yorkin korkeapalkkaisten töiden tai liberaalin elämäntavan houkutuksiin. He eivät vaihda yhteisöjään mihinkään.
"Näkisin nykyisen yhteiskunnan olevan HELPOIN ratkaisu em. yhteisomistukseen, vapaamatkustamisen ongelmaan, avioliittoihin, yhteistyöhön, yms. yhteisö-sosiaalisiin asioihin liittyen."
- Totta. Helpoin ratkaisu ei kuitenkaan useimmiten ole paras ratkaisu; ja usein helpoin ratkaisu on ihmisille vahingollinen. Ihminen paapotaan pilalle. "Älä ajattele, älä tee, kyllä valtio ja systeemi tekee kaiken puolestasi".
"Yhteisölliset asiat ovat kuitenkin mekaanisia ongelmia vaikeampia ratkaista"
- Luojan kiitos siitä, että yhteisölliset asiat eivät ole mekaanisia ja epäinhimillisiä.
Aakke: "Kuka luo? Valtioko?"
- Ei. Yksi yhteisön tarkoituksista on vähentää valtion vaikutusta ihmisten elämässä.
"Mikä luo sen pakottavan tarpeen, että yhteisöjä alkaa syntyä kuin sieniä sateella?"
- Yhteisöjä ei synny kuin sieniä sateella. Niitä syntyy valikoidusti pikkuhiljaa. Suuret yhteiskunnalliset muutokset voivat nopeuttaa prosessia.
"Niin kauan kuin on valtion maksama katto pään päällä ja tukea ruoka yms. hankintoihin, ei moni vaivaudu mihinkään ..."
- Totta, tässä on ensimmäinen karsinta ja valikointi.
"Minkälaisia sääntöjä yhteisö luo yhteisomistukseen, vapaamatkustamisen ongelmaan, avioliittoihin yms."
- Tällaisen kysymyksen voi kysyä huolettomasti, mutta vastauksesta tulisi helposti kirjan pituinen. Pala palalta olen näitä asioita mm. tällä blogilla käsitellyt. Minulla on henkilökohtainen näkemys siitä minkälaista yhteisöä pidän parhaana, mutta suosin kaikenlaisia yhteisöjä koko kirjon laajuudelta:
1) Löyhiä yhteisöjä. Usein asuinalueeseen perustuvia. Samanlaiset intressit; säännöllistä kanssakäymistä kasvotusten; talkootyötä; osittain yhteiset ansiotyöt (mahdollisesti yhteisöön liittyviä); yhteisiä palveluja; yhteisiä harrastuksia; suunnilleen samanlainen äänestyskäyttäytyminen; sama kulttuuri ja tavat; yhdistyksiä; samaan tai pääsääntöisesti samaan etniseen ryhmään kuuluvia; yhteisön toimintaa ja rajoja valvotaan ja ylläpidetään sosiaalisella hyväksynnällä, paheksunnalla ja ekskluusiolla, yhdistysten säännöillä, tunnustuksilla ja palkinnoilla, sosiaalisella omaksumisella ja matkimisella, auktoriteeteilla, jne.; yhteisiä juhlia; jne.
2) Traditionaalinen yhteisö, esim. monet amerikkalaiset yhteisöt 1800-luvun alussa. Tavallisia pienissä kirkonkylissä ja pienkaupungeissa (pienkaupungeissa usein useampi kuin yksi yhteisö). Pitkälti samat kuin edellä, mutta sen lisäksi useimmiten:
* Yhteinen seurakunta ja uskonto, jonka ympärille kaikki muu elämä on järjestetty. Ihmiset osallistuvat säännöllisesti Jumalanpalveluksiin ja muuhun uskontoon liittyvään toimintaan. Ihmiset noudattavat uskonnon sääntöjä.
Jatkuu ...
Off-topic.
Hyviä uutisia Amerikasta:
http://www.amnation.com/vfr/archives/016341.html
Libertarismissa julkishyöddykkeiden tuottaminen halutaan yleensä ykstyistää. 8Tai ei uskota että sellaisia on ollenkaan olemassa! Kielletään ilmastonmuutos koska oma poliittinen teoria ei kykene sitä ratkaisemaan.)
Pragmaattiisemmat libertaarit kuitenkin tuntuvat ymmärtävän, että joitain asioita kuten köyhäinhoito, luonnonsuojelu, kilpailunedistäminen sun muu ei onnistu yksityistämisellä ja että ne pitää ratkaista valtion tai vapaan kansalaistoiminnan (yhteisöjen) avulla.
