Vihavainen määrittelee erään tärkeään perustotuuden:
Jokaisella aikakaudella on oma kulttuurinen painolastinsa, joka estää inhimillistä persoonallisuutta kehittymästä täyteen mittaansa
Kulttuuriset ja henkilökohtaiset painolastit ovat ihmiselämän haasteita ja ihmisen kehittyminen on oleellisesti noiden painolastien voittamista, silloin kun ne voitettavissa, ja niiden tietynasteista hyväksymistä, silloin kun ne eivät ole voitettavissa.
Aikamme painolastien identifioiminen on haaaste sinänsä. Kun edelleen uhotaan naisten tasa-arvon puutteesta ja naisen eurosta joka on muka kahdeksankymmentä senttiä, tällöin ei kuitenkaan olla taistelemassa niitä painolasteja vastaan, mitkä tällä aikaudella on, vaan taistellaan jotain sellaisia painolasteja vastaan, mitkä olivat jollain aiemmalla aikakaudella ja jotka on jo voitettu.
Tällainen jo ratkaistujen ongelmien ratkaiseminen on näennäisesti radikaalia ja edistyksellistä, mutta faktisesti taantumuksellista. Nykyajassa taantumus näkee siis tärkeänä päämääränään naisten tasa-arvon. Toinen taantumuksen tärkeä päämäärä on yleinen emansipaatio - vapautuminen ahdistavista säännöistä.
Nykyajan painolastit ovat aivan muualla kuin naisten heikossa asemassa tai ahdistavissa säännöissä. Eräs painolasti on pikemmin emansipaatio itsessään - pakonomainen tarrautuminen kuvitelmaan että mitä vapaampi ihminen on tekemään mitä tahansa ja mitä vapaampi ihminen on yhteisön paineesta, sitä kehittyneempi ja onnellisempi hän on.
Todellisuudessa kehittynyt ihminen on pikemmin se, joka haastaa aikansa painolastit ja hankkii itse vapautensa, ei se inisijä - esimerkiksi naistenlehtien innokas lukija - joka saa vapauden tarjottimella.
Toinen painolasti on hedonismi - kuvitelma että itsensä toteuttaminen ja mielihyvän perässä juokseminen on ainoa asia mitä järkevä ihminen voi tehdä. Hyveellisyys on muka luuserimaisuutta:
Kiltit tytöt pääsevät taivaaseen, tuhmat tytöt mihin vain
Vihavaisen mainitsee esimerkkinä amerikkalaisen sarjan Sinkkuelämää., jossa kuvataan naisen oikeutta saada toteuttaa itseään maksimaalisesti ja olla tuhma.
Hedonismi on painolasti, koska se ei tee ihmisestä onnellista ja rapauttaa yhteisön.
Kulttuurissamme yleisesti ja tällä aikaudella erityisesti on toki monia muitakin painolasteja, enkä varmastikaan tiedä niitä kaikkia. Suomalaisia vaivaa minusta edelleen uskomaton luottamus auktoriteetteihin - esimerkiksi presidenttiin - ja usko siihen että aloite tulee ylhäältä eikä alhaalta.
Mainittakoon muuten vielä, että koen itse hedonismin niin merkittävänä painolastina, että en suosittele islamilaisia maahanmuuttajia sopeutumaan suomalaiseen nykykulttuuriin vaan pikemmin haastamaan sen. Haastaminen johtaa tietysti jonkinlaisiin konflikteihin, mutta entä sitten.
Konfliktien merkityksen yhteiskunnan moottorina postuloi aikoinaan jo sosiologi Ralf Dahrendorf. Konfliktien merkityksen sisäryhmän koheesion kasvatuksessa on parhaiten selittänyt taloustieteilijä Samuel Bowles.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Eräs painolasti on pikemmin emansipaatio itsessään - pakonomainen tarrautuminen kuvitelmaan että mitä vapaampi ihminen on tekemään mitä tahansa ja mitä vapaampi ihminen on yhteisön paineesta, sitä kehittyneempi ja onnellisempi hän on.
