Mikäli seuraamme sitä argumentaatiota, joka on esitetty Richard Lynnin ja Tatu Vanhasen kirjoissa IQ and Wealth of Nations, IQ & Global Inequality ja Globaalit ongelmat, tulemme vääjäämättä (induktiopäättelyllä) siihen johtopäätökseen, että Lynnin ja Vanhasen teorian mukaan Haitin ongelmat johtuvat merkittävältä osaltaan työperäisestä maahanmuutosta. Tätä ei muuksi muuta se, että maahanmuutto tapahtui jo 1700-luvulla ja sitä ennen.
Palkatessaan - tai muuten hankkiessaan - työntekijöitä ulkomailta yritykset - Haitissa tai missä tahansa muualla - pyrkivät luonnollisesti maksimoimaan omaa voittoaan. Ulkoisvaikutuksia, kuten väestön demografista muutosta, yritykset eivät huomioi. Demografinen muutos on yritystoimnnan ulkoisvaikutus.
Ulkoisvaikutus voi olla neutraali, positiivinen tai negatiivinen. Kun kaikkia ulkoisvaikutuksia (ulkoishaittoja tai ulkoishyötyjä) ei sisäistetä hintoihin, päätöksenteko vääristyy. Puhutaan markkinahäiriöistä.
Kuten tunnettua toisten mielestä valtiolla - tai yhteisöillä - voi olla tärkeä rooli markkinahäiriöiden korjaamisessa. Toisten mielestä kaikki valtion sekaantuminen markkinoihin vain pääsääntöisesti pahentaa markkinahäiriötä.
Wikipedia kirjoittaa ulkoisvaikutuksista näin:
Ulkoisvaikutus on taloustieteessä kaupankäynnin tai taloudellisen toiminnan vaikutus, joka koskee kolmansia osapuolia, jotka eivät osallistu tehtävään päätökseen. Jos toiminnan hyödyt tai haitat eivät rajoitu toimijoihin itseensä, ei päätöstä tehdä sosiaalisesti optimaallisella tavalla. Tyypillinen esimerkki negatiivisesta ulkoisvaikutuksista on saastutus. Positiivisia ulkoisvaikutuksia ajatellaan usein olevan muun muassa koulutuksessa. Ulkoisvaikutukset ovat yksi markkinahäiriöiden tärkeimmistä syistä.
Yhteiskunnan kannalta ulkoisvaikutusten poistaminen tai korjaaminen olisi hyödyllistä, jotta resurssit tulisivat käytetyiksi mahdollisimman tehokkaasti. Ulkoisvaikutuksia voidaan yrittää hallita esimerkiksi sääntelyllä, tukiaisilla tai veroilla. Tukiaisilla ja veroilla pyritään muuttamaan toimijan kohtaama hinta, jolloin hän korjaisi toimintansa sosiaalisesti optimaalliselle tasolle. ...
Ulkoishaitta on taloudellisesta toiminnasta seuraava haitallinen vaikutus kolmanteen osapuoleen, joka jää ottamatta huomioon. Tyypillisesti tuotteen myyjä tai valmistaja pystyy jättämään osan kustannuksistaan jollekulle, joka ei ole suostunut kauppaan. Tällöin hyödykettä tuotetaan tai kulutetaan enemmän kuin olisi sosiaalisesti optimaallista.
Klassinen esimerkki ulkoishaitoista on yhteisresurssien käyttö. Yhteisresurssilla tarkoitetaan yhteisessä käytössä olevaa resurssia, jonka käyttö on ilmaista tai liian alhaisesti hinnoiteltua. Tällaisia resursseja ovat muun muassa puhdas ympäristö ja yhteiset kalavedet.
Työperäisen maahanmuuton ulkoisvaikutuksia voi siis mallittaa niin, että väestön laatu käsitetään yhteisresurssiksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
22 kommenttia:
Toivottavasti me suomalaiset pystymme mahdollisimman nopeasti välttämään kantapään kautta oppimisen tässä asiassa. Kantapää on jo kipeä ja leviävästi tulehtunut aikaisemmista maahanmuuttovirheistämme.
