tiistaina, huhtikuuta 27, 2010

Hyvinvointiyhteiskunta rapautumassa vallan käytön välikappaleeksi ?

Hyvinvointiyhteiskunnan tarkoitus oli aikoinaan turvata se, että sairaat, köyhät, vanhukset ja orvot saavat turvan. Materialistisempi päämäärä oli estää se, että väliaikainen työkyvyttömyys johtaa henkilökohtaiseen katastrofiin ja ihmisen ajautumiseen työmarkkinoiden ulkopuolelle tehottomaksi kansalaiseksi. Suomalaisen sosiaalipoltiikan tavoitteeksi otettiin nimenomaan taloudellisen kasvun edistäminen. Sosiaalipoltiikan kolmas päämäärä oli vähentää luokkaristiriitoja ja näin vahvistaa kansankuntaa:

"Riippumatta siitä saako ryhmien [kansakuntien] välinen taistelu sodan vai taloudellisen kilpailun muodon, ryhmä jonka sisällä kilpailu [ryhmän jäsenten välillä] on luonut laajan proletariaatin, tuhoutuu ensimmäisenä" (Vapaa käännös Karl Pearsonin kirjasta "Socialism and Natural Selection")

Muitakin päämääriä toki aiemmin oli - esimerkiksi rodunjalostus eli eugeniikka.

Sittemmin pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on alkanut selkeästi raaputua. Helsingin Sanomat kuvaa tänään sitä miten pitkälle rapautuminen on edennyt. Hyvinvointiyhteiskunnasta on tullut muiden muassa (naisten) vallankäytön ja jopa henkilökohtaisen koston välikappale:

Moni kunta sijoittaa eron jälkeen lapsia kodin ulkopuolelle, jos äiti ei halua antaa heitä isälle.

Lapsia otetaan turhaan huostaan
Veli-Matti Korhonen haluaa huoltoonsa lapsensa, joihin hänellä on yhteishuoltajuus entisen vaimon kanssa. Tämä ei pysty huolehtimaan lapsista sairautensa takia.

Lapsia otetaan turhaan huostaan

Isät pitkin maata taistelevat saadakseen hoitoonsa omat lapsensa, joiden huoltajia he ovat jo.

Tällaisia tilanteita syntyy, kun avioerossa on sovittu yhteishuoltajuudesta, mutta äiti ei haluakaan antaa lapsia isälle, vaikkei itse pysty hoitamaan heitä. Lapsia päätyy sijoitetuiksi kodin ulkopuolelle.

Nämä taistelut voivat jatkua vuosia. Kärsimään joutuvat etenkin lapset, joiden parhaaksi kaikki sanovat toimivansa. Lisäksi veronmaksajille tulee suuria laskuja. Kuntien lastensuojelumenot nelinkertaistuivat 2000-luvulla.

Tiistaina kuopiolainen Veli-Matti Korhonen lähti kahteen lastenkotiin hakemaan neljä lastaan luokseen pariksi päiväksi. Viides on jo kotona – hän muutti lastenkodista isän luo täytettyään 18 vuotta. Kaksi vanhinta on omillaan.

Mieli oli taas täynnä huolta. Lapset olivat kertoneet kuulleensa, että heille hankitaan sijaisperheitä. Edellinen huoli ei ole vielä unohtunut: Haastemies kertoi hakemuksesta, jolla yritettiin saada isälle lähestymiskielto. Käsittely olisi parin päivän päästä. Korhonen hankki juristin ja sai lisäaikaa. Oikeudessa hakemus peruttiin.

"Jos en olisi ehtinyt käsittelyyn, hakemus olisi mennyt läpi", Korhonen uskoo. "Sen jälkeen olisin menettänyt lapset ja huoltajuuden. Tämä on hirveä piina."

Piinaa on jatkunut runsaan vuoden. Vanhemmat pääsivät sopimukseen yhteishuollosta ja lasten asumisesta, mutta sosiaalitoimi piti parempana huostaanottoa. Lapset ovat olleet lastenkodeissa yli vuoden.