Tämä on minusta oikein osuva huomio.
Filosofi Mary Midgeley on esittänyt osuvaa kritiikkiä siitä, miten olemme länsimaissa alttiita uskomaan, että vapauksien lisääminen on lääke joka ongelmaan. Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että hän tunnustautuu täysin valistuksen perilliseksi. Meillä on takanamme pitkä alistamisen perinne - länsimaat ovat olleet suurimman osan historiaansa jyrkän hierarkkisia. Useimmat 1900-luvulla kukkan puhjenneet ideologiat kommunismista liberalismiin ovat nimenomaan vastareaktioita tälle historialle. Nyt kuitenkin vaivaa vauhtisokeus. Muistaakseni Midgeley käytti vertauskuvaa "käytämme palosammutinta tulvassa". Vapautta tulee joka tuutista ja vieläkin se on olevinana vastaus niihin ongelmiin, mitä yksilönvapauden lisääminen on tuonut tullessaan.
No mutta nyt puhun suulla suuremmalla. Midgeley ei siis ole konservatiivi, vaan pyrkii osoittamaan, että sinällään positiivinen pyrkimys yksilön voimauttamiseen ei ole vastaus kaikkeen.
Itselläni konsumerismi on se suurin perkele - puhtaasti ekologisista lähtökohdista. Liberalismi taas on tavallaan kyvytön vastaamaan ekologisiin ongelmiin. Muutos kun tässä ideologiassa ei lähde yksilöstä muuten, kuin vastareaktiona. Luonto taas on sellainen kumppani, että se ei anna anteeksi jo tehtyä vahinkoa.
Tehokkuus on kyllä pop, mutta sekin jäsentyy kasvavassa vapaudessa moniarvoisuuden kautta. olemme ethiokkaita joka suuntaan, mutta nämä suunnat kumoavat toisensa. Vapaus kaikkien juosta omaan suuntaansa aikaansaa hässäkän. En silti kannata voimallista ruotuun komentamistakaan, sen enempää perinteen kuin valtiokoneistonkaan taholta. Miksikö? Koska historiatietoisuuteni näyttää, mihin tällaisella mallilla on päädytty perinteisesti ja etenkin 1900-luvun totalitarististen järjestelmien kautta. Ja juuri tästä syystä olen vapauden lisäämisen periaatteen huumaama juuri Midgeleyn tarkoittamassa merkityksessä.
Jukan propagoima sosiaalikonservatiivinen lääke on tietenkin yksi tapa ratkoa onhgelmaa. Propagoidaan perinteisiä arvoja ja toivotaan avastausta sieltä. Ongelmana kuitenkin omassa katsomuksessani on se, että suurimmat ongelmat eivät nyt ole niitä perinteisiä. Vaan uusia. Perinne ei vastaa esimerkiksi ekologisiin ongelmiin. Toki tällaista historiatutkimusta tehdään. Esim. Varhaismodernien ajattelijoiden ekologisia painotuksia etsitään suurennuslasin kanssa.
... en usko viimeksi mainitun toiminna tuottavan radikaaleja tuloksia.
Ekologiasta puheen ollen olen käsitellyt ilmastonmuutosta aika paljon.
En uskokaan että perinteiset arvot kykenevät ratkaisemaan kaikki yhteismaan ongelmat. Ilmaston lämpeneminen on niin globaali ongelma että sitä ei voida esimerkiksi ratkaista yhden samaa arvomaailmaa edustavan yhteisön piirissä.
Siinä missä amishit onnistuvat helposti korvaamaan esimerkiksi naapuriaan kohdanneen taloudellisen ongelman talkoilla niin että vakuutuksia ei tarvita, ilmastonlämpeneminen ei helposti onistu alhaalta ylöspäin järjestyvillä ja yhteisiin arvoihin perustuvilla talkoilla.
Kolmen neljän suurimman maan on sovittava ilmastonlämpenemisen ratkaiseminen keskenään ja pakotettava muut mukaan.
Lähetä kommentti