Oppimista vaikeuttaa eniten se, että maahanmuuton myötä monet ajattelumallit, jotka ennen olivat päteviä ja hyödyllisiä, muuttuvat nyt vahingollisiksi ja virheellisiksi.
Esim:
* Suomalaiset ovat tottuneet siihen, että institutionalisoidut työt pysyvät suhteellisen muuttumattomina, vaikka niiden tekijät aikojen kuluessa muuttuvat. Suurimman muutoksen on tuonut uusi teknologia ja tieto. Lääkärit, palomiehet, professorit, poliisit, rekisteriviranomaiset, opettajat, jne. Maahanmuuton myötä tämä ei enää pidä paikkansa. Yhä suurempi osa populaatiosta ei enää kykene tuottamaan instituutioiden jatkuvuutta tai vääristää niitä ei-toivottuihin suuntiin, kuten korruptio ja rikollisuus. Tästä esimerkkinä Englannin poliisin lisääntyvä korruptio pakistanilaisten, iranilaisten ja muiden keski-Aasiasta kotoisin olevien poliisien myötä. Keski-Aasiassa korruptio on normi.
* Suomalaiset ovat tottuneet siihen, että sosiaalinen kanssakäyminen ja molemminpuolinen lähtökohtainen ymmärrys on sujuvaa ja automaattista. Maahanmuuton myötä kieli-, tapa-, kulttuuri-, ja uskonnolliset erot aiheuttavat ongelmia. Esim. suomalaiset ovat voineet keskittyä töiden tekemiseen, koska sosiaaliset asiat ovat hoituneet ilman valintoja ja päätöksiä automaattisesti. Maahanmuuton myötä täytyy tehdä lisääntyviä rasittavia valintoja ja päätöksiä sosiaalisessa kanssakäymisessä, ja tästä huolimatta kasvava osa siitä on tuntematonta. Sosiaaliseen pitää käyttää yhä enemmän energiaa ja työhön jää yhä vähemmän energiaa. Kun ihmisen työ estyy, hän rasittuu ja ärtyy psykologisesti. Erilaisuus aiheuttaa molemminpuolisia ristiriitoja, väärinymmärryksiä, virheitä ja konflikteja.
* Suomalaiset ovat tottuneet siihen, että heidän tapansa tehdä asioita on normi ja automaattinen toimintatapa. Tulevaisuudessa yhä suurempi osa yhteiskuntaa toimii ei-suomalaisilla tavoilla ja menetelmillä, joista monet eivät ole yhteensopivia suomalaisten kanssa.
Jne.
Samanaikaisesti perinteiset suomalaisen yhteiskunnan ohjaus- ja säätömekanismit muuttuvat tehottomiksi maahanmuuttajien voimakkaiden sosiaalisten ja kulttuurillisten siteiden ja lojaalisuuksien muuttamiseen, joten edellämainittuja ongelmia ei voi korjata.
Pahimmat maahanmuutto-ongelmat eri puolilla maailmaa on saatu aikaan nimenomaan työperäisellä maahanmuutolla; Ranska, Saksa, Englanti, Yhdysvallat jne.
Toivottavasti me suomalaiset pystymme mahdollisimman nopeasti välttämään kantapään kautta oppimisen tässä asiassa. Kantapää on jo kipeä ja leviävästi tulehtunut aikaisemmista maahanmuuttovirheistämme.
Oppimista vaikeuttaa eniten se, että maahanmuuton myötä monet ajattelumallit, jotka ennen olivat päteviä ja hyödyllisiä, muuttuvat nyt vahingollisiksi ja virheellisiksi.