"Lasten paikka ei ole lastenkodissa", Korhonen sanoo.

Hän haluaisi lapset luokseen, mutta eteen nousee uusia esteitä. Hän hankki ison asunnon, jossa on tilaa kaikille. Isä ja lapset haluaisivat tavata useammin, mutta viranomaisten mukaan siihen ei ole tarvetta, koska äidin mielestä nykytahti riittää.

Lapset ovat myös ilmaisseet halunsa muuttaa isän luo. "Pystyn elättämään heidät", Korhonen sanoo.

Asia ei ole kuitenkaan edennyt, kuten ei hakemus huostaanottojen purkamisestakaan. Korhosen mielestä lapsia ei kuulla, koska viranomaiset odottavat äidin kuntoutumista. Vanhempien välejä on myös pidetty niin riitaisina, että lasten on parempi olla sijoitettuina.

Työkin on ollut este. Korhonen on yrittäjä ja tekee pitkää päivää. "Pitääkö minun ottaa uusi vaimo, että joku olisi paikalla, kun olen töissä", hän kysyy.

Korhonen ei ole poikkeus, vaan hänellä on kohtalotovereita. HS tutustui kahden muun isän tilanteeseen.

Vaikka he asuvat eri puolilla maata, yhteistä on kokemus, että viranomaiset kuulevat vain toista osapuolta, äitiä. Isät sivuutetaan, vaikka vanhemmilla on yhteishuoltajuus lapsista, ja lapset sijoitetaan mieluummin kodin ulkopuolelle.

"Laki velvoittaa kohtelemaan vanhempia tasapuolisesti, mutta käytännössä tuetaan äitiä ja jätetään isät yksin", yksi isä kertoo. "Lapsistaan välittävä isä on heikoilla."

Yhteisiä ovat myös piinan kokemukset. "Tämä on maanpäällinen helvetti. Heikompi olisi jo luovuttanut."

...


Herää kysymys, onko moraalisesti oikein tukea tällaista järjestelmää veroja maksamalla.

6 kommenttia:

Aakke kirjoitti...

Aika kapea-alainen ja marginaalinen yhteiskunnallisen kritiikin kohde.

Jukka kirjoitti...

Miesten jatkuva syrjiminen lasten huoltajuuskysymyksissä ei minusta ole marginaalinen kysymys.

Anna kirjoitti...

Miesten syrjintä erotilateissa loppuu sitten kun miehet ottavat yhtäläisen vastuun lapsista ja kodista alusta lähtien esim isyysloman muodossa

Jukka kirjoitti...

Anna ampuu miesvihassaan täysin ohi. Tässä ei ole kyse siitä, että äiti ei saisi normaalisti lasta vaan siitä että vieras saa lapsen mieluummin kuin isä.

Anna ilmeisesti siis hyväksyy sen, että lapset annetaan mieluummin vieraalle kuin omalle isälleen.

Anna kirjoitti...

Isyysloma = miesvihaa? Mahtavaa logiikkaa.
Itse tarjosit ratkaisuksi verojen maksun lopettamista. Pidän isien osallistumista lastensa kasvatukseen parempana ja realistisempana keinona lisätä isien oikeuksien huomiointia riitaisissa erotilanteissa

Jukka kirjoitti...

Kerroin siitä miten lapsilta yritettiin riistää isä ja isältä lapset ja antaa lapset mieluummin vieraalle kuin omalle isälleen.

Sinä aloit puhua isyyslomien lyhyydestä ja siitä että isät eivät osallistu tarpeeksi lasten hoitoon ikään kuin tämä oikeuttaisi käsitellä isiä miten vain.

Jos olisin kertonut tarinan miten joku ajoi pyötäilijän päälle autolla tahallaan, alkaisit selittää siitä että kaikki pyötäilijät eivät noudata pyöräilykypäräpakkoa.