Turkki on historian ajan yksi äärimmäisimpiä kansallisvaltioita. Turkin perustuslaki ei tunnusta kansallisia vähemmistöjä - vain uskonnollisia. Siksi kurdejajakaan ei Turkissa tunnusteta omaksi ryhmäkseen - kurdin kielen käyttö on ollut jopa kielletty.
Turkki syyllistyi Ottomaani-hallinnon romahtamisen aikaan tunnetusti armenialaisten laajaan kansanmurhaan ja sittemmin laajoihin kreikkalaisiin kohdistuneisiin vainoihin ja kansanmurhiin. Viimeinen kreikkalaisiin kohdistunut laaja vaino tapahtui Kyproksen kriisin aikaan, jolloin Istanbulin ortodoksikirkot vandalisoitiin ja lähes kaikki kreikkalaiset poistuivat kaupungista.
Istanbulissa on vielä kuitenkin suurehko armenialainen ja juutalainen vähemmistö. Turkki on myös epäonnistunut tukahduttamaan kurdi-vähemmistönsä vapauden kaipuun ja tekemään kurdeista turkkilaisia. Toinen Turkin täydellistä homogenisointia vastustava suuri ryhmä ovat alaviitit.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Off ja on-topic.
Sentralisointi aiheutti vakavaa vahinkoa Googlelle. Tätä voi verrata muihin sentralisointeihin, vaikkapa Turkin valtion harjoittamaan:
http://www.nytimes.com/2010/04/20/technology/20google.html?src=busln
Saattaa olla vähemmistöihin kuuluvien ihmisten kannalta ihan hyvä jos nämä hyppäävät valtion tarjoaman nationalistisen kertomuksen kelkkaan. Siihen vain pitää olla mahdollisuus. Oma identiteetti voi olla joskus taakka. Ja ainahan kansallisvaltio on tarkoittanut paikallisen etnisen diversiteetin kieltämistä. Tämä tapahtuu joko kieltämällä tuo diversiteetti tai tuhoamalla sitä edustavat ihmiset.
Oleellisin kysymys on se, että jos kurdit ryhtyvät turkkilaisiksi, kohdellaanko heitä turkkilaisina vai edelleen "muukalaisina" omassa kotimaassaan?
Tässä alawiittien tapauksessa kysymys on kuitenkin ryhmästä joka on elänyt ns. Hedelmällisen puolikuun alueella jo paljon ennemmin kuin Muhammedista oli kuultukaan.
Alawiitit ovat muodollisesti islamin lahko, mutta todellisuudessa heidän uskonsa on paljon vanhempi.
Lähetä kommentti