Esim:
* Suomalaiset ovat tottuneet siihen, että institutionalisoidut työt pysyvät suhteellisen muuttumattomina, vaikka niiden tekijät aikojen kuluessa muuttuvat. Suurimman muutoksen on tuonut uusi teknologia ja tieto. Lääkärit, palomiehet, professorit, poliisit, rekisteriviranomaiset, opettajat, jne. Maahanmuuton myötä tämä ei enää pidä paikkansa. Yhä suurempi osa populaatiosta ei enää kykene tuottamaan instituutioiden jatkuvuutta tai vääristää niitä ei-toivottuihin suuntiin, kuten korruptio ja rikollisuus. Tästä esimerkkinä Englannin poliisin lisääntyvä korruptio pakistanilaisten, iranilaisten ja muiden keski-Aasiasta kotoisin olevien poliisien myötä. Keski-Aasiassa korruptio on normi.
* Suomalaiset ovat tottuneet siihen, että sosiaalinen kanssakäyminen ja molemminpuolinen lähtökohtainen ymmärrys on sujuvaa ja automaattista. Maahanmuuton myötä kieli-, tapa-, kulttuuri-, ja uskonnolliset erot aiheuttavat ongelmia. Esim. suomalaiset ovat voineet keskittyä töiden tekemiseen, koska sosiaaliset asiat ovat hoituneet ilman valintoja ja päätöksiä automaattisesti. Maahanmuuton myötä täytyy tehdä lisääntyviä rasittavia valintoja ja päätöksiä sosiaalisessa kanssakäymisessä, ja tästä huolimatta kasvava osa siitä on tuntematonta. Sosiaaliseen pitää käyttää yhä enemmän energiaa ja työhön jää yhä vähemmän energiaa. Kun ihmisen työ estyy, hän rasittuu ja ärtyy psykologisesti. Erilaisuus aiheuttaa molemminpuolisia ristiriitoja, väärinymmärryksiä, virheitä ja konflikteja.
* Suomalaiset ovat tottuneet siihen, että heidän tapansa tehdä asioita on normi ja automaattinen toimintatapa. Tulevaisuudessa yhä suurempi osa yhteiskuntaa toimii ei-suomalaisilla tavoilla ja menetelmillä, joista monet eivät ole yhteensopivia suomalaisten kanssa.
Jne.
Samanaikaisesti perinteiset suomalaisen yhteiskunnan ohjaus- ja säätömekanismit muuttuvat tehottomiksi maahanmuuttajien voimakkaiden sosiaalisten ja kulttuurillisten siteiden ja lojaalisuuksien muuttamiseen, joten edellämainittuja ongelmia ei voi korjata.
Pahimmat maahanmuutto-ongelmat eri puolilla maailmaa on saatu aikaan nimenomaan työperäisellä maahanmuutolla; Ranska, Saksa, Englanti, Yhdysvallat jne.
NATURAL ORDER, THE STATE, AND
THE IMMIGRATION PROBLEM
Hans-Hermann Hoppe
http://www.lewrockwell.com/hoppe/hoppe-margins.pdf
Under welfare-statist condition the immigrant employer must pay only a small fraction of the full costs associated with the immigrant’s presence. He is permitted to socialize (externalize) a substantial part of such costs onto other property owners. Equipped with a work permit, the immigrant is allowed to make free use of every public facility: roads, parks, hospitals,
schools, and no landlord, businessman, or private associated is permitted to discriminate against him as regards housing, employment, accommodation,
and association. That is, the immigrant comes invited with a substantial fringe benefits package paid for not (or only partially) by the immigrant employer (who allegedly has extended the invitation), but by other domestic proprietors
as taxpayers who had no say in the invitation whatsoever. This is not an “invitation,” as commonly understood. This is an imposition. It is like inviting immigrant workers to renovate one’s own house while feeding them from other people’s refrigerators.
Ehkäpä maahanmuuton subventointia voisi selittää sillä, että yritykset ovat yhteiskunnallisia entiteettejä siinä missä yksityishenkilötkin. Molemmat maksavat veroja.