Tarvitaan ihmisten välistä yhteistyötä. Yhteistyön on kuitenkin libertaarien mielestä perustuttava vapaaehtoisuuteen Valtio ei heille oikein silloin kelpaa. Toinen syy valtion hylkäämiseen on se että libertaarit pitävät valtiota tehottomana.
Ei minullekaan kelpaa tämä suomalainen hyvinvointivaltio, koska se on nykyään vapaamatkustajuuden ryvettämä. Hylkään sen koska se on tehoton ja mopraaliton.
Kun Aakke olet selvästi markkinaliberaali vaikka et ehkä libertaari, kysyisin että miksi koet valtiot pienyhteisöjä paremmaksi. Siksi ewttä yksilöt eivät joudu näkemään vaivaa. Oletko lopulta piilodemari joka haluaa että valtio hoitaa kaiken. Siis keskustelun muiden ihmisten kanssa, asioista sopimisen, talkoot yms.
Mielestäni paras keino äänestää ovat jalat ja rahat. Niitä voi käyttää joka päivä.
Esimerkkejä:
1) Haluatko aiemmin kommentoimaani "halal-päivähoitoa"? No problem, jos sille on kysyntää, niin tarjontaakin luulisi löytyvän.
2) Sunnuntaiaukiolot, 24/7-yhteiskunta. Etkö tykkää? Älä mene kauppaan sunnuntaisin (jalat), äläkä missään nimessä osta sieltä mitään (rahat). Kun ei ole kysyntää, ei luulisi olevan tarjontaakaan.
3) Suvivirren kieltäminen. Laita lapsesi yhtiöitetyn Pekkalan Peruskoulutus Oy:n listoille, joka tarjoaa "perinteisiä" kevätjuhlia. Tai järjestä kevätjuhlat itse.
4) Haluatko polkupyöräreittejä johonkin suurkaupunkiin? Fyffet pöytään, ja tarvittavien maa-alueiden osto, ja kaavoituksesta päättävien poliitikkojen lobbaus. Problem solved.
5) Ekologisesti kestämättömiä tuotteita kaupassa? Älä osta. Osta sen sijaan kestäviä.
---
Ongelmia tulee silloin kun jalat tai rahat puuttuu, tai niitä käytetään "ymmärrystä vailla". Tätä yritetään sitten usein kompensoida parlamentaarisesti, joka usein johtaa alkuperäisestä tarkoituksesta poikkeaviin lopputuloksiin (intention vs. result).
No entä sitten:
6. Haluan että sutta ei tapeta Suomessa sukupuuttoon.
7. Haluan että ilmastoa ei lämmitetä pilalle.
8. Haluan että Suomea ei pilata heikolaatuisella maahanmuutolla.
9. Haluan että kadulla voi kulkea turvallisesti.
Yksityiseen turvafirmaan turvautuminen voi tietysti ratkaista ongelman 9. Ellei muuta ratkaisua ole niin se on tietysti ok. Mutta tehokkaampiakin ratkaisua voi usein olla. Esimerkiksi kodinturvajoukot tai "naapuruston valvonta". Esimerkiksi eräät fanaattiset kiihkolibertaarit "ratkaisevat" ongelman 6 niin että sanovat että suden säilyminen ei ole niin tärkeää ja ongelman 7 niin että kieltävät ilmastonlämpenemisen.
6. Haluan että sutta ei tapeta Suomessa sukupuuttoon.
Muutaman sadan yksilön kannan säilyminen tai tuhoutuminen on täysin marginaalinen kysymys.
7. Haluan että ilmastoa ei lämmitetä pilalle.
Voiko ihminen lämmittää sen pilalle? Mistä ilmaston lämpeneminen oikeastaan johtuu? Voimmeko vaikuttaa siihen? Miten lämpeneminen on osoitettu?
8. Haluan että Suomea ei pilata heikolaatuisella maahanmuutolla.
Todellisuus vs. utopia. Maahanmuutto on fakta. Sosiaalivaltio ja maahanmuutto ovat erottamattomia, you can't have one without the other.
Minulle suden kuoleminen sukupuuttoon on suunilleen samankokoien asia kuin jos joku tauti tappaisi koko Vanhan Maailman väestön.
Makuasia.
Lähetä kommentti