Yksityishenkilöt ovat hyvinvointivaltiossa nauttineet monista eduista. Entäpä yritykset? Mitä yritykset ovat saaneet "vastineeksi" maksamistaan veroista? Minkälaisia julkispalveluja valtio tarjoaa niille? Finnveran lainantakausta, Tekesin teknologiarahoitusta, Suomen puolustusvoimien turvallisuutta, VTT:n R&D-osaamista, Destian, VR:n ja Finavian liikenneinfrastruktuuria, ELY-keskusten mitä-lie-palveluita, Yleisradion mainoksettomia tv-ohjelmia? Eikö ole tavallaan väärin yrityksiä kohtaan, jos ne eivät saa verorahoilleen vastinetta kuten yksityishenkilöt? Kuitenkin 100% hyvinvointivaltion tulorahoituksesta johdetaan yritystoiminnasta. Velkarahoitus on sitten erikseen.
Yrityksistä vain on tullut aktiivisempi toimija yhteiskunnassa ja politiikassa 2000-luvulla.
Näin siis asiaa yritysten näkökulmasta tarkastellen.
Tämän postauksen tarkoitus ei ollut sanoa että työperäinen maahanmuutto on paha asia.
Tarkoitukseni oli vain tuoda esiin ääriesimerkkejä (Haiti, USA:n etelävaltiot) joissa työperäinen maahanmuutto on johtanut pitkäaikaiseen ulkoishaittaan.
Aidostikaan työperäinen maahanmuutto ei ole väistämättä mitään autuaaksi tekevää. Ulkoisvaikutukset on huomioitava.
Tarkoitukseni oli vain tuoda esiin ääriesimerkkejä (Haiti, USA:n etelävaltiot) joissa työperäinen maahanmuutto on johtanut pitkäaikaiseen ulkoishaittaan.
Haitin ja USA:n etelävaltioiden väestönsiirtojen historian nimittäminen "työperäiseksi maahanmuutoksi" on kyllä jo eufemismien äiti. Haitin populaatiosta joku kolme neljäsosaa on orjien jälkeläisiä.
Työperäistähän se orjuuskin on.
Halusin tuoda esiin ääriesimerkin jotta asia menee tajuntaan.
Minusta esimerkissä ei ole muuta vikaa kuin se että kyseessä on vanha tapaus.
Ulkoisvaikutus-logiikan näkökulmasta on samantekevää onko demografinen muutos saatu aikaan millä tavalla.
Demografinen muutos on syntynyt siksi, että omistava luokka on tuonut Afrikasta väkeä hyötyäkseen heistä taloudellisesti.
Totta, mekanismi on osapuilleen sama. Tosin Haitin koko väestö on työperäisten maahanmuuttajien jälkeläisiä tässä suhteessa.
Niin.
Alkuperäinen intiaaniväestö, jota oli ehkä jopa 3 miljoonaa, tuhoutui kokonaan. Eli maa oli lähes tyhjä jossain vaiheessa.
Tässä suhteessa esimerkki on tietysti huono. Tämä ei käy tietenkään mistään poliittisesta esimerkikstä siinä suhteessa että "minkäs menitte tekemään".
Ellilän linkittämä paperi on hyvä ja suosittelen sen lukemista. Muutamia helmiä:
More specifically, because taxes and legislative interference with
"private property rights are not paid voluntarily but are met with resistance,
a state, to assure its own power to tax and legislate, must
have an existential interest in providing its agents access to everyone
and all property within the state’s territory.
Free markets do produce roads, although they may well produce
fewer and different roads than under statist conditions. And viewed
from the perspective of a natural order, the increased production of
roads under statist conditions represents not an improvement but an
“over-production” or better yet “mal-production” of roads. Public
roads are not simply harmless facilitators of interregional exchange.
First and foremost, they are facilitators of state taxation and control,
for on public roads the government’s taxmen, police, and military can
proceed directly to everyone’s doorstep.12
In addition, public roads and lands lead to a distortion and artificial
break-up of the spatial association and separation characteristic
of a natural order. As explained, there are reasons to be close and
inclusive, but there are also reasons to be physically distant and separated
from others. The over-production of roads occurring under
statist conditions means on the one hand that different communities
are brought into greater proximity to one another than they would
have preferred (on grounds of demonstrated preference). On the other
hand, it means that one coherent community is broken up and divided
by public roads.13
Moreover, under the particular assumption of a democratic state
even more specific predictions can be made. Almost by definition, a
state’s territory extends over several ethno-culturally heterogeneous
communities, and dependent on recurring popular elections, a stategovernment
will predictably engage in redistributive policies.14 In an
ethno-culturally mixed territory this means playing one race, tribe,
linguistic or religious group against another; one class within any one
of these groups against another (the rich vs. the poor, the capitalists
vs. the workers, etc.); and finally, mothers against fathers and children
against parents. The resulting income and wealth redistribution
is complex and varied. There are simple transfer payments from one group to another, for instance. However, redistribution also has a
spatial aspect. In the realm of spatial relations it finds expression in
an ever more pervasive network of non-discriminatory “affirmative
action” policies imposed on private property owners.
Jatkuu ...
Osa 2.
An owner’s right to exclude others from his property is the means
by which he can avoid “bads” from happening: events that will lower
the value of his property. By means of an unceasing flood of redistributive
legislation, the democratic state has worked relentlessly not only
to strip its citizens of all arms (weapons) but also to strip domestic
property owners of their right of exclusion, thereby robbing them of
much of their personal and physical protection. Commercial property
owners such as stores, hotels, and restaurants are no longer free to
exclude or restrict access as they see fit. Employers can no longer hire
or fire who they wish. In the housing market, landlords are no longer
free to exclude unwanted tenants. Furthermore, restrictive covenants
are compelled to accept members and actions in violation of their very
own rules and regulations. In short, forced integration is ubiquitous,
making all aspects of life increasingly uncivilized and unpleasant.15
With this backdrop of domestic state policies we can return to
the problem of immigration under statist conditions. It is now clear
what state admission implies. It does not merely imply centralized
admission. By admitting someone onto its territory, the state also permits
this person to proceed on public roads and lands to every domestic
resident’s doorsteps, to make use of all public facilities and services
(such as hospitals and schools), and to access every commercial
establishment, employment, and residential housing, protected by a
multitude of non-discrimination laws.16
In light of the unpopularity of this policy, one might wonder about
the motive for engaging in it. However, given the nature of the state it
is not difficult to discover a rationale. States, as will be recalled, are
also promoters of forced domestic integration. Forced integration is
a means of breaking up all intermediate social institutions and hierarchies tribe, community, and church and their internal layers and ranks of
authority. Through forced integration individuals are isolated (atomized)
and their power of resistance vis-à-vis the State is weakened.18
In the “logic” of the state, a hefty dose of foreign invasion, especially
if it comes from strange and far-away places, is reckoned to further
strengthen this tendency. And the present situation offers a particularly
opportune time to do so, for in accordance with the inherently
centralizing tendency of States and statism generally and promoted
here and now in particular by the U.S. as the world’s only remaining
superpower, the Western world—or more precisely the neoconservative-
socialdemocratic elites controlling the state governments in
the U.S. and Western Europe—is committed to the establishment of
supra-national states (such as the European Union) and ultimately one
world state. National, regional or communal attachments are the main
stumbling blocks on the way to this goal. A good measure of uninvited
foreigners and government imposed multiculturalism is calculated
to further weaken and ultimately destroy national, regional, and communal
identities and thus promote the goal of a One World Order, led
by the U.S., and a new “universal man.”19
Jatkuu ...
Osa 3.
However, the error in the open border proposal goes further than
its dire consequences. The fundamental error of the proposal is moral
or ethical in nature and lies in its assumption. It is the underlying assumption
that foreigners are “entitled,” or have a “right,” to immigrate.
In fact, they have no such right whatsoever.
Foreigners would have a right to enter Switzerland, Austria or
Italy only if these places were uninhabited (unowned) territories. However,
they are owned, and no one has a right to enter territories that
others own unless invited by the owner. Nor is it permissible to argue,
as some open border proponents have done, that while foreigners may not enter private property without the owner’s permission they may
do so with public property. In their eyes, public property is akin to
unowned property and thus “open” to everyone, domestic citizen and
foreigners alike.22 However, this analogy between public property and
unowned resources is wrong. There is a categorical difference between
unowned resources (open frontier) and public property. Public property
is the result of State-government confiscations—of legislative
expropriations and/or taxation—of originally privately owned property.
While the State does not recognize anyone as its private owner,
all of government controlled public property has in fact been brought
about by the tax-paying members of the domestic public. Austrians,
Swiss, and Italians, in accordance with the amount of taxes paid by
each citizen, have funded the Austrian, Swiss, and Italian public property.
Hence, they must be considered its legitimate owners. Foreigners
have not been subject to domestic taxation and expropriation; hence,
they cannot claim any rights regarding Austrian, Swiss or Italian public
property.
Understandably, the democratic welfare States try to conceal the
source of public property (i.e., acts of expropriation). However, they do acknowledge that public property is “somehow” the property of
their citizens and that they are the citizens’ trustees in regard to public
property. Indeed, the modern State’s legitimacy is derived from
its claim to protect its citizens and their property from domestic and
foreign invaders, intruders, and trespassers. Regarding foreigners, this
would require that the state act like the gatekeepers in private gated
communities. The State would have to check every newcomer for an
invitation and monitor his movement while en route to his final destination.
Once it is made clear that the government actually tolerates or
even promotes the intrusion and invasion of masses of aliens who by
no stretch of the imagination can be deemed welcome or invited by
domestic residents, this is or may become a threat to a government’s
legitimacy ...
Against many left-libertarian open border enthusiasts, it is incorrect to infer from the fact that an immigrant has found someone willing to employ him that his presence on a given territory must henceforth be considered “invited.”
Strictly speaking, this conclusion is true only if the employer also assumes
the full costs associated with the importation of his immigrant-employee.
This is the case under the much-maligned arrangement of a “factory town”
owned and operated by a proprietor. Here, the full cost of employment, the
cost of housing, healthcare, and all other amenities associated with the immigrant’s presence, is paid for by the proprietor. No one else’s property is
involved in the immigrant-worker settlement. Less perfectly (and increasingly less so), this full-cost-principle of immigration is realized in Swiss immigration policy. In Switzerland immigration matters are decided on the local rather than federal government level, by the local owner-resident community in which the immigrant wants to reside. ...
Jatkuu ...
Osa 5.
But this can only be the beginning; even if public opinion induced
the state to adopt an immigration stance more in accordance with popular
sentiments and justice, this fact would not change that the interests
of private property owners and those of the State as a territorial
monopolist of legislation and taxation are incompatible and in permanent
conflict with each other. A State is a contradiction in terms: it is a
property protector who may expropriate the property of the protected
through legislation and taxation. Predictably, a State will be interested
in maximizing its tax revenues and power (its range of legislative interference with private property rights) and disinterested in protecting
anything except itself. What we experience in the area of immigration
is only one aspect of a general problem. States are also supposed to
protect their citizen from domestic intrusion and invasion, yet as we
have seen, they actually disarm them, encircle them, tax them, and
strip them of their right to exclusion, thus rendering them helpless.
Osa 4.
These owners are interested that the immigrant’s presence in their community increase rather than decrease their property values. In places as attractive as Switzerland, this typically means that the immigrant (or his employer) is expected to buy his way into a community, which often requires multimillion dollar donations.
Unfortunately, welfare states are not operated like factory towns or even
Swiss communities. Under welfare-statist condition the immigrant employer
must pay only a small fraction of the full costs associated with the immigrant’s presence. He is permitted to socialize (externalize) a substantial part of such costs onto other property owners. Equipped with a work permit, the immigrant is allowed to make free use of every public facility: roads, parks, hospitals, schools, and no landlord, businessman, or private association is permitted to discriminate against him as regards housing, employment, accommodation, and association. That is, the immigrant comes invited with a substantial fringe benefits package paid for not (or only partially) by the immigrant employer (who allegedly has extended the invitation), but by other domestic proprietors as taxpayers who had no say in the invitation whatsoever. This is not an “invitation,” as commonly understood. This is an imposition. It is like inviting immigrant workers to renovate one’s own house while feeding them from other people’s refrigerators. Consequently, because the cost of importing
immigrant workers is lowered, more employer-sponsored immigrants will
arrive than otherwise.
Theoretically bankrupt, the left-libertarian open border stance can be
understood only psychologically. One source can be found in the Randian
upbringing of many left-libertarians. Big businessmen-entrepreneurs are
portrayed as “heroes” and, according to Ayn Rand in one of her more ridiculous statements, are viewed as the welfare state’s “most severely persecuted minority.” In this view (and untainted by any historical knowledge or experience), what can possibly be wrong with a businessman hiring an immigrant worker? In fact, as every historian knows, big businessmen are among the worst sinners against private property rights and the law of the market.
Among other things, in an unholy alliance with the central State they have
acquired the privilege of importing immigrant workers at other people’s expense (just as they have acquired the privilege of exporting capital to other countries and being bailed out by taxpayers and the military when such investments turn sour).
A second motive for the open border enthusiasm among contemporary
left-libertarians is their egalitarianism. They were initially drawn to libertarianism as juveniles because of its “antiauthoritarianism” (trust no authority) and seeming “tolerance,” in particular toward “alternative”—non-bourgeois— lifestyles. As adults, they have been arrested in this phase of mental development They express special “sensitivity” in every manner of discrimination and are not inhibited in using the power of the central state to impose nondiscrimination
or “civil rights” statutes on society. Consequently, by prohibiting
other property owners from discrimination as they see fit, they are allowed
to live at others’ expense. They can indulge in their “alternative” lifestyle
without having to pay the “normal” price for such conduct, i.e., discrimination and exclusion. To legitimize this course of action, they insist that one lifestyle is as good and acceptable as another. This leads first to multiculturalism, then to cultural relativism, and finally to “open borders.” See further on this Hoppe, Democracy—The God That Failed, esp. chap. 10.
Jatkuu ...
Lisäyksiä.
Kirjoituksessani (ensimmäinen viesti) esimerkkikohdat kaksi ja kolme eroavat toisistaan siten, että kaksi kuvaa henkilökohtaista kanssakäymistä ja kolme systeemien ja/tai yhteisöjen välistä kanssakäymistä.
Vaikka libertaarien kritiikki on erinomaista, libertaarien näkemykset kaipaavat myös kritiikkiä. Esim. on virhe olettaa, että muuttamalla systeemi anarko-kapitalistiseksi muutos olisi pysyvä. Eivät valtio- ja yritysmonopolien synty ole riippuvaisia pelkästään systeemistä, vaan siirtymä niitä kohti tapahtuu myös ihmisten taipumusten, ja tiettyjen taloudellisten ja valtaan liittyvien keskittymismekanismien yhteistuloksena. Anarko-kapitalismi jäisi siten lyhyeksi välivaiheeksi ennen siirtymää kohti monopolitaloutta, ellei systeemi sisällä mekanismeja em. siirtymän estämiseksi.
Ei ole myöskään sattumaa, että maailma on täynnä valtioita, eikä anarko-kapitalistisia alueita. Valtaedut ja kiusalliset kaksiteräiset hyöty-haitat kansalaisille luovat valtiolle kilpailuedun anarko-kapitalistisiin järjestelyihin nähden.
Aakke,
niin kauan kuin suomalaiset ovat sinulle kenen kanssa tahansa vapaasti vaihdettavia dehumanisoituja yksikköjä, viis veisaan siitä mitä sinä dehumanisoitu yksikkö sanot. Jos joskus onnistut luomaan kirjoituksiisi inhimillisiä piirteitä, tarkastellaan asiaa uudestaan.
kiitos Mikko ja Valkea. Erittäin mielenkintoinen teksti!
Edun ja haitan käsite on vähän huonosti määritelty valtioiden kontekstissa. Hoppen ja muiden libertaarien tapa jakaa näkökulma täysin "luonnolliseen" ja "valtiolliseen" on kyllä koherentti, mutta ei kovin informatiivinen tässä suhteessa.
Se on perustelu, jos hyväksyy luonnonoikeudellisen näkökulman sellaisenaan. Mutta perusteluna se on silti vähän vinkurallaan, koska valtio nyt rikkoo systeemiä muutenkin.
Tätä voi verrata Microsoftin kaltaisiin monopoleihin, jotka on luotu valtion interventiopolitiikalla. Monet libertaarit vastustavat silti Microsoftin toimintaan puuttumisen. Toiset taas ovat indifferenttejä, ja jotkut pitävät täysin legitiiminä. Legitiimiys tulee samalla tavalla kuin siinä tilanteessa, että valtio luo armeijan. Väite, että armeijan toimintaan puuttuminen olisi jotenkin kenraalien luonnonoikeuksien tallomista, on pöljä.
Minusta libertaari näkökulma on samalla lailla ongelmissa maahanmuuttokysymyksen suhteen. Hoppen näkökulma on perusteltu, mutta argumentit voi myös kääntää toisin päin. En ota kantaa tässä puolesta tai vastaan.
Jotenkin koko Natural Law -ajatus on minulle vieras. Tietysti kulttuurien yli on olemassa erilaisia universaaleja moraalisääntöjä. Ne liittyvät toisaalta biologisiin universaaleihin (esimerkiksi insestitabu) ja toisaalta siihen että samanlaisissa strategiapeleissä ajaudutaan usein samoihin kovenventioihin (Nash tasapainotiloihin) kulttuurista riippumatta.
Mutta toisaalta kulttuurien välillä on valtavaa divergenssiä konventioiden suhteen. Onko niistä sitten jotkut muka luonnollisempia kuin toiset, siksi että ne ovat syntyneet jotenkin muka vapaan sopimuksen kautta ?
Toisaalta vaikka näitä universaaleja onkin ja ne ovat sitä myötä luonnollisia, miten siitä seuraa että ne ovat jotenkin parempia ? Humen giljotiini sanoo että siitä miten asiat ovat ei seuraa miten niiden pitäisi olla.
En tiedä.
Yksilöillä ja ryhmillä on luonnollisia ja vaihtelevia keskimääräisiä ja eri tavoin jakautuneita taipumuksia, mutta libertaarien käsitteiden kannalta ongelma seuraa siitä, että samasta taipumusrykelmästä voidaan johtaa monia erilaisia systeemejä. Systeemi voi olla enemmän tai vähemmän sopusoinnussa taipumusten kanssa. Samalla sopusointutasolla voi olla erilaisia systeemejä. Systeemi ei siten voi olla luonnollinen, sikäli kuin sillä tarkoitetaan ~ että yksi systeemi syntyy itsestään taipumuksista ja muut ovat pakotettuja ja/tai keinotekoisia.
Nim. T: "Hoppen näkökulma on perusteltu, mutta argumentit voi myös kääntää toisin päin."
- Mutta ei järkevästi perusteltuna.
Lähetä kommentti